Kasvimaan laajennusprojekti

Sain kuin sainkin uutta intoa aloittaa kasvimaan laajennusprojektin jo tänä syksynä. Aloitin tämän projektin samaan aikaan, kun touhusin uuden alueen kanssa. Siitäpä jo kirjoitinkin aiemmassa postauksessa, eli täällä. Tässä kuvassa olen jo saanut vasemmalle reunaan paljon kiviä pyöriteltyä sekä ison maakasan madallettua täytemaaksi. Porkkanat oli vielä nostamatta, mutta kasvihuone sentään saatettu talvikuntoon. Tarkoitus oli saada levennettyä kasvimaan polkuja ja tehdä toinen rivi suunnilleen suoraan toisen viereen. Lavarivien väliin ajattelin laittaa raudoitusristikoista kaaret köynnöstäville kasveille.

Tässä kuvassa taisin olla jo myllännyt ja etsinyt vielä vähän kiviä lisää. Tässä kuvassa näkee hyvin miten kapoiset nuo lavojen välit ovat. Pari vuotta sitten ajattelin tekeväni kompaktin alueen, mutta 40cm laatikoiden välissä osoittautui aivan liian kapeaksi. Nyt ajattelin leventää ne ainakin 60cm levyisiksi ja rivien väliin tulee noin metrin levyinen käytävä.

Kasvihuoneen takaosa kerkesikin jo muuttua, kun sinne tuli vietyä sepeli ja murskekasojen jämiä. Sain kivan tasaisen alueen taakse, jossa voin varastoida edes osan tavaroista talveksi. Saapa nähdä keksinkö sinne jotain näppärää vielä jatkossa. Taka-alalla näkyy lehti- ja ruusukaalit, lehtikaalia pitäisi vielä napsia säilöön. Ruusukaali kärsi kevään huonosta harsotuksesta ja se oli aivan täynnä toukkia. Ensi vuonna nikkaroin jonkun todella kestävän harsosuojan, jota pikku ihmiset eivät pääse repimään (no niin varmaan!).

Pihamaa viettää aika reippaasti myös täällä kasvimaan takana, joten sora-aluetta tukemaan tuli muutama isompi kivi. Olisin laittanut ehkä useammankin, mutta rupesi olemaan liikuteltavat kivet aika hakusessa. Sain tasoitettua kasvihuoneen ja lavojen välisen polunkin. Sitä on ollut haastava kävellä, kun se vietti tuolla lyhyellä matkalla yli kymmenen senttiä. Nyt se on tasainen, tosin tuo murske saattaa paikoitellen hieman painua vielä.

Sittenpä olenkin jo ahkeroinut porkkanat varastoon ja aloittanut käytävien leventämisellä. Osa lavojen mullista kaivoin kasvimaan taakse, että pääsin siirtelemään niitä. Osan sitten vain siirsiin lavasta toiseen. Käytävien leveydeksi tuli lopulta 66cm. Ihan vaan kun sattui olemaan sen mittaisia lautoja tuonne väleihin. Ne pitävät yläpuolisen soran omalla puolellaan, kun lavat ovat hieman alempana. Heiluinpa siinä sitten passin ja mittanauhojen kanssa ahkerasti pari päivää. Pieni sadekaan ei haitannut menoa.

Toisesta suunnasta näkymää. Viimeinen lava jää tässä vaiheessa alemmas vielä. Se oli alunperinkin reippaasti alempana, joten ajattelin laittaa siihen vain kolmannen lavakauluksen. Sen jälkeen se on muiden kanssa samalla tasolla yläreunastaan. Kuvaus vaiheessa oli jo mukavan kirkaspäivä, mutta edeltävänä päivänä jouduin jopa hetkeksi kuistille istuskelemaan, kun vettä tuli hetken niin rankasti. Sadesäällä touhuaminen on melkoisen sotkuista puuhaa...

Sitten onkin jo ilma muuttunut hieman. Koska mursketta ja kivituhkaa kerran muista projekteista oli jäljellä, laitoin sitä sitten tänne. Oli ainakin helpompi tasata nuo laatikot suunnilleen passin mukaan. Sanon suunnilleen vaikka tarkkana olinkin, mutta veikkaan, että maa elää talven aikana vielä. Tässä vaiheessa mietiskelin, josko laittaisin kuitenkin soran päälle vielä kuorikatetta, ihan vaan tyylin takia. Ajatus tuntuu hullulta, mutta itse ehkä tykkäisin enemmän kuorikatteen tuomasta pehmeydestä ulkonäöllisesti. Mutta voi olla, että tämä jää ihan sorallekin, tai kivituhkaahan tuossa tuo päälikerros on. Vasempaan reunaan tuli kerros multaa ja siihen olisi tarkoitus istuttaa jotain yrttejä niin käyttöön kuin koristeeksikin. Haluaisin salviaa ja timjamia, mutta mitenhän ne tällä vyöhykkeellä selviävät talvesta?

Suoraan edestä näkee, että toinen rivistö on selkeästi alempana. Tämä tuli ihan materiaalien puutteesta. Tarvitsisin hirveästi kiviä lisää, jotta saisin nostettua maanpintaa tuossa kohtaa tarpeeksi ylös. Nytkin maa vähän viettää tuonne vasemmalle päin tuosta toisen lavarivin jälkeen. Mutta sen uskoisin häipyvän näkyvistä, kun reunassa kasvaa komeasti jotain. Alue on nyt jäänyt tällaiseksi vaikkei se aivan valmis ole. Pääkäytävä on hieman vajavainen ja tarvitsisi täytettä, mutta se pääsi loppumaan. Tai kivituhkaa olisi vielä vähän, mutta en haluaisi sitä laittaa kovin paksua kerrosta tuohon. Mikäli ensi keväänä vielä haluan kuorikatteen päälle, niin se korjaisi asian. Taikka sitten odottelen, että viitsin hakea vaikka kärryllisen mursketta ensi vuonna. Nyt se kuitenkin saa olla tällaisenaan ja itse alan siirtyä pikku hiljaa talvi puuhiin. muutama pihakaluste kaipaa vielä varastointia ja kuorma jätettä pitäisi viedä jäteasemalle. Sittenpä minun puutarhani alkaisi olla talvikunnossa. Tästä onkin mukava jatkaa ensi vuonna!

Hyvää alkavaa kuuta kaikille!

Uutta aluetta pukkaa

Eräs asiakkaistani ilmoitti, että hänellä olisi paljon kuunliljoja lähdössä pois puutarhasta sekä yksi liian paljon tilaa vievä isotähtiputki. Innostuin vaikkei minulla ollut valmista paikkaa niille vielä. Toisaalta olin suunnitellut jo uutta aluetta ja nyt se sai lisäpuhtia ideointiin. Kuunliljojen mukana tuli muutama varsi lyhtykoisoa ja ne pääsivät takan reunalle kuivumaan. Lasten mukaan ne olivat ihan halloween koristeita. No väritys oli kyllä oikein osuva! Toivoisin, että kuunliljojen mukana tulisi tarpeeksi näidenkin juuria ja että ne viihtyisivät. Ovat ihania vaikkakin kovia leviämään, mutta valitsin niille sopivan paikan.

Ja niin, se uusi alue. No siitähän jo aiemmin mainitsinkin vähän. Eli alue puron ja kasvimaan välillä, josta ennen pitkää lähtee koko nurmikko pois. Tämä projektihan jo vähän alkoi, kun isäntä latoi kaivurilla minulle muutaman isomman kiven tuohon rivistöön. Tässä on jo yksi parin tunnin uurastus takana, kun kaivelin pihan laitamilta isoja kiviä lisää ja kärräsin tänne. Muurin tarkoitus on saada kasvimaasta iso tasainen alue. Siitä kerron sitten lisää toisessa postauksessa. Kesällä yritin hieman keikutella kaivurilla siirrettyjä kiviä parempaan asentoon ja onneton jätin sormeni parin lohkareen väliin. Otti aikas kipeää ja keskisormi turposi useaksi päiväksi. Aika kovan tällin se sai, nimittäin sormi on edelleen hieman painoarka kynnen ja nivelen välistä. Mutta eipä se nyt syksyllä ole tahtia haitannut. 

Projekti eteni tehokkaasti yhden viikonlopun aikana. Lauantaina sain jo isotähtiputken istutettua tuonne vaahteran taakse ja muutaman kuunliljan, joissa lyhtykoison juuria mahdollisesti on, siihen eteen jo. Tässä vaiheessa totesin jo, että kivimuuria täytyy kyllä korottaa vielä pikkaisen. Kunhan vain jaksan kiviä taas kanniskella. Ajatus olisi väsätä jonkinlaiset laatta portaat kivimuurin vierestä tulemaan tähän alueelle. Lisäksi teen alueelle ainakin kaksi tasoa, koska se viettää niin paljon alas päin. Pengerpuutarhan liljapenkki leviää sitten toiselta puolelta portaiden juurelle asti.

Sunnuntaina sainkin sitten jo kaivettua lopuille kuunliljan juurakoille paikat. Tahdoin runsaan kuunlilja rivistön kivimuurin reunalle ja siitä se kaartuu syreenien eteen kauniiksi reunaksi alueelle. Harmiksi en saanut autoon mahdutettua enempää kuunliljoja, kun tilaa minulla nyt kuitenkin olisi ollut istuttaa. Mutta eipä sillä mitään, saan omistani jaettua pian lisää ellei niitä taas tupsahda lisää vastaan. Illalla sain vielä idean kylvää loput omenamintun siemenistä kuunlijajuurakoiden ympärille. En tiedä oliko huono vai hyvä idea, mutta kokeilunarvoinen ainakin!

Eli tässäpä vähän ajatuksia pääkopastani. Alhaalla on ajantasainen kuva alueesta ja ylhäällä luonnoskuvaa alueen tulevasta tyylistä. Vaahteran alle jonkinlainen sora tai laatta taso, johon voin laittaa penkin istuskelua varten. Suunnittelin jo tasaavani alueen käyttäen hyödyksi vanhoja laattoja, jotka upottaisin pystyyn maahan puoliksi. Saisin siten yhden tason luotua. Se ei niinkään tuossa luonnoksessa näy, kun en piirtohetkellä muistanut, että alue on melko jyrkkä. Sitten kaavailin istuttavani tuonne vielä yhden puun. Ensin ajattalin magnoliaa, mutta en tämän syksyn jälkeen oikein usko, että se menestyisi. Ainakaan puutarhani pohoisen päädyssä. Enkä kyllä tiedä olisinko löytänyt sellaista, joka kukkii vaaleanpunaisena ja vaihtaa punaiseen syysväriin. Joten toisena ajatuksena tuli mongolianvaahtera, upean ruskavärinsä ansiosta. Toisaalta voisin kuvitella siihen myös jonkun erikoisemman pihlajan. Tämä ajatus hautuu kevääseen ainakin. Jos sinulla sattuu olemaan vinkkiä, niin kerroppa se minulle!

Tämä kuva onkin sitten inspiraatioksi ja pohdinnaksi. Alueelle tulee polku, jonka reunoille erilaisia maanpeitekasveja. Ne saavat rönsyillä vähän polullekin, kuten kuvassa. Polku kiemurtelee sillalta puutarhapenkin alueelle ja sieltä portaille, matkalla voi olla yksittäisiä portaita terpeen mukaan. Vielä muhii päässä millainen polusta tulisi. Alkuun olin varma, että haluan kuvan kaltaisen tiilistä väsätyn polun. Nyt en oikein tiedä olisiko sopivampi laittaa ihan vain murske-/hiekkapolku. Enemmän pidän ajatuksesta tiilipolusta, varsinkin oikein kierrätetyistä vanhoista tiilistä. Mutta jossain vaiheessa olin epävärma sopiiko sellainen puutarhan yhtenäiseen ilmeeseen. Toisaalta ehkä mietin kauheasti, mitä mieltä isäntä on asiasta. Eli tämäkin selviäisi keskustelemalla puolison kanssa.

Niin tai näin, rattoisaa kuunloppua kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä

Kuusi kuvaa kesästä -haaste kiersi minullekin, Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista haastoi minut tähän. Ajattelin valikoida kesästä kuvia asioista ja tilanteista, jotka muistuttavat kesän iloista ja riemuista.

Kesän auringonpaistetta. Ihana, kun istutetut kasvit valtaavat penkereen kiven koloja. Tässä kuvassa on vaan sitä jotain!

Värililjojen loistetta.

Nämä ilostuttivat komeasti kukinnallaan vaikka moni muu puutarhani kukka kukki tänä vuonna niin kovin vaatimattomasti. Taka-alan ruiskaunokit ja etupuolen keijunkukka tuovat omaa lisää väripalettiin.

Villiintynyttä iloa.

Tämä kuva ilmaisee loistavasti sen, että villiintynytkin voi olla ihan kaunista. Tuskastelin useita kertoja, kun asiat karkaa käsistä. Mutta yhtenä päivänä tätä katsellessa totesin, että kaiken ei tarvitse olla pilkulleen piirrettyä ollakseen kaunista. Viime vuoden orvokit levittäytyivät tehokkaasti alueelle, maanpeiteruusu Fairy kukkii kauniisti ja siellä täällä on komeita heinätupsuja, joista en ole aivan varma kitkisinkö pois vai jättäisinkö. Toistaiseksi ne ovat siis saaneet olla. Oikella yläkulmassa kasvaa edelleen kuusi, jonka toivoin mieheni poistavan. Se kuulemma saa jäädä siihen "kääpiökuuseksi". Sitä pitää trimmata, että pysyy pienenä. Ajatus huvittaa, joten myönnyin tietenkin.

Äidin pikku apuri.

Tämä on varmaan kesän paras kuva! Pikku isäntä hommissa. Kastuihan siinä muutakin kuin kasveja samalla, kuten siskot ja vähän äippäkin. Pipo oli miehellään pitkään päässä, kun lippis ei kelvannut. Ei ihme, että kukkapenkin ruiskaunokit ja muut menestyivät niin hyvin. Aivan loistava muisto!

Puunliljat. Nämä kukkivat aivan upeasti. Eivät ehkä kasvaneet viime vuotta korkeammiksi, mutta kukka oli aivan upean kokoinen! Näidenkin takana kukkii upea kukkaniitty.

Keskiaika festivaaleilla.

Viimeiseksi laitan kuvan keskiaika festivaaleilta. Olin aivan haltioissani siellä! Uskalsin lähteä aivan yksin matkaan ja vuokrasin puvunkin paikanpäältä. Pitkäaikainen haaveeni siis toteutui viimein ja ensi vuonna menen varmasti uudestaan!

Haastan mukaan:
Lappalainen etelässä
Puutarhaeloa

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)

Uudet katealueet

Sain loppukesästä haettua Laukaan seudulta taas kärryllisen kuorikatetta. Isännältä utelin, josko kuorikatteen saisi peräkärrystä helposti pois pressun avulla. No en mitään varmaa vastausta saanut, mutta täytyihän sitä kokeilla. Laitoin siis kärryyn ensin pressun, jonka jälkeen kuormattiin kärry täyteen katetta. Taittelin pressun reunat katteen päälle, etteivät ne lennä tiehensä matkalla. Kotona pakettia availtiin sen verran, että kärryn perästä pressun reunat saatiin maahan. Isäntä ajoi työautonsa pressun reunan päälle ja sitten nykäistiin kärry pois. Hyvinhän se toimi! Vähän vain pressuun tuli repeämää, mikä nyt ei liene ihme jo hieman kulahtaneessa pressussa. Olin tarkoittanut katteen takapihalle, mutta innostuin kohentamaan etupihan sisääntuloakin. Näinpä kaivelin nurmikon ja rikkaruohot juhannusruusujen ja keijuangervoiden ympäriltä, laajensin myös aluetta tammen ympärille asti. Olisin tehnyt vähän isomman alueen, mutta pelkäsin että katetta ei riitä takapihalle tarpeeksi. Joten taidan kaivella ensi vuonna vähän lisää, niin saa tuon rinteen kokonaan siistityksi!

Kuvakulma pihan suunnalta päin. Pitäisiköhän hommata muutama keijuangervo lisää tuohon riviin vaiko valita jotain muuta niiden ja tien välille? Kas siinäpä aihetta talven mietiskelyille. Miten itse laittaisit?

Kuvakulma nurmikolta päin. Tammi kasvoi hyvin kevättalven järsijöistä huolimatta. Istuttelin syksyllä vähän lisää pikkusipuleita tähän ympäristöön. Toivottavasti niitä ei nyt käy myyrät taikka oravat varastamassa. Nurmikko ei tässä ole kauhean hyvä. En tiedä saataisiinko ensi vuonna ostettua rekallinen multaa taas ja uudistettua etupihan nurmikot. Niissä on ihan liian vähän multaa tällä hetkellä.

Takapihalla, marja- ja hedelmätasanteella, katetta sai uudet mustaherukkapensaat ja vähän vanhatkin. Kesän aikana kaivelemani alue sai katetäytteen. Ensi kesänä jatkeen sitten tuonne loppuun asti. Yksi kottikärryllinen meni uuden omenapuun juurelle. Nimittäin viimeisin rivissä seisonut omenapuuni 'Heta', alkoi oikein mallikaasti työntää lehteä, kunnes sitten kesän aikana alkoikin kellastuttaa niitä. Se pukkasi juurivesaa tyveltään muutaman, jotka katkaisin, mutta sittenpä se kuoli lopullisesti. Ostin siihen uuden ja lajike taisi olla Sokerimiron. Innostuin sen kuvauksesta myymälässä. Istutin sen varulta noin metrin päähän edellisestä puusta, jos siihen sattui joku tauti iskemään.

Purolle päin näkymää. Katetta tuli myös karviaisten ympärille. Karviaisten edessä on myös yksi mustaherukka. Se ei mahtunut toiseen riviin. Ja näin sain myös sopivaan kohtaan aukon, josta tulevaisuudessa olisi käynti seuraavalle puutarhan tasolle. Heh, saas nähäd milloin siihen hommaan on intoa ja rahaa! Tarvitsee vuokrata hiukkasen isompi kaivuri kuin mikä meillä kesällä oli. Katetta jäi myös vähän levitellä puron toiselle puolelle iiriksille, kuunliljoille ja syreenien juurelle. Jokohan ne ensi vuonna suostuisivat kukkimaan?

Tämmöistä pientä tällä kertaa ja sehän onkin meidän alueen syyslomaviikko aluillaan!

Leppoisat syyslomaterveiset siis!

Puro vol. 3

Kuinkas siinä sitten kävikään niin, että tuli taas kaiveltua ja paranneltua pikku puroani. No hupsista vaan! Niin tehokkaasti oli ehtinyt nurmikko ja muut kasvit leviämään puron puolelle, että päätin kaivella sivustat uusiksi ja laittaa soraa ja kivituhkaa puron vierelle. Ja kivireunasta tein vähän vankemman. Samalla tuli kaivettua myös alusta tulevalle puutarhasillalle. Olenkin jo materiaalit siihen ostanut, mutta se on vielä vaiheessa. Ehkäpä sitten talvella taikka keväällä nikkaroin sen valmiiksi. Kuvista voipi päätellä, että tämä projekti on toteutettu kesän aikana. Kuunliljat olivat todella komeita kesällä, nyt ne ovat maatamyöten ensimmäisten pakkasöiden ansiosta.

Puro vastakkaisesta kuvakulmasta. Puutarhasillan paikan sora-alueet näkyy tässä hyvin, reunustin niitä isommilla kivillä. Tuonne toiseen päätyyn sainkin jo istutusaluetta alkuun. Sinne tuli taakse iiriksiä. Nämä iirikset ovat kait ihan vanhaa perinteistä lajiketta. Isäni niitä minulle kaiveli heidän puutarhasta, ovat kaiketi mummoni peruja. Iirikisen vierestä lähtee syreeniaidanne ja niiden edessä näkyy pienet kuunlilja-alut. Kuunliljojen ja iiristen väliin vielä mietiskelen, jotain sopivaa kasvia. Jotain vähän erityyppistä lehdeltään tai kasvutavaltaan. Toiselle puolelle sain tässä syksyllä anopilta jotain liljaa, mutta nimeä minulla sille liljalle ei todellakaan ole. Katsotaan ensi kesänä, millaisia kukkia ilmestyy, jos sen sitten tunnistaisi.

Tässäpä näkymä marja- ja hedelmä tasanteelle. Kuvasta näkeekin, että olen pikku hiljaa ahkeroiden poistanut nurmikkoa oikeasta reunasta marjapensaiden ympäriltä. Ja tuli sinne muutama mustaherukka pensas lisääkin. Ensi vuonna sitten jatkan nurmikon poistamista oikeasta reunasta loppuun ja mahdollisesti, jos ehdin, levennän vasemman puolen katealuetta. Vasemmassa reunassa näkyy muuten viime syksynä ostamani kuunlilja 'White Feather', hyvin hyvin pienenä ja ainakin toistaiseksi vihreänä. Josko se siitä ensi vuonna kasvaisi ja muuttuisi valkoiseksi. Purppurainen kirjokuunlilja ei lähtenyt kasvuun, enkä tonkinut paikkaa katsoakseni mitä juurakolle kuuluu. Pihajasmikekin on saanut taas korkeutta lisää, kun se talvella syötiin niin matalaksi. Nyt laitoin sillekin verkkoa suojaksi.

Ja sitten vielä toinen kuvakulma. Tämän puolen nurmikonreunasta ajattelin laakean kaaren muotoista. Helppo käydä leikkurilla ajelemassa siitä sitten. Toiselta puolelta olisi tarkoitus poistaa pikku hiljaa nurmikko kokonaan ja tehdä alueesta ihana hiljentymispaikka, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Tykkään muuten ihan hirveästi noista päivänliljoista tuossa lammen ympärillä. Ne on niin terhakkaasti pystyssä ja kukkivat aika runsaasti keltaisilla kukilla. Tässä näkyykin pikkuisen liljojen takana tuo kallionauhus 'Padora', joka muista nauhuksista poiketen kasvaa suloisen pikkuisena. Harkitsen, jos uskaltaisin jo ensi vuonna jakaa ne, niin saisin koko rivistön tuolle puolelle puroa.

Menipä tämän projektin kanssa vain useampi hetki, mutta nytpä alue on valmiimpi ja uusia ideoita pukkaa. Ajatella, että koko kesän manasin, etten ehdi tehdä juuri mitään puutarhassa. Näin jälkikäteen, kun näitä kuvia katselee, niin onhan sitä vaan kaikenlaista ehtinyt touhuta. Nyt on sitten hyvää aikaa selailla puhelimesta kuvia ja näprätä kokonaisuuksia kesän hommista. No tulee sitä välillä käytyä jotain pientä puuhastelemassa pihallakin.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Siemenkirje

Syksy saapui kauniine väreineen.

Loppukesä ja alkusyksy on ollut yhtä myllerrystä. Henkinen kuormitus kävi voimille ja jouduinkin pistämään pauselle monta asiaa ja tekemistä, yksi niistä oli tämän blogin kirjoittaminen. Piti ottaa vähän aikaa itselle ja priorisoida sekä pohdiskella, miten moiseen tilanteeseen taas päädyin. Henkinen kuormitus tuli pitkälti töiden eli yritykseni puolelta. Huomasin, että päädyin tilanteeseen, jossa oloni ei ollut yhtään mukava. Tein hommia niinkuin muut neuvoivat enkä kuunnellut omaa ääntäni ollenkaan. Kuitenkin lähdin yrittäjäksi juuri siksi, että voisin tehdä asioita omalla tavallani. No nyt olen päässyt itseni kanssa seesteiseen tilaan ja talvella onkin hyvä sitten miettiä omaa toimintasuunnitelmaa taas ensi kesällä! Blogia oli vielä jotenkin hankala lähteä jatkamaan, mutta siemenkirjeen myötä sain itsekin uutta intoa. Vaikkakin tämän postausken ajattelin tekeväni jo tiistaina, jolloin kirje lähti minulta eteenpän, mutta tuli pieniä muuttujia arkeen.

Siemenkirje tupsahti postilaatikkoon viime viikolla perjantaina (tai torstaina) ja ehdin sitä mukavasti katsella viikonloppuna. Siellähän olikin jo mukavasti siältöä! Näin jälkeen päin mietin, että saatoin olla hieman varovainen ja valikoiva siemenien suhteen, mutta katsotaan sitten toisella kierroksella uudestaan! Tältä erää minulle valikoitui varjolilja, etelänruusuruoho, purppuratulikukkka, pikkuampiaisyrtti, punapäivänkakkara, sinikatana 'Alba', kivikkotörmäkukka, vaaleajouluruusu, isoinkarvillea ja vuorijumaltenkukka. Niin ja juuri ennen kirjeen sulkemista nappasin sittenkin vielä muutaman siemenen esikkopusseista. Itseltäni matkaan lähti muutama pussi vain. Sain siis kesän aikana kerättyä siemeniä sinipiikkiputkesta, omenamintusta ja valkoisesta myskimalvasta.

Sinipiikkiputki on viime kesän ostoksia ja se kukki pienesti jo tullessa. Tästä tuli kyllä ihan hyvin siemeniä tosin. Tietenkin toivon, että olen näin ensikertalaisena onnistunut nappaamaan siemenet sopivaan aikaan. Nämä lähtivät aika hyvin irti pikkuisen rapistelemalla.

Huomasin, ettei minulla ole tämän kummempaa kuvaa valkoisesta malvasta. No eihän se haittaa. Malva tykkäsi vielä tässä syksyllä alkaa kukkimaan uudestaan, tosin nekin kärsivät aikaisista pakkasöistä niin kuin kaikki puutarhani kasvit.

Omenamintusta taas en ole tajunnut ottaa yhtäkään kuvaa itseltäni. Eli tämä kuva on napattu netistä. Ajattelin jakaa omenaminttua teidän kanssa, koska se on aivan uskomattoman ihanan tuoksuinen! Ja onhan se kauniskin. Vielä se on kovin pieni pieni puska minulla, mutta yhdestä kukkavarresta tulee kyllä valtaisasti siemeniä. Nuuskaiskaapa pussin sisältöä, ehkä ihastutte!

Ihastuttavia hetkiä siemenkirjeen kanssa mukana oleville!

Ja leppoisia sadehetkiä kaikille syksyyn!