Tämän kevään kokeiluja

Krookukset ennen takatalvea.

Jos tuli lämpimät kelit nopsaan, niin nopsaan ne pakkasetkin palasivat. Nyt on jo parina päivänä ollut pakkasta jopa päivällä. Auringon paistaessa päästään plussalle, mutta varjoissa on kylmä ja pilvisinä päivinä. Ja tietenkin ainakin viisi senttiä lunta yhden yön aikana. Onneksi kuitenkin näinäkin kylminä päivinä sisällä on lämmin ja kasvitkin kukoistavat. Pari chiliä olen saanut jo pölytettyä ja pienet vihreät pötkylät ovat jo alkaneet kasvaa! Lisäksi kaikki tuntuvat tykkäävän kasvaa ihan hillitöntä vauhtia... Mutta tämän postauksen aiheena olisi tällä kertaa tämän kevään kokeillut ja ideat. Ja vähän siinä sivussa jotain höpötystä.

Viime vuonna siis kokeilin kasvattaa edellisen kesän porkkanoita, jotka kukkivatkin oikein mallikkaasti. Niistä keräsin melkoisen reilun annoksen porkkanan siemeniä. Pari viikkoa sitten päätin tehdä koekylvön, jotta tiedän onko minulla yhtään itämiskelpoista siementä. Samalla ajattelin kokeilla myös kasvattaa kevään ekan porkkana sadon sisällä. Tähän hommaan nappasin kuusi vessapaperirullan hylsyä ja täytin ne mullalla. Jokaiseen hylsyyn laitoin varmuudeksi 5 porkkanan siementä. Voi olla, että osaan hyppäsi useampi, sillä nuo karvaiset siemenet olivat melkoisia epeleitä pinsetillä nyppiä. Tarkoitus on siis ensin seurata montako itää ja laskea itämisprosentti. Sen jälkeen harvennan pikkuhiljaa porkkanoita niin, että jokaisessa pötkylässä on yksi porkkana. Pidän kokeilua onnistuneena, jos saan porkkanoista kasvatettua pituudeltaan edes puolet hylsyn mitasta! Pohdin vain, että saatan joutua istuttamaan nämä kyllä ihan oikeisiin ruukkuihin ennen varsinaista sadonkorjuuta.

Porkkanat 19.4.24.

Tämän hetken tilanteesta voisi päätellä, että kyllä siellä itäviä siemeniä on! Oikean puolimmaiset eivät todennäköisesti ole itäneet, koska ovat lähimpänä ikkunaa ja kylmä ilma verottaa kasvuun lähtöä. Toisaalta porkkana ei ole arimmasta päästä näin keväällä kylmälle. Toki nuo vasemman puoleisetkin itivät vasta ihan päivä pari sitten, joten en vielä olisi huolissani. Vasemmanpuoleisissa itäsmisprosentti on yli puolet, joten eiköhän näitä siemeniä kehtaa tuonne kasvimaallekin kylvää!

Toinen pikku idea oli kasvattaa sipuleita sisällä. Sain tähän idean jostain instagramin jutusta ja muutama päivä sitten muistin vielä idean emännänkin, mutta eihän se nyt mieleen tässä kirjoittaessa tule enää. Joka tapauksessa sipulien joukkoon tuli nyt liuta suikeroalpin pätkiä, joita löysin varsin hyväkuntoisina tuolta kasvihuoneen edustalta. Ajattelin kokeilla, josko ne olisivat oikeasti vielä hengissä ja lähtisivät kasvuun. Saisin siitä kukkapenkkiin lisää taimia.

Sipulit 19.4.2024 ja hyvin kasvaa. Suikeroalpit eivät vieläkään näytä elonmerkkejä, mutta eivät ole myöskään menneet huonompaan suuntaankaan.

Ja olihan se aika laittaa perunakin ikkunalaudalle itämään. Siinähän sitä on ollutkin perheen pienimmillä ihmettelemistä, että miksi perunat on ikkunalla eikä kattilassa. Sittenpä on melkein jo kaupassakin kerrottu vastaantulijoille, että äitillä on perunat ikkunalla kasvamassa. Heh, kun lapset ei vierasta ketään, niin jänniä tilanteita sattuu kaiken aikaa niiden kanssa liikkuessa. Eipähän tule tylsää.

Olohuoneen ikkunanedusta tänään näyttää varsin tiuhalta. Muutama idätetty daalia olisi jo isompaa purkkia vailla, mutta eipä niitä oikein uskalla ruukuttaa, kun sitten ei mahdu enää minnekään! Toivottavasti kuun vaihteessa alkava lämpimämpi sää jatkuisi tasaisena, sillä osa näistä on vaan saatava ulos pikku hiljaa! Pikku ötökkäongelmaakin on ollut ja hommasin kelta-ansoja, jotka ovat toimineet oikein hyvin. Pari isompaakin "pörriäistä" on niihin tarttunut vaikka kuinka olen kieltänyt koskemasta ja selittänyt, miksi ne ovat siinä. Eilen pikkuisäntä sai idean läimästä puutarhaliiton jäsenkortinkin yhteen lappuseen ja tuli polleana esittelemään sitä minulle. Että ei muutakuin kertaamaan taas, miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niihin ei kosketa...

Laitetaanpa loppuun vielä aurinkoinen kuva kohtalonköynnöksestä. Enpä tiennyt, että sen varsinainen kukinta näyttää näin upealta vaikkei kukkia nyt pilvin pimein olekaan. Ehkäpä ensi talvena peitän sen hieman aiemmin ja huolehdin paremmin kastelusta, niin se ei ränsisty yhtä paljon kuin nyt. Piti nimittäin leikellä sitä aika reippaasti. Tai vaihtoehtoisesti siirrän sen varastoon, mikäli se selviää kymmenen asteen lämpötilassa.

Nyt toivottelen leppoista viikonloppua ja uuden viikon alkua!

Kevät yhdessä yössä...

Kevään ensimmäinen lumikello 12.4.24.

Jopas olikin rysähdys kevään suhteen! Se tuli lähes kuin otsikossa kirjoitin, yhdessä yössä. Valittelin viime postauksessa, että meillä on kymmeniä senttejä lunta joka puolella, ja sitä ihan oikeasti oli! Kävin 9.4. pihakierroksella, jonka saaliina oli useampi luminen kuva ja talvikengät täynnä lunta. Upposin nimittäin sinne lumeen ja ylinilkan yltävät kenkäni haukkasivat oikein maukkaasti lunta sisäänsä. Pienen noitumisen ja kierroksen jälkeen oli sisälle mentäessä vaihdettava suosiolla sukat. Muutama yö myöhemmin, ei meillä ollutkaan enää lunta! Ja siis kuvat ovat eittämättä taas vanhentuneita, mutta eihän sitä perässä pysy mitenkään ja tänään en ehtinyt kuvauskierrokselle auringonvalon aikaan.

Otin tähän pari hyvin hahmottavaa kuvaa takapihalta. Ylin kuva on siis kuvattu 9.4. puolen päivän aikaan ja aioin tuolloin kirjoittaa ihanista pienistä vihreistä pilkahduksista, mutta en ehtinyt saman päivän aikaan tehdä sitä ja oikeastaan ajattelin, kirjoitella loppu viikosta, kun minulla oli paremmin vapaata. Mutta kelitpä pääsivät yllättämään ja alempi kuva on otettu 11.4. klo.14. Tuolloin meillä oli enää viitisen senttiä lunta ja illasta sitä ei ollut enää kuin lumikasoissa ja muutamassa kinostuneessa alueessa. Harmittelin kovasti, kun en ehtinyt ottaa tänään kuvaa pihasta. Lunta on siis enää talon reunustalla, jonne katolta on pudonnut lumi kasaksi ja etupihalla paikoissa, jonne sitä on aurattu ja sielläkään ei ole kovin paljoa.

Lumen sulaminen oli niin rajua, että juuri tuona 11. päivänä kuvasin meidän pienen Saittajoen tulvimista. Kesäisin siinä hyvä kun virtaa vesi ja vettä on alle polveen. Torstaina vesi oli peittänyt läheisen pellon lähes näkymättömiin ja joutsenet uivat tuolla kauempana reunalla! Ja samaten oli vesi kyllä noussut meidän taimikkoonkin ja puut uivat puolen metrin syvyydessä. Pelto siis on vielä meidän taimikkoa alempana. Saittajoen valuma-alue on niin suuri ja sulaminen niin tehokasta, että tulviminen oli tänä keväänä aiempaa suurempaa. Tätä katsoi kyllä takapihalla aivan mykistyneenä. On se luonto vaan ihmeellinen!

Tämän kuvaparin laitoin ihan siksi, että tämä kiireinen kevätsahrami, myöskin krookuksean tunnettu, puski torstaina maasta pintaan ja kukkimaan yhden päivän aikana. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa todisteena torstain aamulta, mutta noin yhdeksän aikaan pyörähdin kierroksen ilman kameraa ja totesin, että krookuksia ei näy. Totesin, että aurinko ei ole vielä ehtinyt routaa sulattaa maan pinnalta. Ylempi kuva onkin sitten 14.19 tarkalleen otettu, kun hymähtelin ainoalle esiin puskevalle kukalle. Piti ihan nopeasti käydä sitten vielä ennen illan pilviä kurkkaamassa ja kello 16.49 on otettu tuo alimmainen kuva. Tällä yksilöllä oli kiire kukkimaan, muut ovat seuranneet hitaasti perässä ja vielä tänäänkin olivat hyvin varovaisesti supussa. Tosin niitä on aiempaa vähemmän edelleen, joten toivottavasti eivät ole hävinneet vaan tulevat hieman lämpimällä säällä esiin.

Kevätsahrami 11.4.24

Eihän toki kiireiset kasvajat siihen jää, vaan koko kohopenkin kukkasipulit ovat lähteneet yhteiseen nousuun ja joka puolella löytyy niin kevätsahramin, narsissin kuin tulppaanienkin alkuja! Tuo kuvan "lumikinos" on jo kauan sitten sulanut ja kohta tässäkin kukkii eriväriset kevätsahramit. Toki nyt alkoikin hieman viileämmät kelit, tai yöpakkasia tuo lupaili öiksi, joten hieman varmaan himmaa kukkien intoa puskea täyteen mittaan. Tänään kuitenkin on vielä 9 astetta lämmintä ja päivällä oli lähes 15. Alkaa ehkä tuntua jopa liiankin nopealta taas nämä muutokset!

Aurinkoisia ja lämpöisiä kevätpäiviä!

Valon voimalla

 

Kohtalonköynnös kukkii. Sille riitti talvettaminen lakanan alla olohuoneessa.

Nyt on tähän väliin ehtinyt olla jos jonkin moista säätä ja keliä. Ensin tuntui, ettei kevät ihan hetkeen tulekaan, viikko sitten iski aivan valtaisa ukkos- ja sademyräkkä, sitten on ollut taas kylmää keliä ja nyt aletaan pikku hiljaa kääntyä taas vähän lämpimänpään. Lunta on vieläkin useampi kymmenen senttiä nurmikon ja kukkapenkkien päällä vaikka tuo sade rintama oli kuin kesäinen kaatosade. Herättiin isännän kanssa molemmat aika tehokkaasti siihen. Myräkän loppumetreillä ukkonen iski niin komeasti voimavirtaan kilometrin säteellä meistä, että ikkunat helisi! Sen seurauksena meiltä meni muutama varo pois päältä ja lähimmästä tukiasemasta kärähti virtapiuhat. Oltiin sitten melkein viikko ilman nettiä. Puhelimet onneksi toimi, kun ne oli eri firmasta, eikä tukiaseman menetys vaikuttanut siihen niin paljon.  Laittaisinko tähän vielä vanhan kansan viisauden, kun isän kanssa siitä puhuttiin. Sen mukaan, jos ukkonen tulee ennen jäiden lähtöä keväällä, tulee kylmä kesä ja sato menetetään. Heh, katsotaan onko ilmaston muutos tuonut tähän jotain muutosta vai pitääkö sanonta edelleen paikkaansa.

Sitten esikasvatettavista. Kasvivalo oli aivan huippu ostos ja nyt hetken pidempään käyttäneenä hommasin toisen isomman lampun. Se oli selkeästi tehokkaampi ja saan nyt isommalle alalle taimet kasvamaan. Ihan huomaamatta nämä kasvoivat ja meinasi tulla kiire vaihtaa uusiin ruukkuihin! Meinasi tulla vain ongelma, kun en ollut laittanut näitä alkuun noihin laatikoihin, ainakaan kaikkia. Nehän kasvattivat hirveän isot juuret lekasoran joukkoon ja meinasi osan kanssa olla hankala saada niitä irti!

Olin niin hämmentynyt, etten muistanut alkuun ottaa kuvaa. Tämän pelargonin juuristo ei ole aivan yhtä valtaisa kuin daalian ja chilien, mutta hyvin kasvanut kuitenkin. Olipas vaan taas aikamoinen homma etsiä niille isommat purkit, kun en taaskaan muista minne ne viimekesänä jemmasin. Purkkeja kuitenkin löytyi vähän sieltä ja täältä riittävästi viimein ja jokainen taimi pääsi isompaan kasvutilaan.

Ja vaikka olin hyvin varovainen kylvöjen kanssa, niin silti minulta loppuu tila jo ennen kuin viimeiset kylvöt ovat lähelläkään! Nämä vaan innostuivat uusista purkeista niin, että tätä kasvua vaan riittää. Valo on ollut aika isossa roolissa myös, en ole aikaisempina vuosina saanut taimia näin reheväksi millään ilveellä. Daalia ja chili alkoivat jo kukkia. Vasemman takareunan kylvetyt daaliat lyhensin kuvan oton jälkeen, että haaroisivat ja tukevoituisivat. Pari pelergonia on aivan kohta kukassa, kun en edes raaski napsia pois nuppuja. Tosin kasvavat niin hyvin, että ei taida olla niin merkitystä.

Pikkuisännän kanssa laskettiin ainakin 5 chilin kukkaa. Toistaiseksi olen jättänyt pölyttämättä ne, mutta varmaan kohta voisi ruveta vähän tupsuttelemaan. Vaan ehkä ne ensin haluaisivat isompaan ruukkuun, taas! Nuo pienet ovat revonhäntiä, ne eivät vielä ole saaneet kasvupyrähdystä ja se on mielestäni oikein hyvä asia. Chilit, tai pikemminkin maustepaprikat, ovat haarautuneet ihan itsestään ja niitä en ole latvonut ollenkaan vielä. Seurailen kasvua ja nappaan vähän myöhemmin latvat, jos on tarvetta. Toinen chili 'Cayenne' ei lähtenyt itämään toisellakaan kylvökerralla ja sitten loppuikin siemenet. Joten tänä vuonna minulla on vain 'Lombardo'.

Siinä Plantagenista löydetty daalia, kukka on niin nätti, että olen sen antanut olla rauhassa. Kohta nappaan sen pois, niin daalia pääsee kasvamaan paremmin kokoa. Selkeästi hyvä kasvu rupesi hiipumaan kukan myötä, mutta se oikeastaan oli tähän tilanteeseen ihan hyvä, kun tätäkään ei varmaan kuukauteen saa pihalle. Värinokkonen loistaa etukulmassa, se tuli latvottua, kun huomasin kasvavan vain pituutta. On siinä toki sivuversoja, mutta ne kasvavat todella hitaasti.

Jalokellot, jotka aiempina vuosina eivät suostuneet itämään eikä kasvamaan kunnolla, ovat myös intoutuneet. Hieman kyllä ihmettelen noita lehtien käpertymisiä. Ötököitä ei ole, mutta mieleeni tuli, olisiko syynä kylmä ikkuna? Pitäisi vähän järjestellä ja laittaa nämä kauemmas ikkunasta kokeeksi. Nämä on itse keräämistä siemenistä kolmisen kesää sitten kerätty. Tomaatit on myös kylvetty ja kasvussa, siemeniä taisi vain tipahtaa liian monta ja joka ruukussa oli melkein 6 kipaletta. Osan nypin jo pois ja jätin 2-3 ruukkuunsa. Katsotaan saanko sitten myöhemmin ne koulittua erilleen. Pesusienikurkuista yksi iti ja kasvaa nyt verkkaisesti. Lisäksi ananaskirsikka iti kivasti ja taimia on nyt ainakin kolme. Näillä tuumin siis kevättä ja kesää kohti!

Mukavia huhtikuun hetkiä!

Koska kukkii? -haaste

Hiidenkiven Minnan kehittämä Koska kukkii? -haaste on jo kolmatta kertaa vauhdissa. Tällä kertaa minut haastoi mukaan Kottikärryn kääntöpiirin Päivi. Meillä on edelleen aikas reippaasti lunta kuten kuvasta näkyy. Viikonlopun plussakelit sulattivat pihaa kyllä reippaasti, mutta se näkyi lähinnä auratulla alueella, jonne auto meinasi jumahtaa nopean sulamisen vuoksi. Itse istutetuilla alueilla sulamista ei juuri edes huomaa vielä. Näyttäisi tuo sää kuitenkin siltä, että kuun vaihteessa alkaa sitten tapahtua sulamista pikku hiljaa enemmässä määrin. Eli mennäänpäs sitten niihin kasveihin, jotka tällä kertaa valikoituivat vasta toukokuun kukkijoista.

Idänsinililja 10.5.2023

Idänsinililjaa istutin meille toissa syksynä ja se kukki viime vuonna siis ensimmäisen kerran meidän pihassa toukokuun alussa. Veikkaan, että tällä kertaa se kukkii 5.5.

Kirjopikarililja 15.5.2023

Kirjopikarililja valikoitui toiseksi kasviksi. Sitä en ole erityisemmin aikaisempina vuosina ole tarkkaillut, joten en osaa päivän päälle sanoa sen kukuntapäivää aiemmilta vuosilta. Viime vuonna se aloitti joskus 9.-14.5 välissä ja 2022 olen kuvannus sen kukassa 22.5. Tosin se on voinut olla kukassa jo aikaisemminkin. Tänä vuonna veikkaisin kirjopikarililjan kukkivan 10.5.

Helmililja 10.5.2023

Helmilijaa minulla on parissa paikassa. Varjopenkissä se tuskin kukkii ensimmäisenä ja etupihalla sitä on laaja-alaisesti. Epäilen, että ensimmäisinä kukkivat vaaleanpunaiset/valkoiset helmililjat tuomen alta, koska nämä siniset ovat isomman lumimassan alla. Helmililja varmaan kukkii 12.5. tänä vuonna.

Metsätulppaani 22.2.2023

Metsätulppaani 22.2.2023Metsätulppaani menee kukinnassaan varmaan jo toukokuun lopulle, pitkä odotus kärsimättömälle. Valitsin sen kuitenkin, koska se ei ole vielä saanut huomiota blogissani juuri ollenkaan, eikä minulta löytynyt kuviakaan tästä kuin pari. Se ei ole siis päässyt vielä ansaitsemaan huomiota minunkaan silmissä, joten se on oikein hyvä valinta tälle vuodelle. Ja siis epäilen metsätulppaanin kukkivan 17.5.

Jouluruusu 12.5.

Jouluruusu onkin hieman haasteellisempi, sillä istutin ne viime vuonna. Varmuttahan ei ole kukkivatko ollenkaan, mutta otetaan tämä nyt sellaisena bonuskasvina. Olin varma, että otin istutuksesta muutaman kuvan, mutta enpä niitä sitten tuolta lötänyt. Löysin vain tämmöisen alppiruusun takaa pikkuisen pilkistävän yksilön. Minullahan siis on jouluruusua ainakin kolmessa eri paikassa ja jää nyt siis nähtäväksi kukkivatko missään niistä vielä. Tälle heitän kukintapäiväksi 1.5.

Kevät 2023

Näinpä tuli valittua omata kukkaset, ei siis aivan ensimmäisiä kukkivia löydy tällä kertaa, joten malttia tarvitaan. Toukokuu on kuitenkin minun syntymäkuukauteni ja siksi päädyin ottamaan keskitetysti lajit sieltä tänä vuonna. Jouluruusu nyt on ainut, joka on vähän kiikun kaakun ja saattaisi tuurillaan kukkia jo huhtikuussakin.

Sitten en varmaksi osaa sanoa, onko heitä haastettu, mutta haastan mukaan:

Puutarhaeloa, Lappalainen etelässä ja Satavuotiaan sylissä

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Talven harmituksia

Trimmattu metsäkuusi, 2024.

Talvella melkein järjestäin tulee vastaan jotain harmituksia. Yleensä niitä vataan yrittää taistella erilaisin keinoin ja ne toisinaan onnistuvat ja toisinaan sitä unohtuu jotain. Näin alkuun, ensimmäisen kuvan kuusi on ihan itse trimmattu. Alun perin se piti kaivaa pois penkereen kivikosta, mutta isäntä ilmoittikin sitten, että siitä tulee miedän pihakuusi. Minä sitten vastaan ilmoitin, että sepä pidetään sitten mahdollisimman pienenä ja nyt siitä on tulossa minikuusi. Kunnes jollakin menee hermot ja se lähtee kokonaan. Mutta siis keskityn seuraavaksi omiin talven harmituksiin, mitä tänä talvena olen kohdannut, osittain omaa tyhmyyttä/laiskuuttani.

Tämä oli aika karu. Kaunis koristeomenpuuni, Musta Rudolf, syötynä. Lumi oli painanut tuon verkon alaspäin ja sitten lunta oli vielä niin paljon, että pupusen oli kyllä helppo käydä syömässä se. En itse uskaltautunut ylimääräisille kierroksille kun oli paljon pakkasta ja sen jälkeen olinkin sairaana, joten jäipä käymättä potkimassa lumet. Kun nyt viimein sinne pääsin, niin kylläpä vähän ketutti. Tämä ei ollut ainoa, joka kärsi jänöjen jäljiltä. Myös päärynän verkko oli hautautunut ja se oli löydetty heti. Isompien omena- ja kirsikkapuun alimpia oksia oli syöty kun olivat saaneet itse painettua verkkoja vähän alas. Onneksi eivät sentään runkoon päässeet. Myös vaahteraa oli käyty maistelemassa. Ensi talvelle jo kehittelin paranteluja noille verkoille. Syksyllä nähdään saanko toteutettua ne.

Toinen vähän harmittomampi harmitus, on meidän kompostin paikka. Toisaalta aivan ihanalla paikalla liiterin takana. Siellä on tosi kiva sopukka, jossa on pari pallokompostoria ja pikakompostori ja laatikko, jossa on kuivikkeet. Mutta tuo reitti sinne... Siis kaikkihan on aivan hyvin kesällä ja alku talvesta, mutta kun tuolta katolta on parin kerran tullut lumet alas, niin voihan itku. Nytkin tuo on jäätävän liukas eikä sinne saa kunnon jalansijaa ollenkaan. Toki tällä hetkellä pystyy kävelemään tuolta metsän puolelta, kun hankikantaa, mutta aika ilkeää sekin on upottaessa. Tälle ei ole ilmeisesti tulossa mitään helpotusta.

Ja liiterin toinen puoli? Noh en lähtis yrittämään sieltäkään. Haasteensa kullakin, mutta tämä ainakin omalla kohdallani saa välttämään bioroskien viemistä ja sitten niitä kertyy tuonne sisälle. Nytkin vein ylitsepursuavan bioroskiksen lisäksi yhden kattilallisen ruuan tähteitä. Ei sillä, se ei ole vaikuttanut kompostin toimintaan, joka on koko talven pöhöttänyt noin 30 asteen lämmöllä menemään.

Lopuksi vähän vihreääkin mukaan, kun noissa nietoksissa ei paljoa väriä ole. Nyt mulla on kasvit kahden lampun valossa ja vaikuttaisi, että keskellä olevat kasvit tykkäisivät kääntyä mieluummin tuon isomman lampun puoleen. Vasemmanpuoleinen punaisena hohtava onkin vähän edullisempi lamppu. Pitäisiköhän ostaa toinenkin tuommoinen iso lamppunen?

Aurinkoista viikon alkua!

Uutta puhtia esikasvatukseen

Löytöjä Plantagenista!

Uusi vuosi alkaa näemmä hitaasti tämän blogin osalta. Sen sijaan omassa elämässäni on ollut käänteitä, jos jonkin moista. Aloitin tammikuussa opiskelun ja sen myötä päätin laittaa oman yritykseni jäihin. Yrittäjän elämä ei loppujen lopuksi minulle soveltunut, ainakaan tähän rakoon. Minun potentiaalini on jossain muualla ja pikku hiljaa se alkaa hahmottua. Tämän lisäksi olen hieman taistellut tervesongelmien kanssa, koska nykyisessä työssä jalkani rasittuvat niin paljon ja kipeytyivät aivan totaallisesti. Noh, kohtapa se on selätetty ja on toukokuussa alkaa taas uudet suunnat määräaikaisen sopparin päättyessä. Ja kun sekään ei tähän väliin riitä, niin saatiinpa koko perhe riesaksi joku saamerin flunssa, joka ainakin itsellä taisi aiheuttaa keuhkoputkentulehduksen ja korvatulehduksen. Nyt toista viikkoa sairastaneena, olo on vieläkin erittäin heikko ja leukaperää särkee oikean korvan takia... Positiivisesti ajatellen, saan loikoilla sohvalla ja lääkkeet alkaa pikku hiljaa vaikuttaa, joka pöivä jaksaa vähän enemmän! Olen myös opetellut pienien asioiden priorisointia. Ja toistaiseksi pitämään esikasvatettavat kohtuullisen pienenä eränä....

Ja siitäpä voidaankin hypätä sujuvasti investointeihin, joita olen tähän harrastukseeni tehnyt! Kävin kuun vaihteessa viimein Kärkkäisellä etsimässä kasvivaloa, jota meinasin kokeilla chilien kanssa. Sen sijaan, että olisin ottanut vain edullisimman kokeiluun, otin myös toisen hieman tehokkaamman ja sehän on nyt sitten alkuun noilla chileillä ollutkin. Niin ja chileistä puheenollen, vain 'Lombardo' viitsi lähteä kasvamaan... toisesta ei itänyt yhtään. Joten toistin 'Cayennen' kylvöt noin viikko sitten ja odotellaan saisiko sieltä edes yhden itämään. Kylvin viikko sitten myös kelloköynnöstä, keijunmekkoa, daalioita ja omia jalokellon siemeniä. Sitten loppui puhti ja saattoi jäädä jotain kylvämättä. Myös hankikylvöt ovat jääneet toistaiseksi tekemättä.

Tässä siis suunnitelma kylvöistä, mutta osa jäi auttamatta välistä kuitenkin. Kuukausimansikkaa kylvin muuten myös, koska siitä oli vielä siemeniä jäljellä ja ajattelin käyttää ne pois. Kärkkäiseltä löysin myös nuo kivat ottilaatikot, joihin mahtuu mukavasti sammalnapit! Nuo ruskeat lähti heti kokeiluun, mutta alusrasia piti vaihtaa, koska tuossa mustassa oli myös reiät pohjassa. Oikean puoleinen jäi vielä käyttämättä ja tulee varmaan seuraavaan kylvöön taikka sitten kurkkujen kanssa voisi olla kätevä. Pesusieni ja käärmekurkut jäivät vielä toistaiseksi, koska en vain jaksanut vielä laittaa niitä. Oli tarkoitus viimeiseksi laittaa ihan minigrip pussiin, mutta olotila veti niin heikoksi, että piti heittää maaten ja sittemmin unohdin. Nyt suunnittelen niille sopivaa kylvöaikaa.

Tulipas pimeä kuva kun illalla tämmöisen nappasin. Chilit ovat ainakin tykänneet valosta ja laimeasta ravinneliuksesta. Ensimmäiset viikot kasvoivat kovin nihkeästi, mutta voi olla, että ikkunan vieressä oli hieman viileää yli 30 asteen pakkasilla. Heti kelin lauhduttua alkoi nimittäin näkyä merkittävää edistystä niiden osalta. Helmikuun puolen välin tienoilla tytöt myös huomasivat jääkaappiin jääneen siemenpussukan ja kyselivät kuinka kauan sen pitää olla siellä. Noh, olisihan sen voinut aika paljon aikaisemminkin sieltä napata pois, onhan se jo vuoden siellä nököttänyt. Pussissa oli vuorijumaltenkukan siemeniä ja kas kummaa siellä oli pieniä alkuja. Laitoin ne varovasti pariin rasiaan ja nyt olen seurannut niiden kehittymistä. Toisesta purkista ne ilmeisesti kuolivat, olivat nimittäin saaneet riesakseen hometta, joka ei ilmeisesti tehnyt niille hyvää. Toisessa purkissa näyttäisi olevan pari yksilöä hengissä, mutta vielä on aikaista sanoa jaksavatko kasvaa kunnon taimiksi.

Siinäpä ne tämän hetkiset. Viime viikon kylvöistä on osa daalioista ja jalokelloista itänyt, sekä yksi mansikka. Keskellä isot taimet ovat 'Lombardoja' Muovin alla ovat jääkaapin jumaltenkukat ja sitten nuo Plantagenin löydöt. Siellä on pari pelargonia, pari daaliaa ja yksi värinokkonen. Toivottavasti näiden kanssa onnistuisi nyt hyvin. Pian saan varmaan lisää asukkeja tänne tuolta leivinuunin päältä. Eilen katselin, että siellä alkaa pikku hiljaa itää seuraavat.

Ja kohtapa onkin jo maaliskuu. Hieman kevään tuntua on jo ilmassa, kun pihalla pyörähtää. Meillä puut ovat varistelleen lumelle jo ensimmäisen kerran neulasia ja tuohiaan viikonloppuna, mutta melko vähäiseksi jäi vielä silloin. Vanhalla kansalla on parikin siihen liittyvää "ennustetta". Toinen: "Tapion riihenpuinnista 9 viikkoa sulaan veteen." ja toisen mukaan tarvitaan seitsemän Tapion riihen puintia ennen kuin kesä saapuu. Tämä jälkimmäinen on itselleni hieman vieraampi. Osa varmaan muistaa myös kynttilänpäivän kevään ennustukset, jossa ensimmäisestä kynttilänpäivän jälkeisestä suojasäästä on yhdeksän viikkoa sulaan veteen ja kymmenen kylvöihin. Jyväskylän seudulla suojasäätä taisi olla juuri kynttilänpäivää ennen, minkä jälkeen tuli kovat pakkaset ja seuraava suojakeli oli meillä viime viikolla. Jäiden lähtö ajoittuisi siis huhtikuun loppupuolelle. Sitäpä odotellessa!

Leppoisaa kuun vaihdetta!

Chilit multaan

No niin, johan oli aika minunkin laittaa chilejä multaan! Ja viikonloppuna olikin oivalliset kelit siihen ja ajoitus. Tai näin ainakin muistutteli facebookissa Yläkuu kustannus sivuillaan. Olinkin edeltävällä viikolla käynyt työmatkallani Plantagenista hakemassa parin erilaisen chilin siemeniä. Samalla matkaan tarttui muutama siemenpussi alelaarista, koska olivat vain 50snt per pussi. Olihan niitä otettava, kun mieleisiä löytyi. Kärkkäiseltä kävin hakemassa turvenappeja ja askartelutikkuja. Ja pitipä minun hommata sieltä kasvivalokin, mutta vaikka kuinka kaupassa mietin, että jotain piti vielä, niin kyseinen asia ei pompanut päähän. Niin eihän sitä kauppalappua nyt näin tärkeisiin asioihin tarvitse, eihän?

Chili 'Cayenne'

Valikoin meille kokeiluun tälle vuodelle 'Cayenne' chilin ja maustepaprika 'Lombardon'. Chili kai se on tuo jälkimmäinenkin. Joka tapauksessa ylempää chiliä en ole saanut taimena ostettua pariin vuoteen vaikka kuinka olen yrittänyt, joten nyt se on kasvatettava siemenestä ja alemman kuvan pussi on puhtaasti tuon maustenimikkeen mukaan ostettu. Se ei muuten ole aloitus kuvassa, koska se oli hetken hukassa, mutta löytyikin yllättäen vähän myöhemmin. Ajattelin, että se voisi meillä toimia maustekäytössä aiempien vuosien erittäin tulisten chilien sijaan.

Maustepaprika 'Lombardo'

Päätin jatkaa edelleen sammalnappien kanssa. Nyt vain kokeilin, miten ne soveltuvat kananmunakennoon. Eihän ne sinne tietenkään uponneet ollenkaan, mutta ajattelin, jos ne hajoavat käsiin, voin tunkea ne kumpareiksi noihin koloihin. En nimittäin vaihteeksi löytänyt minun pieniä idätyspurkkejani mistään. Täytyy tehdä suursiivous varastoon...

Tällä kertaa käytin lämmintä vettä ja näähän turpos ihan huippunopeutta! Pari tosin meinasi jo hajota, mutta ihan hyvin ne istuvat tuossa kennossa. Laitoin vain yhden siemenen per kolo. Jos joku ei idä, niin hyötykäytetään nappi joskus seuraavien kylvöjen aikaan.

Ja sittenpä molemmat chilit pääsivät leivinuunin päälle mukavaan lämpöön itämään, kelmuharso päällään etteivät kuivahda. Vähän jännittää tämä kokeilu, miten se soveltuu minun kasvatteluuni. Kun siemenet itävän, laitan taimet sitten viime vuonna ostettuun kasvatuslaatikkoon, siihen nättiin mustaan. Sinne viritän kasvivalon, jotta saavat tarpeeksi valoa. Myöhemmin sinne leiriytyy sitten loputkin idätettävät kevään edetessä. Jospa tänä vuonna tuo alkuun lähtö olisi taimilla suotuisampi. Seuraavaksi oikeastaan voisi parantaa vain viileämmällä huoneella, mutta se on sitten kun suurin osa lapsista asustaa omissa oloissaan.

No sittenpä toivottelen mukavaa tammikuun loppua!

Kevättä kohti mennään koko ajan!