sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Pientä puuhaa ja oivalluksia

Uudet kasvit saapuivat uudelta puutarhaystävältäni. No eihän ne varsinaisesti saapuneet vaan itse hain ne tietenkin. Tällainen määrä mahtui meidin perheautoon kerralla. Ajatukseni oli kyllä tehdä tarkempi selonteko kuvineen, mutta innoissani unohdin ottaa kuvat tehdessä ja nyt paikoissa ei ole kovin kummoista katseltavaa. Isommat kasvit leikkasin 2/3 pois ja pienemmistä puolet, jotta selviäisivät paremmin. Osa kellastui, osa retkottaa maassa, suurinta osaa on hankala erottaa muiden kasvien lomasta. Joten ei tuntunut järkevältä napsia kuvia, joista ei kuitenkaan saa hahmotettua hirveästi. Yksinkertaisesti määriteltynä laitoin kasvimaan lähellä olevan vaahteran luo mäkimeiramia, ukonhattua, ukonkelloa ja lehtosinilatvaa. Lamovuohenkuusama sai ympärilleen tähkätädykettä, reunusasteria ja joko viittakurjenmiekan tai kaunokurjenmiekan, menin jo sekaisin niiden kanssa. Alueelle, mistä poistin vuohenkuusaman, tuli kultatyräkkiä, tarha-alpia, harmaamalvikkia ja tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Vasemmanpuolimmaisemman kärhötuen viereen tuli ruusumalvaa. Ja koko kohopenkkiin ripottelin sinne tänne kultatyräkkiä, peitto- ja tuoksukurjenpolvea sekä palavaarakkautta.

Metsäpuutarhaan istutin kyläkurjenpolvea, auringontähteä, isohirvenjuurta ja ehkä virginiantädykettä (tai tähkä). Samaten taisi ukonkelloja riittää sinnekin. Jompaa kumpaa tädykettä istutin tammen taakse ja ukonkelloa myös. Lisäksi intouduin istuttamaan myskimalva 'Pielavettä' niiden eteen. 'Pielaveden taimia tuli myös tuomen ja purppuratuomen alle, kuten kuvassa näkyy. Vielä on istuttamatta rönsyakankaalia, kevätesikoita, isomaksaruohoa ja siperianmaksaruohoa. Ne olivat purkeissa, joten jätin ne vielä taimijemmaan, kun meinasi puhti loppua noiden muiden kanssa. Ja sitä mäkimeiramia tuli reippaasti, joten sitä on myös omenapuiden ja herukoiden alle istutettuna. Syysasteriakin piti olla, mutta taisin jo unohtaa mihin sen laitoin. Samoin muistelin istuttaessa, että siellä oli jotain pieniä "salamatkustajia", mutta ne vähän jo unohtuivat. Näemme ensi keväänä, mitä noista paikosita alkaa puskea esiin! Mitä selviytyy ja mitä ei.

Juurrutettu kelloköynnös.
Sitten hypätään muiden juttujen pariin. Kevään kylmissä vahingoittuneista kelloköynnöksistä, onnistuin vielä napsimaan yhden terveen oksan irti, kun rapsin kylmettyneet ja kuolleet pois. Laitoin sen huvikseni vesilasiin ja se tuntui viihtyvän. Menihän siinä sen kuukauden verran, mutta sepä kasvatti itselleen juuret. Ja nyt laitoin sen multaan vaikka tuskin se enää kukkia ennättää. Mutta olipahan kokeilu tämäkin.

Olen myös yrittänyt idättää viimeisiä siemenkirjeen siemeniä. Ne oli tarkoitus laittaa hankikylvöinä kevättalvella, mutta se jäi. Niinpä ne ovat seilanneet jääkaapin ja takanrenan väliä tämän kesän. Useampien viikkojen jaksoissa, koska tietenkin olen unohtanut ne. Yllätyksekseni ensimmäiset itäneet olivat valkoisia laukkoja. Harmikseni olen jo unohtanut keneltä ne tulivat vaikka otin tämän kuvan 10.päivä ja pussissahan tuo luki. Ne ovat nyt purkitettuna taimihautomossa.

Pientä aktiviteettiä sain, kun päätin haluavani kunnon puutarhakompostin. Olen tästä haaveillut alusta asti ja nyt olen tehnyt ensimmäisen lokeron. Kuormalavat olivat omasta takaa ja lautoja tuohon eteen täytyy hakea lisää appiukolta. Sisäpuolella on varmuudeksi verkkoa. Täytettäkin siinä on jo kymmenen jätesäkillisen verran. Paikaksi valitsin jo aikaa sitten meidän varastorakennuksen takusen, se on poissa näkösältä, mutta kuitenkin aivan kasvimaan lähellä. Mahdollisesti tuonne takapuolelle voisi kehitellä jonkun pensaan tai köynnöksen, kun isäntä haluaa sen näkyvän pihaan mahdollisimman vähän. Kumma, minusta tuo on ihan siistin näköinen, vaikka itse sanonkin.

Edellisen kuvan projekti lähti siitä oivalluksesta, että materiaalia löytyikin jo pihasta. Olin siis kokonaan siinä uskossa, että joudun hankkimaan ihan lautaa ja rakentamaan alusta asti. Niin tämän kuvan projekti lähti taasen siitä, että tajusin pääseväni marjapensaiden alusen kanssa helpommalla, kun en kaiva nurmikkoa pois ollenkaan. Tarkoitu oli siis alkuun kaivaa se pois ja laittaa kuorikatetta kerros alueelle. Noh, hierveän homman takia olen sitä siirtänyt ja siirtänyt. Kunnes mietin, että miksi nähdä niin paljon vaivaa. Voinhan vain kaivaa alueelle reunauitin, lätkiä ensin kerroksen sanomalehteä ja sitten kasan kuorikatetta. Nurmikko on jo paikoin heikentynyt huonojen kesien ja pensaiden ravinnonkulutuksen vuoksi, joten miksipä ei. Harmiksi minulta vain loppui se sanomalehti.... ja homma jäi tähän pisteeseen. Mutta täytyy kaivella sukulaistenkin nurkat ja koittaa dyykata lehtikeräyspisteitä, niin homma jatkuu palasittain.

Ja kun tuolla kukkapenkissä nyt tuota suopayrttiä löytyy, joskin vähän huonoista paikoista, ajattelin kokeilla tehdä saippuanestettä itselleni. Näin ne eivät leviäsiemenillä ja niistä on jotain hyötyäkin. Rohtosuopayrtin juurissa on ilmeisesti eniten saponiinia, joten väärässä paikassa olevat saatan kaivaa jonakin vuonna ylös ja käyttää juurineen. Toistaiseksi vain napsin varret. Nappasin ohjeen täältä, Omavarainen -blogista. Lisäsin kuitenkin sekaan nokkosta, koivunlehtiä ja rosmariinia.

Pullotin ne pikku pulloihin, isommissa on n. 2dl ja pienessä n. 1dl. Suunnittelin käyttäväni sitä hiustenpesuaineena, siksi nuo yrtit. Niiden vaikutuksesta hiuksiin voi lukea täältä. Tänä iltana kokeilen ensimmäisen kerran ja saas nähdä, miltä vaikuttaa. Ja tietenkin pitemmän ajan vaikutuksiakin täytyy tarkastella. Onpa vain edullinen shampoo, jos tykkään! Edeltävän kuvan rohtosuopayrtit ovat siis kuivumassa seuraaviin satseihin, kun sitä voi tehdä myös kuivatuistakin.

Ja laitanpa teidän iloksi vielä raparperimehun ohjeen, johon meidän pienimmät ovat tykästyneet. Helppoa ja hyvää, tosin toisesta satsista tuli hieman ärtsympää kuin edellisestä. Mahtoikohan olla kitkerämpiä varsia vai laskinkohan sokerin väärin, mene ja tiedä. Tätä on kuitenkin kiva tehdä välillä kesäkuumalle mehuksi ja menee se mehujäänäkin!

Näin kesäterveisin läheden lomailemaan lasten kanssa!

tiistai 9. heinäkuuta 2024

Viimeistelyä ja yllätyksiä

Luovia taukoja ja spurttimaisia edistyksiä on ollut havaittavissa viimeaikoina. Sain viimein talon ja liiterin välisen nurmikonreunakiven tehtyä vaikka välillä tuntui olevan liian kuuma touhuta. Tai tämä on kyllä valmitunut jo aivan kuun alussa, mutta olen vähän myöhässä näiden kirjoitusteni kanssa. Tätä kiviprosessia osaltaan edisti pieni kiukkuuntuminen isäntää kohtaan, jonka purin tehokkaasti lapiohommiin. Noh, se oli ainakin tehokasta. Seuraavana päivänä sain sitten ladottua kivet paikoilleen ja vähän multaa reunaan tasoittamaan nurmikkoa. Tämän alueen voisi melkein lukea jo valmiiksi. Mutta kuten kaikki puutarhaihmiset tietää, mitään valmista aluetta ei pihassa ole vaan ideoiden tupsahdettua saattaa tulla yllättäviä muutoksia.

Linjasta tuli ainakin näennäisesti suora, en sitä tällä kertaa tehnyn, minkään linjalangan tai vastaavan avulla, kun en sitä olisi saanut järkevästi varmistettua. Laseria kyselin isännältä ja hän alkuun lupasikin sellaisen minulle. Sillä olisi saanut linjan helposti suoraan. Mutta kun sitä ei ole näkynyt vaikka kyselin jo viime syksynä, niin päätin tehdä sitten ihan ilman. Voi olla, että odottelisin sitä laseria vielä ensi kesänäkin. Liiterin nurkalla on minulla ollut varsinainen jemmavarasto kaikkea mahdollista ja löytyi sieltä sitten ihan roskiakin. Kuvan ottamisen jälkeen sain nimittäin siivouspuuskan ja järjestin ja siivosin koko sivun! En tietenkään enää uutta kuvaa ottanut, joten tähän jäi nyt näkymä siitä, miltä pihalla välillä näyttää, kun kaikkea ei ole siloteltu.

Liiterin päässä tuli vastaan todella iso kivi, jota ei kyllä ilman isompaa kaivuria kaiveta ylös. Muistelin myös, että se alunperinkin jätettiin paikalleen, kun meillä pihoja tehtiin. Se voi siis olla ihan kalliotakin tai sen verran iso lohkare, ettei sitä edes sillä kaivurilla liikutella. Nurmikonreunakiveä ei siis tuohon saanut järkevästi, joten improvisoin ja asettelin kaivaessa ilmestyneet kivet lohkareen päälle loppureunaksi. Siitä tuli mielestäni kiva ja sopii tuohon reunaan. Liiterin sivulle vievä sora-alue leveni tämän myötä hyvin ja se on nyt selkeämmän näköinen, en huomannut ottaa siitä parempaa kuvaa.

Kivenmurikoista tehty pätkä on alle metrin mittainen.
Liiterin viereinen kukkapenkki, varopenkki, sai siis tänä keväänä uutta ilmettä. Siitä mainitsin aiemmin keväällä, mutta tajusin etten ole pahemmin kertonut, mitä sinne tuli! Nytpä sitten yritän muistella, mitä siihen laitoin. Paikallahan oli jo pari kesäpikkusydämen isoa "puskaa", jotka sitten kaivoin ylös, jaoin ja istutin penkin reunaan. Reunaan tuli myös kellukka 'Pink Fluffya'. Kevätesikko ja jaloangervoa penkissä on ollut jo ennestään, kuten myös rönsytiarellaa. Lumipalloheisin ympärille istutin verikurjenpolvi 'Elken'. Siinä on myös naapurista saatu sinivuokko ja olikohan jonkin sortin lumikello. Taakse keskelle tuli kotkansiipiä, tarhaillakkoa ja rotkolemmikkiä. Tarhasyysvuokko 'Lorelei' tuli laitettua köynnöshortensian eteen. Sitten en ole aivan varma, mutta sekaan tuli myös jouluruusua, valkoista, pikkutalviota sinne tänne maanpeitekasviksi ja mahdollisesti istutin myös arovuokkoja.

Näin sain penkistä nopsaan rehevän. Toki asiaa on auttanut aiemmin istutettu maahumala, joka kompostin lisäyksen myötä on saanut kunnon kasvuspurtin. Ja viimesyksynä pois kaivamani kesäpikkusydämestä oli jäänyt ilmeisesti juurenpaloja ja on nyt intoutunut kasvamaan köynnöshortensian vierellä aivan älytömästi. Muutama vanha liljan sipuli on edelleen jaksanut nousta lisäämään penkin runsautta. Taisin myös istuttaa tulppaania ja pari varjoliljaa hortensian vierelle, mutta ainakaan varjolilja ei vieläkään kukkinut.

Nytpä hyppäänkin niihin yllättäjiin, joista olen tässä viikolla intoillut! Ensimmäisenä metsäpuutarhasta löytynyt vanamo. Vanamo on ollut yksi lempikukistani jo teini-ikäisestä. Se on niin herkkä, pieni ja kuitenkin niin kaunis. Löysin sitä joskus kotipaikkani metsästä, mutta sittemmin taisivat lehmät talloa sen. Nyt sellainen löytyi aivan istuttamani kotkansiiven viereltä. Se oli jopa ehtinyt tehdä rönsyjä reilusti ympärilleen ja näytti ainakin toistaiseksi päättäneen tulla jäädäkseen. Se sopii minulle erittäin hyvin vaikka kukka onkin sellainen, että sitä saa tosissaan tiirailla ja parhaiten sen näkee kyykistyessään alas. Onhan kasvi vain noin viiden sentin mittainen.

Seuraava yllättäjä oli melkoisen iso putkikasvi, jota ensin arvelin jättiputkeksi, mutta on varmaan vain karhunputki. Kaivoin sen kuitenkin ylös ja laitoin kuivumaan ja tein tunnistustyön tietenkin jälkeen päin. Kasvi oli jo melkein minun mittainen, kun huomasin sen. Vaikka se ei kuulukaan haitallisiin kasveihin, niin en halua sitä pihapiiriin. Samalla sain hyvin sen paikalle tilaa muutamalle korkeammalle kasville, joita sain uudelta puutarhakaveriltani.

Pihanurmikolta löytyi myös muutama sitkeä mansikka. Ovat siis alemmalla tasanteella 'Polka' mansikoista jääneitä taimia. Se kun tykkäsi rönsytä tehokkaasti nurmikolle. Ajattelin, että nurmikonleikkuu saa sen häviämään, mutta ainakin vielä osa taimista tuntuu olevan varsin voimissaan, kun marjaakin tekevät. Täytyy sanoa, että maku ei ollut kovin kummoinen näissäkään. Yhden nimittäin siitä jo maistelin.

Sittenpä pari itse istutettua kasvia, jotka ovat päättäneet tehdä revanssin ja kukkia uudelleen. Niistä yläkuvassa on punainen tarhakylmänkukkani. Oikein ihanahan se on, vaan ainoa kylmänkukista, joka on halunnut kukkia toistamiseen tänä vuonna. Ja alakuvassa on juhannusruusu. Se kukki tänä vuonna melkoisen pitkään, sillä aloitti viikko ennen juhannusta ja oli kukassa vielä juhannuksena. Sitten pienen tauon jälkeen on päättänyt tehdä vielä muutaman kukan lisää. Ei tosiaan, mitään runsasta kukintaa odotettavissa, mutta toistakymmentä nuppua löysin kuitenkin.

Sikkiminesikko 9.7.24.
Sellaistapa tänään. Nyt onkin muutama päivä mennyt kelistä huolimatta hieman rauhallisemmin. Isännällä alkoi loma ja sitä ennen perjantaina vierailimme maistraatissa. Meille nopea virallistaminen yllätti muutaman lähipiirissä vaikka joskus olimmekin varoitelleet, että mitään suuria juhlia ei tule olemaan. Seurana oli vain mieheni veli ja vihkitoimituksen jälkeen kävimme syömässä. Nytpä sitä voi alkaa palailla puutarhaan mukavasti vietetyn viikonlopun jälkeen, kun isäntäkin aloitti peltohommat.


Mukavaa viikkoa!

Katsotuimmat