Tämän kevään kokeiluja

Krookukset ennen takatalvea.

Jos tuli lämpimät kelit nopsaan, niin nopsaan ne pakkasetkin palasivat. Nyt on jo parina päivänä ollut pakkasta jopa päivällä. Auringon paistaessa päästään plussalle, mutta varjoissa on kylmä ja pilvisinä päivinä. Ja tietenkin ainakin viisi senttiä lunta yhden yön aikana. Onneksi kuitenkin näinäkin kylminä päivinä sisällä on lämmin ja kasvitkin kukoistavat. Pari chiliä olen saanut jo pölytettyä ja pienet vihreät pötkylät ovat jo alkaneet kasvaa! Lisäksi kaikki tuntuvat tykkäävän kasvaa ihan hillitöntä vauhtia... Mutta tämän postauksen aiheena olisi tällä kertaa tämän kevään kokeillut ja ideat. Ja vähän siinä sivussa jotain höpötystä.

Viime vuonna siis kokeilin kasvattaa edellisen kesän porkkanoita, jotka kukkivatkin oikein mallikkaasti. Niistä keräsin melkoisen reilun annoksen porkkanan siemeniä. Pari viikkoa sitten päätin tehdä koekylvön, jotta tiedän onko minulla yhtään itämiskelpoista siementä. Samalla ajattelin kokeilla myös kasvattaa kevään ekan porkkana sadon sisällä. Tähän hommaan nappasin kuusi vessapaperirullan hylsyä ja täytin ne mullalla. Jokaiseen hylsyyn laitoin varmuudeksi 5 porkkanan siementä. Voi olla, että osaan hyppäsi useampi, sillä nuo karvaiset siemenet olivat melkoisia epeleitä pinsetillä nyppiä. Tarkoitus on siis ensin seurata montako itää ja laskea itämisprosentti. Sen jälkeen harvennan pikkuhiljaa porkkanoita niin, että jokaisessa pötkylässä on yksi porkkana. Pidän kokeilua onnistuneena, jos saan porkkanoista kasvatettua pituudeltaan edes puolet hylsyn mitasta! Pohdin vain, että saatan joutua istuttamaan nämä kyllä ihan oikeisiin ruukkuihin ennen varsinaista sadonkorjuuta.

Porkkanat 19.4.24.

Tämän hetken tilanteesta voisi päätellä, että kyllä siellä itäviä siemeniä on! Oikean puolimmaiset eivät todennäköisesti ole itäneet, koska ovat lähimpänä ikkunaa ja kylmä ilma verottaa kasvuun lähtöä. Toisaalta porkkana ei ole arimmasta päästä näin keväällä kylmälle. Toki nuo vasemman puoleisetkin itivät vasta ihan päivä pari sitten, joten en vielä olisi huolissani. Vasemmanpuoleisissa itäsmisprosentti on yli puolet, joten eiköhän näitä siemeniä kehtaa tuonne kasvimaallekin kylvää!

Toinen pikku idea oli kasvattaa sipuleita sisällä. Sain tähän idean jostain instagramin jutusta ja muutama päivä sitten muistin vielä idean emännänkin, mutta eihän se nyt mieleen tässä kirjoittaessa tule enää. Joka tapauksessa sipulien joukkoon tuli nyt liuta suikeroalpin pätkiä, joita löysin varsin hyväkuntoisina tuolta kasvihuoneen edustalta. Ajattelin kokeilla, josko ne olisivat oikeasti vielä hengissä ja lähtisivät kasvuun. Saisin siitä kukkapenkkiin lisää taimia.

Sipulit 19.4.2024 ja hyvin kasvaa. Suikeroalpit eivät vieläkään näytä elonmerkkejä, mutta eivät ole myöskään menneet huonompaan suuntaankaan.

Ja olihan se aika laittaa perunakin ikkunalaudalle itämään. Siinähän sitä on ollutkin perheen pienimmillä ihmettelemistä, että miksi perunat on ikkunalla eikä kattilassa. Sittenpä on melkein jo kaupassakin kerrottu vastaantulijoille, että äitillä on perunat ikkunalla kasvamassa. Heh, kun lapset ei vierasta ketään, niin jänniä tilanteita sattuu kaiken aikaa niiden kanssa liikkuessa. Eipähän tule tylsää.

Olohuoneen ikkunanedusta tänään näyttää varsin tiuhalta. Muutama idätetty daalia olisi jo isompaa purkkia vailla, mutta eipä niitä oikein uskalla ruukuttaa, kun sitten ei mahdu enää minnekään! Toivottavasti kuun vaihteessa alkava lämpimämpi sää jatkuisi tasaisena, sillä osa näistä on vaan saatava ulos pikku hiljaa! Pikku ötökkäongelmaakin on ollut ja hommasin kelta-ansoja, jotka ovat toimineet oikein hyvin. Pari isompaakin "pörriäistä" on niihin tarttunut vaikka kuinka olen kieltänyt koskemasta ja selittänyt, miksi ne ovat siinä. Eilen pikkuisäntä sai idean läimästä puutarhaliiton jäsenkortinkin yhteen lappuseen ja tuli polleana esittelemään sitä minulle. Että ei muutakuin kertaamaan taas, miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niihin ei kosketa...

Laitetaanpa loppuun vielä aurinkoinen kuva kohtalonköynnöksestä. Enpä tiennyt, että sen varsinainen kukinta näyttää näin upealta vaikkei kukkia nyt pilvin pimein olekaan. Ehkäpä ensi talvena peitän sen hieman aiemmin ja huolehdin paremmin kastelusta, niin se ei ränsisty yhtä paljon kuin nyt. Piti nimittäin leikellä sitä aika reippaasti. Tai vaihtoehtoisesti siirrän sen varastoon, mikäli se selviää kymmenen asteen lämpötilassa.

Nyt toivottelen leppoista viikonloppua ja uuden viikon alkua!

Kevät yhdessä yössä...

Kevään ensimmäinen lumikello 12.4.24.

Jopas olikin rysähdys kevään suhteen! Se tuli lähes kuin otsikossa kirjoitin, yhdessä yössä. Valittelin viime postauksessa, että meillä on kymmeniä senttejä lunta joka puolella, ja sitä ihan oikeasti oli! Kävin 9.4. pihakierroksella, jonka saaliina oli useampi luminen kuva ja talvikengät täynnä lunta. Upposin nimittäin sinne lumeen ja ylinilkan yltävät kenkäni haukkasivat oikein maukkaasti lunta sisäänsä. Pienen noitumisen ja kierroksen jälkeen oli sisälle mentäessä vaihdettava suosiolla sukat. Muutama yö myöhemmin, ei meillä ollutkaan enää lunta! Ja siis kuvat ovat eittämättä taas vanhentuneita, mutta eihän sitä perässä pysy mitenkään ja tänään en ehtinyt kuvauskierrokselle auringonvalon aikaan.

Otin tähän pari hyvin hahmottavaa kuvaa takapihalta. Ylin kuva on siis kuvattu 9.4. puolen päivän aikaan ja aioin tuolloin kirjoittaa ihanista pienistä vihreistä pilkahduksista, mutta en ehtinyt saman päivän aikaan tehdä sitä ja oikeastaan ajattelin, kirjoitella loppu viikosta, kun minulla oli paremmin vapaata. Mutta kelitpä pääsivät yllättämään ja alempi kuva on otettu 11.4. klo.14. Tuolloin meillä oli enää viitisen senttiä lunta ja illasta sitä ei ollut enää kuin lumikasoissa ja muutamassa kinostuneessa alueessa. Harmittelin kovasti, kun en ehtinyt ottaa tänään kuvaa pihasta. Lunta on siis enää talon reunustalla, jonne katolta on pudonnut lumi kasaksi ja etupihalla paikoissa, jonne sitä on aurattu ja sielläkään ei ole kovin paljoa.

Lumen sulaminen oli niin rajua, että juuri tuona 11. päivänä kuvasin meidän pienen Saittajoen tulvimista. Kesäisin siinä hyvä kun virtaa vesi ja vettä on alle polveen. Torstaina vesi oli peittänyt läheisen pellon lähes näkymättömiin ja joutsenet uivat tuolla kauempana reunalla! Ja samaten oli vesi kyllä noussut meidän taimikkoonkin ja puut uivat puolen metrin syvyydessä. Pelto siis on vielä meidän taimikkoa alempana. Saittajoen valuma-alue on niin suuri ja sulaminen niin tehokasta, että tulviminen oli tänä keväänä aiempaa suurempaa. Tätä katsoi kyllä takapihalla aivan mykistyneenä. On se luonto vaan ihmeellinen!

Tämän kuvaparin laitoin ihan siksi, että tämä kiireinen kevätsahrami, myöskin krookuksean tunnettu, puski torstaina maasta pintaan ja kukkimaan yhden päivän aikana. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa todisteena torstain aamulta, mutta noin yhdeksän aikaan pyörähdin kierroksen ilman kameraa ja totesin, että krookuksia ei näy. Totesin, että aurinko ei ole vielä ehtinyt routaa sulattaa maan pinnalta. Ylempi kuva onkin sitten 14.19 tarkalleen otettu, kun hymähtelin ainoalle esiin puskevalle kukalle. Piti ihan nopeasti käydä sitten vielä ennen illan pilviä kurkkaamassa ja kello 16.49 on otettu tuo alimmainen kuva. Tällä yksilöllä oli kiire kukkimaan, muut ovat seuranneet hitaasti perässä ja vielä tänäänkin olivat hyvin varovaisesti supussa. Tosin niitä on aiempaa vähemmän edelleen, joten toivottavasti eivät ole hävinneet vaan tulevat hieman lämpimällä säällä esiin.

Kevätsahrami 11.4.24

Eihän toki kiireiset kasvajat siihen jää, vaan koko kohopenkin kukkasipulit ovat lähteneet yhteiseen nousuun ja joka puolella löytyy niin kevätsahramin, narsissin kuin tulppaanienkin alkuja! Tuo kuvan "lumikinos" on jo kauan sitten sulanut ja kohta tässäkin kukkii eriväriset kevätsahramit. Toki nyt alkoikin hieman viileämmät kelit, tai yöpakkasia tuo lupaili öiksi, joten hieman varmaan himmaa kukkien intoa puskea täyteen mittaan. Tänään kuitenkin on vielä 9 astetta lämmintä ja päivällä oli lähes 15. Alkaa ehkä tuntua jopa liiankin nopealta taas nämä muutokset!

Aurinkoisia ja lämpöisiä kevätpäiviä!

Valon voimalla

 

Kohtalonköynnös kukkii. Sille riitti talvettaminen lakanan alla olohuoneessa.

Nyt on tähän väliin ehtinyt olla jos jonkin moista säätä ja keliä. Ensin tuntui, ettei kevät ihan hetkeen tulekaan, viikko sitten iski aivan valtaisa ukkos- ja sademyräkkä, sitten on ollut taas kylmää keliä ja nyt aletaan pikku hiljaa kääntyä taas vähän lämpimänpään. Lunta on vieläkin useampi kymmenen senttiä nurmikon ja kukkapenkkien päällä vaikka tuo sade rintama oli kuin kesäinen kaatosade. Herättiin isännän kanssa molemmat aika tehokkaasti siihen. Myräkän loppumetreillä ukkonen iski niin komeasti voimavirtaan kilometrin säteellä meistä, että ikkunat helisi! Sen seurauksena meiltä meni muutama varo pois päältä ja lähimmästä tukiasemasta kärähti virtapiuhat. Oltiin sitten melkein viikko ilman nettiä. Puhelimet onneksi toimi, kun ne oli eri firmasta, eikä tukiaseman menetys vaikuttanut siihen niin paljon.  Laittaisinko tähän vielä vanhan kansan viisauden, kun isän kanssa siitä puhuttiin. Sen mukaan, jos ukkonen tulee ennen jäiden lähtöä keväällä, tulee kylmä kesä ja sato menetetään. Heh, katsotaan onko ilmaston muutos tuonut tähän jotain muutosta vai pitääkö sanonta edelleen paikkaansa.

Sitten esikasvatettavista. Kasvivalo oli aivan huippu ostos ja nyt hetken pidempään käyttäneenä hommasin toisen isomman lampun. Se oli selkeästi tehokkaampi ja saan nyt isommalle alalle taimet kasvamaan. Ihan huomaamatta nämä kasvoivat ja meinasi tulla kiire vaihtaa uusiin ruukkuihin! Meinasi tulla vain ongelma, kun en ollut laittanut näitä alkuun noihin laatikoihin, ainakaan kaikkia. Nehän kasvattivat hirveän isot juuret lekasoran joukkoon ja meinasi osan kanssa olla hankala saada niitä irti!

Olin niin hämmentynyt, etten muistanut alkuun ottaa kuvaa. Tämän pelargonin juuristo ei ole aivan yhtä valtaisa kuin daalian ja chilien, mutta hyvin kasvanut kuitenkin. Olipas vaan taas aikamoinen homma etsiä niille isommat purkit, kun en taaskaan muista minne ne viimekesänä jemmasin. Purkkeja kuitenkin löytyi vähän sieltä ja täältä riittävästi viimein ja jokainen taimi pääsi isompaan kasvutilaan.

Ja vaikka olin hyvin varovainen kylvöjen kanssa, niin silti minulta loppuu tila jo ennen kuin viimeiset kylvöt ovat lähelläkään! Nämä vaan innostuivat uusista purkeista niin, että tätä kasvua vaan riittää. Valo on ollut aika isossa roolissa myös, en ole aikaisempina vuosina saanut taimia näin reheväksi millään ilveellä. Daalia ja chili alkoivat jo kukkia. Vasemman takareunan kylvetyt daaliat lyhensin kuvan oton jälkeen, että haaroisivat ja tukevoituisivat. Pari pelergonia on aivan kohta kukassa, kun en edes raaski napsia pois nuppuja. Tosin kasvavat niin hyvin, että ei taida olla niin merkitystä.

Pikkuisännän kanssa laskettiin ainakin 5 chilin kukkaa. Toistaiseksi olen jättänyt pölyttämättä ne, mutta varmaan kohta voisi ruveta vähän tupsuttelemaan. Vaan ehkä ne ensin haluaisivat isompaan ruukkuun, taas! Nuo pienet ovat revonhäntiä, ne eivät vielä ole saaneet kasvupyrähdystä ja se on mielestäni oikein hyvä asia. Chilit, tai pikemminkin maustepaprikat, ovat haarautuneet ihan itsestään ja niitä en ole latvonut ollenkaan vielä. Seurailen kasvua ja nappaan vähän myöhemmin latvat, jos on tarvetta. Toinen chili 'Cayenne' ei lähtenyt itämään toisellakaan kylvökerralla ja sitten loppuikin siemenet. Joten tänä vuonna minulla on vain 'Lombardo'.

Siinä Plantagenista löydetty daalia, kukka on niin nätti, että olen sen antanut olla rauhassa. Kohta nappaan sen pois, niin daalia pääsee kasvamaan paremmin kokoa. Selkeästi hyvä kasvu rupesi hiipumaan kukan myötä, mutta se oikeastaan oli tähän tilanteeseen ihan hyvä, kun tätäkään ei varmaan kuukauteen saa pihalle. Värinokkonen loistaa etukulmassa, se tuli latvottua, kun huomasin kasvavan vain pituutta. On siinä toki sivuversoja, mutta ne kasvavat todella hitaasti.

Jalokellot, jotka aiempina vuosina eivät suostuneet itämään eikä kasvamaan kunnolla, ovat myös intoutuneet. Hieman kyllä ihmettelen noita lehtien käpertymisiä. Ötököitä ei ole, mutta mieleeni tuli, olisiko syynä kylmä ikkuna? Pitäisi vähän järjestellä ja laittaa nämä kauemmas ikkunasta kokeeksi. Nämä on itse keräämistä siemenistä kolmisen kesää sitten kerätty. Tomaatit on myös kylvetty ja kasvussa, siemeniä taisi vain tipahtaa liian monta ja joka ruukussa oli melkein 6 kipaletta. Osan nypin jo pois ja jätin 2-3 ruukkuunsa. Katsotaan saanko sitten myöhemmin ne koulittua erilleen. Pesusienikurkuista yksi iti ja kasvaa nyt verkkaisesti. Lisäksi ananaskirsikka iti kivasti ja taimia on nyt ainakin kolme. Näillä tuumin siis kevättä ja kesää kohti!

Mukavia huhtikuun hetkiä!