Sisälle jätetty vakkanen näyttääkin tänään tosi kivalle jo. Meksikon auringonkukat ovat kasvaneet hurjasti, ainakin pituutta, ja niissä on jo ensimmäiset oikeat lehdet sirkkalehtien jälkeen. Daalioissakin osassa on jo ensimmäiset kunnon lehdet tulossa. Joten ajattelin, että osan voisi jo koulia omiin purkkeihin. Kaikki auringonkukat ainakin ja osa Daalioista.
Kasvihuoneeseen sijoittamani kylvökset ovat myös jo hyvässä alussa. No orvokin siemet eivät ole ainakaan pinnalle tulleet vielä. Vähän epävarma niiden kanssa olenkin. Viimeksi kylvin tavallisia orvokkeja suoraan maahan, mutta ne eivät halunneet itää ollenkaan. Ja niitä oli silloin kaksi pussillista... Pitäisi varmaan opiskella vähän lisää orvokeista, niin osaisi ehkä arvella mikä silloin meni vikaan. Mutta nyt täytyy vielä tarkkailla rauhassa, kun kylvöstä on vain viikko aikaa!
Kaivoin siis pikkupurkeista taimet varovasti yksitellen irti. Käytin apuna ihan veistä. Laitoin purkkien pohjalle ihan pienen kerroksen multaa ja taimet sinne pohjalle, jotta nuo pitkät varret (varsinkin meksikon auringonkukan) jäisivät mahdollisimman hyvin mullan alle. Daalioilla sai olla vähän enemmän multaa, kun ovat lyhyempiä.
Siinäpä ne saavat nyt nökötellä jonkin aikaa. Aika terhakkaan näköisiä ovat, eivätkä näytä nyt ihan niin venähtäneiltä. Uskalsin myös kastella niitä vedellä, johon laitoin ruskoleväuutetta pikkaisen. Aiemmin en ole mitään lannoitetta laittanut näille. Tuo uute on minusta ollut ihan hyvää sisäkukilla ja gladioluksilla. Katsotaan mitä nämä tykkäävät pienestä lisätujauksesta.
Samalla tuli jaettua nämä kiinanruusun pistokkaat omiin purkkeihin. Pari yksilöä eivät olleet tehneet ollenkaan juuria ja nakkasin ne surutta roskiin. Kolmessa oli vasta juuren alut, mutta josko ne siitä jatkaisivat kasvuaan. Muissa oli jo hyvät juuret ja ne ovat valmiit uusiin kotiin!
Kauppareissulla pyörähdin pikku kylämme sekatavarakaupassa ja siellä tuli vastaan tämmöiset pienoiskasvihuoneet. Tuli mieleen, että nämä voisivat jeesata koulimisessa ja tilan puutteessa, kun saisin koulitut taimet aika nättiin pieneen tilaan. Kantta en laita päälle, kyllä taimilla on ihan tarpeeksi lämmin jo.
Nämä on siis pistokkaita omasta kerrotusta punaisesta kiinanruusustani. Muutama vuosi sitten jouduin oikein etsiskelemään, että löydän juuri oikeanlaisen. Tykkään juurikin tästä monen mielestä perinteisestä kiinanruususta.
Pieni päivitys myös käärmekurkkujen tilanteeseen. Niissä ei vieläkään näy mitään elonmerkkejä. Ei kummassakaan purkissa. Vanhemman purkin multa alkaa jo haiskahtamaan tosi pahalle, joten kaivoin siemenet pois sieltä ja tutkin niitä hiukan. Osa oli ihan pehmeää mössöä, joten ne varmaan ovat todellakin kuolleet. Toisen purkin sisältö ei vielä ole ihan kahta viikkoa ollut itämässä, joten ne saavat vielä vähän aikaa muhia. Mutta voipi olla että joudun kokeilemaan niiden kasvatusta ensi vuonna uudestaan. Harmi, mutta eihän sitä ensimmäiseen epäonnistumiseen luovuteta!
Sinullahan on kiva blogi! Tervetuloa mukaan tähän puutarhahörhöjen iloiseen maailmaan! Olen vähän koukussa näihin blogeihin, missä pihan laitto on vielä ihan kesken. On jännittävää seurata, kuinka piha alkaa muotoutua puutarhaksi. Omaakin puutarhaa on lähdetty tekemään melkein nollatilanteesta, vaikka meillä olikin rikkaruohoinen nurmikko ja muutama vanha pensas jo valmiina edellisen asukkaan jäljiltä. Eivät he mitään viherpeukaloita kyllä olleet, joten tekemistä on riittänyt ja riittää edelleen.
VastaaPoistaNopeasti on kylvöksesi itänyt, jos vasta viikko sitten kylvit. Mainiota :) Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuijottaa viikko toisensa jälkeen itämätöntä kylvöstä. Minulle kävi viime keväänä papujen kanssa samalla lailla kuin sinulla noiden käärmekurkkujen kanssa. Osa siemenistä vain mätäni. Luulen, että kylvän tänä vuonna osan liottamatta ja vertailen, kummat itävät paremmin. Jatkuvaa uuden oppimistahan nämä puutarhahommat ovat edelleen, vaikka harrastus on aloitettu jo lapsuudessa.
Aurinkoista toukokuuta!
Kiitos Minna! Minäkin tykkään seurata erilaisten pihojen muotoutumista ja nyt kun kyseessä on oma piha, niin se on vielä eritavalla erittäin jännittävää ja antoisaa. Tässä oppii ilahtumaan ja arvostamaan ihan pieniäkin onnistumisia ja saavutuksia! Olen aina ihastellut, miten muut saavat pihoistaan niin nättejä, mutta ehkäpä minunkin puutarhani on vielä joskus nätti ja runsas 😊
PoistaJa on kyllä hurjaa, miten osa kylvöistä itää ihan hullua tahtia kun toiset antavat odottaa tai eivät idä ollenkaan.
Aurinkoisia päiviä sinullekin!