Porkkana

Kuten hyvin simppeli otsikkokin kertoo, niin tämä postaus on ihan vain porkkanalle. Olkoon se aloitus kesämuisteloille, joita ynnäilen ottamistani kuvista talven mittaan. Muistatte varmaan porkkanakokeiluni kesältä? Tässä tulisi nyt vähän yhteenvetoa ja päätelmiä sekä tietysti kuvia lopputuloksesta!

Laitoin siis edellisenä kesänä kasvattamiani porkkanoita kevättalvella ruukkuun kasvamaan. Tein vähän kaiveluja tiedostoistani ja ilmeisesti porkkana on 'Berlicum2' -lajiketta, tilattu hyötykasviyhdistykseltä. Porkkanat siis kasvoivat vuonna 2022 kasvimaallani ja talvetin ne sitten jääkaapin vihanneslokerossa varastomme lisäjääkaapissa. Sen ovea ei siis availla jatkuvasti ja ne ovat saaneet olla pimeässä ja viileässä. Ne säilyivät hyvin ja kun keväämmällä osa alkoi itää, niin sain tämmöisen idean. Porkkanat lähtivätkin kasvamaan todella hyivn purkeissaan. Tosin taisi olla niin, että keskimmäinen rääpäle ei selvinnyt kauhean pitkään.

Kaksi vahvinta selvisivät ja ruukunvaihdon jälkeen vahvistuivat.

Ja kuten arvata saattaa, porkkanat kasvoivat ihan hillittömästi kevät auringon paistellessa! Ruukut kävi pieneksi ja tarvittiin myös tukea. Sisällä oli ehkä vähän liian lämmin niille ja ulos ei voinut kovin pian viedä. Ne jopa rupesivat tekemään kukkanuppujaan ennen pihalle vientiä. Tarkoitushan minulla oli istuttaa ne maahan, mutta selkeästi aloitin liian aikaisin niiden kasvattamisen.

Porkkana viittä vaille kukassa 22.4.2023 

26.4.2023 siirsin porkkanan jo terassille ja se alkoi kukkia.

Valitettavasti pian edellisen kuvan jälkeen porkkanat alkoivat nuutua ja kuihtuivat pois, joten se kokeilu tyssäsi siihen yksinkertaisuuteen, että aloitin aivan liian aikaisin. Onneksi tietenkin oli varhainen kevät ja kun multa lämpeni tarpeeksi laitoin uusia porkkanoita kasvamaan. Eli siinä toukokuun puolen välin tienoilla napsin vielä loput talvetetuista ja syömättä jääneistä porkkanoista ja laitoin parhaimmassa kunnossa olleet maahan. Ne olivat melkoisen pieniä, mutta yrittänyttähän ei laiteta! Ja kesäkuussa pienet porkkanat olivat jo melkoisen terhakkaan oloisia kuten kuvasta näkyy.

Annoin porkkanapenkin kukoistaa ihan omassa rauhassaan, mikä ilmeisesti sopi sille todella hyvin. Heinä-elokuun vaihteessa minulla oli todella paljon porkkanankukkia. Yhdessä hunajakukan kanssa ne vetivät puoleensa magneetin lailla perhosia ja pörriäisiä. Sitä oli kyllä ilo katsella, kun sattui pistäytymään kasvimaalla. Niin ja tähän penkkiin taisin laittaa yhteensä 12 porkkanaa viiden metrin matkalle. Yksi porkkana tekee muuten todella paljon haaroja ja kukkia!

En harmikseni ottanut yhtään kuvaa kukinnosta, joka oli jo saanut siemenet valmiiksi. Tai tietenkään en ole tässä ammattilainen, mutta oletin niiden olevan valmiita. Poimin muistaakseni viisi kukintoa ja sain yhden minigrip pussin täyteen ja vähän ylimääräistäkin. Tosin olisi varmaan mennyt vähän pienempäänkin, mutta en oikein osannut siivota niitä kunnolla. Ensi keväälle jääkin sitten idättämisen kokeileminen. Ja onhan minulla toki jännitettävänä se, että kuinka paljon uusia pikkuporkkanoita nousee kasvimaalta! Sinne nimittäin jäi armeijallinen kukkia syksyllä, joista kaikki siemenet ovat nyt pitkin penkkejä, polkuja ja kasvulavoja!

Porkkanan kukka kesällä 2023

Näin yhteen niputettuna. Omista ylijäämä porkkanoista saa ainakin todella kauniita kesäkukkia puutarhaan pienellä vaivalla! Riittää todella hyvin, kun ne istuttaa keväällä sulaan maahan hyvään multaan. Sieltä ne ponnistavat omaan komeuteen kuin itsekseen. Porkkanasta tulee melko korkea tosin ja se saattaa hieman levitäkin. Toki viime kesän sateet saattoivat saada aikaan runsaamman kasvun ja kaatumisetkin. Kukkia porkkana tekee todella paljon ja ihan jo yhdestä istutetusta porkkanasta saa siemeniä vaikka kaverille jaettavaksi. Itämisestä osaan sanoa vasta ensi vuonna, mutta ainakin tämä on todella hyvä täytekasvi vaikka kukkapenkkiinkin. Kunhan kukinnot kerää ajoissa pois, niin eipä se pääse leviämäänkään.

Tässäpä oli pientä porkkanapiristettä joulun odotukseen!

Palautumista ja uusia valintoja

Kesän 2023 mustasilmäsusannat

Pitkästä aikaa blogin parissa. Tämä vuosi on ollut melkoisen haastava henkisesti ja laittanut miettimään asioita monelta kantilta. Näin simppelisti sanottuna ajoin itseni jonkinlaiseen burn outtiin ja umpikujaan. Tämän todettuani olen joutunut pohtimaan, mitä todella haluan tehdä ja mihin keskittyä. Näin ollen puutarhayritys, jonka perustin, on nyt laitettu tauolle ja lähdin tavallisiin töihin. Yrittäjyydestä tullut stressi ei sopinut minulle ollenkaan, enkä onnistunut tavoitteisani määrätä omaa työaikaani vaan homma luisti sekavaksi silpuksi, jonka myötä en osannut sanoittaa itselleni mikä on vapaa aikaa ja mikä työaikaa. Siitäpä oma puutarhakin jäi hyvin vähälle huomiolle ja tänä kesänä jäi monta tavoitetta saavuttamatta. Ja syynä oli vain se, että istuin sohvalla miettimässä, mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minä haluaisin tehdä, en vain osannut enää toimia. Nyt 8h työpäivien ulkopuolella kaikki aika on minun vapaa aikaani ja voin käyttää sen joko nukkuen, lasten kanssa, puutarhassani tai missä milloinkin mieleni tekee. Toki nyt on hieman vähän laisesti tekemistä puutarhassa, mutta odotan ensi vuotta jo innolla!

Loppu kesältä on minulla melko vähän kuvia ja syksyltä ei juuri ollenkaan, mutta keräsin tähän joitain ihanan piristäviä otoksia paranemisen johdoksi. Loppusyksy meni minulla niinkin kehnosti, että kesäkukkaruukut jäätyivät melkein paikoilleen ja tarvitsin isännän apua niiden siirtämiseen sivummalle. Kasvihuoneen sentään sain tyhjennettyä, mutta kasvimaalta en jaksanut korjata loppua satoa ja se jäi harmittamaan. Ensi vuonna taas entistä ehompana. Yhden positiivisen nostan kasvimaan onnistujista jo nyt, se oli parsakaali! Ja sitäpä tulee meillä jatkossa paljon enemmän! Yhdestä kasvista saimme muutaman kerran paisteltua maistiaisia ja se upposi pienempiin lapsiin niin, etten itse saanut kuin ihan pienet makupalat. Aivan hitti oli siis ja taidankin jättää nuo lehtikaalit vähemmälle, kun muut eivät niistä juuri piittaa.

Keväällä pakkasen syömä päivänsini innostui syksystä tekemään yhden kukan!

Jos nyt ei itsellä ollut aivan mahtavat fiilikset puutarhankanssa, niin ei tuo vuosikaan ollut aivan parhaimpia. Pienenä yhteenvetona puutarhassani jäi moni kukka kukkimatta ennen pakkasia, osa kukki nipin napin, osa ennen aikojaan ja hyvin nopeasti. Muutama yllättäjä muistaakseni joukossa oli, mutta niiden vastapainoksi osa kasveistä kuoli. Isännän mieleen on, että nurmikkomme alkaa olla viimein nurmikon näköinen! Se ei ole täysin huoliteltu golfnurmikko, emmekä me sitä haluakaan, vaan sellainen runsaan vihreä. Valkoapila on viimein ottanut sijaa nurmikossa ja muodostanut ihania länttejä sinne tänne ja se kaipaamani voikukkakin on jo saanut jalansijaa paikoin.

Ruukkukukista moni jätti kukkimatta ja osa kukki runsaasti. Näissäkin näkyi kesän vaihtelevuus. Daalioista vain tämä yksi ehti kukkia, mikä melkoisen outoa. Gladioluksista kukki kaksi ja niitäkin taisi olla lähemmäs kymmenen sipulia. Silkkitassu näytti ensin kuolevan ja sitten aivan yhtäkkiä syksyllä kukki! Otin siitä siemeniä, josko saisin itse kasvatettua ensi vuonna, mutta en todellakaan tiedä onko ne itämiskelpoisia. Mahtaakohan muuten tuoksuherneen siemenet tykätät pakkasesta? En nimittäin muistanut haalia niitä ennen ensimmäisiä pakkasia...

Auringonkukat loistivat vaikkakin näiden piti olla matalia, vain 40cm korkeita. Ne olivat ilo silmälle syksyllä. Ja näiden myötä toivottelen mukavaa marraskuun loppua! Ehkäpä sitä tästä ehdin blogiakin päivitellä tasaisemmin jatkossa!

Elokuun kukkasia

Puutarhassa on tapahtunut kovin vähän viime aikoina, lomailun ja flunssan toimesta. Joten tämä postaus onkin vain silmäniloksi. Gladiolukset eivät halunneet pysyä pystyssä tuulisessa säässä ja nappasin ne sisälle maljakkoon. Olivathan ne peräti päivän olleet auki ruukussa ennen kaatumistaan. Tänä kesänä muuten vain kaksi yksilöä kuudesta teki kukkavanan. Voisinkin varmaan kokeilla talvettaa nämä tänä vuonna.

Ruusulilja avautui ja taaskin tuoksu on aivan huumaava!

No niin, aiemmin postailin kärhöistäni ja yksi kärhö kummastutti taasen omituisella ulkomuodollaan. Tällä kertaa syyksi paljastui puutarhurin moka! Väitin siis viimeksi alakuvan kärhöä Piiluksi tai Jan Paweliksi. Vaan olin sekoittanut oikean ja vasemman puolen keskenään! Jan Pawel II:na ostettu, mahdollinen Piilu henkilöllisyydeltään, on kärhöseinän oikeassa reunassa ollut koko ajan ja siitä kuva yllä. Ala kuva taas on otettu seinän vasemmasta reunasta ja hänen pitäisi olla Hangley Hybrid. Tarkistelin siis edelliseen postaukseen kärhöjen nimiä istutuksen aikaisista postauksista, kun en niitä muista ulkoa, ja sekoitin silloin oikean ja vasemman kuvatekstistä. Heh! Tuleepahan pientä aivojumppaa välillä.

Pallohortensia ihastuttaa joka vuosi isoilla kukinnoillaan.

Keijunmekko ehtikin kukkaan asti muutamista takapakeista huolimatta!

Tämä ihana kukkanen iski kuvauskierroksella silmään kukkapenkistä. Se on jotain viimevuonna kylväytyneistä tai kylvetyistä, en nimittäin muista kylväneeni sitä tänä vuonna. Ja tämä oli ihan yksi ja ainoa kukkanen siellä. Mahtaisikohan tulla uusia, toivottavasti! Se on vaan niin yksinkertaisen kaunis.

Leppoisaa viikonloppua!

Hyötypuutarha elokuun alussa

Meillä oli viikonloppuna nuorimmaisen kaksivuotissynttärit ja isännän pappa kehui kasvimaatani ja puutarhaani vuolaasti. Vieraiden lähdettyä piti itsekin mennä pihalle ja pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan paikkoja ja ihan keskittyä siihen. Aina ei touhuiltaan huomaa tai tajua ajatella, miten paljion sitä onkaan saanut aikaan. Kun sitten ottaa ihan hetken sen äärellä, niin huomaa paljonkin asioita. Yksi niistä on se, että kasvimaani on aika kivan runsaan näköinen ja tosiaan aika unelma. Liian usein sitä päätyy miettimään, että sen pitäisi olla isompi tai hienompi tai että joku on mennyt pieleen. Mutta eilen pohtiessani totesin, että se on kyllä juuri hyvä. Ehkei tänä vuonnakaan kaikki kasvanut odotetusti, mutta ensi vuonna kokeillaan uudella tapaa! Kerta kerralta sitä oppii jotain uutta ja tekee asiat pikkuisen edellisiä vuosia eritavalla.

Kasvimaalta on jo saatuu oikein mukavasti naposteluherneitä, jonkin verran porkkanaa, sipulia ja punajuuria. Parsakaali oli oikea menestys, ainakin makunsa puolesta, ja sitä täytyy kyllä lisäsät ensi vuonna. Lehtikaali sekä onnistui että epäonnistui, sitä pitäisikin jo ruveta säilömään pakkaseen talvea varten. Myös uusi erä porkkanoita siementämiseen onnistui loistavasti ja se kukkiikin runsaana tuossa kasvimaan reunalla. Siinä on myös kamomillaa, josta olenkin jo vähän kerännyt kuivatukseen teeksi. Tähän kasvimaan kulmaan kasvoi niin runsaasti porkkanaa, aurngonkukkia ja kamomillaa, että meinaa minun toinen timjami jäädä armotta niiden alle, mutta josko se nyt tämän kesän jaksaa sovussa elellä. Ensi vuonna en laita auringonkukkia tähän enää.

Salaatti ei ole jostains syystä tänä vuonna lähtenyt kovin kummoisesti kasvamaan, tillikin on ollut aika laihaa. Liekö ongelmana multatilan ohuus. Se toki korjaantuu ensi vuodeksi, kun hankin toisen lavakauluksen tuohon ja salaatti onkin ihan muualla sitten ensi vuonna, mutta seuraavien istutuksian varten! Takana näkyy runsas porkkana ja sipulilava, jossa mangoldi jäi taas kovasti jalkoihin. Ehkäpä pieni aluejako voisi olla paikallaan. Ihan takimmaisena on toinen kaalilava, jossa multatila on pienempi ja lehtikaalien lehdet ovat äkämien peitossa. Myös lavan kurpitsat kasvattavat vain lehtiä ja tekevät kukkia, mutta ei hedelmää. Mahtoi hevosen lantatujaus olla liian vahvaa siinä lavassa.

Toisella puolella sen sijaan kasvaa sekä lehtikaali että parsakaali oikein mallikkaasti. Niillä on vahvasti multatilaa ja hyvä hevosenlantakerros pohjalla. Ensimmäiset kaksi parsakaalikukintoa upposivat meidän pikkuisännän suuhun niin nopeasti, että muut saivat vain pari pientä maistiaista. Olin yllättynyt, miten simppelisti tämän kasvatus lopulta kävi. Siksipä ensi vuonna sitä on oltava enemmän, jotta muutkin saavat syödäkseen! Onneksi nämä näyttävät tekevän hyvin sivukukintoja, joten eiköhän vielä tänä vuonna päästä maistelemaan vähän enemmänkin.

Härkäpapu on ainoa köynnöskaariin tuetuista, jotka lähtivät kunnolla kasvuun. Tosin eivätpä nämäkään kovin korkealle kurottaudu. Palkojakin olisi jo, pitäisi siis alkaa tutkimaan, mitä niistä ensin kokeilisi valmistaa ja missä vaiheessa. Harmikseni muuta pavut ja suurinosa köynnöstävistä kukista eivät kasvaneet joko ollenkaan tai vain parikymmentä senttiä. Osa oli esikasvatettu ja osa kylvin suoraan. Jotenkin pidän muurahaisia osasyynä ja osittain sitten joko kelit tai joku muu luonnollinen tahi yliluonnollinen asia.

Kasvihuoneesta saatiin ensimmäiset varsinaiset kurkut vasta heinäkuun lopussa. Sitten alkoikin buumi ja viikonloppuna kävin keräämässä kolme isompaa kurkkua ja seitsemän minikurkkua... Ja lisää olisi tulossa. Olisihan ne voineet kasvaa vähän aikaisemmikin, mutta saatiinpä synttäreille dippivihanneksiin kurkut omasta kasvihuoneesta. Paprikan unohdin tukea ja ne kaatuivat, nyt toivon ettei mikään mennyt täysin poikki asti. Chilitkään eivät oikein ole halunneet tehdä mitään, tosin ne varmaan haluasivat hieman aurinkoisempia päiviä. Tomaatteja ollaan saatu vähän, lähinnä maisteluun. Nämä kotokasvatetut ovat kuulemma niin hyviä, että ne menee suoraan suuhun. Paljon on myös raakoja vielä ja odotankin, että pääsen kokeilemaan säilömistä vasta syksymmällä, kun kaikki kypsyy samaan aikaan. Blumatti on ollut oikein mahtava kaveri! Ensi vuonna sitten se automaattinen ikkunan avaaja, niin alkaa olla homma oikein hyvin hanskassa. (Kunhan ne hanskat vaan pysyy tallessa). Niin ja vesimelonia ei tänä vuonna saada, koska jokainen pieni vesimelonin alku on vain homehtunut pois....

Tässä näkyy esikasvatettuja köynnöskukkia, jotka jäivät kovin pieneksi. Taustalla komeat lehtikaalikasvustot. Harsosuoja keäällä oli todella toimiva!

Terassin edustalla pesusenikurkku ja käärmekurkku valtaavat alaa niin soralta kuin terassiltakin. Kukka ei käärmekurkussa ollut sellainen, mitä itselleni metsästin, joten se on pieni pettymys. kurkkujakin se alkoi tehdä vasta aivan hiljattain, joten niistä tuskin siemeniä saa jatkoon edes. En tiedä uskaltaisinko kokeilla kurkusta valmistaa jotain... Pesusieni kurkku sen sijaan on ehtinyt kasvattaa melkoisen isoksi jo yhden kurkun ja nyt toivon hartaasti, että se ehtisi valmiiksi asti. 

Pesusienikurkku, peukut pystyyn, että se ehtii kypsyä ruskeaksi asti!

Käärmekurkku ei vielä näytä kovin käärmemäiseltä.

Loppuun taas kevennys. Edellisen viikonlopun sateiden jälkeen isäntä päätti käydä katsomassa miten meidän kastelupumppu voi, kun vettä on tullut niin runsaasti. Kovinpa oli hätää kärsimässä poloinen siellä joen varressa! Pumppu oli siis tuossa aivan kuivalla maalla joen penkalla ennen sateita, jotta ylsi nostamaan vettä joesta. Vaan nämä kovin runsaat meille osuneet sateet ovat nostaneet joen pintaa noin puolella metrillä! Siis tässä kyllä oikeastaan kulminoitui sateiden määrä itsellekin. Joki saa kohtalaisen isolta alueelta sadevedet ja meiltä ei enää pitkästi ole järveen sillä matkaa, joten vaikutus kyllä näkyy aika hyvin. Pumppu pääsi korkeammalle ja hetken kuivahtamisen jälkeen on toiminut moitteetta, onneksi. Toivottavasti huomiseksi povattu myrsky ei tähän niin voimalla tulisi, aamuyöstä herättiin jo niin rajuun ukonilmaan ja sateeseen taas vaihteeksi, että seuraava voisi kiertää jo vähän kauempaa!

Hauskaa (ja myrskyisää) viikkoa!

Sateiden jälkeen seuraavia odotellessa

Kuunliljat tuskin huomasivat poikkeuksellisen runsaita sateita.

Olipa erittäin jännä katsella pari päivää tasaisen taukoamatonta sadetta ja todeta, että näinkin voi ilmeisesti käydä joskus. Harvemmin sade oli kuitenkaan rankkaa tänä aikana, mutta ei ulos viitsinyt lähteä kauheasti tekemään mitään. Sitä olisi kastunut hyvin nopeasti joka tapauksessa. Lueskelin tuolta, että Keski-Suomen keskimääräinen sademäärä heinäkuussa on 70-80mm ja kuulin isännältä, että lauantaina aamupäivällä (reilun vuorokauden satamisen jälkeen) oli tullut jo 70mm vettä. Tosin tässä kuussa on kyllä tullut tuota vettä muulloinkin. Hirveästi en ole joutunut kastelemaan kasvejani.

Ruskolilja takanaan kuunliljat.

Olimme hetken aikaa lomalla ja sieltä palattuamme, en aivan heti kerennyt lähteä puutarhaan ihastelemaan. Näin kyllä, että kukkimaan siellä oli alkanut jo useampikin kasvi. Harmikseni sade alkoi ennen kuin ennätin lähteä kuvia räpsimään ja kuvaaminen jäi sitten sunnuntaille. Se olikin piristävän aurinkoinen, ainakin aamupäivästä. Illasta ylitse vyöryi ukkonen ja vettä tuli saavista kaatamalla.

Vesisateet ovat saaneet aikamonet kasvit nuokkumaan maata vasten. Yläkuvan pallohortensian kukinnot ovat painuneet surutta osa maata vasten. Takana komeilee syysleimu, jota vesi ei vielä ole häirinnyt. Toivottavasti vältytään pahemmalte härmältä. Alakuvassa kasvimaan hunajakukat ja herneet ovat laonneet maahan vaikka osa niistä olikin tuettuna köynnöskaareen. Kimalaisia se ei hetkauta vaan pörriäisiä on lähes joka kukassa aina kun käyn katsomassa.

Kärhöt ovat pysyneet tuissaan kiinni, mutta kukinta on jo ehtinyt ehtoopuolelle. Todennäköisesti sade vähän joudutti sitä.

Yksi marjapensaista yllätti minut täysin! Tästä en kyllä yhtään tiedä, että mitä ihmettä raukalle on tapahtunut. Näyttää siltä kuin joku olisi käynyt istumassa pensaan keskelle ja se olisi vain antanut periksi. Tämä on erittäin hämmentävää ja minun on pakko kaivaa se ylös, jakaa se ja istuttaa uudelleen. Oikeastaan tuosta saisi monta yksittäistä versoa istutettua, koska niissä kaikissa on uusia juuria kasvanut paljon.

Olisi melkein pitänyt jättää nämä kärryt patiolle ja katsoa paljonko vettä olisi silloin valunut ylitse. Nyt se näyttää täyttyneen leikiten.

Piilu ei sentään ole kärsinyt sateesta niinkään.

Värililjat olivat loman aikana aukaisseet kukkansa!

Olin aivan varma, että minulla on vain valkoista isotähtiputkea puutarhassani ja olen yrittänyt etsiskellä punaista ja vaaleanpunaista. Vaan olinhan jo ilmeisesti istuttanut viime syksynä vielä tämän vaaleanpunaisen yksilönkin. Oletan, ettei se muuten ole puutarhaani päätynyt. Ne ovat kyllä oikein sieviä vaikka kukat ovatkin olettamustani pienempiä. Näissäkin pörriäiset näköjään viihtyvät ja voisin oikein hyvin hieman lisätä niitä. Tummanpunainen olisi kiva saada myös.

Isotähtiputki 2023

Ruukkukukat eivät kauheasti kärsineet sateista, jonkin verran olisi kukkia nypittävänä. Korkean ruukun kukat olivat hieman kärsivän näköisiä sunnuntaina aamulla, mutta kyllä ne siitä nousivat, kun aurinko ennätti kuivattamaan niiden versoja. Alemman kuvan köynnökset ovat sen verran katon suojissa, että eivät varmaankaan ole saaneet samaa ryöppyä kuin täysin taivasalla olleet.

Jänönapila ja muistaakseni koristehirssi (Minna varmaan osaa korjata, jos olen väärässä) ovat pärjänneet yllättävän hyvin vaikka niiden ruukku ajoittain täyttyy vedestä piripintaan. Reiällinen ruukku olisi ollut tänä vuonna parempi vaihtoehto. Jänönapilan pikku kukat ovat kuin pieniä tassuja! Tämän pitäisi olla monivuotinen ja minulla on sitä jo koristeomenapuun alla pikkuisen kasvussa. Tämän istutan syksyllä maahan jonnekin toisaalle. Huh mikä kesä onkaan ollut ja vielä olisi loppu puolisko jäljellä. Tänne on luvattu vielä vähän lisää sateita sinne tänne, että ei nyt ainakaan vedestä ole puutetta.

Eipä siinä muuta kuin mukavaa kuun vaihetta!

Pieni puutarhakierros puutarhassani

Ajattelin tarjota kuvilla pienen kierroksen puutarhassani, toivottavasti tästä ei tule liian pitkä. Puutarhani ei ole loistokas tänä kesänä. Moni kasvi kukkii tänä vuonna heikommin ja rikkaruohot meinaavat vallata kaiken. Näin alku varoituksena, olen siistinyt vain joissain määrin puutarhaani, mutta se ei ole puunattu vaan edelleen hieman villi. Lisäksi en ole siivonnut kuvien tieltä kaikkia leluja taikka välineitä pois vaan kuvista saattaa löytyä jotain pientä sieltä täältä. Se kuvatkoon elämää ja kertokoon puutarhastani sellaisena kuin se yleensä on, ei vieraita varten siistittynä. Meidän pihaan siis johtaa noin parin sadan metrin mittainen pihatie, jonka päästä avautuu avara näkymä pihaamme. Pihaan tullessa metsäpuutarhani jää vasemmalle reunalle ja oikealle jää toistaiseksi nimetön alue, jota olen laittanut vain reunalta, koska alueelle on tulossa autotalli enkä tiedä paljonko se vie tilaa pihasta.

Oikealla puolella pihaa kiertää kivipenkka ja niiden edessä ovat tuomi, purppuratuomi ja tammi. Tervetulleeksi pihaan toivottaa siistiksi laitettu penger, jossa kasvaa keijuangervoa, juhannusruusuja ja yksi violettikukkainen köynnösruusu, joka toistaiseksi ei ole kukkinnut.

Alue toisesta suunnasta. Tammen ympärille voisi keksiä jotain matalaa istutusta.

Pihan vasen puoli, metsäpuutarha, ei vielä ole kuin haparoiva alku. Toistaiseksi siinä ei ole juurikaan nähtävää, enkä tiedä miten nopeasti ehdin sitä eteenpäin laittaa. On alueella kuitenkin hieman enemmän nähtävää kuin toisella puolella pihaa, joten tätä reunaa kuljemme takapihaa kohti.

Matkalla voi katsella nuoria alppiruusuja ja höyhenpensasta sekä kalliokielo kivien kupeessa.

Alppiruusujen jälkeen voi ihastella uusinta tulokastamme sinikuusi 'Baby Blue':ta

Etupihan ja takapihan välissä puuliiterin jälkeen on varjopenkki, josta löytyy ainakin jaloangervoa, kesäpikkusydäntä, rönsytierellaa, lumipalloheisi ja uusinpana köynnöshortensia. Keväisin alueella kukkii helmililjaa, krookuksia, punaisia tulppaaneja. Köynnöshortensian ympärillä on myös pari varjoliljaa, jotka eivät ainakaan vielä ole päättäneet kukkia. Tämä on jäänyt nyt viimeaikoina vähemmälle huomiolle ja voi sitä olla vielä ainakin tämän kesän ja ehkä seuraavankin.

Varjopenkin jälkeen voi katsella leikkimökkiä ja sen ympäristöä.

Leikkimökin takareunustalla kukkii köynnösruusu Henry Kelsey ja maljaköynnös.

Pihakierros jatkuu alatasolle, marja- ja hedelmäpuutarhaan. Siellä mustaherukat alkavat suurilta osin kasvaa jo runsaina. Hedelmäpuiden kanssa täytyy vielä odottaa, että ne kasvavat isommiksi ja alkavat muodostaa kaarta polulle. Sen voi jo ihan nähdä toteutuvan!

Pengerpuutarhan alku, jossa grönlanninhanhikki leviää tehokkaasti.

Kissanminttu kolossaan.

Alatason toinen reuna on hieman vähemmän rehevä, sillä mustaherukat ovat viime vuonna istutettuja. Samoin pari viimeistä puuta ovat muita nuorempia. Koko tasanteella katealueen leventäminen ja lisääminen on kesken ja olen pohtinut sen jatkamista tässä mahdollisimman pian, viimeistään syksyllä.

Alatasanteelta voi ihailla pengerpuutarhan kivikkokasveja.

Marja- ja hedelmätarhasta siirrytään puutarhasillan kautta uusimpaan alueeseeni salapuutarhaan, joka tietenkin on vielä aivan alussa. Olen pyöritellyt monia ideoita, joita voisin jo ruveta toteuttamaan, mutta toistaiseksi olen vielä halunnut viimeistellä aiempia projekteja. Sormeni alkavat kuitenkin jo syyhytä alueen suhteen reippaasti, joten se varmaan alkaa muuntua hyvin pian.

Puroa ylittäessä voi tutkailla puropenkkiä ja sen reheviä päivän- ja kuunliljoja. Seasta voi löytää myös puuliljoja ja värilijoja sekä laukkoja.

Salatarhan yläreuna ja kasvimaa.

Kasvimaalla on taas sadetus käynnissä. Näyttää valmiilta, mutta lisää kuorikatetta on vielä tulossa ja etureunaan teen reunakivistä rajan.

Kasvihuoneen edustalla on muutama ruukku koristeena, laatat tosin on menossa hieman toisenlaiseen käyttöön. Kasvihuoneessa tomaatit hieman kituvat, en tiedä syytä, kurkut taas kukoistavat.

Kasvihuoneen takana raparperi runsastuu ja taimitarhassani osa taimista odottaa jo istutusta. Ne pääsevät maahan nousevan kuun aikaan, eli ensi viikolla.

Kasvimaalta matka jatkuu takapihalle. Pitkä kohopenkki kaipaa jo kipeästi uutta ja korkeampaa reunaa, mutta tulee toimeen vielä hetken. Se olisi ensi kevään hommia. Takapihan kohopenkiltä siirrytään patiolle ja terassille, mutta sitä ennen katsellaan muutamia kukkivia.

Kärhö 'Rouge Cardinal' kukkii vaatimattomasti yhdellä ainokaisella kukalla.

Ensimmäisen kärhötuen alla kukkii tämä kaunis keltainen tulikellukka.

Viime vuonna istutetut perennat alkavat levittäytyä kärhöseinän ympärillä, vielä tosin joutuu rikkaruohoja vastaan taistelemaan.

Omoshiro kukkii tänäkin vuonna useilla upeilla kukillaan.

Kolmannessa kärhötuessa kiipeillään runsaana,mutta kukinta on vielä edessäpäin. Ympärillä pensashanhikit kasvattavat kokoaan ja kääpiöhappomarjat sitkuttavat.

Patio on ollut hyvin käytössä ja siitä ollaan tykätty. Olen kovasti odattanut terassia murskealueelle, mutta joudun hampaitapurren myötymään siihe, että sitä ei tule tänäkään vuonna. Eikä varmaan ensi vuonnakaan. Syynä siihen on nousevat elinkustannukset ja lainojen korot, joten nyt vain on jätettävä kaikki ylimääräinen hetkeksi. Lottovoittoa odotellessa keskitytään pienempiin projekteihin.

Pation ruukkukukat onneksi häikäisevät!

Tulihan tästä pitkä, kiitos kun olet jaksanut loppuun asti! Halusin yhteen postaukseen kuvauksen pihastani kokonaisuutena. Ehkä jatkossa tämä ei onnistu, kun näytettävää alkaa olla enemmän, tähän on kuitenkin helppo nyt verrata tulevaisuudessa, kun puutarhani kesvaa ja muuttuu ajan myötä.

Mukavaa viikkoa!