Pientä puuhaa ja oivalluksia

Uudet kasvit saapuivat uudelta puutarhaystävältäni. No eihän ne varsinaisesti saapuneet vaan itse hain ne tietenkin. Tällainen määrä mahtui meidin perheautoon kerralla. Ajatukseni oli kyllä tehdä tarkempi selonteko kuvineen, mutta innoissani unohdin ottaa kuvat tehdessä ja nyt paikoissa ei ole kovin kummoista katseltavaa. Isommat kasvit leikkasin 2/3 pois ja pienemmistä puolet, jotta selviäisivät paremmin. Osa kellastui, osa retkottaa maassa, suurinta osaa on hankala erottaa muiden kasvien lomasta. Joten ei tuntunut järkevältä napsia kuvia, joista ei kuitenkaan saa hahmotettua hirveästi. Yksinkertaisesti määriteltynä laitoin kasvimaan lähellä olevan vaahteran luo mäkimeiramia, ukonhattua, ukonkelloa ja lehtosinilatvaa. Lamovuohenkuusama sai ympärilleen tähkätädykettä, reunusasteria ja joko viittakurjenmiekan tai kaunokurjenmiekan, menin jo sekaisin niiden kanssa. Alueelle, mistä poistin vuohenkuusaman, tuli kultatyräkkiä, tarha-alpia, harmaamalvikkia ja tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Vasemmanpuolimmaisemman kärhötuen viereen tuli ruusumalvaa. Ja koko kohopenkkiin ripottelin sinne tänne kultatyräkkiä, peitto- ja tuoksukurjenpolvea sekä palavaarakkautta.

Metsäpuutarhaan istutin kyläkurjenpolvea, auringontähteä, isohirvenjuurta ja ehkä virginiantädykettä (tai tähkä). Samaten taisi ukonkelloja riittää sinnekin. Jompaa kumpaa tädykettä istutin tammen taakse ja ukonkelloa myös. Lisäksi intouduin istuttamaan myskimalva 'Pielavettä' niiden eteen. 'Pielaveden taimia tuli myös tuomen ja purppuratuomen alle, kuten kuvassa näkyy. Vielä on istuttamatta rönsyakankaalia, kevätesikoita, isomaksaruohoa ja siperianmaksaruohoa. Ne olivat purkeissa, joten jätin ne vielä taimijemmaan, kun meinasi puhti loppua noiden muiden kanssa. Ja sitä mäkimeiramia tuli reippaasti, joten sitä on myös omenapuiden ja herukoiden alle istutettuna. Syysasteriakin piti olla, mutta taisin jo unohtaa mihin sen laitoin. Samoin muistelin istuttaessa, että siellä oli jotain pieniä "salamatkustajia", mutta ne vähän jo unohtuivat. Näemme ensi keväänä, mitä noista paikosita alkaa puskea esiin! Mitä selviytyy ja mitä ei.

Juurrutettu kelloköynnös.

Sitten hypätään muiden juttujen pariin. Kevään kylmissä vahingoittuneista kelloköynnöksistä, onnistuin vielä napsimaan yhden terveen oksan irti, kun rapsin kylmettyneet ja kuolleet pois. Laitoin sen huvikseni vesilasiin ja se tuntui viihtyvän. Menihän siinä sen kuukauden verran, mutta sepä kasvatti itselleen juuret. Ja nyt laitoin sen multaan vaikka tuskin se enää kukkia ennättää. Mutta olipahan kokeilu tämäkin.

Olen myös yrittänyt idättää viimeisiä siemenkirjeen siemeniä. Ne oli tarkoitus laittaa hankikylvöinä kevättalvella, mutta se jäi. Niinpä ne ovat seilanneet jääkaapin ja takanrenan väliä tämän kesän. Useampien viikkojen jaksoissa, koska tietenkin olen unohtanut ne. Yllätyksekseni ensimmäiset itäneet olivat valkoisia laukkoja. Harmikseni olen jo unohtanut keneltä ne tulivat vaikka otin tämän kuvan 10.päivä ja pussissahan tuo luki. Ne ovat nyt purkitettuna taimihautomossa.

Pientä aktiviteettiä sain, kun päätin haluavani kunnon puutarhakompostin. Olen tästä haaveillut alusta asti ja nyt olen tehnyt ensimmäisen lokeron. Kuormalavat olivat omasta takaa ja lautoja tuohon eteen täytyy hakea lisää appiukolta. Sisäpuolella on varmuudeksi verkkoa. Täytettäkin siinä on jo kymmenen jätesäkillisen verran. Paikaksi valitsin jo aikaa sitten meidän varastorakennuksen takusen, se on poissa näkösältä, mutta kuitenkin aivan kasvimaan lähellä. Mahdollisesti tuonne takapuolelle voisi kehitellä jonkun pensaan tai köynnöksen, kun isäntä haluaa sen näkyvän pihaan mahdollisimman vähän. Kumma, minusta tuo on ihan siistin näköinen, vaikka itse sanonkin.

Edellisen kuvan projekti lähti siitä oivalluksesta, että materiaalia löytyikin jo pihasta. Olin siis kokonaan siinä uskossa, että joudun hankkimaan ihan lautaa ja rakentamaan alusta asti. Niin tämän kuvan projekti lähti taasen siitä, että tajusin pääseväni marjapensaiden alusen kanssa helpommalla, kun en kaiva nurmikkoa pois ollenkaan. Tarkoitu oli siis alkuun kaivaa se pois ja laittaa kuorikatetta kerros alueelle. Noh, hierveän homman takia olen sitä siirtänyt ja siirtänyt. Kunnes mietin, että miksi nähdä niin paljon vaivaa. Voinhan vain kaivaa alueelle reunauitin, lätkiä ensin kerroksen sanomalehteä ja sitten kasan kuorikatetta. Nurmikko on jo paikoin heikentynyt huonojen kesien ja pensaiden ravinnonkulutuksen vuoksi, joten miksipä ei. Harmiksi minulta vain loppui se sanomalehti.... ja homma jäi tähän pisteeseen. Mutta täytyy kaivella sukulaistenkin nurkat ja koittaa dyykata lehtikeräyspisteitä, niin homma jatkuu palasittain.

Ja kun tuolla kukkapenkissä nyt tuota suopayrttiä löytyy, joskin vähän huonoista paikoista, ajattelin kokeilla tehdä saippuanestettä itselleni. Näin ne eivät leviäsiemenillä ja niistä on jotain hyötyäkin. Rohtosuopayrtin juurissa on ilmeisesti eniten saponiinia, joten väärässä paikassa olevat saatan kaivaa jonakin vuonna ylös ja käyttää juurineen. Toistaiseksi vain napsin varret. Nappasin ohjeen täältä, Omavarainen -blogista. Lisäsin kuitenkin sekaan nokkosta, koivunlehtiä ja rosmariinia.

Pullotin ne pikku pulloihin, isommissa on n. 2dl ja pienessä n. 1dl. Suunnittelin käyttäväni sitä hiustenpesuaineena, siksi nuo yrtit. Niiden vaikutuksesta hiuksiin voi lukea täältä. Tänä iltana kokeilen ensimmäisen kerran ja saas nähdä, miltä vaikuttaa. Ja tietenkin pitemmän ajan vaikutuksiakin täytyy tarkastella. Onpa vain edullinen shampoo, jos tykkään! Edeltävän kuvan rohtosuopayrtit ovat siis kuivumassa seuraaviin satseihin, kun sitä voi tehdä myös kuivatuistakin.

Ja laitanpa teidän iloksi vielä raparperimehun ohjeen, johon meidän pienimmät ovat tykästyneet. Helppoa ja hyvää, tosin toisesta satsista tuli hieman ärtsympää kuin edellisestä. Mahtoikohan olla kitkerämpiä varsia vai laskinkohan sokerin väärin, mene ja tiedä. Tätä on kuitenkin kiva tehdä välillä kesäkuumalle mehuksi ja menee se mehujäänäkin!

Näin kesäterveisin läheden lomailemaan lasten kanssa!

Viimeistelyä ja yllätyksiä

Luovia taukoja ja spurttimaisia edistyksiä on ollut havaittavissa viimeaikoina. Sain viimein talon ja liiterin välisen nurmikonreunakiven tehtyä vaikka välillä tuntui olevan liian kuuma touhuta. Tai tämä on kyllä valmitunut jo aivan kuun alussa, mutta olen vähän myöhässä näiden kirjoitusteni kanssa. Tätä kiviprosessia osaltaan edisti pieni kiukkuuntuminen isäntää kohtaan, jonka purin tehokkaasti lapiohommiin. Noh, se oli ainakin tehokasta. Seuraavana päivänä sain sitten ladottua kivet paikoilleen ja vähän multaa reunaan tasoittamaan nurmikkoa. Tämän alueen voisi melkein lukea jo valmiiksi. Mutta kuten kaikki puutarhaihmiset tietää, mitään valmista aluetta ei pihassa ole vaan ideoiden tupsahdettua saattaa tulla yllättäviä muutoksia.

Linjasta tuli ainakin näennäisesti suora, en sitä tällä kertaa tehnyn, minkään linjalangan tai vastaavan avulla, kun en sitä olisi saanut järkevästi varmistettua. Laseria kyselin isännältä ja hän alkuun lupasikin sellaisen minulle. Sillä olisi saanut linjan helposti suoraan. Mutta kun sitä ei ole näkynyt vaikka kyselin jo viime syksynä, niin päätin tehdä sitten ihan ilman. Voi olla, että odottelisin sitä laseria vielä ensi kesänäkin. Liiterin nurkalla on minulla ollut varsinainen jemmavarasto kaikkea mahdollista ja löytyi sieltä sitten ihan roskiakin. Kuvan ottamisen jälkeen sain nimittäin siivouspuuskan ja järjestin ja siivosin koko sivun! En tietenkään enää uutta kuvaa ottanut, joten tähän jäi nyt näkymä siitä, miltä pihalla välillä näyttää, kun kaikkea ei ole siloteltu.

Liiterin päässä tuli vastaan todella iso kivi, jota ei kyllä ilman isompaa kaivuria kaiveta ylös. Muistelin myös, että se alunperinkin jätettiin paikalleen, kun meillä pihoja tehtiin. Se voi siis olla ihan kalliotakin tai sen verran iso lohkare, ettei sitä edes sillä kaivurilla liikutella. Nurmikonreunakiveä ei siis tuohon saanut järkevästi, joten improvisoin ja asettelin kaivaessa ilmestyneet kivet lohkareen päälle loppureunaksi. Siitä tuli mielestäni kiva ja sopii tuohon reunaan. Liiterin sivulle vievä sora-alue leveni tämän myötä hyvin ja se on nyt selkeämmän näköinen, en huomannut ottaa siitä parempaa kuvaa.

Kivenmurikoista tehty pätkä on alle metrin mittainen.

Liiterin viereinen kukkapenkki, varopenkki, sai siis tänä keväänä uutta ilmettä. Siitä mainitsin aiemmin keväällä, mutta tajusin etten ole pahemmin kertonut, mitä sinne tuli! Nytpä sitten yritän muistella, mitä siihen laitoin. Paikallahan oli jo pari kesäpikkusydämen isoa "puskaa", jotka sitten kaivoin ylös, jaoin ja istutin penkin reunaan. Reunaan tuli myös kellukka 'Pink Fluffya'. Kevätesikko ja jaloangervoa penkissä on ollut jo ennestään, kuten myös rönsytiarellaa. Lumipalloheisin ympärille istutin verikurjenpolvi 'Elken'. Siinä on myös naapurista saatu sinivuokko ja olikohan jonkin sortin lumikello. Taakse keskelle tuli kotkansiipiä, tarhaillakkoa ja rotkolemmikkiä. Tarhasyysvuokko 'Lorelei' tuli laitettua köynnöshortensian eteen. Sitten en ole aivan varma, mutta sekaan tuli myös jouluruusua, valkoista, pikkutalviota sinne tänne maanpeitekasviksi ja mahdollisesti istutin myös arovuokkoja.

Näin sain penkistä nopsaan rehevän. Toki asiaa on auttanut aiemmin istutettu maahumala, joka kompostin lisäyksen myötä on saanut kunnon kasvuspurtin. Ja viimesyksynä pois kaivamani kesäpikkusydämestä oli jäänyt ilmeisesti juurenpaloja ja on nyt intoutunut kasvamaan köynnöshortensian vierellä aivan älytömästi. Muutama vanha liljan sipuli on edelleen jaksanut nousta lisäämään penkin runsautta. Taisin myös istuttaa tulppaania ja pari varjoliljaa hortensian vierelle, mutta ainakaan varjolilja ei vieläkään kukkinut.

Nytpä hyppäänkin niihin yllättäjiin, joista olen tässä viikolla intoillut! Ensimmäisenä metsäpuutarhasta löytynyt vanamo. Vanamo on ollut yksi lempikukistani jo teini-ikäisestä. Se on niin herkkä, pieni ja kuitenkin niin kaunis. Löysin sitä joskus kotipaikkani metsästä, mutta sittemmin taisivat lehmät talloa sen. Nyt sellainen löytyi aivan istuttamani kotkansiiven viereltä. Se oli jopa ehtinyt tehdä rönsyjä reilusti ympärilleen ja näytti ainakin toistaiseksi päättäneen tulla jäädäkseen. Se sopii minulle erittäin hyvin vaikka kukka onkin sellainen, että sitä saa tosissaan tiirailla ja parhaiten sen näkee kyykistyessään alas. Onhan kasvi vain noin viiden sentin mittainen.

Seuraava yllättäjä oli melkoisen iso putkikasvi, jota ensin arvelin jättiputkeksi, mutta on varmaan vain karhunputki. Kaivoin sen kuitenkin ylös ja laitoin kuivumaan ja tein tunnistustyön tietenkin jälkeen päin. Kasvi oli jo melkein minun mittainen, kun huomasin sen. Vaikka se ei kuulukaan haitallisiin kasveihin, niin en halua sitä pihapiiriin. Samalla sain hyvin sen paikalle tilaa muutamalle korkeammalle kasville, joita sain uudelta puutarhakaveriltani.

Pihanurmikolta löytyi myös muutama sitkeä mansikka. Ovat siis alemmalla tasanteella 'Polka' mansikoista jääneitä taimia. Se kun tykkäsi rönsytä tehokkaasti nurmikolle. Ajattelin, että nurmikonleikkuu saa sen häviämään, mutta ainakin vielä osa taimista tuntuu olevan varsin voimissaan, kun marjaakin tekevät. Täytyy sanoa, että maku ei ollut kovin kummoinen näissäkään. Yhden nimittäin siitä jo maistelin.

Sittenpä pari itse istutettua kasvia, jotka ovat päättäneet tehdä revanssin ja kukkia uudelleen. Niistä yläkuvassa on punainen tarhakylmänkukkani. Oikein ihanahan se on, vaan ainoa kylmänkukista, joka on halunnut kukkia toistamiseen tänä vuonna. Ja alakuvassa on juhannusruusu. Se kukki tänä vuonna melkoisen pitkään, sillä aloitti viikko ennen juhannusta ja oli kukassa vielä juhannuksena. Sitten pienen tauon jälkeen on päättänyt tehdä vielä muutaman kukan lisää. Ei tosiaan, mitään runsasta kukintaa odotettavissa, mutta toistakymmentä nuppua löysin kuitenkin.

Sikkiminesikko 9.7.24.

Sellaistapa tänään. Nyt onkin muutama päivä mennyt kelistä huolimatta hieman rauhallisemmin. Isännällä alkoi loma ja sitä ennen perjantaina vierailimme maistraatissa. Meille nopea virallistaminen yllätti muutaman lähipiirissä vaikka joskus olimmekin varoitelleet, että mitään suuria juhlia ei tule olemaan. Seurana oli vain mieheni veli ja vihkitoimituksen jälkeen kävimme syömässä. Nytpä sitä voi alkaa palailla puutarhaan mukavasti vietetyn viikonlopun jälkeen, kun isäntäkin aloitti peltohommat.

Mukavaa viikkoa!

Kukkafiilistelyä

Tuli helle ja loppui hommat. No ei ne hommat tietenkään loppuneet, mutta voimat loppui tehdä niitä hommia. Pikkuisen olen käynyt varastossa lakkaamassa pöytäkalusteita, jotta saadaan terassille kalusteet, tai pikemminkin pihalle, kun sitä isompaa terassia ei ole vieläkään saatu rakennettua. Muuten olen viihtynyt aika tehokkaasti sisätiloissa, jossa ilmalämpöpumppu hurisee pitäen ilman mukavampana. Muutaman kuvauskierroksen olen tehnyt kastelun lomassa. Sieltäpä onkin löytynyt kivoja yllätyksiäkin vaikken mitään ole istuttanutkaan!

Pionit kukki komeasti, varsinkin vasemmanpuoleinen. Muistaakseni ovat erilajikkeita, vaan aika saman värisiä näyttää valikoituneen vierekkäin.

En ole aiemmin kauheasti maljakkoon kukkia napannut, kun tykkään enemmän ihailla niitä pihalla. Mutta nyt oli päivänkakkarapuska äitynyt liian isoksi ja kaatui muiden kukkien päälle, olihan sitä sitten napsittava kukat pois. Sen verran nättejä olivat vielä, että päätin laittaa ne maljakkoon. Oli vain niin paljon kukkia, että niistä tuli kahteen maljakkoon. Toinen sisälle ja toinen pikkuterassille. Terassille tosin hain vielä kesäpikkusydämiä kaveriksi. Niitä alkaa olla jo niin paljon ettei muutaman kukan keräämistä huomaa missään.

Terassilla kukat pääsi kahvipannuun. Kaverina pelargoni ja tädiltä saatu pöllö, jota on pitänyt jo pariin otteeseen korjailla.

Erään illan kasteluilla käväisin tutkailemassa alatasannetta. Siellä alkaa olla jo vähän pientä elämää kukkien muodossa. Lisäksi nuo joka kolosta puskevat saniaiset ovat aika kiva lisä tuolla kivikon puolella. Ajuruohoista mainitsin, että ne kuolivat paikaltaan, vaan kylläpä ne ehtivät aika tehokkaasti siementää hedelmäpuiden alle. Sieltä pukkaa aika paljon pientä ajuruohon taimea pilvin pimein. Siitä olen erittäin iloinen tietenkin. Alemman kuvan alppiasteri kukkii toista vuotta jo. En vaan enää muista, mistä hommasin sen. Se on ihana tuossa omassa pikkukolossaan.

Tämä kukka olikin jo eri illalta. Olen istuttanut nämä sipulit muistaakseni 2022 tai jopa 2021, mutta ensin vaikutti siltä, ettei ne nouse ensinkään mullasta. Sen verran syrjäinen paikka niillä oli, että unohdin ne oikeastaan hetkeksi ja nytpä siellä jo kukkii kolme komeaa. Vieressään isotähtiputki ja tuonne taakse istutin sen poimulehden, joka oli liian iso edelliselle paikalleen. On siellä myös vähän ruusunkukkaakin näkyvissä. En muista oliko tämä se hansaruusu vai toinen, jota en nyt muistakaan. Tämä alue on hieman röyhähtänyt varsinkin rönsyleinikin toimesta.

Muita iloisia yllätyksiä tuli vastaan, kun kuunliljojen seasta nousi muutama tiikerililja. Ainakin sellaiseksi minä tämän tunnistaisin. Kuunliljat sain aiemmin asiakkaaltani. Viime kesänä ne eivät mielesstäni kasvaneeet, en ainakaan huomannut. Nyt on kolme tämmöistä pientä. Taidan koittaa napsia noita palleroisia talteen ja koitan lisätä tätäkin. Olen aiemmin tainnut manata kirjokuunliljan seassa olevia vuohenkelloja. Aiempina vuosina olen yrittänyt napsia ne pois, vaan nyt jätin ne paikalleen, kun en vain jaksanut enää taistella. Kuunliljat kasvoivat lopulta isommiksi kuin vuohenkellojen lehdet ja nyt sieltä näkyy vain kukkavarret. Se on aika kivan näköinen nyt ja varmaan nätti, kun alkavat kukkia.

Lyhtykoiso oli tarkoituksen omainen yksilö, jota toivoin tulevan kuunliljojen mukana. Niitä on useampia varsia jo, syksyllä saan ehkä kuvata oranssia väriloistoa!

Tämä on varmaankin rantakukka, joka kahden kukkavarren verran on noussut samaisten kuunliljojen seasta. Toistaiseksi se jää paikalleen.

Kukkakuvailun lomassa tuli vastaan taas sisilisko, se oli aurinkoa ottamassa kivellä. Sai mennä aika lähelle, ei häiriintynyt yhtään. Ehkä me aletaan olla kavereita jo. Isäntäkin sai tulla katselemaan ja sinne sitten jätimme toisen, paistattelemaan loppupäivää. Meillä on pörräillyt monenlaista erikoista pörriäistä ja ötökkääkin, mutta taidan niistä laittaa oman koosteen sitten syksymmälläkin.

Välistä olen ottanut ihan rennosti riippukeinussa, keinuessa sitä sietää kuumuuttakin vähän aikaa. Ei siinä kauaa tarvitse olla, kun pienimmät kiitävät hyppimään päällä ja rentoutushetki on sitten siinä. Mutta vähän kerrallaan.

Leppoista heinäkuun alkua!

Uutta inspiraatiota ja siirtelyä

Tarhakellukka 'Flames of passion' ja kesäpikkusydän

Minusta tämä kesä on ollut aikas kiva. Tämä saattaa olla epäsuosittu mielipide tänä vuonna. Itse kuitenkin pidän tällaisesta kesästä. En ole oikein koskaan tykännyt kuumasta ja minä olen onnistunut nauttimaan niin aurinkoisista päivistä kuin sateisistakin. Meillä tosin sateet ovat tulleet pääosin kuuroina, vain muutama kunnon sadepäivä on ollut. Ne olen viettänyt sisällä. Kuurosateet muuten poutaisina päivinä ovat tauottaneet aika hyvin puutarhahommia, joita jaksaa nyt tehdä ihan erilailla kuin kaameilla helteiltä! Onneksi kuitenkin Avoimet puutarhat -päivään osui puotainen ja aurinkoinen päivä. Kävin itse ensimmäistä kertaa vierailulla ihan tässä kotikylällä. Eipä osallistujia täällä ollut kuin pari, mutta se oli antoisaa. Toinen oli meidän kylän kotiseutumuseo, jossa pikkuisäntä hurmasi oppaat ja sai yksityiskierroksen. Toisessa puutarhassa sain ihania ideoita, sillä tyyli oli niin samanlainen, mitä itsekin haluaisin toteuttaa omassa pihassani! Ja sain uuden puutarhakaverin, sekä mahdollisesti syksyllä jakotaimia puutarhasta. Pikkuisäntäkin muisti käyttäytyä ja kehui vuolaasti ihania kukkia siellä.

Omassa pihassa sitten inspiroiduin istuttamaan taimiani penkkeihin. Aiemmin keväällä ostetut ja purkkiin väliaikaisesti istutetut liljat pääsivät puropenkkiin. Samoin valkoinen kuunlilja 'White weather', jonka istutin kuvaan oikealle vanhojen kuunliljojen eteen. Tälle puolelle tuli myös päivänlilja 'Lies and Lipstick'.

Toiselle puolelle siltaa istutin vähän taaemmaksi päivänliljojen viereen tarhakurjenmiekka 'Batikin' ja sen eteen päivänlilja 'Jazz Dance'. Harkitsen vielä kuunliljojen lisäämistä tähänkin reunaan ja mahdollisesti lisäisin väliin akileijoja. Kummasti lapsuuden lempikasvi on taas nousemassa suosiooni ja sen lehdet olisivat kivaa vaihtelua alueeseen.

Puropenkin lilja-alue näyttää jo varsin runsaalta. Kuitenkin siellä on vielä reippaasti tilaa ja eräs alue on aivan villinä ja rikkaruohoja täynnä. Se näkyy kuvassa oikealla keltapäivänliljojen takana. Sain anopilta vähän lisää keltaista päivänliljaa, mahdollisesti samaa kuin mitä minulla on jo, tai sitten jotain muuta. Lisäksi halusin kaivaa ylös kohopenkistä lamovuohenkuusaman, joka muuten leviää todella tehokkaasti. En osannut ottaa sitä huomioon istuttaessani. Niinpä sain puhtia vielä pienelle siirtourakallekin.

Ensin siis pieni pohjustus, eli kaikki tämän alueen lepät, pajut, rikkaruohot ja heinät pois. Ensin ajattelin kaivaa kaiken ylös, mutta sitten vähän fuskasin ja kaivoin vain pahimmat alueet. Alkuun oli myös tarkoitus kaivaa pioni ja akileija pois tästä, mutta sitten se saikin jäädä paikalleen. Maanpeiteruusut, jotka ovat joka vuosi tehokkaasti kuolleet ja vain kitkennän edessä, kaivoin ylös ja hävitin. Pienimmät olivat touhussa mukana ja saivat iloisesti todistaa kahden sisiliskon kohtaamista. Toisen jouduin ohjastamaan kiven koloon, kun tuntui olevan niin hämillään turvallisesta suunnasta. Häntäkin pysyi menossa mukana. Sitten kaivoin kaamean lamovuohenkuusaman ylös, siinä olikin hommaa!

Nyt se näyttää hieman väsähtäneeltä. Istutus oli kyllä hieman raju, mutta en ole aivan varma haluanko sen levittäytyvän tuossakaan, joten minua ei sureta, jos se kuolee. Juuria siis karsiutui, mutta niin karsiutui versojakin. Anopin keltaiset liljat istutin pensaan molemmin puolin ylös, koska pikkuisännän mukaan niiden piti olla ylhäällä. Pionia ja akileijaa reunustamaan nappasin kuunliljaa. Vähän jäi vielä rakoa rikkaruohoille, siihen voisi yrittää kehittää jotakin täydentämään. Kuunliljat jaoin muuten omistani. Kokeilin lohkaista palasen ilman, että kaivan koko puskaa ylös. Se onnsitui ihan kohtuullisen hyvin. sikäli mikäli molemmat jatkavat kasvuaan tyytyväisenä.

Tältä näyttää nyt koko penkki. Taaempaa jäätävä pensas on hävinnyt ja koristaa nyt entistä rikkaruohokeidasta. Kuunliljat, mistä otin jakopalat, ovat keskellä alareunassa. Olivat levinneet aikas hyvin jo. Nyt alkaa tuntua siltä, että kaikki alkaa pikku hiljaa järjestyä ja penkit täyttyvät ehkä sittenkin. Vaikka rikkaruohojen kanssa varmasti painitaan vielä useampi vuosi, niin joka vuosi pitäisi helpottaa edes vähän. Nappasin muuten tuosta pystykasvuisesta perennasta, ehkäpä siperiankurjenmiekkaa tuossa vasemmalla reunalla, pienen palasen erääseen toiseen paikkaan...

Vaahteran alus on vehreytynyt parissa vuodessa myös todella hyvin! Taka-alalla on valkoinen isotähtiputki ja edessä erään kesän asiakkaalta saatuja kuunliljoja joukossaan lyhtykoisoa, ainakin. Kuitenkin tuonne rungon läheisyyteen on jäänyt harmittava pieni aukko, joka keväällä oli aivan täynnä suurikokoista rönsyleinikkiä. Asia piti siis korjata ja pienen tuuminnan jälkeen siirsin palasen puropenkistä tähän.

Näin kasvimaalta käsin kolonen kuvattuna.

Ei se palanen ehkä ihan koko aukkoa täyttänyt, mutta on se kyllä kivan näköinen tuolla! Kukkiessaan se on sininen ja sopii valkoiseen isotähtiputkeen sekä vaalean liloihin kuunliljan kukkiin. Kuvasta pahoittelut, kun se on hieman kehno. Kuvatessa alkoi sää enteillä jo sateita taasen, joten hämyisä oli valaistus. Tämän urakan jälkeen pitäisi vihdoin viedä päätökseen nurmikonreunakiveystä ainakin liiterin puolelta taloa. Siinäkin on kyllä tekemistä kerrakseen, toivottavasti ne helteet ei ole tulossa ihan hetkeen.

Nyt toivottelen mukavaa juhannusta kaikille!

Rikkaruohoja, menetyksiä ja yllättäjiä

Vanha iskältä "peritty" iiris

Viime viikolla oli mahdottoman suuri kitkentä operaatio, joka viimein huipentui siihe, että peitin osan kukkapenkistä muoveilla... Kaikessa yksinkertaisuudessa, meni totaalisesti hermot tuon kukkapenkin kanssa. No alkuun homma hoitui sujuvasti ja jälkeä tuli. Luonnollisesti vastaan tuli tyhjiä paikkoja ja jossain vaiheessa onneksi myös yllättäjiä. Ajatukset vaihtelivat toiveikkaasta murskaavaan epätoivoon ja takaisin. Sitähän tietenkin miltein 40 metrinen kukkapenkki saattaa kitkijän silmissä näyttää, kun hommaa on vaikka kuinka tunteja kyykkii.

Päädyin aloittamaan eteläpäästä, jossa grönlanninhanhikki on levinnyt mukavasti vaan ei niin tiiviisti, ettei rikkaruohot olisi päässeet väliin. Ärsyttävää. Pientä heinää puskee grönlanninhanhikin väleistä ja olipa sinne rönsyleinikkikin levittäytynyt. Rönsyleinikit uskon saaneeni aika hyvin pois juurineen vaan heinä.... noh se varmaan lähtee, jos joskus hävitän grönlanninhanhikin. Yllä siis kuva ennen ja alla jälkeen kirkentä projektin, lisäksi lisäsin pussimullan ja kompostin sekoitusta alueelle. Kevätvuohenjuuri ja kesäpikkusydän ovat mukavan tiiviinä tuppaina tässä ja kirkennän jälkeen huomaa, että paikalle olisi hyvä istuttaa nyt muutama kasvi ja se olisi aika hyvin täytetty.

Jos vaikka muutaman keijunkukan, reunuspoimulehteä ja vaikka matalaa kurjenpolvea sijoittelisi tähän.

Toisesta kuvakulmasta. Reunimmaisin kääpiöhappomarja kärsi talvesta niin paljon, että se kasvatti vain yhteen oksaan pienet lehdet. Kolmesta piti leikata puolet pois ja kaksi näytti selviytyneen hyvin. Mietin, josko kaivaisin sen kärsineen pois ja laittaisin tilalle Minnalta saadut isotähtiputket, jos ne vaikka rajoittaisivat grönlanninhanhikin leviämistä. Ja rikkakasveja. Kivipenkereen puolelta melkein hävisi sammalleimu ja ristikki. Pienesti reunalta oli molemmilla vihreää ja sammalleimu jaksoi vähän kukkiakin. Nyt se on melkein pienempi kuin ostettaessa. Noh, kyllä se siitä taas kasvaa, kunhan ei yhtä pahaa talvea tule. Kärhöt ovat selvinneet hyvin ja lähtivät kasvamaan innokkaasti, hyvä niin.

Tätä pitkää penkkiä katsoessa, ja tehdessä, meinasi epätoivo iskeä pahemman kerran. En tiedä, miten ihmeessä tuolta löyty jopa 30 senttisiä haavan ja lepän taimia! Viime syksyn kitkennän puuttuminen näkyy kyllä nyt keväällä todella. Alla oleva kuva on otettu vähän kauempaa ja siinä onkin alue, jonka heinä oli vallannut niin pahasti, että päätin peittää sen. Toivottavasti parin vuoden peitto saisi sen nujerrettua. Toisen kärhökaaren luota saattoi kuolla karpaatienkellot, en niitä ainakaan nähnyt. Pikkusyreeni 'Palibin' kärsi taas talvesta ja harkitsen sen poistamista. Samoin pikkujasmike ei oikein lähde tänäkään vuonna. Niin ja kaikki viime vuonna jaetut ja istutetut myskimalvat kuolivat! Onneksi sentään alkuperäisen yksilön kohdalle oli ilmaantunut miljoona siementainta, joten ei se nyt ainakaan kokonaan penkistä hävinnyt. Saman alueen pionit ovat lähteneet tänä vuonna iloisesti kasvamaan ja kaikki tuntuivat runsastuneen viime vuodesta. Se sentään on hyvä juttu. Lamovuohenkuusamat saivat oikeastaan sitten jo häätäilmoituksen. En ollut ajatellut niiden hankintaa aivan loppuun asti. Niiden sijaan voisin hankkia ehkä valkokirjokanukka 'Ivoty Halo':n.

Jätin lemmikkipuskan peittämättä, saa nähdä oliko hyvä vai huono idea.

Viimeinen ennen jälkeen kuvapari. Tästä ei niin selkeästi huomaa rikkaruohojen häviämistä, sillä samaan aikaan liljat ovat runsastuneet aivan silmissä. Tästä ei mielestäni hävinnyt mitään talven aikana. No, jasmikkeet syötiin taas kerran, mutta ne ovat molemmat hengissä kuitenkin. Muutama kuunlilja on edelleen pieniä taimia tuolla seassa. Toivottavasti ne tänä vuonna vahvistuisivat ja kasvattaisivat kokoaan reippaasti. Iskältä saatu iiris on tykännyt levitä aika reippaasti kuunliljojen seassa. Niin on tehnyt myös mysteerivuokko, joka ilmaantui yhden kuunliljajuurakon seassa. Jos tulee juttuun liljojen kanssa, niin minua se ei haittaa. Sen sijaan vuohenkello, tai sellaiseksi uskon tunnistaneeni sen, leviää järkyttävästi kirjokuunliljojen joukossa. Vaikka kuinka kitkee, niin se ei mene pois. Tänä vuonna tosin tulee uudistettua tuota aluetta, joten, jos kaivaisi vaikka kaikki kirjokuunliljat ylös ja yrittäisi mahdollisimman tarkkaan nyppiä kaikki juuren palasetkin pois. Epäilen vain, ettei minulla kestä hermot sellaiseen hommaan. En kyllä haluaisi kuunliljoja kaivaa poiskaan.

Etualalle pitäisi keksiä, jotain kivaa reunakasvia.

Tämän kevään mukavina yllättäjinä ovat luonnon kasvit. Kivikkopenger on nimittäin vallattu saniasten ja sananjalkojen toimesta varsin upeasti siinä onnistuen! Taitaa sieltä löytyä myös oravanmarjaa ja niitä viheliäisiä lepäntaimia. Niitä saa melkein joka kerta ohikulkeissa nyppiä pois. Keskitytään kuitenkin noihin ihianiin kolon valtaajiin! Penkereestä on tulossa ihana näiden vihreiden yllättäjien toimesta. Paikoin löytyy myös kukkivaa. Osasta kivikon koloista on kuollut sinne istutettuja kasveja, kuten kaikki ajuruohot taisivat heittää henkensä. Hopeahärkkikin menetti puolet viimekesän koostaan, mutta toipunee kuitenkin. Kaikki tarhakylmänkukat sentään selvisivät.

Pinestäkin kolosta pusketaan esille.

Rusakon syömä koristeomena 'Musta Rudolf' työntää uutta versoa. Tuleekohan tästä nyt pensasmallinen? Myös päärynä oli lähtenyt pieneen kasvuun, pelkään kuitenkin vielä sen puolesta. Muut puut eivät rusakon vierailusta ole niin paljoa kärsineet, esteettisesti, mutta oksat kasvavat takaisin. Tammi on mietityttänyt paljon. Se ei ole vieläkään aukaissut silmujaan, mutta puskee uutta versoa juuresta. Noinkohan se sitten kuoli päällisiltä osin? Toki se sai vähän osumaan, kun isäntä linkosi lumet siihen todella pitkään ennen kuin huomasin ja kielsin tekemästä niin. Se oli ihan kallellaan, kun kaivoimme sitä lumihangesta. En kyllä silloin huomannut mitään jälkiä rungossa, nyt siinä on pari halkeamaa, että olisiko kuitenkin vähän jostain hermostunut. No onneksi se edes tekee uutta kasvua jostain.

Myös viime kesänä trimmerin jalkoihin jäänyt lumipalloheisi on alkanut versoa uutta!

Kivikkokasvit runsastuvat! Kaikki eivät siis kärsineet talvesta. Ovat jopa levittäyteneet laajemminkin. Lisäksi olen läytänyt uusia siemantaimia kivenkoloista ja hedelmäpuiden juurelta. En ole vielä ollenkaan miettynyt, miten saan isommat perennat pysymään poissa näiden kivikkokasvien alueelta. Saatikka, miten saisin alueiden vaihdon tehtyä jouhevasti. Varmaan hillitysti leviäviä matalahkoja reunaperennoja voisi laittaa tuohon väliin. Vähän kuin aidanteeksi. Onpas tässäkin penkissä vaan monta asiaa ratkaistavana. Kylläpä niihin sitten aikanaan ideat tulevat.

Leppoisia sadepäiviä!

Niitä tänne on ainakin luvattu.