Pientä puuhaa ja oivalluksia

Uudet kasvit saapuivat uudelta puutarhaystävältäni. No eihän ne varsinaisesti saapuneet vaan itse hain ne tietenkin. Tällainen määrä mahtui meidin perheautoon kerralla. Ajatukseni oli kyllä tehdä tarkempi selonteko kuvineen, mutta innoissani unohdin ottaa kuvat tehdessä ja nyt paikoissa ei ole kovin kummoista katseltavaa. Isommat kasvit leikkasin 2/3 pois ja pienemmistä puolet, jotta selviäisivät paremmin. Osa kellastui, osa retkottaa maassa, suurinta osaa on hankala erottaa muiden kasvien lomasta. Joten ei tuntunut järkevältä napsia kuvia, joista ei kuitenkaan saa hahmotettua hirveästi. Yksinkertaisesti määriteltynä laitoin kasvimaan lähellä olevan vaahteran luo mäkimeiramia, ukonhattua, ukonkelloa ja lehtosinilatvaa. Lamovuohenkuusama sai ympärilleen tähkätädykettä, reunusasteria ja joko viittakurjenmiekan tai kaunokurjenmiekan, menin jo sekaisin niiden kanssa. Alueelle, mistä poistin vuohenkuusaman, tuli kultatyräkkiä, tarha-alpia, harmaamalvikkia ja tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Vasemmanpuolimmaisemman kärhötuen viereen tuli ruusumalvaa. Ja koko kohopenkkiin ripottelin sinne tänne kultatyräkkiä, peitto- ja tuoksukurjenpolvea sekä palavaarakkautta.

Metsäpuutarhaan istutin kyläkurjenpolvea, auringontähteä, isohirvenjuurta ja ehkä virginiantädykettä (tai tähkä). Samaten taisi ukonkelloja riittää sinnekin. Jompaa kumpaa tädykettä istutin tammen taakse ja ukonkelloa myös. Lisäksi intouduin istuttamaan myskimalva 'Pielavettä' niiden eteen. 'Pielaveden taimia tuli myös tuomen ja purppuratuomen alle, kuten kuvassa näkyy. Vielä on istuttamatta rönsyakankaalia, kevätesikoita, isomaksaruohoa ja siperianmaksaruohoa. Ne olivat purkeissa, joten jätin ne vielä taimijemmaan, kun meinasi puhti loppua noiden muiden kanssa. Ja sitä mäkimeiramia tuli reippaasti, joten sitä on myös omenapuiden ja herukoiden alle istutettuna. Syysasteriakin piti olla, mutta taisin jo unohtaa mihin sen laitoin. Samoin muistelin istuttaessa, että siellä oli jotain pieniä "salamatkustajia", mutta ne vähän jo unohtuivat. Näemme ensi keväänä, mitä noista paikosita alkaa puskea esiin! Mitä selviytyy ja mitä ei.

Juurrutettu kelloköynnös.

Sitten hypätään muiden juttujen pariin. Kevään kylmissä vahingoittuneista kelloköynnöksistä, onnistuin vielä napsimaan yhden terveen oksan irti, kun rapsin kylmettyneet ja kuolleet pois. Laitoin sen huvikseni vesilasiin ja se tuntui viihtyvän. Menihän siinä sen kuukauden verran, mutta sepä kasvatti itselleen juuret. Ja nyt laitoin sen multaan vaikka tuskin se enää kukkia ennättää. Mutta olipahan kokeilu tämäkin.

Olen myös yrittänyt idättää viimeisiä siemenkirjeen siemeniä. Ne oli tarkoitus laittaa hankikylvöinä kevättalvella, mutta se jäi. Niinpä ne ovat seilanneet jääkaapin ja takanrenan väliä tämän kesän. Useampien viikkojen jaksoissa, koska tietenkin olen unohtanut ne. Yllätyksekseni ensimmäiset itäneet olivat valkoisia laukkoja. Harmikseni olen jo unohtanut keneltä ne tulivat vaikka otin tämän kuvan 10.päivä ja pussissahan tuo luki. Ne ovat nyt purkitettuna taimihautomossa.

Pientä aktiviteettiä sain, kun päätin haluavani kunnon puutarhakompostin. Olen tästä haaveillut alusta asti ja nyt olen tehnyt ensimmäisen lokeron. Kuormalavat olivat omasta takaa ja lautoja tuohon eteen täytyy hakea lisää appiukolta. Sisäpuolella on varmuudeksi verkkoa. Täytettäkin siinä on jo kymmenen jätesäkillisen verran. Paikaksi valitsin jo aikaa sitten meidän varastorakennuksen takusen, se on poissa näkösältä, mutta kuitenkin aivan kasvimaan lähellä. Mahdollisesti tuonne takapuolelle voisi kehitellä jonkun pensaan tai köynnöksen, kun isäntä haluaa sen näkyvän pihaan mahdollisimman vähän. Kumma, minusta tuo on ihan siistin näköinen, vaikka itse sanonkin.

Edellisen kuvan projekti lähti siitä oivalluksesta, että materiaalia löytyikin jo pihasta. Olin siis kokonaan siinä uskossa, että joudun hankkimaan ihan lautaa ja rakentamaan alusta asti. Niin tämän kuvan projekti lähti taasen siitä, että tajusin pääseväni marjapensaiden alusen kanssa helpommalla, kun en kaiva nurmikkoa pois ollenkaan. Tarkoitu oli siis alkuun kaivaa se pois ja laittaa kuorikatetta kerros alueelle. Noh, hierveän homman takia olen sitä siirtänyt ja siirtänyt. Kunnes mietin, että miksi nähdä niin paljon vaivaa. Voinhan vain kaivaa alueelle reunauitin, lätkiä ensin kerroksen sanomalehteä ja sitten kasan kuorikatetta. Nurmikko on jo paikoin heikentynyt huonojen kesien ja pensaiden ravinnonkulutuksen vuoksi, joten miksipä ei. Harmiksi minulta vain loppui se sanomalehti.... ja homma jäi tähän pisteeseen. Mutta täytyy kaivella sukulaistenkin nurkat ja koittaa dyykata lehtikeräyspisteitä, niin homma jatkuu palasittain.

Ja kun tuolla kukkapenkissä nyt tuota suopayrttiä löytyy, joskin vähän huonoista paikoista, ajattelin kokeilla tehdä saippuanestettä itselleni. Näin ne eivät leviäsiemenillä ja niistä on jotain hyötyäkin. Rohtosuopayrtin juurissa on ilmeisesti eniten saponiinia, joten väärässä paikassa olevat saatan kaivaa jonakin vuonna ylös ja käyttää juurineen. Toistaiseksi vain napsin varret. Nappasin ohjeen täältä, Omavarainen -blogista. Lisäsin kuitenkin sekaan nokkosta, koivunlehtiä ja rosmariinia.

Pullotin ne pikku pulloihin, isommissa on n. 2dl ja pienessä n. 1dl. Suunnittelin käyttäväni sitä hiustenpesuaineena, siksi nuo yrtit. Niiden vaikutuksesta hiuksiin voi lukea täältä. Tänä iltana kokeilen ensimmäisen kerran ja saas nähdä, miltä vaikuttaa. Ja tietenkin pitemmän ajan vaikutuksiakin täytyy tarkastella. Onpa vain edullinen shampoo, jos tykkään! Edeltävän kuvan rohtosuopayrtit ovat siis kuivumassa seuraaviin satseihin, kun sitä voi tehdä myös kuivatuistakin.

Ja laitanpa teidän iloksi vielä raparperimehun ohjeen, johon meidän pienimmät ovat tykästyneet. Helppoa ja hyvää, tosin toisesta satsista tuli hieman ärtsympää kuin edellisestä. Mahtoikohan olla kitkerämpiä varsia vai laskinkohan sokerin väärin, mene ja tiedä. Tätä on kuitenkin kiva tehdä välillä kesäkuumalle mehuksi ja menee se mehujäänäkin!

Näin kesäterveisin läheden lomailemaan lasten kanssa!