Viime vuoden ylläpitokasvit ja kokeilut

Jospa tähän väliin pientä summausta viimevuoden ylläpitokasveista ja kokeiluista. Eli otin kolme kasvia ylläpitoviljelyyn viime vuonna ja aloitetaanpa ensin tästä myskimalvasta. Myskimalva 'Pielavesi' iti aika mainiosti ja siitä jäi siemeniä aika reippaasti tulevalle kesällekin. Koska minulla oli takapihalla myskimalvaa jo ennestään, tein näille oman alueen etupihalle tuomien ja tammen alle. Siellä nämä jo aika hyvin aloivatkin kasvaa ja kukkia kuten kuvasta näkyy. Syksyllä laitoin vielä toisen erän takapihan kohopenkkiin, kun niitä oli aikas paljon. Vielähän olivat niin pieniä, että niistä ei juurikaan siemeniä tullut, mutta ehkäpä ensi kesänä saa jo kerätä reippaasti, jos ovat selvinneet talven yli.

Kuituhamppu kasvoi jotenkin, mutta siemeniä niistä en juurikaan saanut. Joko en ehtinyt ajoissa ennen lintuja tai paikka oli niille kehno. Samoin kävi myskikurpitsa 'Arabatin' kanssa. Viidestä siemenestä yksi iti ja se teki yhden kurpitsan, joka ei sitten kehittynyt siemeniksi asti. Joten se jäi vähän niinkuin siihen.

Keväinen kokeiluni sipulien kanssa oli alkuun tosi hyvä. Napsin vihreitä versoja hiljaksiin ruuanmaustamiseen alkuun, mutta sitten unohdin kanstella niitä ja kuten varmaan arvaatte, homma loppui siihen. Kastelu onkin sellainen homma, mikä multa ei vain luonnistu kauhean kaksisesti. Tai luonnistuu kunnes mulla on niin paljon muita asioita mielenpäällä, että unohdan kastelun tyystin. Siinä olisi siis kehitettävää. Sisällä idätettyjen porkkanoiden siirto ulos onnistui hyvin ja niistä tuli hyviä porkkanoita. Oikein odotan ensi kesää, kun pääsen kylvämään oman siemensadon porkkanoita enemmänkin. Sillä vanhat porkkanan siemenet tuli käytettyä viime vuonna ja nyt on omien siemenien vuoro. Mitähän muuta kokeilin, niin kelloköynnöksen juurruttaminen onnistui ja se kasvoikin hyvin, mutta eihän se kukkia ehtinyt. Ei edes nuppuja kerennyt ilmaantua.

Sitten vaikka rohtosuopayrtin kanssa puuhailuni. Se oli ihan näppärä kokeilu. Suopayrittineste pesuaineena on ihan kiva, mutta itselläni se rupesi pikku hiljaa kuivattamaan päänahkaa. Hiuksista kyllä tuli puhtaan! Loppujen lopuksi jätin suopayrtin pois ja nyt olen silloin tällöin tehnyt hiuksille yrttihuuhteen pelkistä hoitavista yrteistä. Muutoin pesen hiukseni enää vedellä. Siihen oli aika näppärä siirtyä tämän kokeilun myötä eikä hiuksetkaan rasvoittuneet pahasti. Värjäsin reilu kuukausi sitten hiukset taas kasviväreillä ja oli yllättävä huomata, että kasviväri ei saanut hiuksia järkyttävään takkuun kuten aiemmin, kun käytin normi shamppoota ja hoitoainetta. En edes käyttänyt hoitoainetta värjäyksen jälkeen ja hiukset oli silti helppo harjata eikä mitään ongelmia ollut.

Ja näin, mitähän sitä tänä vuonna kokeilisi

Mukavaa viikkoa!

Tämän kevään kokeiluja

Krookukset ennen takatalvea.

Jos tuli lämpimät kelit nopsaan, niin nopsaan ne pakkasetkin palasivat. Nyt on jo parina päivänä ollut pakkasta jopa päivällä. Auringon paistaessa päästään plussalle, mutta varjoissa on kylmä ja pilvisinä päivinä. Ja tietenkin ainakin viisi senttiä lunta yhden yön aikana. Onneksi kuitenkin näinäkin kylminä päivinä sisällä on lämmin ja kasvitkin kukoistavat. Pari chiliä olen saanut jo pölytettyä ja pienet vihreät pötkylät ovat jo alkaneet kasvaa! Lisäksi kaikki tuntuvat tykkäävän kasvaa ihan hillitöntä vauhtia... Mutta tämän postauksen aiheena olisi tällä kertaa tämän kevään kokeillut ja ideat. Ja vähän siinä sivussa jotain höpötystä.

Viime vuonna siis kokeilin kasvattaa edellisen kesän porkkanoita, jotka kukkivatkin oikein mallikkaasti. Niistä keräsin melkoisen reilun annoksen porkkanan siemeniä. Pari viikkoa sitten päätin tehdä koekylvön, jotta tiedän onko minulla yhtään itämiskelpoista siementä. Samalla ajattelin kokeilla myös kasvattaa kevään ekan porkkana sadon sisällä. Tähän hommaan nappasin kuusi vessapaperirullan hylsyä ja täytin ne mullalla. Jokaiseen hylsyyn laitoin varmuudeksi 5 porkkanan siementä. Voi olla, että osaan hyppäsi useampi, sillä nuo karvaiset siemenet olivat melkoisia epeleitä pinsetillä nyppiä. Tarkoitus on siis ensin seurata montako itää ja laskea itämisprosentti. Sen jälkeen harvennan pikkuhiljaa porkkanoita niin, että jokaisessa pötkylässä on yksi porkkana. Pidän kokeilua onnistuneena, jos saan porkkanoista kasvatettua pituudeltaan edes puolet hylsyn mitasta! Pohdin vain, että saatan joutua istuttamaan nämä kyllä ihan oikeisiin ruukkuihin ennen varsinaista sadonkorjuuta.

Porkkanat 19.4.24.

Tämän hetken tilanteesta voisi päätellä, että kyllä siellä itäviä siemeniä on! Oikean puolimmaiset eivät todennäköisesti ole itäneet, koska ovat lähimpänä ikkunaa ja kylmä ilma verottaa kasvuun lähtöä. Toisaalta porkkana ei ole arimmasta päästä näin keväällä kylmälle. Toki nuo vasemman puoleisetkin itivät vasta ihan päivä pari sitten, joten en vielä olisi huolissani. Vasemmanpuoleisissa itäsmisprosentti on yli puolet, joten eiköhän näitä siemeniä kehtaa tuonne kasvimaallekin kylvää!

Toinen pikku idea oli kasvattaa sipuleita sisällä. Sain tähän idean jostain instagramin jutusta ja muutama päivä sitten muistin vielä idean emännänkin, mutta eihän se nyt mieleen tässä kirjoittaessa tule enää. Joka tapauksessa sipulien joukkoon tuli nyt liuta suikeroalpin pätkiä, joita löysin varsin hyväkuntoisina tuolta kasvihuoneen edustalta. Ajattelin kokeilla, josko ne olisivat oikeasti vielä hengissä ja lähtisivät kasvuun. Saisin siitä kukkapenkkiin lisää taimia.

Sipulit 19.4.2024 ja hyvin kasvaa. Suikeroalpit eivät vieläkään näytä elonmerkkejä, mutta eivät ole myöskään menneet huonompaan suuntaankaan.

Ja olihan se aika laittaa perunakin ikkunalaudalle itämään. Siinähän sitä on ollutkin perheen pienimmillä ihmettelemistä, että miksi perunat on ikkunalla eikä kattilassa. Sittenpä on melkein jo kaupassakin kerrottu vastaantulijoille, että äitillä on perunat ikkunalla kasvamassa. Heh, kun lapset ei vierasta ketään, niin jänniä tilanteita sattuu kaiken aikaa niiden kanssa liikkuessa. Eipähän tule tylsää.

Olohuoneen ikkunanedusta tänään näyttää varsin tiuhalta. Muutama idätetty daalia olisi jo isompaa purkkia vailla, mutta eipä niitä oikein uskalla ruukuttaa, kun sitten ei mahdu enää minnekään! Toivottavasti kuun vaihteessa alkava lämpimämpi sää jatkuisi tasaisena, sillä osa näistä on vaan saatava ulos pikku hiljaa! Pikku ötökkäongelmaakin on ollut ja hommasin kelta-ansoja, jotka ovat toimineet oikein hyvin. Pari isompaakin "pörriäistä" on niihin tarttunut vaikka kuinka olen kieltänyt koskemasta ja selittänyt, miksi ne ovat siinä. Eilen pikkuisäntä sai idean läimästä puutarhaliiton jäsenkortinkin yhteen lappuseen ja tuli polleana esittelemään sitä minulle. Että ei muutakuin kertaamaan taas, miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niihin ei kosketa...

Laitetaanpa loppuun vielä aurinkoinen kuva kohtalonköynnöksestä. Enpä tiennyt, että sen varsinainen kukinta näyttää näin upealta vaikkei kukkia nyt pilvin pimein olekaan. Ehkäpä ensi talvena peitän sen hieman aiemmin ja huolehdin paremmin kastelusta, niin se ei ränsisty yhtä paljon kuin nyt. Piti nimittäin leikellä sitä aika reippaasti. Tai vaihtoehtoisesti siirrän sen varastoon, mikäli se selviää kymmenen asteen lämpötilassa.

Nyt toivottelen leppoista viikonloppua ja uuden viikon alkua!

Esikasvatus kuulumisia ja uusia kylvöjä ja kokeiluja

Eilen oli oikein upea aurinkoinen aamupäivä ja siitä nautimme pienien kanssa ulkoillen. Iltapäivällä iski sitten lumimyräkkä ja kas kummaa illasta kirkastui niin, että saimme ihastella Jupiterin ja Venuksen tuikkimista. Jänniä kelejä ja meillä taas ainakin 4 astetta lämmintä päivällä. Ulkona on silti vielä erittäin lumista ja puutarhajutut kehittyvät edelleen vain sisätiloissa.

Pesusienikurkut ja käärmekurkut kasvavat maltillisesti ja saivat viikolla kaverikseen mansikkaa ja kellokukkaa.... Niin, kunnes tajusin, minkä mokan olin innoissani ja ajattelematta tehnyt. Eihän ne siitä tuossa ikkunalla viileämmässä idä. Hetken sätin itseäni, mutta näitä sattuu. Raapaisin kylvöni kaikkineen päivineen ja laitoin erilliseen astiaan, jotta saan ne leivinuunin päälle lämpöiseen itämään. Kurkuista en sitten tiedä, pitäisikö kylvää uudet maaliskuun lopulla vaiko mennä näillä? Yksi pesusienikurkku menehtyi jo, se on tuolla viimeisessä purkissa vasemmalla. Ei suostunut kasvamaan enempiä ja näivettyi, olikohan sille liian kylmää tuolla ikkunan vierellä?

Näin, ehkäpä kelloköynnös ja mansikka paremmin itävät täällä leivinuunin päällä. Lisäksi pistin viikolla vielä kasvamaan sitruunamelissaa ja sitruunaminttua samanlaiseen kennoon ja leivinuuninpäälle myös itämään.

Käärmekurkulla tulossa jo toinen varsinainen lehti.

Pesusienikurkku kasvaa innokkaana.

Laitoin myös minigrip pusseihin vähän siemeniä lisää itämään. Jouluruusun loput siemenet ja kokeilu ruusun siemeniä. Salvian ajattelin idättää pussissa, koska sen siemenet ovat tarpeeksi isot siihen. Kultahehku ja jalokellon laitoin itämään ihan vain kokeeksi. Molemmat ovat itse keräämiäni siemeniä ja nyt kokeilussa, miten ne itävät jos itävät. Jalokelloa idätin viime vuonnakin, mutta ne kuihtuivat pieninä taimina lopulta. Itivät hiukan huonosti jo silloin, joten odotukset eivät ole kauhean korkealla. Kultahehkusta minulla ei ole yhtään kokemusta, mutta siemeniä on ihan hitokseen. Tai siis mikäli ne ovat kaikki siemeniä, en oikein ottanut selvää noista hitusista.

Ja sitten tämän kesän pikkku kokeeseen! Kävin hakemassa uunijuureksia varten varaston jääkaapista ihan omia porkkanoita. Niitä ei kauheasti viime kesänä kertynyt, mutta kuitenkin ihan riittämiin. Tein jouluna porkkanalaatikot omista porkkanoista ja muutamaan kertaa riittää vielä uunijuureksiinkin. Mutta siis se kokeilu, porkkanoita hakiessa huomasin niiden alkaneen jo itää. Siitäpä iti sitten idea kokeilla kasvattaa näistä kukkivia ja siementä tekeviä kasveja. Toisen kesän porkkanan, kun pitäisi siementä tehdä. Eli porkkanat purkkiin ja multaa päälle. Istutan ne sitten puutarhaan, kun sen aika on ja ehkäpä saan niistä siemeniä napsittua. Mikäli ne siemenet seuraavana vuonna itävät hyvin ja tekevät makoisia porkkanoita, niin aionpa jatkaa sitten samaan tahtiin jatkossakin!

Siinäpä ne on mullassa nököttämässä tyytyväisinä, luulisin. Ja vieressä on muuten mustanmerenruusun purkkini. Viime vuonna saadut mustanmerenruusun käpyset alkoivat näyttää elonmerkkejä, joten rapsin ne varovaisesti erilleen ja uudestaan istutin hyvään multaan. Ei varmaan pitkään mene enää, kun pilkistävät mullasta.

Tällaisilla hommilla jatketaan täällä! Aurinkoista kevättalvea!