Talvesta selvinneitä ja kärsineitä

Tätä postausta olen ajatellut tehdä jo jonkin aikaa, mutta olen sinnikkäästi vain odottanut loppujen kasvien alkavan kasvaa kuin ihmeen kaupalla. No eivät ne kaikki ole sentään kuolleet, mutta moni on kärsinyt aika paljon. En tähän laita kuvia epäonnisista karahkoista vaan jaan alkukesän kukkivista kuvia. Karahkat ovat niin masentavia, mutta saakoon menetykset mainintansa.

Sammalleimu kukoistaa!

Pengerpenkissä moni kukka ja kasvi on selviytynyt oikein hyvin, varmaan kivikon läpäisevyyden ansiosta. Penkereen reunalla kasvava pihajasmike taasen on lähtenyt todella huonosti kasvamaan, vain muutama oksa puskee vihreää todella hitaasti ja hyvin alhaalta. Samoin on käynyt kohopenkin puolella kasvavalle pikkujasmikkeelle sekä pallohortensioille. Onneksi kasvua sentään on ja sitä tulee uusina versoina, mutta hieman harmittavaa silti. Pitäisi vielä leikellä kaikista kuolleet pois, mutta olen vain odotellut, jos se kasvattaisi vielä vähän lisää vihreää. 

Hopeahärkki on innostunut kukkimaan.

Tämä vuosi on taas ollut erittäin otollinen rikkaruohoille, joita tuntuu kasvavan varsinkin penger- ja kohopenkissä. Ne valtaavat oikeasti alan! Enkä oikein ehdi millään kitkeä niitä riittävän tehokkaasti. Varsinkin lepän ja haavan taimet ovat lähteneet hurjaan kasvuun ja osa niistä on ehtinyt kasvaa jo noin 30cm korkeiksi ennen kuin olen tajunnut nypätä pois! Suolaheinät ja horsmat kasvavat myös runsaasti penkissä ja hieman hankalammin poistettavat ohdakkeet. Tai ei kait ohdakkeissa muuta kuin ovat vain niin perhanan piikikkäitä repiä irti. Ilmeisesti maa tarvitsisi runsaammin ravinteita ja kompostimultaa.

Kissankäpälä leviää ja kukkii hyvin.

Pengerpuutarha on kyllä ollut menestys myös monen kivikkokasvin kohdalla. Istutetut kasvit leviävät tasaisesti tai jopa runsaasti ja kylvetyt ovat lähteneet todella hyvin kasvamaan. Eilen jo pa löysin muutamasta paikasta itsestään kylväytyneitä taimia, jotka todennäköisesti siirtyvät vähän paremapaan paikkaan jossain vaiheessa! Muutama vuosi tehokasta rikkaruohojen eli ei toivottujen kasvien torjuntaa ja alue on täynnä kivikkokasveja. Tosin voihan sinne jotain lisää vielä istuttaakin.

Laukat ottivat osumaa keväisistä pakkasöistä, mutta osa jatkoi silti kukintaan asti. Kuunliljat ovat työntyneet erittäin hitaasti, mutta silti kaikki ilmeisesti ovat edelleen menossa mukana. Taisi viime talvi olla pääsääntöisesti ankara pensaille meillä. Etupihalta kuoli syyshortensia, se ei ole näyttänyt minkäänlaisia elon merkkejä. Höyhenpensas ilmeisesti sinnittelee tai lähtee vain hitaasti liikkeelle. Viime syksynä istuttamani toinen vaaleanpunainen syyshortensia lähti kasvuun ja kärsi sitten pakkasista. Nyt odottelen vieläkö se jaksaa kasvaa. Myös alppiruusut näyttävät surkeilta, en tiedä onko alue sittenkin liian aurinkoinen vaiko vain aivan liian kuiva...

Yksi positiivinen yllätys oli viime vuonna heikkoa kasvua saavuttanut ruusu. Nyt se kasvaa melkoisen innokkaasti, paljon paremmin kuin leikkimökinkulmalla oleva köynnösruusu. Tämä oli muistaakseni lilaköynnösruusu. Ajattelin laittaa sen kiertelemään kivikkoa, eli en laita sitä mihinkään kehikkoon nousemaan ylös. Tai ainakaan en vielä ole sitä suunnitellut. Vieressä kasvaa myös erittäin hyvin juhannustuusut, jotka pian peittävät etupihan pienen penkereen.

Mustan Rudolfin kukinta meinasin mennä ohitse, kun se on niin saman värinen lehtiensä kanssa. En malttaisi odottaa, että nään sen isona puuna jo! Tämän kanssa samalla alueella olevat syreenit eivät vieläkään kuki, vaivaakohan niitäkin liian vähäinen lannoitus... vaikka mielestäni olen melko runsaasti sitä laittanut vai pitäisiköhän tehdä maan ph testi. Voihan se olla, että pitäisi kalkita hieman enemmän.

Koristeomenapuu Musta Rudolf ja sininen taivas.

Kärhöt ovat kuin vaivihkaa llähteneet kaikki kasvamaan, siitä iloitsen myös. Perennat noin yleisesti ovat ilmeisen hyvin selvinneet talvesta ja kuten aiemmin mainitsin, on talvi ollut ankara lähinnä pensaille. Niin ja siitä tulikin mieleen, että mustikoista kaksi heitti henkensä talvella. Tosin yksi oli selkeästi avustettuna isännän taholta. Eli nyt minulla on enää yksi mustikkapensas jäljellä. Täytyy niitä jossain vaiheessa ruveta lisäämään.

Mutta nyt, aurinkoista viikonloppua!