maanantai 28. kesäkuuta 2021

Paluu arkeen ja helteeseen

Taas on yksi juhannus ohitettu ja kesälomalaisen arki jatkuu. Juhannus meni grillaillessa ja ihan vaan ollessa. Lasten kanssa leffaa ja uimareissuja. Viikonloppuna aamuisella istuskelin aurinkotuolissa ja nautiskelin viileähköstä ilmasta ja tuulesta, joka vei öttiäiset pois. Iltapäivästä tuli enemmän nautittua ilmalämpöpumpun viileydestä. Tänään olikin jo aika lämpöinen heti aamusta, eli kauaa ei tarvinnut viileästä nauttia. Huomiselle lupasi melko lämpöistä keliä, mutta kyllä me silti meinattiin Ähtäriin reissua tehdä. Katsotaan sitten kuka nauttii ja kuka ei.

Kanadalainen pensasruusu Winnipeg Parks
Pensasruusuni aukaisi ensimmäisen kukkansa. Pieni kimalainen oli sinne heti löytänyt tiensä. Molemmat ruusuni ovat kanadalaisia, koska ajattelin että nämä olisivat kestäviä täällä Suomen vaihtelevissa säissä. Molemmat ovat omajuurisia, joten jos päälliset osat palentuvat tappotalvina, on silti mahdollista, että ruusut aloittavat kasvun alusta. Nämä myös kukkivat niin vanhoilla kuin uusillakin versoilla. Lisäksi halusin, että nämä tuoksuisivat ihanasti. Tätä en vielä nuuhkaissut, kun en halunnut pörriäistä häiritä.

Isäntä leikkasi nurmikkoa viikonloppuna ja mojui minulle taas, että etupihan puskien ympäriltä se on hankalaa, kun olen istuttanut ne hänen mielestään väärin. Noh, eihän se minun oma visioni ole hänen muistiinsa jäänyt, joten hetken mielenjohteesta päätin tehdä edes mustikkapensas alueen näyttämään visioni mukaiselta. Lisäksi katselin, että pienemmät mustikat eivät oikein nauti nurmikosta ympärillään.

Tein ihan simppelin version vielä, aikanaan se muokkautuu ja muuttaa muotoaan ja saa todennäköisesti jonkun näköisen reunankin. Mutta nyt lähinnä kanttasin nurmikon tuosta edestä. Tästä reunasta se jäi vähän hasunmuotoiseksi, kun eteen tuli juuria ja kiviä, mutta en nyt anna sen häiritä. Laitoin pensaiden ympärille sanomalehteä ja sitten reippaasti männynkuorikatetta. Viisi pussia meni tähän alueeseen, eikä siitä tullut vielä kauhean paksu. Lopulta tuonne taakse kävin haravoimassa halonteossa tullutta männynkuorta ja puunsilppua.

Se ehkä vähän paremmin sulaituu ympäristöönsä tuon karkeamman silpun kanssa. Rajasta ei tule niin jyrkkää. Eikä mene sitten tuota ostettavaa tavaraa ihan niin paljoa. Täytyisi ehkä pari säkkiä tuohon vielä lisätä, jotta katteen paksuus olisi parempi, mutta katsotaan milloin budjetti antaa myöten. Nyt ensin olisi hyvä tehdä kesälomareissu tai -reissut, kun puhetta on ollut muustakin kuin Ähtäristä. Lisäksi meinasin alppiruusut pelastaa heinikon kynsistä samalla tavalla vielä tässä, kun jaksaa lapioon tarttua taas.

Laitanpa loppuun vielä hellepäivien askareeni. Ajattelin tehdä masuasukille pikku pöllöpeiton. Hissukseen se tämäkin valmistuu, kun käsi puutuu taas näprätessä. Hellettä on taas luvattu pitkään, joten kaippa se tämäkin ajoissa valmistuu.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Hyvää juhannusta kukkasin!


Juhannus aaton puutarhakierroksella tuli vastaan luonnon taidetta. Myrskyn tiputtama käpy sormivaleangervon lehdellä. Sehän näyttää aivan kukkaselta, vai mitä?

Ruukkupuutarha kukoistaa. Olen tänä vuonna muistanut paremmin kastella ja lannoittaa ruukkuistutuksiani. Ja kukat kyllä kiittävät minua ihanasti näin juhannuksena. Hieman vaihtelin paikkoja, kun toinen liljaruukku kasvoi aivan liian pitkäksi. Riippalobelia on näemmä päässyt kukinnassa oikein intoutumaan! Daaliat eivät aivan ehtineet avata nuppujaan tälle päivälle.

Miljoonakello ja sulkaneilikka
Nämä kaksi leikkimökin edustan ruukkuistutusta ovat myös runsastuneet. Sulkaneilikalla on paljon nuppuja avaamatta. Tahtoo vain sen kukat olla hyvin lyhyen aikaa nättinä.

Tämä komeasti kasvava ihanuus, mummoni kertoi sen olevan parikymmentä vuotta vanha karjalanneito, ei vielä kuki, mutta ansaitsee tulla mainituksi. Nyt olisi minun vuoroni pitää tämä yksilö hengissä kunnes on aika antaa se seuraavalle. Saapa nähdä kuka lapsosistani tulee olemaan viherpeukalo.

Tämä ihana lilja aukaisi kukkansa myös. On yksi mummoltani saamista kasveista. Nimeä hän ei muistanut enää. Tämä saa vielä kesän aikana siirron puropenkkiin.

Jalopähkämö kukkii! Se sopii oikein hyvin kivien vierustalle kasvamaan.
Jan Pawel II avasi yhden kukkasen. Se on vienosti piilossa lehtiensä suojassa. Tästä taisi tulla lempparini.
Ja voi murhettani! Pari päivää sitten katsoin, että juhannusruusu kukkii kohta ja ehkäpä sopivasti juhannukseksi. Mutta voi harmitus, kun sehän kukki ja tiputti terälehtensä ennen kuin ehdin edes kuvaamaan. Ja kaikki tämä on tapahtunut ihan tosissaan parin päivän sisällä. On tämäkin....

Onneksi köynnös/pilariruusini Henry Kelsey sen sijaan aukaisi ihanaiset kukkansa! Se on kaunis ja ihanan värinen. Ja nuppuja pienellä on vielä pitkäksi aikaa.

Henry Kelsey eilen availemassa ensimmäistä kukkaansa.

Mukavaa ja aurinkoista juhannusta!

torstai 24. kesäkuuta 2021

Keittiöpuutarhan tapahtumia

No nyt on pari ukkospäivää takana. Keli on tänään viileämpi, vain parikymmentä astetta, mutta ihan älyttömän kostea. Oma mittarimme näyttää yli 60%. Jotenkin tuntuikin, että on vähän trooppisen hiostava keli. Kastella ei tarvinnut kuin kasvihuoneen asukit. Sain muuten viimein laitettua harsot kasvihuoneen sisälle nätisti. Eilistä myräkkää oli muuten hauska seurata. Ensin tuli järjettömän raju tuuli, sitten alkoi salamointi ja sade. Ja aika nopeasti se olikin jo ohitse. Sadetta jatkui hetken aikaa ja siinäpä se sitten olikin. Tuo raju tuuli oli kuitenkin saanut siirrettyä kasvihuonetta melkein viisi senttiä pohjoiseen päin. Ihme, ettei vienyt koko muovihökötystä mennessään!

Aamupäivän hommina oli siistiä keittiöpuutarhaa. Rukolan kasvatus ei onnistunut minulla taaskaan, joten se sai lähteä kokonaan salaattilaatikosta. Samoin lähti retiisit, joihin oli ilmestynyt joku ötökkä. Jääsalaatista olen jo parisen viikkoa käynyt ottamassa lehtiä isännän eväsleipiin ja kahdesta muusta puskasta nappasin eilen meille salaatin. Mahtoikohan kuivat kelit olla syynä vai salaatin merkki, kun maistuivat aika kitkerille. Laitoin jo viikko sitten itämään lisää salaattia ja nyt noille uusille kohdille voisin laittaa taas lisää salaattia. Sitä meillä ainakin menee ja se on helpompi saada kasvamaan. Harkitsen vielä muutaman retiisin kylvämistä.

Punajuuri ja porkkana ovatkin hujahtaneet ihan älyttömästi. Harvensin ne nyt toisen kerran ja siksipä tämä laatikko näyttääkin hieman resuiselta nyt hetken aikaa. Punajuuret ovat nyt sopivan harvassa. Porkkanasta otin noin puolet pois ja silti jäivät melko tiheään vielä, mutta nyt niillä on taas tilaa kasvaa. Porkkanan juuri oli vielä niin ohut, ettei edes maisteltavaksi ollut vielä. mutta jatkossa sieltä voi jo saadakin muutaman pienen porkkanan makusteltavaksi, kun harventelee silloin tällöin. Sipulista osa tuntuu kasvattavan kukkaa ja osa sipulia. Kylmä kevät ja liian aikainen istutus siis. Muistutus ensi vuoteen, ei porkkanaa ja punajuurta samaan laatikkoon, tulee ahdasta. Joko punajuuri jää kokonaan pois tai laitan kaksi lavaa näille. Jälkimmäinen voisi olla hyvä idea, koska olen miettinyt, jos laittaisin kaikki salaatit ruukkuihin terassille ensi vuonna.

Avomaan kurkku tuntuu viihtyvän krassien varjossa, muutaman viikon sisällä siellä on jo kurkkuja poimittavaksi. Tälle en tehnytkään mitään. Kuvassa näkyvä maissi muutti jo kasvihuoneen siivouksen aikaan tuohon. Se on ollut pikkupurkissa siellä, kun ei mahtunut mihinkään.

Herne hurahti hurjaan kasvuvauhtiin. Sipulit ja maissi jäivät pahasti sen jalkoihin. No sipulit oli istutettu tähän lähinnä sen takia, kun pussiin jäi ylimääräisiä. Maissi taas jäi jälkeen pakkasyön takia. Ehkä kokeilen maissin ja herneen yhdistelmää ensi vuonna uudelleen. Jos vaikka pitäisin maissin vähän pidempään kasvihuoneessa pikkupurkeissa, niin se ehtisi kasvaa korkeammaksi.

Herneellä onkin jo palkoja. Muksut pääsevät pian maistelemaan.
Kasvihuoneesta mainittavana maissit. Niissä on jo pienet maissintähkäalut. Hauskat nuo tupsukkaiset! Vesimeloni tekee edelleen vain poikakukkia ja kurkku ei vieläkään ole halunnut alkaa kukkia. Tomaatissa on jo pienet tomaatit tulossa. Amppelikurkkuun oli iskenyt ötökkä. Siivosin sitä rajusti. Huonot lehdet pois, samalla lähti yksi huono versokin. Typistelin muut, jos lähtisi kasvattamaan uusia enemmän. Paprikalla on edelleen vain yksi paprika tulossa, chileihin on ilmaantunut useampi alku, mutta ovat vielä ihan pieniä. Näin se kasvihuoneen elämä etenee.

Kohta muuten saadaan mansikkaa avomaalta! Ovat hieman hiekkaisia, mutta aika runsaasti tuntui olevan sekä polkassa että lumottaressa mansikoita. Mietin vain, että saavatkohan olla rauhassa tuolla kivien vierustalla vai pitäisiköhän hommata masikkaverkkoa ihan suosiolla niiden päälle. Amppelista on jo maisteltu useampikin mansikka. Olen antanut kaikki muksuille, kun tykkäävät niin. Ehkä voisin laittaa amppelimansikoita ensi vuonna parvekelaatikkoihin terassin kaiteeseen. Niitä tulisi vähän enempi. Ovat ilmeisesti kuin karkkia meidän muksuille!

Kirvoja oli ilmestynyt kirsikkapuuhun taas. Niitä suihkuttelin aamupäivällä myös. Samalla mietin, mitä tekisin sille syksyllä. Pääasiassa kirsikka ja luumu ei tarvitse leikkausta, mutta minun kirsikka ainakin kasvattaa oksistaan voimakkaasti ylöspäin suuntautuvia uusia versoja. Omenapuun leikkaus on minulle tutumpaa, mutta tulisikohan kirsikkapuun ylöspäin suuntautuvat versot poistaa myös? Sitäpä onkin opiskeltava tässä kesän aikana.

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Puro on valmis, mutta tekemistä riittää

Näin se puro vain valmistui. Kunhan kasvit valtaavat multatilan, niin se on täydellinen! No sen verran tuossa vesiletukulla puroa testatessani huomasin, että lammikkoon ei jää kovinkaan paljoa vettä. Eli lammesta pois johtava puro tuli tehtyä vähän liian syväksi. Alunperin tämä tietenkin piti olla ihan vain kivipuro kuivankelin aikaan ja vesi virtaisi siinä vain sateella. Mutta sitten rupesin haaveilemaan, jos saisin pienen lammen johon voisi laittaa vaikkapa semmoisen kivan aurinkokennosuihkulähteen. Täytyy mietiskellä saisiko tuota puron alkua vähän korotettua helposti vai pitääkö minun purkaa koko systeemi. Muutama sentti enemmän vettä tuohon niin suihkulähteen siihen voisi hommata. Tykkään siitä kuitenkin!

Kivet pysyivät ihan mukavasti paikallaan ainakin letkulla ruiskiessa. Saa nähdä sitten, miten käy kovalla sateella. Ukkosia ja rankkoja sadekuuroja tänne on ennustettu näille helteille, mutta ne saattavat olla hyvinkin paikallisia. Muutaman kasvin siihen saisi istutettua ja varmaan lähipäivinä istutankin, kun ovat hieman huonossa paikassa väliaikaisesti odottamassa pääsyä tähän.

Kauempaa yläältä näyttää jo aika kivalta keitaalta! Mitä nyt puutarhurin työvälineet jääneet siivoamatta, mutta eipä sitä nyt kaikkea ehdi tehdä. Suunnittelin tähän vielä puutarhasiltaa. En vain vielä ole aivan varma mihinkä kohtaa se sopisi parhaiten.

Tällaisen ajattelin siihen rakennella. Kuulemma saan ihan itsekseni väsätä sen, kun isännällä on niin paljon muuta hommaa. Leveyttä pitää vielä miettiä ja kaiteen lopullista ulkonäköä. Jotenkin olisi kiva tuommoinen köysi siinä, mutta voi olla että ihan puusta sen teen. Meinasin jo tänään ostaa materiaalit tähän, mutta kyllä vielä jäi ostamatta. Ehtiihän sitä vähän myöhemminkin.

Aamulla isännän lähdettyä ajelemaan töihin intouduin itse puutarhahommiin. Nyt on niin kuuma päivällä, että minä en pysty oikein ulkona olemaan saati tekemään mitään. Illasta menee todella myöhään ennen kuin lämpötila laskee siedettäväksi. Joten aamulla kuudelta on ihan mukava tehdä tarvittavia hommia. Tänään listalla oli istuttaa kasvihuoneesta kaikki taimet, jotka siemenestä kasvatin. Ne meinasivat jo kuivua ja kuolla pienissä purkeissaan kuumalla kelillä. Tosin en tiedä saanko niitä tuolla penkissäkään pysymään hengissä. Tässä ainakin pitäisi olla tunnistettuna ja istutettuna punahatut paikoilleen.

Neilikka tuppaat laitoin kahteen paikkaan. Toiset tulivat tähän pallohortensioiden ja lamovuohenkuusaman väliin. Yritin aamulla kastella reippaasti paikan. Tuo ostomulta on hieman kummallista, kun en saa sitä millään kastumaan. Tuntuu, että siihen saa lorottaa vettä ihan hulluna ja silti on vain pari senttiä pinnalta kastunut. Sitten vielä kuivahtaakin niin pirun nopeasti.

Tähän etualalle tuli daalioita. Nekin kastelin reippaasti, mutta nyt jo näyttää siltä, että multa on aivan kuivaa. Vasemman reunan liljat ovat tehneet jo nuppuja. Josko saisin pienestä kukkaloistosta vielä nauttia vaikka kaikki on ihan kesken.

Köynnöstuen toiselle reunalle tuli loput daaliat. Tähän tuli enemmän tuota punertavalehtistä. Tämä oli jostain siemenmix:stä, joten yhtään en tiedä millaisia ovat. Syksyllä täytyy kaivaa kaikki sitten varastoon talveksi.

Tässäpä ne loput neilikat. Pääsivät ihan penkin päähän. Jätin tuohon väliin pienen rakosen, kun siihen oli jo itänyt kesäkukkakylvöjeni siemen. Jos oikein muistan niin laitoin tuohon aitoelämänlankaa. Ajattelin, josko se tykkäisi hoidella maanpeite kasvin virkaa tuossa avonaisella penkillä.

Kasvihuone siis siistiytyi reippaasti ja pääsin siirtämään matalimman ruukun tuonne vasempaan reunaan. Koska intouduin laittamaan siihen maissit, niin ne tietenkin kasvoivat kurkkuruukun tielle. Ensi vuonna en kyllä kasvihuoneessa halua niitä kasvattaa. Ovat aika sottaisia kukkiensa kanssa. Vesimeloni tekee ahkerasti kukkia, valitettavasti kaikki ovat toistaiseksi olleet hedekukkia, mutta jospa sieltä tulisi edes yksi emikukkanenkin. Pitää vain ehtiä pölyttämään se!

Istutellessa tuli ihasteltua, miten MultiBlue on lähtenyt hyvään kasvuun ja aukaissut yhden kukkasen. Vaikka jäisikin kesän ainoaksi, niin ei haittaa. Tämä riittää minulle vakuuttumaan valinnastani. Joskus siinä on vielä runsas puska!

Aiemmassa postauksessani oli niitä ihmetyksiä ja tämänkin kuvan piti alunperin olla siellä, mutta unodin sen. Kuvassa siis hassunnäköinen kuunlilja. Tai ainakin kuunliljan juurakkona sen ostin ja istutin. Tämän pitäisi olla sellainen kirjolehtinen ja kaksi sen kaveria kasvaakin aivan normaalisti sen vieressä. Mahtoiko kevään pakkaset tehdä tälle jonkun tepposen? Kasvaa nimittäin aika hassusti.

Lopuksi vielä herkkukuva. Omalta maalta salaatit ja pikkukurkut maissileivällä. Ihan parasta välipalaa!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Puron pohjaa ja ihmetyksiä

Laitanpa nyt aloituskuvaksi pienen ihmetykseni. Tänään huomasin, että kuistinpielen valkoiset orvokit ovat alkaneet vaihtaa väriä vaalean sinertäviksi! Eipä siitä tosin haittaa ole, ihastuttavahan tuo on. Tämä on käynyt molemmissa ruukuissa. Uteliaana ihmisenä hieman googlettelin asiaa ja tapahtuman takana on ilmeisesti stressireaktio. Varsinkin helleaallot saavat viileästä pitävät orvokit vaihtamaan väriä. Mielenkiintoista, eikös?

No sitten siihen puron pohjaan. Laitanpa teille kuvan muistin virkistykseksi "vanhasta" purosta. Jää nähtäväksi onnistunko tässä uudessa versiossakaan heti täydellisesti, mutta harjoitus tekee mestarin! Sitten taas korjaillaan, jos joku mättää pahasti.

Kaivelin puroa ja pikku lammikkoa ainakin kolmeen eri otteeseen. Ihan vain siksi, että nyt aletaan olla niillä viikoilla, kun noin fyysinen työ ei enää minun kropalle sovi. Mutta siis ensin olin noukkinut alkuperäiset kivet pois edestä tietenkin. Nehän tulee koristamaan sitten myös varsinaista puroa. Jonkun verran tarvitsee varmaan etsiä myös lisääkin.

Puron loppupätkäkin kaivettuna. Jäljittelin sadevesien tekemää valmista uomaa, Työ oli helpompaa ja tulihan siitä melko luonnollisen näköinen.

Hain hiekkakasalta puolikkaan kottikärryllisen hiekkaa ja asettelin vähän pohjalle, jotta se on helpompi muotoilla pyöreäksi. Samalla raapustin reunojakin vähän pyöreämmäksi. Tosin niitä reunoja pitää vielä hioa myöhemmin lisää. Jotain keppejäkin löytyi vielä pohjalta ja ne tietenkin piti noukkia pois ennen allasmuovin laittoa.

Tilasin siis Hankkijalta allasmuovia, kooltaan 2x3m. Siitä leikkasin pari kolme 2m pitkää ja noin 40cm leveää suikaletta. Tuohon puron pohjalle asetellessa leikkasin vielä vähän lyhyemmiksi ne suikaleet, jotta nuo mutkat saisi suunnilleen hyvin tehtyä. Laitoin suikaleita reippaasti päällekäin, kun muoviakin oli ihan reippaasti. Hiekkaa heitin varmuudeksi vähän päälle ettei tuulet vie niitä mukanaan. Ylimääräinen hiekka kyllä poistuu sadevesien mukana.

Tein ensin puron loppu pätkän ja sitten hiekotin alkupätkän ja lammikon. Olisin halunnut tuon alun ison kivenkin pois, mutta se osoittautui todella isoksi kiveksi! Joten se sai jäädä paikoilleen. En ole varma teinkö lammikosta edes tarpeeksi isoa tai syvää, mutta hirveästi ei sitä enää isontaakaan voi. Alkoi tulla liian isoja kiviä vastaan. Eli jos isompaa kaipaa, niin on tontille hankittava kaivuri.

Tämän muovittamisessa olikin jo vähän enempi haastetta. Aikani yritin näpistellä sitä hienommaksi ja luovutin. Totesin, että on yritettävä kivillä vain piilottaa isommat hirvitykset. Ehkäpä siitä tulee vielä hyvä.

Tähän asti riitti alkuperäiset ja nopsaan hiekkikseltä löydetyt kivet. Ukkoskiviä täytyy käydä appiukon tiluksilta noutamassa tuohon puron alkupätkään. Niiden pitää olla tarpeeksi isoja, jotta voimalla tuleva vesi ei vie niitä mennessään. Veikkaan, että nuo pienimmät kivet lähtevät tuosta aika vikkelästi nimittäin. Lampi näyttää kuvassa tulleen ihan täyteen kivistä, mutta kyllä siihen jonkinmoinen monttu jäi. Teen nyt ensin tuon valmiiksi asti (jos ehdin ennen seuraavaa sadetta) ja lasken siihen sitten vettä. Mikäli siitä tuli ihan susi, niin etsin pienempiä kiviä pohjalle.

Tässä vielä vähän lähempää puron yläosa. Siitä näkee jo, että ainakin ulkonäöllisesti siitä tulee kiva. Toiminnasta en sitten sano vielä mitään. Tarkoitus olisi tosiaan, että suikeroalpi kiemurtelisi tuossa reunalla ja kuunliljat reunustaisivat kivasti tuota aluetta. Puron puolelta pitää sitten siistiä kasvustoa säännöllisesti, että suikeroalpi ei peitä koko puroa, koska se ei ole tarkoitus.

Torstaina hain kaupungista puroon kiviä. Koska en löytänyt aivan juuri etsimääni, niin päädyin yhdistämään Kekkilän ison rantakiven ja ison graniitin harmaan kiven. Näin sain sekaan vähän isompiakin kiviä toiveena, että nämä pysyisivät paremmin paikallaan. Puron loppupätkän reunoille asettelin vielä illalla omalta tontilta, eli hiekkakasalta, löytämiä kiviä. Tällaisen ajattelin lopputuloksesta tulevan. Vielä on siis hommaa ja kiviä täytyy etsiä paljon. Tätä tehdessä tuli vielä tuolta muovin reunan alta raavittua maata vähän pois, että reuna asettui paremmin kivien alle. Tuohon sitten ainakin liljoja ja varmaan vähän kuunliljaa kivien viereen ja niiden jälkeen laitan vielä nurmikonreunanauhan, jotta isännän on helpompi pitää nurmikko siistinä. Eikä niin helposti mene minun perennat matalaks. Vielä on siis hommaa. Tätä hissukseen jatkan pihan kastelun ja ruukkukukkien sekä keittiöpuutarhan hoidon ohella. Enää en taida mitään isompaa projektia ottaa tälle kesälle. Niin vielähän minulla on se nurmikonreunanauhan laitto hedelmäpuille menossa. Se nyt saa odotella hetken jos toisenkin.

Tällaista näkyä katselin eilen illalla. Kukkaiselämää-kaupasta tilaamani yrttien kuivausteline ja kukkakori on saanut ihan uudet käyttötarkoitukset. Leikkimökin terassi on samalla muuttunut keppihevosaitaukseksi. Toisinaan saatan hermostua tarvaroideni luvattomasta lainaamisesta, mutta tällä kertaa totesin, että onpahan kerrankin ajateltu luovasti. Enhän minä noito koko ajan tarvitsekaan. Tämä keppihevosvillitys vaan meinaa välillä vallata vähän liiankin paljon tilaa ja on välistä lähtenyt käsistäkin. Nyt vielä näyttää siistiltä touhulta. Toivottavasti pysyykin tällä kertaa siistinä!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Myrskyn jälkeinen tuhotsekkaus

Olipahan se aikamoinen myräkkä eilen aamulla herätessä.Esikoinen tuli jo puoli seitsemältä herättämään, kun kuulemma pelotti niin. Tuuli kävi kovimmin takapihalla ja hetken katselin mansikka-amppelini keinuntaa ja päätin pelastaa sen sisälle pahimman ajaksi. Illaksi oli jo tyyntynyt sen verran, että vein amppelin takaisin paikalleen. Samalla vähän kiertelin ja katselin mahtoiko myrsky olla saanut isompia tuhoja aikaan.

Kohopenkkini näytti voivan ihan hyvin. Sen kummemmin pensaat kuin kärhötkään eivät olleet kärsineet minkäänlaisia tuhoja. Sen sijaan Omoshiro-kärhö oli päättänyt avata nuppunsa! Melko erikoinen päivävalinta. Johtuneeko myrskystä vai kuivuudesta vai mistä, kun nuo terälehdet ovat noin kippuralla?

Multi Blue on kiipeillyt jo hyvään alkuun ja ensimmäinen kukka on tälläkin auki pian. Mahtoi viikonlopun sateet saada jotain boostia aikaan näille. Hedelmäpuista en huomannut ottaa kuvaa, mutta nekin seisoa tapittivat ihan normaalisti. Eikä keittiöpuutarhakaan ollut pahemmin kärsinyt. Herneet olivat tuulen puolelta hieman kallellaan, mutta nepä korjaavat asian itse nopeasti. Ruukkupuutarhani on saanut suojaa talosta, niin etu- kuin takapihallakin, ja ne voivat hyvin.

Varjopenkki onkin ollut niin hyvin suojassa, että en ihmetellyt yhtään ettei vahinkoja ollut. Lumipalloheisikin on avannut pienet pallonsa ja on aika pirtsakan näköinen varjossa. Tässä oli hellejaksolla vähän kirvoja, mutta voimakkaan vesisuihkuttelun jälkeen niitä ei juuri ole näkynyt. Sama koskee kaikkia muitakin kasveja, joissa olen kirvoja havainnut. Ja olihan minulla niitä leppäkerttuja apunani!

Etupihan metsäpuutarha sai myös hyvin suojaa metsästä, joten siellä oli kaikki hyvin. Sen sijaan aukealla paikalla olleet puut olivat joutuneet tuulten armoille. Tammi ei tosin ole moksiskaan ja purppuratuomi näyttää suhteellisen hyväkuntoiselta. Vähän on oksat taipuneet tuulen mukana, mutta sitä voi korjailla. Tuomi taitaakin olla ainut kasveistani, joka tosissaan kärsi myräkästä. Sen etelänpuoleinen oksa sekä ilmeisesti latva oli katkennut. Tosin kun tarkastelin, niin on ilmeisesti tuo latva lähtenyt kasvamaan vähän kaksihaaraisena ja toinen osio oli sitten vähän heikompi. Tuomi varmasti selviää ja kasvaa kauniiksi vielä.

Loput "tuhot" ovatkin sitten lennelleitä tavaroita ja kaatuneita tellinkejä. Pikkumiehen pieni uima-allaskin oli ottanut lentoa vaikka olikin aamuyön myräkässä paikallaan pysynyt. Onneksi löytyi varaston takaa pusikosta. Halkokasojen ja lautapinojen pressut oli tuuli saanut melkein nyhdettyä mukaansa. Ja sopivasti temmannut puhuri sai töytäistyä rakennustellingin kumoon. Onneksi oli noinkin avonaisella paikalla, niin ei kaatuessaan rikkonut mitään. Muutama pikkumiehen hiekkalelukin oli siirtynyt muutaman metrin. Olisihan näihin voinut vähän varautua jo edeltävänä iltana, mutta meillä meni päivä ihan sekaisin yksivuotiaan rokottuspäivän vuoksi. Sen verran kipeäksi pieni tuli, että eihän sitä mitä pystynyt tekemään koko päivänä, kun toinen halusi olla vain sylissä paranneltavana. Nyt sitten on taas vauhtia, eli pihalle on lähdettävä vielä, kun tuuli pitää suurimman osan hyttysistä poissa!

Toivottavasti olette selvinneet yhtä vähällä tai vähemmälläkin myrskystä!

Katsotuimmat