Aina ei mene niin kuin suunnittelee, ei edes joka kerta

Tämän kesän aiheet ovat olleet enemmän tai vähemmän lähellä tämän postauksen otsikkoa, mutta nyt tulee ihan täysin aiheelle omistettu kirjoitelma. Älkää ottako liian vakavasti, sillä itse ainakin olen naureskellut monellekin toivottomalta näyttävälle tilanteelle. Ja on joukossa onnistumisia, ei ehkä sillä oletetulla tavalla, mutta onnistumisia kuitenkin. Näin ensimmäisen kuvan kesäkukkaistutus on ottanut takapakkia useammankin kerran. Ensin se palentui, sitten osa kuoli muuten vain, ehkä kuivuuteen tai jotain. Istutin lisää täytettä, mutta nekään eivät ole ottaneet kasvaakseen. Nyt se on tehokkaan toispuoleinen. Edes tuoksuherneet eivät halunneet lähteä kasvamaan tuossa toisessa päädyssä. Mutta yhtälailla se tuo kuitenkin iloa, keijunmekko kukkii nimittäin todella kauniisti.

Viime vuoden epäonnistumisten jälkeen on ihan kiva, kun daaliat kukkivat jo tässä vaiheessa. Nyt ne ehtivät kukkia pitempään ja saa nauttia kukkaloistosta! Tämän kanssa samassa ruukussa ollut kaveri ei jostain syystä lähtenyt kasvuun hyvistä iduista huolimatta.

Lomareissun jälkeen palasin kotiin näkemään tämän ihastuttavan näyn. Tosin toisesta kuvakulmasta nämä kaksi ruukkua näyttävät siltä, että kaatuvat aivan hetkenä millä hyvänsä. Tämän kesän sateet ja pilvisyys on nimittäin aiheuttaneet sen, että nämä liljat ovat tavoitelleet valoa reippaasti. Ne ovat siis venyneet pituutta ja näyttävät hullunkurisilta. Siitä minulla ei nyt ollutkaan kuvaa, mutta voinette kuvitella tilanteen, jossa nämä ovat viittä vaille nenällään. No ne pääsevät syksyllä kukkapenkkiin.

Nyt sitten muutama kuva siitä, mitä en todellakaan odottanut. Kuten perunapuskaa parsojen vieressä. Taisin keväällä heittää homehtuneita perunoita tuonne, veikkaan. Ne kasvavat juuri parsojen alle laitetun pahvin reunan tällä puolen. Meinasin siis pahvittaa koko alueen, jotta pääsen tekemään parsalle ja tuleville monivuotisille penkkiä laudoista. Pahvitkin ovat tuossa vieressä, mutta enpä sitten viitsinyt vielä perunoita repiä irti... katsotaan mitä niistä tulee ja haittaneeko tuo, jos syö perunaa ns. puutarhakompostista? Siihenhän olen dumpannut kaiken puutarhasta, nurmikon palaset ja mullatkin, jotta saan maan tasoa nostettua.

Tätä ehkä osasin odottaa, tavallaan. Kuvakollaasi on kasvimaan alueelta, jossa viime vuonna porkkana ja kehäkukka kasvoivat hyvin. Oletin kyllä, että ne voivat kylväytyä. Tosin en olettanut, että hankalan talven jälkeen ne oikeasti itäisivät näin hyvin. Yläällä vasemmalla kehäkukka kasvaa niin kasvilavassa kuin sen ulkopuolellakin. Ei ole tallomiset haitanneet. Oikealla taas näkyy, miten porkkana on vallannut käytännössä koko kasvimaan reunan, johon itse kylvin ainakin pillisipulia. Alalaidassa on myös porkkanantaimia käytävän reunamillakin. Tuleekohan niistä hyviä?

Porkkanapenkin taasen on vallannut, joku sinne kuulumaton! Lens ja plantnet ilmoittivat värimintuksi, itse katsoin ensin ohdakkeeksi, mutta se se tuski on. Tunnistaako kukaan varmuudella? Jos tosiaan on väriminttu, niin miten ihmeessä se tuonne on joutunut!

Kasvimaan vaivalla tehdyt kaaret eivät oikein ole ottaneet täytettä itseensä. Tänä kesänä tosin yksi köynnös on viimein lähtenyt kiipeämään! Ai että, kyllä se kohta täyttää koko ritilän. Pitää luoda uskoa pieneen kiipeilijään.

Sitä tässä vain mietin, että miten onkaan niin vaikea saada itse kylvämät kasvit menestymään, kun toisaalla ne tuppaa kasvamaan ihan itsekseen ja vähän liian hyvin. Maissit olivat todella hyvässä vauhdissa, mutta sitten ne jäivät alle puoli metrisiksi. Herne pyyhälsi ohitse ja kaatui lopulta. Sittenpä yritin tukea sitä rautatangolla. Ei nämäkään halunneet kaareen tukeutua vaan ihan toiseen suuntaan, myös siis ne kaaren vierellä kasvaneet.

Lopuksi penkki, jonka kanssa olen tapellut useamman vuoden. Niiden vuohenkellojen kanssa. Tänä vuonna luovutin. Vuohenkellojen kukkiessa näkymä oli sitten tämmöinen. Kukka on hieman tummempi kuin kuunliljojen omat kukat ja kukkii selkeästi niitä ennen, joten tässä on nyt sitten kahteen kertaan näpsäkkä kukinta. Ihan nätin näköistä on ja sitten kukinnan loputtua vain kukkavarret pois, niin ei siemennä joka paikkaan!

Loppujen lopuksi, joskus kontrollin löysääminen saattaa johtaa ihan kivoihin lopputuloksiin. Itse olen ollut aiemmin todella kontrolloiva omissa asioissani, joten tämä on hyvää terapiaa siihen. Sitä alkaa myös pikku hiljaa löysätä muissakin asioissa. Kontrolloidaan sitä mitä täytyy ja voidaan, ja annetaan hieman enemmän löysää muualla.

Näinpä toivotteen leppoisaa kuun vaihetta!