Esikasvatuskuulumisia ja kasvunappiajatuksia

Esikasvatus rintamalla alkaa pikku hiljaa tapahtua auringon valon ja lämmön myötä. Vaikka tuntuu nämä viileämmät kelit ikkunalaudan kasvatuksissakin. Sen verran hohkaa kylmää ikkunasta, mikä varmaan voi olla ihan hyväkin juttu. Kuitenkin nämä kylmät yöt hieman hidastavat suunnittelmiani, kuten varmasti muidenkin puutarhassa touhuavien. Laitoin pari viikkoa sitten perunat ämpäreihin, kolme kappaletta per 10l ämpäri. Tiedän, että suositellaan yhtä per ämpäri, mutta viime vuonnakin onnistui näin aika kivasti. Lannoitteen ja kastelun kanssa tulee olla tarkempi. Sangot ovat nyt varastossa, missä on jatkuvasti 10 astetta lämmintä. Tarkoitus oli siirtää ne kasvihuoneeseen, kun taimet pistävät itsensä esiin mullasta, mutta nyt en ole uskaltanut kylmien kelien takia. Tein uusia suunnitelmia ja perunat varmastikin pääsevät kasvihuoneeseen parin päivän sisällä.

Näkymät 17.4.22. tuoksuherne

Laitetaanpa tässä pientä yhteenvetoa ja ajtuksia kasvunapeista. Tuoksuherneellä tehty koe näyttää nyt tällaiselta. Ylemmän kuvan aikaan totesin, että ainakin näissä kasvuun lähtö on parasta sammalnapeissa. Nyt noin pari viikkoa myöhemmin näyttää edelleen samalta. No tietenkin ovat kasvaneet. Sammalnapeissa iti kolme neljästä ja kaikki ovat kasvaneet mainiosti. Turvenapeissa iti yksi ja kasvu on samanlaista, mutta kookosnapeissa ei itänyt yksikään. Jännä homma. Tällein koloihin laitettuna nuo sammalnapit ovat ehdottomasti kätevimmät, mutta ei nuo turvenapitkaan huonoja ole. Kookos nappi ei oikein sovellu tähän mielestäni. Se vain on muita tiukempi eikä päässyt kunnolla avautumaan tuossa kolossa. Tähän tyyliin käytettynä ottaisin todennäköisesti sammalnapin jatkossa.

Kuvattu 17.4.22. tsinnia

Kahteen itämättömään nappiin laitoin pari villakon lehteä juurtumaan.

Toisella tavalla kokeiltuna tulos oli saman suuntainen. Sammalnapeissa olevat tsinniat itivät ensin vaikkakin kahdessa napissa ei itämistä tapahtunut. Toisaalta en voi olla varma, mistä napista nuo kaksi sammalnapin kupeessa kasvanutta on karannut. Turvenapeissa tsinnia iti tuoksuhernettä paremmin, eli ihan kivasti. Kookosnapeilla taasen iti kyllä molemmat, mutta toinen pääsi kuivahtamaan ja kuoli. Toinen selvisi pienestä kuivahtamisesta. Totesin, että kookosnappi todennäköisesti kuivuu helpommin kuin sammal- tai turvenappi. En ihan hirveästi innostunut kookosnapin käytöstä. Se ei vakuuttanut hyödyllisyydellään ja lisäksi kookos tuodaan muualta maailmasta. Ennemmin pysyn kotimaisissa tuotteissa. Turvenapit ovat ihan kivoja ja käteviä, jos kylvää yhden siemenen nappiinsa. Kun koulinta tarvetta ei ole, ne on helppo siirtää isompaan ruukkuun. Sammalnappi, ainakin näin ilman käärettä, hajoaa helposti. Toisaalta, jos on sattunut kylvämään vahingossa tai tarkoituksella, useamman siemenen samaan nappiin, on sammalnapista helpompi koulia nämä uusiin purkkeihin. Sammalnappi tosin meinaa hajota jo kylvössä tällaisessa avolaatikossa. Tämä on siis melkein makuasia, mitä tykkää käyttää. Itse taidan suosia sammalnappia jospa siitä löytyisi tuollainen "pussitettu" malli. Turvenappi tulee hyvänä kakkosena!

Mansikan taimista näkee jo selkeästi kasvua!

Neilikoita ja vasta koulittuja kosmoksia.

Vihreys ilahduttaa. koulittujen tsinnioiden paikalle tuli daaliaa.

Koulin tai siirsin osan tsinnian taimista omiin pikku ruukkuihin. Tsinnioiden paikoilla sain siten koulia daalioista osan. Daalioita kasvoi peräti kolme per pieni kolonen, joten nyt ovat tasaisemmin. Lisäksi yritin pelastaa venähtäneet kaalit omiin kippoihin ja syvemmälle. Tarkoitus oli saada ne kasvihuoneeseen pikemmiten, mutta vieläpä en uskaltanutkaan siirtää niitä. Nyt epäilyttää, että venyvät vieläkin vaan lisää. Kohta pitäisi koulia morsiusharso ja isokello, mutta vähän viiyttelen isokellon pienen koon vuoksi.

Tomaatit ja kurkut innostuivat. Laitoin kurkut potteineen isompiin purkkeihin. Alkuun meinasin olla tiukkaa kasvien kanssa. Nyt ne ovat väljemmin sillä laitoin kolme tomaatin tainta eilen kokeeksi kasvihuoneeseen. Taktiikkani oli laittaa ne matalaan muovi saaviin (mukaan meni muutama neilikka myös) ja vähän kelmua päälle. Kasvihuoneessa latoin vielä harsoa teltaksi päälle ja vein sinne rautapadan, johon laitoin muutaman kynttilän palamaan ja kannen päälle rakoselleen. Tänään näytti vielä, että kaikki olisivat selvinneet hengissä yöstä vaikka se kylmä olikin. Valitsin tomaatit niin, että minulle jäi molempia lajikkeita vielä kahdet kasvamaan sisälle. Näin sain lisätilaa ikkunalle ja järjestelin taimet uudelleen.

Lisää koulittuja kosmoksia.

Työhuoneessa meinaa olla ahdasta taimilla. Osa Kodinkukilta tilaamistani kuoli ja olin yhteydessä heidän asiakaspalveluun. Sain korvaukseksi uusia miljoonakelloja ja laventelia, samalla tilasin muutamaa uutta kesäkukkaa lisää. Miljoonakellot ovat selvinneet nyt paremmin, mutta laventeli ei. Täytyy kesällä ostaa muutama isompi laventelipurkki vaikka Plantagenista. En vain saa niitä nyt kasvamaan.

Jäljelle jääneet daaliat, punahatut ja sitruunamelissat.

Pitkäksi venähtäneet kosmokset laitoin korkeampiin purkkeihin.

Tällainen oli viritelmäni viimeyölle. Päivällä lämpötila kohoaa melkein 30 asteeseen. En tiedä yöstä, mutta aamulla oli aste pakkasta ja kasvihuoneessa muutama lämpöaste mittarin mukaan. Jos nämä pari päivää menevät hyvin, vien kasvihuoneeseen seuraavan satsin tomaattia, kesäkukkia ja perunat. Sitten onkin tehtävä vähän isompi teltta. Harkinnassa on, jos saisin tuon rautapadan harsojen sisälle niin, ettei pienintäkään syttymisvaaraa olisi. Kohta pitäisi rakentaa ne uudet tomaatti ja kurkku laatikot, tai sitten vain ostan taas kasvusäkit. Katsotaan mitä ehdin.

Huhtikuun lopun puutarhakierros

Olen seurannut muista puutarhablogeista kevään edistymistä, lumien sulamista ja piippojen metsästystä. Samalla tuskastellen, että oma pihani on aivan lumen valtaama edelleen, mutta nytpä alkaa kevät päästä valloilleen ja lumien sulamista kykenee jo seuraamaan päivittäin. Vielä meillä on lunta ihan tarpeeksi, siitä ei mihinkään pääse. Kuitenkin pääsin viimein itsekin tutkailemaan puutarhani piippoja ja niitähän muuten löytyi! Aloitin lasten kanssa puutarhan kiertelyn etupihalta. Tykkään tarkastaa alppiruusut ensiksi. Lumi on vetäytynyt niiden päältä jo melkein kokonaan. Muu alue onkin sitten hyvin luminen edelleen. Alppiruusut näyttivät selvinneen lumitaakasta ja talvesta aika hyvin. En huomannut vielä ainakaan katkenneita versoja. Parissa oli muutama ruskea lehti ja verson pää, ne täytyy käydä nipsaisemassa pois seuraavalla reissulla.

Alppiruusut

Toinen puoli pihasta näyttää lumisemmalta. Toki tuohon reunaan on aurattu pihasta lumia, joten se nyt sulaakin aika hitaasti ja viimeisenä. Tälle alueelle suunnittelin ihanaa kevätkukka merta ja istutin syksyllä villitulppaaneja ja idänsinililjaa, muistaakseni laitoin jotain muutakin. Niitä oli melkoisesti ja haaveilin, että joku kevät siinä olisi laaja matto kevätkukkijoita. Hieman masensi, kun syksyllä kävin kiertelemässä ja koko alue oli kuin pienen pommituksen jäljiltä. Ensin syytin jänistä koloista ja sipuleiden syömisestä. Sitten huomasin, että sipulit olivat hävinneet myös puiden suojaverkon sisäpuolelta. Näin myöhemmin, että oravat etsiskelivät vielä lisää tuolla alueella istuttamiani sipuleita. Enpäs arvannut, että oravakin voi olla tuollainen riesa. Tästä ärsyyntyneenä meillä ei lintujen talviruokintaa suoritettu, olisi houkutellut vain oravia enemmänkin tänne mellastamaan. Kallis paukku ja harmittaa vietävästi, kun en kukintaa nyt nääkään.

Kevät talvella sitten kävi se jänis tekemässä omat tuhonsa. Olin jo pari kertaa tämän tammen ympäriltä käynyt lumia polkemassa ja heittelemässä kauemmas, mutta sitten taisi tulla vielä yksi myräkkä. Näinpä oli joku jänis päässyt yltämään tammen oksiin ja latvaan. Ehjiä silmuja siinä näytti vielä olevan, joten kaippa se siitä lähtisi vielä kasvuunkin. Täytyy seurata tämä kesä ja päättää syksyllä, puun kohtalosta.

Tuomi availee lehtisilmujaan.

Mutta kappas kehveliä, löysinpä muutaman hiipan sitten kuitenkin purppuratuomen lähistöltä! Olisiko oravalauman rötöstelystä sittenkin jäänyt muutama ilokseni. Ensi syksynä istutan lisää ja peitän ne vaikka tiheällä metalliverkolla ettei sinne kukaan luvaton pääsee mutustamaan. Ja toivottavasti nämä pienet kukkivat ja lisääntyvät myös.

Tästä kuvakulmasta takapiha näyttää hyvinkin talviselta. Kolattu murskealue on ollut sula jo pitkään. Takana näkyy kasvihuone ja vierellä olevat lavat. ne ovat vihdoin karisteneet kaikki lumet ja multa niissä alkaa sulaa niin, että kohta pääsisi jo kylvämään. Joitain viileämmässä itäviä voisi harkitakin kylvävänsä ehkä.

Pengerpuutarhani on sulanut parissa päivässä aivan valtaisasti. Vähän sen jälkeen, kun penkereen kivet putkahtelivat näkyviin, alkoi tosissaan tapahtua edistystä. Aurinko lämmittää kiviä hurjasti ja lumiraja pakenee melkein silmissä. Tässä päässä kohopenkkiä löytyykin isoimmat piipot. Grönlanninhanhikki vaikuttaisi talvehtineen hyvin.

Lumikelloja 24.4.22

Narsissit hyvässä alussa 24.4.22

Tähän muistaakseni istutin kirjopikarililjaa. Näähän on jo viisi senttisiä! Alue on grönlanninhanhikkien alapuolella vähän viistosti oikealla. Paikkaan paistaa aurinko suunnilleen puolesta päivästä eteenpäin. Lumikellot ovat taasen grönlanninhanhikkien yläpuolella ja saattaisivat jopa näkyä olohuoneeseenkin. Ainakin kun kaikki lumet ovat poissa edestä.

Marja- ja hedelmätasanne on myös aika reippaassa lumessa. Lukuunottamatta puiden ja pensaiden ympäristöä. Hedelmäpuiden allehan olin krookuksia istuttanut jo toissa syksynä. Näiden veikkasin kukkivan melko pian lumien sulamisen jälkeen, tosin vasta ensi viikolla. Krookukset olivat erimieltä ja olivat valmistautuneet kevääseen jo lumen alla. Niinpä lumen sulamisen myötä alkoi kukintakin välittömästi. Tämä kuva on otettu tänään 24.4.22.

Krookus 21.04.22

Tämä krookus aukaisi kukkansa heti, kun lumi vetäytyi sen juurelta. Tuossa sen takana lunta on vielä reipas kymmenen senttiä. Sitkeitä ovat ja kyllähän ne ilahduttavat. Ensi viikolla varmaan sitten kukkii pengerpuutarhan yläosan, kohopenkin, krookukset ja varjopenkin krookukset joko ensiiviikolla tai toukokuun puolella.

Marjapensaiden silmut ovat lähdössä myös kasvuun.

Tulppaanien piippoja säleikön kohdalla.

Lisää tuhoja löytyy, kun lumet sulivat. Pihajasmiketta kävi varmaan myös jänis syömässä. Tiesin sen kyllä jo tuossa vähän aiemmin, kun tästä näkyi vain vähän lumen keskeltä. Tätä on varmaan syöty jo alku talvesta, koska sittemmin koko pensas on ollut aivan lumen peitossa. Toivottavasti on sentään hengissä ja tokenee.

Puron pääty on melko luminen vielä. Tänne paistaa aurinko paljon vähemmän kuin toiseen päähän. On sekin hyvää vauhtia sulamassa kuitenkin. Ja sulavan lumen alta paljastuu myös hyvin alkuun päässeitä kasveja. Täällähän oli pääasiassa liljakasveja ja vähän jotain muuta.

Tämä taisi olla mummolta saatu lilja.

Mitähän minä tähän istutin?

Kohopenkin orkkideanarsissi 24.4.22

Mikähän mahtaa olla tuhonnut pallohortensiani oksia? Melkoisia hämmennyksiä sitä tuleekin lumen alta. Onkohan syypää kuljeksinut lumen alla tuhoamassa vai onko tuhot tulleet syksyllä taikka nyt keväällä. Lumessa ei jälkiä näy, eli ei ole käyty lumen ollessa pehmeää. Ja nämäkin olivat lumen alla koko talven piilossa.

Keskellä lumen peittämää pihamaata oli muuten tämmöinen. Reikä lumessa ja joku ihme heinäpallonen keskellä. Onko tämä ny joku lumen alla kuljeskelevan otuksen talvipesänen. Ja mahtaako minua odottaa kaaos tuon takapihan sulavan lumen alla? On tämä puutarhan hoitaminen vaan mekoista jännäämistä!

No mutta tällainen oli kierros tänään. Esikasvatettavista sitten seuraavassa postauksessa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Kasvatuskuulumiset

Hurahdin tuossa jokin aika sitten yrtteihin tai ehkä minulla niitä olisi ikkunalla ollut aiemminkin, mutta jokainen kokeiluni on loppunut yrttien kuolemaan tai haisevaan multaan kasteluongelmien vuoksi. Tällä kertaa olen saanut nämä viihtymään ilman hajuja jo useamman viikon. Tämän kokeilun innostus lähti kasvusammalesta ja ainakin toistaiseksi on mennyt hyvin. Minulla kasvaa salviaa, persiljaa, minttua, tilliä, timjamia ja rosmariinia. Olen käyttänyt niitä vähän ruuanlaitossa, jonkin verran leivän päällä ja aika säännöllisesti juomaveden seassa. Aiemmin en oikein muistanut juoda tarpeeksi ja pelkkä hanavesi ei aina maistunut. Jännä että muutama yrtin oksa vesikannussa parantaa makua jo tarpeeksi ettei veden juominen tunnu pakkopullalta. Pääasiassa käytän minttua, mutta olen kokeillut myös rosmariinia ja timjamia. Rosmariini mansikoiden ja sitruunaviipaleen kanssa on muuten hyvää!

Esikasvatuksissa tomaatit kasvavat sopuisasti korkeutta. Pari näistä jumittaa edelleen pienenä, mutta kyllä ne sieltä vielä nousevat. Yksi tomaateista on hypännyt hurjaan vauhtiin ja muita puolet isompi. Luffa kasvoi alkuun todella hitaasti, mutta kolmannen lehden ja ensimmäisen kärhin myötä se on tainnut tuplata kasvuvauhtinsa. Täytyy kohta ruveta miettimään sille jotain isompaa tukea, sitä se varmasti tarvitsee ennen kuin pääsee ulos asti. Aivan vasemmassa laidassa näkyy kurkut ja vesimeloni,jotka kasvavat aika kivasti. Taimet vähän venyivät alkuun, mutta nyt kasvu on tasaantunut varsinaisten lehtien myötä. Sitten laitoin muutaman kuolleen taimiruukun tilalle Kodinkukilta tilaamani laventelit, ne jotka ovat vielä hengissä. Pesuhuoneen ikkuna on etelään päin, joten nämä kyllä tykkäävät olla tuossa. Metsä vähän varjostaa osan aikaa, niin ei puolenpäivän aurinko paahda liikaa.

Tuoksuherneet alkavat viimein itää. Melko epätasaisesti, mutta itääpä nyt ainakin osa jo.

Tsinniatkin kasvavat. Omituisesti osa tuolla paakkujen välissä, onkohan kylvökäsi tärissyt.

Kodinhoitohuoneen ikkunalla kasvaa kaikki ihan mukavasti. Morsiusharso alkaa olla koulimiskelpoinen ja isokellon simenetkin ovat jo itäneet. Valkosipulit ovat ainakin toistaiseksi hengissä. Yhteen väliin meinasivat kehittää pientä hometta juurelleen, joten voipi olla että nämä eivät ihan loppuun asti tule kasvamaan. Ja tajusin myös, että ovat aika ahtaasti tuossa. Toisaalta nämä pitäisi olla melko helpot vaihtaa omiin purkkeihinsa, kun tuo materiaali on hyvinkin irtoisaa. Mansikan taimet kasvavat edelleen melko hitaasi, onkohan se ihan normaalia?

Keittiön ikkunalla mansikat ja yrttiruukku. Sekä vanhimman lapsen rairuoho ja tuoksuherne.

Toisella sivustalla on neilikoita, kaupasta ostettu salvia ja yrttejä sekä toiseksi vanhimman vesimeloni.

Työhuoneessa alkaa olla kaaos. Ikkunalla on neilikat, kait ne pientä kasvua saavat aikaan. Kodinkukkien taimista osa on alkanut tehdä tasaisesti uutta, osa taas vielä juurtuu ilmeisesti. Kaaleista tuli honteloita hiippoja, mutta kaippa ne voi istuttaa huoletta syvempään. Alkuun olin varma, että kylvöissä tuli ajatuskatko, kun yhdestä ruudusta kasvoi viisi tainta ja muista ei mitään. Nyt kuitenkin on muistakin tullut vähän, joten varmaan vain lipsahtanut useampi siemen yhteen paakkuun. Daaliatkin alkavat tehdä pikku hiljaa varsinaisia lehtiään. Mutta tosiaan en oikein osaa sanoa, miksi nämä kaikki tuntuvat kasvavan niin nihkeästi ja hitaasti. Toisaaltahan se ei haittaa, kun ulkona on vielä paljon lunta ja yöpakkasia, kuitenkin se vähän hämmentää joidenkin kohdalla.

Tältä näyttää meillä tällä hetkellä. Kuvat on otettu 17.4.22. Kasvihuoneen ympäriltä on aika tehokkaasti sulanut lunta pois ja nyt ihan viime viikolla on ruvennut kasvilavatkin pilkottamaan. Lunta on kuitenkin vielä monessa kohtaa vähintäänkin polveen asti ja enemmänkin, jos on päässyt kinostumaan talven aikana. Eräs myrskykin oli heittänyt kasvihuoneen tuuletusikkunan paikoiltaan. Onneksi löytyi läheltä eikä ollut rikki. Ilman tuota ikkunaakin oli meillä silloin kasvihuoneessa 18 astetta lämmintä, kun aurinko paistoi. Tuntui aika hurjalta, miten auringolla voikaan olla voimaa lämmittää niin paljon jo.

Kivipenger alkaa pilkottaa yhä enemmän, mutta lunta on edelleen aivan hurjasti. Omena puita kävinkin jo vähän sipaisemassa saksilla. Eipä niissä nyt ollut paljoa napsittavaa. Josko tuo juurtumisvaihe alkaisi olla niiltä jo takana päin ja alkaisivat keskittyä enemmän maanpäälliseen kasvuun jo.

Ja ihanaa vihreyttäkin alkaa pilkistää kivien lomasta, kun lumi pikkuhiljaa sulaa pois. Korjatkaa, jos olen väärässä, tässä muistaakseni sammalleimua ja patjarikkoa. Tuntuu kivalta, kun viimein on puutarhassa enemmänkin seurattavaa keväisin! Tulppaaneja tuskin penkereen vierustaan kasvaa, ne taisivat kärsiä kuivuudesta viime kesänä, mutta jännään säilyivätkö krookukset hedelmäpuiden alla tähän vuoteen. Vaikkakin niitä ilmeisesti orava kävi nykimässä ylös maasta kesän aikana.

Pienenä piristyksenä yksi alppiruusukin näkyy viimein! Josko lumi päästäisi pian muutkin otteestaan. Vaan pitäisiköhän tuo nyt käydä vähän suojaamassa. Eihän siihen onneksi paljoa aurinko paista, aamupäivästä jonkun aikaa ja illasta sitten uudestaan. Tällä viikolla pitäisi lämpötilojen kivuta aikas korkealle, joten josko nuo lumet saisi sitten kyytiä. Hitaasti ovat nimittäin vajuneet kymmenen asteen päivälämpötiloista huolimatta. Nyt onkin jännä nähdä paljonko seuraavan viikon aikana tapahtuu!

Näillä aatoksilla toivotan aurinkoista viikkoa!

Koska kukkii? -haaste

Sain hauskan ja piristävän haasteen tähän viipyilevään kevääseen. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna ideoi ja haastoi minut tällaiseen Koska kukkii? -haasteeseen, jossa arvuutellaan muutaman oman puutarhan kevätkukkijan ensimmäistä kukintapäivää. Näinpä sitten kevään lämmetessä ja lumien sulaessa päästään jännäämään osuuko arvaukset oikein vai ollaanko edes lähellä!

Emme ole asuneet tällä tontilla kuin pari vuotta ja viime kevät oli ensimmäinen jolloin minulla oli puutarhassa kevätkukkivia kasveja. Eli hieman haastetta peliin tuo kokemuksen ja havaintojen puute. Kun vielä vertaa viime vuoden kevättä tähän, niin onhan se aivan erilainen. Yläpuolella on päivälleen samaan aikaan otetut kuvat. Vasemmalla on viime vuoden tilanne 11.4. ja oikealla tämän vuoden 11.4. Lunta meillä on siis paljon enemmän kuin viime vuonna, vain muutama kivi penkereestä on näkyvissä. Toisaalta nyt on pari päivää ripotellut vettä ja keli on ollut muutaman asteen lämpimänpää kuin ennusteessa on ollut. Jopa plussa öitä.

11.4.22 lumisia kuvia. Viime vuonna sitä oli ainakin puolet vähemmän.

Minun valintani seurattaviksi kukkasiksi on krookukset, narsissit, kevätvuohenjuuri, tarhakylmänkukka ja alppiruusut. Viime keväänä pääsin seuraamaan krookuksien, narsissin ja kevätvuohenjuuren alkuunlähtöä ja kukintaa. Ensimmäinen krookus avasi kukkaansa 16.4., joten... sitä tuskin tulee tapahtumaan tänä vuonna, sateesta huolimatta. Narsissi ja kevätvuohenjuuri aloittivat kukintaansa toukokuun puolen välin aikaan. Se voisi toisaalta onnistuakin, jos kevät äityy lämpöiseksi nopeasti. Alppiruusut istutin keväällä ja ne aloittivat kukkimisen 19.5. Kuinkahan paljon mahtaa ajankohta muuttua, kun ne nyt kasvavat minun pihassa? Nyt ne ainakin ovat lumen alla niin ettei pientäkään päätä näy. Tarhakylmän kukka on myös viime vuonna istutettu ja kukkivana, joten se taitaa mennä aivan arvaukseksi. Sehän ilmeisesti rupeaa kukkimaan hyvin pian lumen sulamisen jälkeen, kunhan se on säilynyt ensimmäisen talvensa yli hengissä.

Viime vuoden ainoa narsissi.

17.5.21 kevätvuohenjuuri

Epäilisin, että lunta riittää täällä maassa vielä parisen viikkoa. Ja heitänkin tällaiset arvaukset. Krookus kukkii 29.4., tarhakylmänkukka 3.5., narsissi 14.5., kevätvuohenjuuri 20.5. ja alppiruusu 28.5. Sitten vaan odotellaan kukintaa jolloin nähdään menikö arvaukset lähellekään.

Tätäpä oli jänskä tehdä ja vähän kinkkinenkin, mutta oli kyllä tosi hauska haaste! Kuten haasteeseen kuuluu, haastan mukaan:

Lappalainen etelässä, Rikkaruohoelämää ja Puutarhaeloa

Haasteen alkuperä ja tarkemmat säännöt haasteeseen löytyy Hiidenkiven puutarhassa -blogista.