Viimeistelyä ja yllätyksiä

Luovia taukoja ja spurttimaisia edistyksiä on ollut havaittavissa viimeaikoina. Sain viimein talon ja liiterin välisen nurmikonreunakiven tehtyä vaikka välillä tuntui olevan liian kuuma touhuta. Tai tämä on kyllä valmitunut jo aivan kuun alussa, mutta olen vähän myöhässä näiden kirjoitusteni kanssa. Tätä kiviprosessia osaltaan edisti pieni kiukkuuntuminen isäntää kohtaan, jonka purin tehokkaasti lapiohommiin. Noh, se oli ainakin tehokasta. Seuraavana päivänä sain sitten ladottua kivet paikoilleen ja vähän multaa reunaan tasoittamaan nurmikkoa. Tämän alueen voisi melkein lukea jo valmiiksi. Mutta kuten kaikki puutarhaihmiset tietää, mitään valmista aluetta ei pihassa ole vaan ideoiden tupsahdettua saattaa tulla yllättäviä muutoksia.

Linjasta tuli ainakin näennäisesti suora, en sitä tällä kertaa tehnyn, minkään linjalangan tai vastaavan avulla, kun en sitä olisi saanut järkevästi varmistettua. Laseria kyselin isännältä ja hän alkuun lupasikin sellaisen minulle. Sillä olisi saanut linjan helposti suoraan. Mutta kun sitä ei ole näkynyt vaikka kyselin jo viime syksynä, niin päätin tehdä sitten ihan ilman. Voi olla, että odottelisin sitä laseria vielä ensi kesänäkin. Liiterin nurkalla on minulla ollut varsinainen jemmavarasto kaikkea mahdollista ja löytyi sieltä sitten ihan roskiakin. Kuvan ottamisen jälkeen sain nimittäin siivouspuuskan ja järjestin ja siivosin koko sivun! En tietenkään enää uutta kuvaa ottanut, joten tähän jäi nyt näkymä siitä, miltä pihalla välillä näyttää, kun kaikkea ei ole siloteltu.

Liiterin päässä tuli vastaan todella iso kivi, jota ei kyllä ilman isompaa kaivuria kaiveta ylös. Muistelin myös, että se alunperinkin jätettiin paikalleen, kun meillä pihoja tehtiin. Se voi siis olla ihan kalliotakin tai sen verran iso lohkare, ettei sitä edes sillä kaivurilla liikutella. Nurmikonreunakiveä ei siis tuohon saanut järkevästi, joten improvisoin ja asettelin kaivaessa ilmestyneet kivet lohkareen päälle loppureunaksi. Siitä tuli mielestäni kiva ja sopii tuohon reunaan. Liiterin sivulle vievä sora-alue leveni tämän myötä hyvin ja se on nyt selkeämmän näköinen, en huomannut ottaa siitä parempaa kuvaa.

Kivenmurikoista tehty pätkä on alle metrin mittainen.

Liiterin viereinen kukkapenkki, varopenkki, sai siis tänä keväänä uutta ilmettä. Siitä mainitsin aiemmin keväällä, mutta tajusin etten ole pahemmin kertonut, mitä sinne tuli! Nytpä sitten yritän muistella, mitä siihen laitoin. Paikallahan oli jo pari kesäpikkusydämen isoa "puskaa", jotka sitten kaivoin ylös, jaoin ja istutin penkin reunaan. Reunaan tuli myös kellukka 'Pink Fluffya'. Kevätesikko ja jaloangervoa penkissä on ollut jo ennestään, kuten myös rönsytiarellaa. Lumipalloheisin ympärille istutin verikurjenpolvi 'Elken'. Siinä on myös naapurista saatu sinivuokko ja olikohan jonkin sortin lumikello. Taakse keskelle tuli kotkansiipiä, tarhaillakkoa ja rotkolemmikkiä. Tarhasyysvuokko 'Lorelei' tuli laitettua köynnöshortensian eteen. Sitten en ole aivan varma, mutta sekaan tuli myös jouluruusua, valkoista, pikkutalviota sinne tänne maanpeitekasviksi ja mahdollisesti istutin myös arovuokkoja.

Näin sain penkistä nopsaan rehevän. Toki asiaa on auttanut aiemmin istutettu maahumala, joka kompostin lisäyksen myötä on saanut kunnon kasvuspurtin. Ja viimesyksynä pois kaivamani kesäpikkusydämestä oli jäänyt ilmeisesti juurenpaloja ja on nyt intoutunut kasvamaan köynnöshortensian vierellä aivan älytömästi. Muutama vanha liljan sipuli on edelleen jaksanut nousta lisäämään penkin runsautta. Taisin myös istuttaa tulppaania ja pari varjoliljaa hortensian vierelle, mutta ainakaan varjolilja ei vieläkään kukkinut.

Nytpä hyppäänkin niihin yllättäjiin, joista olen tässä viikolla intoillut! Ensimmäisenä metsäpuutarhasta löytynyt vanamo. Vanamo on ollut yksi lempikukistani jo teini-ikäisestä. Se on niin herkkä, pieni ja kuitenkin niin kaunis. Löysin sitä joskus kotipaikkani metsästä, mutta sittemmin taisivat lehmät talloa sen. Nyt sellainen löytyi aivan istuttamani kotkansiiven viereltä. Se oli jopa ehtinyt tehdä rönsyjä reilusti ympärilleen ja näytti ainakin toistaiseksi päättäneen tulla jäädäkseen. Se sopii minulle erittäin hyvin vaikka kukka onkin sellainen, että sitä saa tosissaan tiirailla ja parhaiten sen näkee kyykistyessään alas. Onhan kasvi vain noin viiden sentin mittainen.

Seuraava yllättäjä oli melkoisen iso putkikasvi, jota ensin arvelin jättiputkeksi, mutta on varmaan vain karhunputki. Kaivoin sen kuitenkin ylös ja laitoin kuivumaan ja tein tunnistustyön tietenkin jälkeen päin. Kasvi oli jo melkein minun mittainen, kun huomasin sen. Vaikka se ei kuulukaan haitallisiin kasveihin, niin en halua sitä pihapiiriin. Samalla sain hyvin sen paikalle tilaa muutamalle korkeammalle kasville, joita sain uudelta puutarhakaveriltani.

Pihanurmikolta löytyi myös muutama sitkeä mansikka. Ovat siis alemmalla tasanteella 'Polka' mansikoista jääneitä taimia. Se kun tykkäsi rönsytä tehokkaasti nurmikolle. Ajattelin, että nurmikonleikkuu saa sen häviämään, mutta ainakin vielä osa taimista tuntuu olevan varsin voimissaan, kun marjaakin tekevät. Täytyy sanoa, että maku ei ollut kovin kummoinen näissäkään. Yhden nimittäin siitä jo maistelin.

Sittenpä pari itse istutettua kasvia, jotka ovat päättäneet tehdä revanssin ja kukkia uudelleen. Niistä yläkuvassa on punainen tarhakylmänkukkani. Oikein ihanahan se on, vaan ainoa kylmänkukista, joka on halunnut kukkia toistamiseen tänä vuonna. Ja alakuvassa on juhannusruusu. Se kukki tänä vuonna melkoisen pitkään, sillä aloitti viikko ennen juhannusta ja oli kukassa vielä juhannuksena. Sitten pienen tauon jälkeen on päättänyt tehdä vielä muutaman kukan lisää. Ei tosiaan, mitään runsasta kukintaa odotettavissa, mutta toistakymmentä nuppua löysin kuitenkin.

Sikkiminesikko 9.7.24.

Sellaistapa tänään. Nyt onkin muutama päivä mennyt kelistä huolimatta hieman rauhallisemmin. Isännällä alkoi loma ja sitä ennen perjantaina vierailimme maistraatissa. Meille nopea virallistaminen yllätti muutaman lähipiirissä vaikka joskus olimmekin varoitelleet, että mitään suuria juhlia ei tule olemaan. Seurana oli vain mieheni veli ja vihkitoimituksen jälkeen kävimme syömässä. Nytpä sitä voi alkaa palailla puutarhaan mukavasti vietetyn viikonlopun jälkeen, kun isäntäkin aloitti peltohommat.

Mukavaa viikkoa!