Muurahaisia.... riesaksi asti

Kuten otsikko jo kertookin, niin tämä postaus on ihan kokonaan muurahaisista. Sillä niitä meillä on ruvennut löytymään monestakin paikkaa! En ole aiemmin pahemmin harmitellut asiaa, koska onhan ne ihan hyödyllisiäkin olentoja. Yllä olevassa pionin nupussa muurahaiset pyörivät vimmatusti! Ja sehän on vain hyvä, jotta kukka aukeaa. Mutta sittenpä se onkin eri asia, kun muurahaiset valtaavat koko kukkapenkin, kasvimaan ja kaikki pensaatkin vielä!

Kasvimaalla käy oikein kuhina muurahaisten toimesta ja siitä en kyllä tykkää yhtään... Nämä eivät ole kekomuuraihaisia eivätkä aivan pieniä mustia muurhaisia vaikka mustia ne ovatkin. Koko vaan on jotain kekomuurahaisten ja pikkumurkkujen väliltä. Ja nämä muuten purevat ja kipeästi. Tosin eivät yhtä hanakasti kuin keltiäiset, mutta olen pyrkinyt pitämään pienimmät lapset mahdollisuuksien mukaan kaukana. Alkuun ne valtasivat yhden kasvilavan ja nyt näyttäisi siltä, että kahdeksasta lavasta ainakin viisi on vallattu. Olen yrittänyt miettiä keinoja näiden häätämiseen, sen pitäisi olla mahdollisimman luonnonmukainen, jotta kasvatettavat eivät missään tapauksessa kärsi eikä tarvitse edes pelätä asiaa.

Ensimmäisenä vallattu kasvilava puistattaa jopa minua. Varsinkin kaalia istuttaessa sai olla varovainen, kun kaivoi niille istutuskuoppaa. Yksi kuopaisu ja pinnalla on aivan järkyttävä määrä muurahaisia etsimässä hyökkääjä. Kaikki siemenet, joita olen lavaan kylvänyt, ovat jääneet itämättä. Noh, lukuunottamatta kehäkukan siemeniä. Mutta kaikki puvut ovat jättäneet itämättä tässä lavassa ja kasvavat kuitenkin toisella puolella käytävää. Heitelkääpä ideoita, mitä näille voisi yrittää keksiä! Haluan niistä todellakin eroon, mutta en tuhota kasvimaatani kelvottomaksi.

Samoja muurahaisia kuin kasvimaalla löyty myös kukkapenkeistä, pensaiden juurilta ja pihan reunoilta. Toistaiseksi en ole löytänyt niitä sentään nurmikolta tai kiveyksiltä. Mutta kekomuuraisia tai ainakin saman näköisiä löytyy runsaasti meidän sähkökaapin kuormalavan läheisyydestä parkkialueemme reunalta. Huomasin eilen, että sinne menee muurahaispolku automme alitse ja tutkailin asiaa. Muurahaiset tosiaan kuljettivat evästä ja tavaraa lavaa kohti eikä sieltä pois päin. Polku kulki suoraan tuomelle, jossa on edelleen jonkin asteiset kirvabileet. Näistä ei ehkä synny kauheaa ongelmaa ja parin vuoden sisään aluetta tullaan muokkamaan autotallin tieltä, joten ehkä ne viimeistään silloin lähtevät. Tai sitten isäntä hermostuu niille aikaisemmin ja tekee asialle jotain. Nämä eivät minua kuitenkaan harmita vielä vaan ne kasvimaalla temmeltävät. Eli, jos jollakin löytyy hyvää keinoa niiden häätämiseen, kertokaa ihmeessä! Kokeilen vaikka kaikkia!

Mukavaa keskiviikkoa, kohta on jo juhannus!

Talvesta selvinneitä ja kärsineitä

Tätä postausta olen ajatellut tehdä jo jonkin aikaa, mutta olen sinnikkäästi vain odottanut loppujen kasvien alkavan kasvaa kuin ihmeen kaupalla. No eivät ne kaikki ole sentään kuolleet, mutta moni on kärsinyt aika paljon. En tähän laita kuvia epäonnisista karahkoista vaan jaan alkukesän kukkivista kuvia. Karahkat ovat niin masentavia, mutta saakoon menetykset mainintansa.

Sammalleimu kukoistaa!

Pengerpenkissä moni kukka ja kasvi on selviytynyt oikein hyvin, varmaan kivikon läpäisevyyden ansiosta. Penkereen reunalla kasvava pihajasmike taasen on lähtenyt todella huonosti kasvamaan, vain muutama oksa puskee vihreää todella hitaasti ja hyvin alhaalta. Samoin on käynyt kohopenkin puolella kasvavalle pikkujasmikkeelle sekä pallohortensioille. Onneksi kasvua sentään on ja sitä tulee uusina versoina, mutta hieman harmittavaa silti. Pitäisi vielä leikellä kaikista kuolleet pois, mutta olen vain odotellut, jos se kasvattaisi vielä vähän lisää vihreää. 

Hopeahärkki on innostunut kukkimaan.

Tämä vuosi on taas ollut erittäin otollinen rikkaruohoille, joita tuntuu kasvavan varsinkin penger- ja kohopenkissä. Ne valtaavat oikeasti alan! Enkä oikein ehdi millään kitkeä niitä riittävän tehokkaasti. Varsinkin lepän ja haavan taimet ovat lähteneet hurjaan kasvuun ja osa niistä on ehtinyt kasvaa jo noin 30cm korkeiksi ennen kuin olen tajunnut nypätä pois! Suolaheinät ja horsmat kasvavat myös runsaasti penkissä ja hieman hankalammin poistettavat ohdakkeet. Tai ei kait ohdakkeissa muuta kuin ovat vain niin perhanan piikikkäitä repiä irti. Ilmeisesti maa tarvitsisi runsaammin ravinteita ja kompostimultaa.

Kissankäpälä leviää ja kukkii hyvin.

Pengerpuutarha on kyllä ollut menestys myös monen kivikkokasvin kohdalla. Istutetut kasvit leviävät tasaisesti tai jopa runsaasti ja kylvetyt ovat lähteneet todella hyvin kasvamaan. Eilen jo pa löysin muutamasta paikasta itsestään kylväytyneitä taimia, jotka todennäköisesti siirtyvät vähän paremapaan paikkaan jossain vaiheessa! Muutama vuosi tehokasta rikkaruohojen eli ei toivottujen kasvien torjuntaa ja alue on täynnä kivikkokasveja. Tosin voihan sinne jotain lisää vielä istuttaakin.

Laukat ottivat osumaa keväisistä pakkasöistä, mutta osa jatkoi silti kukintaan asti. Kuunliljat ovat työntyneet erittäin hitaasti, mutta silti kaikki ilmeisesti ovat edelleen menossa mukana. Taisi viime talvi olla pääsääntöisesti ankara pensaille meillä. Etupihalta kuoli syyshortensia, se ei ole näyttänyt minkäänlaisia elon merkkejä. Höyhenpensas ilmeisesti sinnittelee tai lähtee vain hitaasti liikkeelle. Viime syksynä istuttamani toinen vaaleanpunainen syyshortensia lähti kasvuun ja kärsi sitten pakkasista. Nyt odottelen vieläkö se jaksaa kasvaa. Myös alppiruusut näyttävät surkeilta, en tiedä onko alue sittenkin liian aurinkoinen vaiko vain aivan liian kuiva...

Yksi positiivinen yllätys oli viime vuonna heikkoa kasvua saavuttanut ruusu. Nyt se kasvaa melkoisen innokkaasti, paljon paremmin kuin leikkimökinkulmalla oleva köynnösruusu. Tämä oli muistaakseni lilaköynnösruusu. Ajattelin laittaa sen kiertelemään kivikkoa, eli en laita sitä mihinkään kehikkoon nousemaan ylös. Tai ainakaan en vielä ole sitä suunnitellut. Vieressä kasvaa myös erittäin hyvin juhannustuusut, jotka pian peittävät etupihan pienen penkereen.

Mustan Rudolfin kukinta meinasin mennä ohitse, kun se on niin saman värinen lehtiensä kanssa. En malttaisi odottaa, että nään sen isona puuna jo! Tämän kanssa samalla alueella olevat syreenit eivät vieläkään kuki, vaivaakohan niitäkin liian vähäinen lannoitus... vaikka mielestäni olen melko runsaasti sitä laittanut vai pitäisiköhän tehdä maan ph testi. Voihan se olla, että pitäisi kalkita hieman enemmän.

Koristeomenapuu Musta Rudolf ja sininen taivas.

Kärhöt ovat kuin vaivihkaa llähteneet kaikki kasvamaan, siitä iloitsen myös. Perennat noin yleisesti ovat ilmeisen hyvin selvinneet talvesta ja kuten aiemmin mainitsin, on talvi ollut ankara lähinnä pensaille. Niin ja siitä tulikin mieleen, että mustikoista kaksi heitti henkensä talvella. Tosin yksi oli selkeästi avustettuna isännän taholta. Eli nyt minulla on enää yksi mustikkapensas jäljellä. Täytyy niitä jossain vaiheessa ruveta lisäämään.

Mutta nyt, aurinkoista viikonloppua!

Epäonnistumisia ja erilaisia sattumia

Tämä kevät on ollut yhtä vuoristorataa ja tarkoitan sitä nyt kaikessa komeudessaan. Sää on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen, on kiirettä ja vähän vähemmän kiireistä, mieli korkealla ja sitten maassa, niin monta asiaa meneillään ettei aina tiedä mihin keskittyä. Sittenpä on nämä kasvatuspuuhat. Minulla oli jonkun verran kesäkukkia ja köynnöksiä laitettuna siemenestä kasvamaan ja olin pitkälti suunnitellut ruukkupuutarhani niiden varaan. Vaan osa siemenistä ei suostuneet itämään, ei sitten millään... Niistä jotka itivät, osa vain juroi ja kuoli yksi kerrallaan pois. Kelloköynnöksistä selvisi vain kaksi yksilöä, tosin istutin ne ruukkuun ulos liian varhain ja suojauksista huolimatta ne ovat jonkin verran kärsineet. Mustasilmäsusannan siemenistä iti muutama, joista yksi selvisi yli 20cm korkeaksi kunnes vain lakastui. Päivänsini iti hyvin vaan koki saman kohtalon kuin kelloköynnökset. Toki ne näyttävät nyt pikku hiljaa intoutuvan uuteen nousuun. Keijunmekko ei alkuun itänyt, sitten iti vaan jäi juromaan kunnes nyt aivan parin viikon sisään päättivät lähteä kasvamaan. Noh, ne ainakin saan kohta käyttöön. Mustasilmäsusannaa tosiaan ostin messuilta. Laventelia läheiseltä puutarhalta, koska omat taimet kasvoivat ensin innokkaina, mutta latvonnan jälkeen vain kuolivat.

Osan ruukuista halusin jo omille pienillä synttäreilleni valmiiksi, mikä aiheutti sen, että niitä oli suojattava kylminä öinä. Vaan eipä sekään ihan tarpeeksi ollut ja yhtenä yönä en muistanut tarkistaa säätiedotusta. Onneksi suurin osa kasveista selvisi vain pienin takaiskuin. Tänä vuonna ruukkutarha muodostuu pääasiassa hieman isommista ruukuista. Toivon, että kastelu olisi näin hieman helpompaa. Pation kulmauksessa on lahjaksi saatu ruusu ja anopilta pelastettu rikkinäinen ruukku, jonka toteutus onnistui mielestäni ihan nappiin. Ruusu täydentää ruukkusommitelman. Kelloköynnökset toivottavasti selviytyvät mustassa ruukussa ja jatkavat kasvua mustasilmäsunannan kanssa. Pienessä valkoisessa ruukussa juroo pari silkkitassua, yksi laventeli ja laitoin katkenneen suikeroalpin sinne niiden kaveriksi.

 Pation toiseen päähän tuli yrttiruukku, josta basilika heitti henkensä yhden pakkasyön jälkeen. Henkiin jäi rosmariini, timjami, salvia, sitruunaminttu ja sitruunamelissa. Korkeassa ruukussa on pääasiassa matalaa ja reunanylitse joskus rönsyävää kukkaa. Koristebataatti heitti varmaan henkensä, ehkä laitan sen tilalle jonkun heinän, kun ne kasvavat. Matalin ruukku on sekalainen valikoima kesäkukkia, joita pikkuisäntä halusi ostella ja pari omaa lemppariani.

Terassin edustan meinasin jättää tyhjäksi, kun tarkoitus oli tehdä iso kattamaton terassi tänä kesänä. Vaan sepä ei ilmeisesti toteudukaan tänä vuonna. Sitten sattumalta sain tädiltäni hänen muuton yhteydessä pari kesäkukkaruukkua. Eivätkä ne edes mitään pieniä ollut! Mustat korkeat ruukut ovat siis nämä uudet tulokkaat, joissa toisessa on ruukkuruusu ja toisessa neilikkaa ja laventelia. Ruusun vierellä on kaksi ruukullista daalioita, jotka hieman kärsivät pakkasista myös. Portaiden vierellä paria erilaista tähtisilmää ja neilikkaa sekä daalioita leveässä ruukussa. Pienimmässä on jurovia kesäkynttilöitä ja tuoksupelargoneja. Keskelle mietin josko laittaisin käärmekurkun ja pesusienikurkun laatikkoon. Jahka kelit vain lämpeävät tarpeeksi, kun eipä ne kasvihuoneeseenkaan mahdu. Terassin edusta on kuitenkin hyvin suojaisa ja erittäin lämmin helteellä. Laatikon voi sitten syksymmällä roudata kasvihuoneeseen jatkamaan.... ehkä.

Seuraavaan epäonnistumiseen. Porkkanan kasvatus sisätiloissa päättyi siihen, että porkkanat kuolivat juuri ennen ulosistutusta. En nyt siitä lannistunut, oletettavasti porkkanaa ei olisi kannattanut pistää multaa aivan niin aikaisin. Joten tästä intoutuneena laitoin lopuista varaston porkkanoista suurimman osan yrttien lomaan kasvimaan reunalle. Katsotaan kesän mittaan, mitä tästä syntyy!

Kasvimaan reunalla leviävä leinikki on tehnyt aika hupaisan putouksen kohti alatasannetta.

Kun nyt kasvimaalle päästiin niin jatketaampa sen parissa. Tuuliset päivät aiheuttivat taasen päänvaivaa kasvimaan harsojen kanssa ja kaalien istuttamisen jälkeen asialle piti keksiä jotain. Biltemasta ostetujen metallikaarien päälle viritetyt harsot kun eivät tahtoneet pysyä mitenkään paikallaan. Sain idean napsutella niitteillä harson reunaan kujan ja kujaan pujotin lavan pitkälle sivulle sopivaksi katkaistun bambukepin. Kepin työnsin kevyesti metallikaarien ja lavakauluksen väliin. Ja siinäpä se harso on nyt pysynyt. Päätyihin en vielä laittanut, mutta ne ei ole tämän projektin jälkeen enää pahemmin lepatelleen.

Näpsäkkä tähän hetkeen, kun en joutanut tekemään rimoista poisnostettavaa peitettä.

Sittenpä kurkataan ihanaan kevään ongelmaan. Näitä perhanan kirvoja on nyt kaikkialla ja muurhaisia niitä hoitamassa. Tuomen ja purppuratuomen latvat ovat ihan sykkyrällä kirvainvaasion vuoksi. Samoin lumipalloheisi on kärsinyt ja nyt niitä on jo kirsikassa ja luumussa. Eikä merkkiäkään vielä näiden pedoista. Toivottavasti pian ilmestyisivät, viime vuonna niitä kuitenkin riitti ihan reippaasti. Annoin näille pientä kuritusta vesisuihkulla, vaan eipä siitä tainnut olla juuri apua...

Epäonnisista tapauksista siirrytään sitten mukavampiin. Toissa kesänä kylvin patjarikkoa ja maksaruohoja, joista luulin ettei mikään kuitenkaan itänyt. Nyt näyttää hieman paremmalle tai sitten taimena istutetut ovat siementäneet ahkerasti. Niin tai näin kivikon reuna alkaa täyttyä pikkuhiljaa. Tosin nyt se on aika pahasti horsman ja rikkaruohojen sekamelska.

Siemenestä itänyt ristikki.

Penkereen reuna alkaa täyttyä, eikä iiris ja jalopähkämö siirtynyt vieläkään, noinkohan jää paikalleen.

Mikähän tämä yllättävä sipulikukkanen on?

Laukka kukintansa alkumetreillä heinittyvän kukkapenkin seassa.

Vanhat isältä saadut iirikset näyttävät kukkivat tänä vuonna aika runsaana! Jostain luin, että ne eivät kuki pariin kolmeen vuoteen jakamisen jälkeen. Vaan enpä kyllä jakanut niitä istuttaessa niin pieniksi kuin kyseisessä artikkelissa tehtiin. Tähän nurkkaukseen ei tarvitsekaan koskea enää ennen kuin iirikset kasvavat liian tiiviiksi. Eihän se iso alue ole, mutta ison pihan kanssa olen erittäin iloinen pienistäkin valmiista kohdista!

Jätetäänpä tämä pitkähkö postaus tähänä aurinkoiseen omenapuunkukkakuvaan. Olen ihastunut tähän loistoon vaikka se onkin edelleen pientä ja toisen kukkivan omenapuun puuttuessa ei tänäkään vuonna tule omenoita. Ellen sitten käy kaverilta pyytämässä pientä kukkaista oksaa pölytysavuksi. Noh, näinpä minä siirryn valmistelemaan pikkuisännän kolmevuotissynttäreitä. Ehkäpä ensi viikolla onkin sitten oman pihan vuoro saada parempaa huomiota.

Mukavaa viikonloppua!