tiistai 11. kesäkuuta 2024

Rikkaruohoja, menetyksiä ja yllättäjiä

Vanha iskältä "peritty" iiris
Viime viikolla oli mahdottoman suuri kitkentä operaatio, joka viimein huipentui siihe, että peitin osan kukkapenkistä muoveilla... Kaikessa yksinkertaisuudessa, meni totaalisesti hermot tuon kukkapenkin kanssa. No alkuun homma hoitui sujuvasti ja jälkeä tuli. Luonnollisesti vastaan tuli tyhjiä paikkoja ja jossain vaiheessa onneksi myös yllättäjiä. Ajatukset vaihtelivat toiveikkaasta murskaavaan epätoivoon ja takaisin. Sitähän tietenkin miltein 40 metrinen kukkapenkki saattaa kitkijän silmissä näyttää, kun hommaa on vaikka kuinka tunteja kyykkii.

Päädyin aloittamaan eteläpäästä, jossa grönlanninhanhikki on levinnyt mukavasti vaan ei niin tiiviisti, ettei rikkaruohot olisi päässeet väliin. Ärsyttävää. Pientä heinää puskee grönlanninhanhikin väleistä ja olipa sinne rönsyleinikkikin levittäytynyt. Rönsyleinikit uskon saaneeni aika hyvin pois juurineen vaan heinä.... noh se varmaan lähtee, jos joskus hävitän grönlanninhanhikin. Yllä siis kuva ennen ja alla jälkeen kirkentä projektin, lisäksi lisäsin pussimullan ja kompostin sekoitusta alueelle. Kevätvuohenjuuri ja kesäpikkusydän ovat mukavan tiiviinä tuppaina tässä ja kirkennän jälkeen huomaa, että paikalle olisi hyvä istuttaa nyt muutama kasvi ja se olisi aika hyvin täytetty.

Jos vaikka muutaman keijunkukan, reunuspoimulehteä ja vaikka matalaa kurjenpolvea sijoittelisi tähän.
Toisesta kuvakulmasta. Reunimmaisin kääpiöhappomarja kärsi talvesta niin paljon, että se kasvatti vain yhteen oksaan pienet lehdet. Kolmesta piti leikata puolet pois ja kaksi näytti selviytyneen hyvin. Mietin, josko kaivaisin sen kärsineen pois ja laittaisin tilalle Minnalta saadut isotähtiputket, jos ne vaikka rajoittaisivat grönlanninhanhikin leviämistä. Ja rikkakasveja. Kivipenkereen puolelta melkein hävisi sammalleimu ja ristikki. Pienesti reunalta oli molemmilla vihreää ja sammalleimu jaksoi vähän kukkiakin. Nyt se on melkein pienempi kuin ostettaessa. Noh, kyllä se siitä taas kasvaa, kunhan ei yhtä pahaa talvea tule. Kärhöt ovat selvinneet hyvin ja lähtivät kasvamaan innokkaasti, hyvä niin.

Tätä pitkää penkkiä katsoessa, ja tehdessä, meinasi epätoivo iskeä pahemman kerran. En tiedä, miten ihmeessä tuolta löyty jopa 30 senttisiä haavan ja lepän taimia! Viime syksyn kitkennän puuttuminen näkyy kyllä nyt keväällä todella. Alla oleva kuva on otettu vähän kauempaa ja siinä onkin alue, jonka heinä oli vallannut niin pahasti, että päätin peittää sen. Toivottavasti parin vuoden peitto saisi sen nujerrettua. Toisen kärhökaaren luota saattoi kuolla karpaatienkellot, en niitä ainakaan nähnyt. Pikkusyreeni 'Palibin' kärsi taas talvesta ja harkitsen sen poistamista. Samoin pikkujasmike ei oikein lähde tänäkään vuonna. Niin ja kaikki viime vuonna jaetut ja istutetut myskimalvat kuolivat! Onneksi sentään alkuperäisen yksilön kohdalle oli ilmaantunut miljoona siementainta, joten ei se nyt ainakaan kokonaan penkistä hävinnyt. Saman alueen pionit ovat lähteneet tänä vuonna iloisesti kasvamaan ja kaikki tuntuivat runsastuneen viime vuodesta. Se sentään on hyvä juttu. Lamovuohenkuusamat saivat oikeastaan sitten jo häätäilmoituksen. En ollut ajatellut niiden hankintaa aivan loppuun asti. Niiden sijaan voisin hankkia ehkä valkokirjokanukka 'Ivoty Halo':n.

Jätin lemmikkipuskan peittämättä, saa nähdä oliko hyvä vai huono idea.
Viimeinen ennen jälkeen kuvapari. Tästä ei niin selkeästi huomaa rikkaruohojen häviämistä, sillä samaan aikaan liljat ovat runsastuneet aivan silmissä. Tästä ei mielestäni hävinnyt mitään talven aikana. No, jasmikkeet syötiin taas kerran, mutta ne ovat molemmat hengissä kuitenkin. Muutama kuunlilja on edelleen pieniä taimia tuolla seassa. Toivottavasti ne tänä vuonna vahvistuisivat ja kasvattaisivat kokoaan reippaasti. Iskältä saatu iiris on tykännyt levitä aika reippaasti kuunliljojen seassa. Niin on tehnyt myös mysteerivuokko, joka ilmaantui yhden kuunliljajuurakon seassa. Jos tulee juttuun liljojen kanssa, niin minua se ei haittaa. Sen sijaan vuohenkello, tai sellaiseksi uskon tunnistaneeni sen, leviää järkyttävästi kirjokuunliljojen joukossa. Vaikka kuinka kitkee, niin se ei mene pois. Tänä vuonna tosin tulee uudistettua tuota aluetta, joten, jos kaivaisi vaikka kaikki kirjokuunliljat ylös ja yrittäisi mahdollisimman tarkkaan nyppiä kaikki juuren palasetkin pois. Epäilen vain, ettei minulla kestä hermot sellaiseen hommaan. En kyllä haluaisi kuunliljoja kaivaa poiskaan.

Etualalle pitäisi keksiä, jotain kivaa reunakasvia.
Tämän kevään mukavina yllättäjinä ovat luonnon kasvit. Kivikkopenger on nimittäin vallattu saniasten ja sananjalkojen toimesta varsin upeasti siinä onnistuen! Taitaa sieltä löytyä myös oravanmarjaa ja niitä viheliäisiä lepäntaimia. Niitä saa melkein joka kerta ohikulkeissa nyppiä pois. Keskitytään kuitenkin noihin ihianiin kolon valtaajiin! Penkereestä on tulossa ihana näiden vihreiden yllättäjien toimesta. Paikoin löytyy myös kukkivaa. Osasta kivikon koloista on kuollut sinne istutettuja kasveja, kuten kaikki ajuruohot taisivat heittää henkensä. Hopeahärkkikin menetti puolet viimekesän koostaan, mutta toipunee kuitenkin. Kaikki tarhakylmänkukat sentään selvisivät.

Pinestäkin kolosta pusketaan esille.
Rusakon syömä koristeomena 'Musta Rudolf' työntää uutta versoa. Tuleekohan tästä nyt pensasmallinen? Myös päärynä oli lähtenyt pieneen kasvuun, pelkään kuitenkin vielä sen puolesta. Muut puut eivät rusakon vierailusta ole niin paljoa kärsineet, esteettisesti, mutta oksat kasvavat takaisin. Tammi on mietityttänyt paljon. Se ei ole vieläkään aukaissut silmujaan, mutta puskee uutta versoa juuresta. Noinkohan se sitten kuoli päällisiltä osin? Toki se sai vähän osumaan, kun isäntä linkosi lumet siihen todella pitkään ennen kuin huomasin ja kielsin tekemästä niin. Se oli ihan kallellaan, kun kaivoimme sitä lumihangesta. En kyllä silloin huomannut mitään jälkiä rungossa, nyt siinä on pari halkeamaa, että olisiko kuitenkin vähän jostain hermostunut. No onneksi se edes tekee uutta kasvua jostain.

Myös viime kesänä trimmerin jalkoihin jäänyt lumipalloheisi on alkanut versoa uutta!
Kivikkokasvit runsastuvat! Kaikki eivät siis kärsineet talvesta. Ovat jopa levittäyteneet laajemminkin. Lisäksi olen läytänyt uusia siemantaimia kivenkoloista ja hedelmäpuiden juurelta. En ole vielä ollenkaan miettynyt, miten saan isommat perennat pysymään poissa näiden kivikkokasvien alueelta. Saatikka, miten saisin alueiden vaihdon tehtyä jouhevasti. Varmaan hillitysti leviäviä matalahkoja reunaperennoja voisi laittaa tuohon väliin. Vähän kuin aidanteeksi. Onpas tässäkin penkissä vaan monta asiaa ratkaistavana. Kylläpä niihin sitten aikanaan ideat tulevat.

Leppoisia sadepäiviä!
Niitä tänne on ainakin luvattu.

torstai 30. toukokuuta 2024

Koska Kukkii? -raportti

Idänsinililja 14.5.24
Huh, kun on ollut kiirettä ja sairastelua. Pienimmät nappasivat noron päiväkodista ja siinähän se viikko sitten vierähtikin siivotessa ja pyykätessä. Ihme juttu oli, että vain kolme meistä sairasti sen, tai ainakin selkeillä oireilla... Noh, sittenpä ne nuo työkuviot vähän kasaantui ja ehdin koneen ääreen hieman aikomaani myöhemmin. Mutta eipä sillä niin väliä. Nyt siis olisi vuorossa Koska kukkii? -haasteen raportti. Sillä kaikki valitut kasvit ovat kukkansa aukaisseet. Aloitetaan idänsinililjasta, sen arvelin kukkivan 5.5. Yllä oleva kuva on otettu 14.5., mutta se ei suinkaan ollut ensimmäinen. Sillä ensimmäisen kuvasin nupullaan 6.5. ja se avautui muistaakseni 10. päivän tienoilla, tosin unohdin sen silloin kuvata. Kummassakaan tapauksessa ei siis tullut osumaa ja nuo kevään kylmät jaksot ilmeisesti myöhästyttivät niiden kukintaa tällä kertaa.


Kirjopikarililja 15.5.24
Kirjopikarililja osui jo vähän lähemmäksi. Arvelin sen kukkivan 10.5. mutta se avautui 15.5. ihan muutama päivä myöhemmin kuin viime vuonna. Nämä myös jostain syystä ovat harventuneet tälle vuodelle. Viime vuonna ne vielä kukkivat runsaasti, mutta nyt taisin nähdä vain viiden eri kukan kukkivan. Täytyy melkein laittaa syksyn ostoslistalle näitä lisää.

Helmililja 6.5.24
Helmililjan arvelin kukkivan 12.5. mutta tämä kaveri yllätti tänä vuonna. Tämän päällä nimittäin oli erittäin iso lumikasa, mutta se puski nopeasti ylös heti lumien sulettua ja oli kukassa jo 6.5. Valkoinen ja vaaleanpunainen helmililja tuomen alta ei noussut ollenkaan. Etupihalle en taida ihan heti olla istuttamassa lisää sipulikukkia. Pidän muutaman välivuoden, koska ne ovat maistuneet liian hyvin pihan vierailijoille.

Metsätulppaani 25.5.24
Metsätulppaaneissakin kävi kato tänä vuonna. Tosin löysin yhden tällaisen ihan muualta kuin, minne olen niitä istuttanut. Että noinkohan niitäkin joka otus käy syömässä. Jokatapauksessa tämän kuvasin kukassaan 25.5 ja olin arvellut sen kukkivan 17.5. Ei siis kauhean lähelle osunut tämäkään. Ja viimeinen villikortti taas meni aivan mönkään, sillä suunnilleen kaikki jouluruusuni kuolivat joko talvella tai keväällä. Yksi näyttäisi edelleen sinnittelevän yhdellä lehdellään, toivottavasti se selviää. Lisäksi ostin muutaman lisää ja varmaan täytyy hommata aiempia värejä myös uudestaan. Näin on siis minun osaltani taputeltu tämä haaste tänä vuonna! Seuraavaksi taidan alkaa kokoamaan menetettyjen listaa tältä vuodelta...
 

Leppoisia kesäpäiviä!

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Metsäpuutarha

Tänä keväänä en ole oikein osannut keskittyä kevätkukkien putkahteluun edellisten vuosien tapaan. Jotenkin arvelen siihen liittyvän isännän papan pois meno. Hän vieraili meillä joka kevät, ja kesälläkin useammin, ihastelemassa puutarhani kukkaloistoa. Nyt nuo kaikki tuntuvat hieman valjuilta. Minua on myös harmittanut krookuksien huonompi kukkavuosi meillä. Täytyy varmaan koittaa paikata sitä uusilla sipuleilla. Noh, sen sijaan olen keskittynyt pitämään alueita siistinä ja rakentamaan uutta.

Metsäpuutarhan polun alku.
Ajattelin käydä metsäpuutarhan kimppuun vähän myöhemmin, mutta muutaman sattuman kautta se myöhemmin tulikin vähän aikaisemmin. Ihastuin Viherpeukaloiden valikoimassa olleeseen 'T-Rex' kuunliljaan. Dinot kun ovat meillä aika kovassa huudossa juuri nyt. Tilasin siis paketin, eli 3 kappaletta, niitä ja samalla myös kotkansiipiä, valtikkanauhuksia, tarhaillakkoa ja kiinanlaikkuköynnöksen. Ne kaikki ajattelin metäspuutarhaan ja sormet tietenkin syyhysivät päästä ne istuttamaan. Tämä ei kuitenkaan ollut se kipinä, joka sai minut ahertamaan. Olin nimittäin viikonloppuna esittelemässä yritystäni Kevät versoo uutta -tapahtumassa täällä kotipitäjässäni ja siellä oli kiva vanha rouva myymässä puutarhansa taimia. Mukaani nappasin ison ruukullisen vaaleita varjoliljoja, valkovuokon, narsissivuokon ja itselleni täysin uuden tuttavuuden sikkiminesikon. Rouva sitä kehui ja sanoi, ettei sellaista ihan heti tule kuulemma vastaan. Sikkiminesikon kukat nousevat jopa 80cm korkeuteen ja se kukkii loppukesästä, puolivarjon kukka ja mielellään kosteahko maa. Viimeisen vaatimuksen kanssa hieman arveluttaa, mutta toivon että se viihtyisi.

Aloittelinkin jo aikaisemmin haravointijätteellä polkua metsäpuutarhaan. Nyt päädyin kuitenkin päällystämään sen kuorikatteella. Tässä olikin pohtimista, sillä mietin laittaisinko myös istutusalueet kuorikatteella vai jättäisinkö sittenkin polun laittamatta ja vain istutusalueet. Päädyin tähän ratkaisuun ja mielestäni se on täällä 'metsässä' hyvä. Kuvassa oikealla alhaalla on kotkansiipi ja valtikkanauhus vierekkäin ja keskellä pikkuisessa multa läntissä on tämä sikkiminesikko. Se sai mukavan syvän koloisen itselleen, jossa on muhevaa multaa sille reippaasti. Vasemmalle tuli isohko istutusalue, kun lapion reippaana vanhan multakasan jämät tasaiseksi. Eihän se ole odottanut hajoittamista kuin neljä vuotta, tai ehkä vain kolme.

Tasattu alue kokonaisuudessaan. Vasemmalla on hieman kituliaasti kasvava syyshortensia kahden männyn välissä. Kiinanlaikkuköynnös pääsi toisen männyn viereen ja olisi kiva, jos se innostuisi kasvamaan sitä pitkin. Sen selviytyminen täällä on toki hieman epävarma, mutta toivotaan parasta. Tässä on sitten ne 'T-rexit' tai kaksi niistä ja kotkansiipiä, valtikkanauhus, narsissivuokko ja valkovuokko tuolla taka-alalla. Niin ja ne varjoliljat sijoitin tuohon lähelle keskiötä. Haaveilin jostain punalehtisestä isosta pensaata tai pikkupuusta, joka olisi myös vähän erikoinen, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa. Saa heitellä ideoita, mikä voisi meillä mennä!

Polku päättyy toisteiseksi tuollaiseen levähdysympyrään. Tavoite on jossain vaiheessa, ei ehkä tänä kesänä, jatkaa polkua tuolla taka-alalla häämöttävän kivikasan luo ja sieltä oikea reunaa takaisin päin. Tässä oikealle istutin kuunlilja 'T-rexin' ja kotkansiiven. Vasemmalla takana häämöttää alppiruusu 'Pekka', lasten suosikki. Jotain epämääräisiä juurakoitakin löytyi multakasan jäämistä ja en ole aivan varma, mitä sinne on jäänyt valeistutuksista huomaamatta. Jos ne tänä vuonna kasvaisivat ja kukkivat, niin ehkä sitten saan selkoa. Laitoin ne nimittäin tasatun alueen renamalle, ei ihan näy kuvassa vasemmalla alhaalla.

Metsäpuutarhan alku levähdysympyrältä kuvattuna.
Tässä etureunalla ovat siis mysteerikasvit kasvamassa. Samaten ajattelin sen punertavalehtisen pikkupuun tuohon vähän mäntyjen väliin, mutta kuitenkin hieman tämän reunan suuntaan. Sen ei tosiaan tarvitsisi kasvaa kuin pari kolme metriä korkeaksi maksimissaan.

Vielä yhdestä kuvakulmasta. Illakot tuli enimmäkseen tähän etualalle, yksi taisi mennä tasatun alueen takareunaan tästä katsottuna. Nyt kun taimet on saatu maahan, niin ei olekaan enää niin kiire tämän homman kanssa. Tai no se pikkupuu/pensas ja muutama keijunkukka voisi olla ihan kiva istuttaa vielä tänä kesänä, mutta saa nähdä. Tämän projektin jälkeen minulla olisi tarkoitus keskittyä kitkentähommiin, kohopenkki ehti viime vuonna täyttyä rikkaruohoista, kun syksylläkään en päässyt niitä nyhtämään kipeiden nilkkojeni takia. Mutta ehkäpä siinä sivussa tulee napsittua kevätkukkasistakin kuvia!

Tältä erää, mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Jäkälää puutarhaan - yhteistyössä Norden Moss

Aiemmin keväällä sain yhteistyöehdotuksen yritykseni sähköpostiin Norden Moss:lta. Kävin ensin tutustumassa yritykseen heidän nettisivuillaan, pääset sinne tästä. Lyhykäisyydessään jäkälä on vähän kuin kuntta, istutetaan hiekkamaalle tai laitetaan hiekkaa kerros multavammalle- tai savimaalle. Itseäni miellytti eritoten jäkälän kotimaisuus ja vastuullinen kerääminen. Niinpä tilasin muutaman neliön jäkälää ja sovimme toimituksen toukokuun alkuun. Ja tietenkin siihen iski aivan jäätävät kelit, joten piti odotella vielä viikko ennen kuin uskalsin ulos vesileikkeihin. Tämä pieni erä, 5 neliötä, jäkälää toimitettiin kuivattuna postitse ja tarvitsi siis vesiliotuksen ennen istutusta, että kukintoja pystyi irrottelemaan toisistaan. Isommat erät (yli 10 neliön) tulevat tuoreeltaan eivätkä tarvitse liotusta vaan jäkälä kerätään märkänä metsästä ja toimitetaan samantien tilaajalle.

Jäkälä tuli siis yläkulman tapaan pahvilaatikkoon pakattuna ja hyvät istutusohjeet mukanaan. Laatikosta saa istutettuna puoli neliötä jäkälää. Laitoin jäkälän tuohon mustaan laatikkoon liokamaan, koska ajattelin auringon lämmittävän kylmän vesijohtoveden hieman mukavammaksi läärätä, ja niin se kyllä tekikin. Kottikärryssä onkin sitten samaisen pahvilaatikon sisältö läpeensä märkänä. Loppuajasta kyllä totesin, että on helpompi ja nopeampi laittaa kottikärryt täyteen vettä ja lillutella jäkälää siinä. Hauskaa hommaa, josta tykkäsi perheen pienimmätkin! Jäkälä toimitetaan tosi tiiviisti ja sitä tulee varovasti haroa väljemmäksi altapäin ja itse huomasin, että kuivattua jäkälää oli näppärä erotella vedessä pikku hiljaa. Viimeinen irrottelu tuli tehtyä sitten istutettavala alueella.

Ja ne alueet. Ensimmäinen kohde valikoitui pengerpuutarhasta. Olinkin tähän jo istuttanut kääpiövuorimäntyä ja tuivion, lisäksi siinä komeilee tuo isännän varjelema kuusi, joka sai jo hieman pallon muotoa talvella. Olin myös istuttanut maanpeiteruusun vasempaan yläkulmaan, mutta se sai häädön. Viime vuonna taisin sanoa, että heinätupsut sun muut saavat olla, koska en oikein tiennyt mitä muutakaan siihen laittaisin. No nyt nekin saivat väistyä ja siistin koko alueen ylimääräisistä rikoista. Alemmassa kuvassa onkin tilanne perkauksen jälkeen juuri ennen istutusta. Jätin tarkoituksella sammalmättäitä alueelle.


Ja näin muuttui ilme aivan erilaiseksi! Itse istutuksessa ei kauaa mennyt, sommittelussa vähän enemmän, mutta taisin tämän alueen hoidella reilussa tunnissa. Pienillä liotustauoilla, joskin tässä vaiheessa minulla oli vielä jäkälät likoamassa mustassa laatikossa samaan aikaan, kun istuttelin edellistä pahvilaatikollista. Tähän alueeseen meni kaksi neliötä jäkälää. Istutus vaiheessa poistelin tai siirtelin sammalmättäitä ja yritin saada vähän tuommoista kivaa polveilua alueeseen ja muutaman isomman läntinkin. Tätä oli hauska tehdä ja lopputulos on minusta aivan mahtava!

Pengerpenkki toiselta suunnalta, Tykkään siitä, miten sain niin eloisan näköisen sommitelman.
Lähikuvista näkee, miten vaalea jäkälä tuo kääpiövuorimännyt esiin paljon paremmin. Laitoin melkoisen lähelle tuota jäkälää, mutta tarkoitushan on pitää ne leikkaamalla pieninä palleroina. Tuiviolle annoin hieman enemmän tilaa kasvaa, mutta en ajatellut päästää sitäkään liian isoksi.

Mä oon ihan rakastunut, tämmöinen tästä alueesta pitikin tulla!
No sitten alue kaksi. Siirrymme etupihalle metsäpuutarhaan ja rakkaan kivimonumenttini luo. Se on melkoisen heinäinen ja joskus haaveilin saavani tähän kanervia heinän sekaan. Nyt tosin päätin vaihtaa heinän tilalle jäkälän. Alkuun ajattelin, että mihinhän oikein lähdin, mutta lopulta tuota heinänsekaista sammalta ei ollut niin vaikea poistaa. Sitten sommittelin kepeistä ja kivistä aluetta ja hain muutaman lapiollisen hiekkaa pohjalle, että sain tasoiteltua pohjaa. Sitten vettä kottikärryihin ja taas hommiin.

Monumentti ennen istutusta.
Iltapuhteina syntyi oikein mukiin menevä jäkäläinen kivikko. En voinut enempää levittää oikealle tuota aluetta, kun siitä kuljetaan kesät talvet satunnaisesti traktorilla. Kuvassakin tuolla taka-alalla näkyy meidän traktorin kauha. Tässä sommittelun lomassa, kun odottelin jäkälän vettymistä, kävin kaivelemassa lisää kiviä, pari juurakkoa ja vähän sammaltakin alueelle. Sitten vielä kuorikatetta tasoittamaan ja siistimään alueen reunoja. Tää on kaunis alue vaikkakin itse näen sen erittäin keskeneräisenä, mutta se on alku metsäpuutarhalle. Kanervaa siihen on edelleen tulossa ainakin tuohon etualalle kiven ja puun väliin, mahdollisesti myös oikean puolen kannon taakse ja vasemmalle taakse kuorikatealueelle. Ajatuksissa sinne olisi tulossa myös jotain muutakin, kunhan ensin saan kiinni mitä. Kivien takana on höyhenpensas, joka ehkä joku pävä on iso ja sinne olisi tulossa myös kalliokieloa.


Kannonjuurakko ja vihreä sammal tuo kivaa lisäpotkua jäkälälle.
Tästä kuvasta tulee mieleen ihan jäkäläpuro!
Kolmas ja viimeinen alue on aivan edellisen tuntumassa, eli traktoriuran toisella puolen. Viime syksynä istutettu hopeakuusi jököttää vielä suojapeitteiden alla. Tämä olikin haastavampi, sillä en oikein tiennyt millaiseen muotoon sen haluan. pikkuhiljaa lapioiden paljastui muutama kivi ja kanto ja siitähä se sitten viimein alkoi muotoutua. Sitten napsin pihan laitamilta keloutuneita puunkappaleita ja muutaman kivenkin hain lisäksi. Koska kakkosalueeseen meni toiset kaksi neliötä, jäi tähän vain yksi neliö. Niinpä jäkälän kanssakin piti heittäytyä luovaksi ja kuorikate tuli mukaan sommitteluun. Lopputulos on kuitenkin todella ostuva!


Tästä tuli niin ikään myös ihana ja alueen lopullista muotoa pihan ja metsän reunamana jään vielä miettimään. Vähän kaivertaisi tilata lisää jäkälää ja jatkaa sillä tuonne isolle kivelle asti. No se jää vielä mietintään, ei hutkita liian innokkaasti. Sitä paitsi toisetkin projektit odottavat huomiotani välillä!

Tästä tulikin pitkähkö postaus ja kiitän, jos jaksoit loppuun asti. Minulle tämä oli melkoisen terapeuttistakin. Sain tehtyä aloittamani alueet alusta loppuun ja heti tuli myös niin valmiin näköistä! Vedellä läträäminen oli hauskaa kuin olisi palannut lapsuuteen ja tuo sommittelutyö jäkälän näpräämisen lomassa oli hieman erilaista kuin normaalisti teen. Nyt tuntuu, että olen sen verran täynnä intoa, että lähden käyttämään sitä seuraavan alueen viimeistelyyn! Eli...

Aurinkoista viikkoa!

tiistai 7. toukokuuta 2024

Kevättä ilmassa

Idänsinililja nupullaan
Kevät kovasti yrittää puskea eteenpäin, joskin melkoisen vaihtelevien kelien kanssa. Ja niin se vaan kävi, että kylmien jaksojen jälkeen ei vieläkään ole scillani kukkinut. Koska kukkii? -haasteessa arvelin sen kukkivan 5.5, mutta eilen se vielä näytti tältä ja tänään ei ollut tapahtunut muutoksia. Hitaasti hyvä tulee, josko kuitenkaan ei kauhean kauas veikkaukseni heitä.

Varjopenkki sai itsensä täyteen perennoja.
Aiempi lämpöinen jakso innoitti vielä varjopenkin valmistumisen jälkeen jatkamaan nurmikonreunan kanssa ja kohopenkki alkaa saada uutta ilmettä. Kaivoin siis noin 20cm nurmikkoa kohopenkin reunalta pois ja tähän uskoisin, että helatorstaina ehtisin hakea kivituhkaa tähän. Sitten nostelen reunanauhan ylös, koska ihan kovin pitkästi eitähän penkkii saa pajuaitaa minun varastossa olevilla tarvikkeilla. Pajua nimittäin menee metrille kohtuullisen paljon. Vielä pitää tuota reunaa siistiä nurmikon rippeistä ja rikkaruohoistakin.

Tähän kohtaan jäi hommat, kun voimat ei vaan riittänyt loppuun asti. Olihan ilta toki jo kahdeksaan kerinnyt lauantaina ja tuulikin aika napakasti jo pohjoisesta. Sunnuntaina olin niin väsähtänyt ja kipeä etten jaksanut raahautua ulos ollenkaan. Nautittiin pikkuisännän kanssa kahdenkeskeisestä ajasta sisällä. Loppu viikosta tämäkin hoituu nopeasti, kun uskaltautuu vain tuonne ulos kylmään ensin.

Tuli sitä napsaistua samalla kuvaa kevätesikosta! Olin jo aivan unohtanut, että sain tutultani syksyllä esikoita saavillisen ja istutin ne pitkin kohopenkin reunaa. Nyt ne ovat melkein kukassa. Hyvin huomaa tuolta kuvan taustalta, että heinä on päässyt valtaamaan alaa. Olisikohan tänä vuonna paremmin aikaa ja jaksamista taistella tämäkin kohta siistiin kuntoon. Melkein jo ilmoittauduin avoimiin puutarhoihinkin, mutta sitten jänistin, kun tuntuu, että puutarhassa rehottaa vain rikkaruohot!

Edellisen postauksen varjopenkin kukkien lisäksi tilasin vähän muutakin. Ne olivat tehokkaasti alkaneet jo kasvaa, enkä pysty niitä vielä pihalle istuttamaan, joten kävin tänään istuttamassa ne ruukkuihin. Koska taivas heitti niskaani heti lunta, niin ruukutin nämä kasvihuoneessa, siellä oli mukavan lämmin tehdä hommia vaikka ulkona pyrytti. Yritin laittaa jokaisen lajikkeen erivärisiin ruukkuihin, niin muistan näiden kuvien avulla sitten istutusvaiheessa, mitä missäkin on. Yläkuvissa onkin päivänliljoja. 'Lies and lipstick' on pinkin ja valkoisen värinen ja 'Jazz Dance' upean punainen. Alakuvan kuunlilja 'White Feather' on kyllä tunnistettavissa muutenkin, se on varsin omalaatuisen värinen. Aiemmin ostinkin tämän juurakoita, mutta ne eivät selvinneet talvesta. En tiedä johtuiko siitä, että ne tulivat melko myöhään syksyllä vai oliko vain hankala talvi niille. Nyt siis uusi yritys.

Kuunlilja 'White Feather'
Tarhakurjenmiekka 'Batik':n juurakoissa oli yksi melkoisen jännän näköinen kaveri! Oli pakko kuvata, kun tuli mieleen joku mustekala, hämähäkki tai joku sarjakuvien hirviö. Lapset varmaan olisivat intoilleet tästä. Mukana oli myös yksi pikkuruinen juurakkopalanen, joka oli kasvuun lähtenyt, joten sain näitä kolmen sijasta neljä!

En tiedä onko tämä kasvi saanut nimensä tästä alun kasvutyylistä vaiko vaan sen tulevasta suuresta koosta. Tämä nimittän on kuunlilja 'T-Rex'. Se kasvaa valtaisaksi ja on menossa metsäpuutarhaan yhdessä kotkansiipien ja aurinkonauhusten kanssa.

Viimeksi hankkijalla käydessäni mukaan lähti ph-mittari ja tänään kokeilinkin hieman ph-mittauksia. Kunhan maa on tarpeeksi märkä, voi tämän mittarin tökätä suoraan maahan ja odottaa hetken. Perunasangossa oli riittävästi kosteutta mittaamiseen ja tulos näytti olevan 6. Täytyy jossain veiheessa kastella kukkapenkkiä muutamasta kohdasta reilulla kädellä ja testailla ph-tasoja. Toisessa kuvassa komeilee kasvihuoneen ampiaispesä, josta en tiedä yhtään milloin se on siihen ilmestynyt. Tuskin ainakaan tänä vuonna....

Raparperikin on kylmistä keleistä huolimatta lähtenyt hyvään kasvuun. Viime vuonna laittelin neuvosta raparperin lehtiä tuohon ympärille, jotta rikkaruohot eivät valtaisi aluetta ja tältä näyttää näin keväällä! Siinä oli viime vuonna paljon enempi heinää riesana. Näyttäisi lehdet hillitsevän tehokkasti rikkojen kasvua. Nypin nyt muutaman lähimmäisen pois ja ajattelin jatkaa alueen kattamista tänäkin kesänä. Muutama lemmikki siihen oli sitkeästi jäänyt ja ne annoin olla, jos kerran viihtyvät, niin saavat kukkia ja levitä siinä.

Etupihankin lumikellot ovat komeasti kukassa.
Onkos tämä helmililja nyt kukka- vai nuppuvaiheessa? Sehän meinaa kukkia reippaasti etuajassa arvaukseeni nähden ja viime vuotiseen verrattuna. Tämä toistaiseksi ainokainen etupihalla onkin aika sitekä kaveri. Muutama muu vasta virittelee lehtiään varjopenkissä.

No niin sitten lopuksi vielä tunnelmia tältä päivältä. Lunta ja aurinko vuorotellen on ollut tämän päivän teema. Ensin lunta tai rakeita niin, että maa on valkoisenaan. Sitten aurinkoa ja kaikki sulaa pois. Sittenpä onkin taas lumisateen vuoro ja kohta taas paistaa. Taitaa säähenget olla erimielisiä tämän päivän kelistä.... Kun tämä kylmärintama menee ohitse ja uskallan ulos läträämän vedellä, pääsen esittelemään tämän kevään huippu-uutuuden puutarhassani! Veikkaan, että osa voipi innostua niinkuin minäkin, mutta eipä siitä enempiä.

Hullun hauskoja ulkoilu hetkiä!

Katsotuimmat