Puutarhavuosi 2022

Minnan, Hiidenkiven puutarhassa -blogista, aloittama jo useampana vuonna käyntiin pyörähtänyt Puutarhavuosi-haaste tuli minulle nyt ensimmäistä kertaa. Minut tähän haastoi Päivi, Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja lähdin mukaan oikein mielelläni!

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja

d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tähän kysymykseen ei vaihtoehdoissa ollut oikeanlaista vaihtoehtoa. Vastaisin, että kiveysten teko olisi sellainen, mitä en aiemmin ole oikeasti tehnyt. Sitä tuli kesällä tehtyä nyt sitten ihan muutaman vuoden edestä, niin reunakiveä kuin patiotakin.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti

b. Ai missä?

c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tämä kyllä yllätti itsenikin, mutta keväällä mietityt asiat, jotka halusin tänä vuonna saada aikaiseksi, jokseenkin pääpiirteittäin tuli tehtyä. Ainoastaan marjapensaiden alta nurmikon "vaihtaminen" kuorikatteeseen jäi vähän kesken, mutta sekin jäi tosi hyvälle mallille. Lisäksi syksyn aikana tuli melkein vahingossa toteutettua muutama ylimääräinen juttu, joiden pariin epäilin pääseväni vasta ensi vuonna tai myöhemmin. Kasvimaan laajennus oli kyllä pienenä toiveena pääkopassa jo keväällä, mutta muita isoja projekteja tehdessä se liukui taka-alalle, koska aika ei tuntunut riittävän. Sitten se saikin iloisen sysäyksen eteenpäin ja puutarhavuodelle tuli oikein mieluisa loppu.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei

b. Yksi

c. Muutamia

d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

No kyllähän niitä taas tuli, mutta hillitymmin kuin edellisenä vuonna. Osa onneksi lahjoitettuna kaivuu palkalla. Ostetut tulivat niin ripottain, että eipä sitä laskuissa pysynyt!

Tein uusilla hankinnoilla yhden alueen kokonaiseksi. Seuraavaksi tämän kanssa alkaa tarkkailun vuodet, mikä toimii ja mikä ei, tarvitseeko poistaa tai lisätä jotain?

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.

d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Jep menihän noita. Parhaiten muistissa omenapuu, joka parin vuoden jälkeen päätti vain kuolla. Sitten oli muutamia syksyllä istutettuja taimia/juurakoita, jotka eivät keväällä sitten lähteneetkään kasvuun. Näistä eniten harmittelin kirjokurjenmiekkaa, joka olisi ollut varsin upea. Näin optimistisena puutarhaihmisenä mietin edelleen, että voihan se lähteä vaikka ensi vuonna, eikös? Heh! Ja olihan noita myyrä, jänis ja oravatuhojakin, jotka harvensivat varsinkin kukkasipuleita.

Kuollut omppupuu, tämän tilalle tuli Sokerimiron.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

No ainakin mongolianvaahtera ja magnolia olisivat kivat, mutta saa nähdä löytyykö pihasta sopivaa paikkaa niille. Maakellari olisi varmaan seuraava juttu, mihin ajattelin tähdätä, sehän piti tulla jo pari vuotta sitten...

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

a. Sää

b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Sääpä hyvinkin. Jos edeltävä kesä oli täällä kuiva kuin korppu, niin tämä oli sitten jotain aivan muuta! Vettä tuli ihan älyttömästi ja olenpa nyt sitten ensimmäistä kertaa herännyt vesisateen takia. Sinä yönä tuntui, että meidän katon päälle on ilmestynyt vesiputous, niin mahtava oli pauhu silloin!

Ja minulle jäi mieleen myös kasvien vaisu kukinta. Moni kasvi jätti kokonaan kukkimatta ja todella moni kukki hyvin vaisusti. Poikkeuksina taisivat olla liljat, malva ja pensashanhikit. Niin ja kevään kukkasipulit nyt kukkivat hyvin. Ehkäpä tämä vuosi oli niille juurtumisaikaa? Kaikki on kuitenkin istutettu viime vuonna ja lannoituspuolen hoidin tunnollisesti. Tai sitten syy sateisen ja pilvisen kesän. Joka tapauksessa se jäi mieleen ja toivottavasti ensi vuonna kukkivat paremmin.

Tämä alue tarvitseen keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja ja muutaman ihan syksyllä kukkivan. Muutoin kukkaloisto jää vain näiden ihanien liljojen varaan.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Taisipa olla nurmikonreunakiveyksen ja pation naputtelu. Siinä oli hommaa melkein koko kesäksi vaikka kaivuri saatiinkin apuun. Huh, miten siinä olisikin tunteja vierähtänyt, jos olisin sen käsipelissä kaivanut!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jaa-a, oikeastaan voisinpa sanoa, että pation ja nurmikonreunan kivet. Ne olivat todella hyviä löytöjä Torista, sain säästettyä paljon!

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!

b. Ehkä...

c. Aivan liian monta!

d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

En muistaakseni hankkinut tänä vuonna mitään herkempää kasvia, mutta parin kasvin kohdalla on tullut mietittyä useampaan otteeseen mahdollisia haasteita. Isotähtiputki ja lyhtykoiso ovat kovia leviämään, mutta otin ne vastaan siitä huolimatta. Istutin ne paikkaa, missä niiden leviämishalut eivät pitäisi olla haitaksi. Kuitenkin vähän jännittää, saanko niistä kauniin kukkapenkin vai kauhean riesan!

Tämän alueen vieminen loppuun olisi varmaan hyvä keskittymiskohta ensi vuodelle! 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

No, tänä vuonna ainakin valkoinen malva! Se jaksoi kukkia pikku pakkasista huolimatta, aina tähän kunnon pakkasjaksoon ja lumeen asti. Hieman se välillä hiipui, mutta aloitti sitten oikein komeana uudestaan. En edes käynyt kuin muutaman varren katkomassa siemenkirjeeseen siitä. Mitähän, jos ensi vuonna napsisin siitä säännöllisesti kukkineet varret pois. Samalla vähän karsisin sen leviämistäkin.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Hmm, ehkäpä pienesti petyin taimena tilattuihin kesäkukkiin. Tai oikeastaan siinäkin omaan osaamattomuuteeni saada ne kasvamaan loistaviksi yksilöiksi. Osa noista pienistä taimista kasvoi sitten syksyllä hyvin, joten keväällä taisin hoitaa asiat kehnosti.

Tämä asetelma näytti suunnilleen samalta loppukesästä. Pelargonit kasvoivat kohtuullisesti ja etualan vaalealehtinen kasvoi syksyllä reippaasti. Lisäksi salaatti ruukku täyttyi.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin

b. Kiviin / Kiveyksiin

c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...

d. Puutarhamatkailuun

Siitä huolimatta, että tein mainion hintaiset löydöt torista, meni suurin osa kesän budjetista niihin kiviin.

13. Mitä opit?

Opin varmaan paljonkin pieniä juttuja, joita ensi kesänä tekee toisin. Kuitenkin tärkeimpänä opin paljon itsestäni puutarhurina. Millainen toimintatyyli sopii minulle, mitä asioita pidä tärkeinä työskennellessä ja asettamaan rajoja. itsensä kuunteleminen on ollut kyllä tämän vuoden juttu ja se näkyy myös puutarhajuttujen puolellakin. Ihan kaikessa se yletön suorittaminen on vaan ihan liian raskasta, jos mistään ei kerkeä nauttimaan. Lopulta asiat maistuvat puulta vaikka olisivat alkuun olleet aivan lemppareita. Tältä pohjalta on mielenkiintoista lähteä seuraavaan vuoteen tekemään asiat juuri niin kuin itselle tuntuu sopivalta!

Tämä viime vuonna kesäkukkana ostettu kaunokainen kuuluu ilmeisesti jalokelloihin. Taitaa tykkätä paikastaan, johon sen viime syksynä istutin.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?

b. Kunnianhimoisin odotuksin?

c. Kauhunsekaisin tuntein?

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

No kyllähän sitä jo osottaa pääsyä uudestaan puutarhahommiin vaikka vastahan ne päätökseen saatiin. Mutta ihan kauheasti minulla ei vielä syyhytä sormia, koska nautin tällä hetkellä talven tuomasta mahdollisuudesta keskittyä vain ja ainoastaan suunnitteluun. Niin oman kuin muidenkin puutarhojen ja sen oman tekemisen järkevään hallitsemiseen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En ole varma onko jo haastettu, mutta laitetaan haaste teille:

Puutarha eloa

Puutarhan Lumo

Lappalainen etelässä

Ja muistakaa käydä laittamassa tieto Minnalle Hiidenkiven puutarhassa -blogiin!

Metsäpuutarhan muutoksia

Nyt kun sesongin työt on saatu tältä erää päätökseen ja lumikin (vielä toistaiseksi) näyttäisi olevan tullut jäädäkseen, onkin hyvä selailla galleriaa ja katsella, mitä on saanut aikaiseksi. Ajattelinpa siis laittaa vähän yhteen, mitä metsäpuutarhalle kuuluu nyt.

Sain siis vähän uutta inspiraatiota alueeseen täältä blogimaailmasta ja jotain pientä muutosta tein jo heti. Eli siirsin osan alppiruusuista eri paikkaan, kun ne vielä ovat pieniä eivätkä juuret ulotu laajalle. Tämä alue varmaankin muotoutuu vähän muiden sivussa pikku hiljaa. Alppiruusut Haaga ja Kristiina jäivät paikoilleen. Pekka siirtyi kauas ja näkyy pienenä tummanvihreänä laikkuna kuvan yläreunassa. Pienet Tiuku-alppiruusut siirtyivät toinen tuonne taaemmas männyn juurelle ja toinen kivikasan vierelle, kuvassa oikeassa reunassa. Syyshortensia siirtyi myös, sillä se oli uhkaavasti isännän ruohonleikkuun tiellä. Se nöpöttää nyt vasemmalla takana mäntyjen välissä. Hommasin uutena tänne höyhenpensaan, johon ihastuin viime vuonna jossain blogissa. Pahoittelen, muistini pätkii tällaisissa asioissa ja näin ne vain unohtuu! Ja löysin Konneveden Savottamarkkinoilta kesällä ihastuttavan risupöllön! Sen selkään istutin loppu kesäksi hopeavillakon.

Tämä kuva on viime vuodelta, jossa näkee miten alppiruusut olivat. Lisäksi huomaa nopsaan, että karsin tuon leppä- ja koivupöheikön tuolta männyn juurelta. Pöheikön takana oli saamiani kasveja valeistutuksessa ja nyt ne sieltä ovat siirtyneet paikoilleen. En vielä tasoitellut loppuja multia tuonne taakse, mutta josko se tässä joskus tapahtuisi. Oikeastaan isännän piti tehdä se kaivurilla, mutta unohdettiin se ihan tyystin silloin, kun kaivuri meillä oli.

Syksyn alemyynneistä nappasin kalliokielon ja istutin sen kivien juurelle. Keittiön ikkunasta katsottaessa se on kivikasan takana, mutta levitessään se varmaan näkyy sinnekin. Höyhenpensas on hieman piilossa heinien takana oikealla yläkulmassa ja matala alppiruusu Tiuku näkyy vasemmalla kivien takana. En tiedä rapsinko pois nuo heinät vai annanko niiden olla. Se asia lutviutuu alueen muotoutuessa, joten en revi siitä ressiä.

Tässä syyskuvassa onkin höyhenpensaalla jo ihana ruskavärinsä yllä! On sinne näemmä lapset kiikuttaneet linnuille ruokamaatinkin. Suunnittelin tekeväni jonkunlaisen polun tuosta vasemmasta reunasta. Se menisi kiemurrellen höyhenpensaan ohitse tuonne metsään ja sittenpä en vielä ole suunnitellut, että minne se kiemurtelisi. Se on yksi asia, joka muotoutuu vuosien varrella. Kasvaa sitä mukaan, kun keksin aluetta laajentaan metsästä puutarhaksi. Katsotaan sitten, missä vaiheessa isäntä käskee lopettaa!

Oli pakko ottaa vähän kuvaa tästäkin suunnasta, kun tuo oranssinkeltainen väri on vaan aika ihana! Kivien takana tulee olemaan pakollinen rakonen traktorille, jotta isäntä pääsee tekemään halkoja. Lisäksi näyttää siltä, että tässä osaa metsikössä tulee olemaan jonkinlainen pieni varasto traktorin laitteille kuten perälevylle ja kauhalle. Niiden kanssa tulee toimeen. Minusta vaan alkaa tuntua taas, että tekisi mieli tehdä kaikki alueet kerralla ja heti valmiiksi! Noh, täytynee tehdä mielikuva harjoittelua ja vaikka piirtää ne valmiiksi, jos se rauhoittaisi ylimääräistä intoa. Hiljaa hyvä tulee!

Iloista marraskuuta! Vaan kohtahan ollaan jo joulukuussa!

Ensilumi ❤️

Aamulla olikin ihanat tunnelmat, kun heräsimme pikkuisännän kanssa lastenohjelmia katsomaan. Ihasteltiin ensin vähän ensilunta ikkunasta vaikka äippä taisi olla enemmän innoissaan kuin pikkuisäntä. Ei ihan vielä taida pojalla olla samanlaista käsitystä asiasta. Noh, sillä välin kun pikkuisäntä katsoi lastenpohjelmia, kävi äippä napsimassa lumisia kuvia pihalla. Oli ihan hyvä lähteäkin heti herättyä, pihalla oli jo lämpöasteita ja lumi oli jo muuttumassa loskaksi. Yrttiruukkuni olivat ihastuttavat lumisessa maisemassa. Ne pitäisi tosin viedä jo kasvihuoneeseen talveksi, mutta saavat vielä olla talvisena taiteena hetken.

Pengerpuutarha ja hedelmäpuut talsisessa asussa.

Uusi alue ja kasvimaakin ovat aivan valkoisena. Tykkään aivan älyttömästi siitä, millaiseksi kivimuurit menevät lumen tullessa. Ne ovat mielestäni mystisiä ja olen erittäin iloinen, että pihallemme niitä on pystynyt rakentamaan!

Ikuistin pikkuisännän työmaankin. Nämäkin pitäisi siirtää talveksi säilöön tai ainakin terassille, muuten jäävät lumen alle. Tuohon kohtaan meillä kasataan takapihan sora-alueen lumet, jotta saadaan aikaiseksi iso pulkkamäki. Siinä alla ei muovilelut selviä hengissä!

Viimeiseksi haluan vielä laittaa kuvan yrteistäni. Ne ovat tosiaan viimeiset ruukut pihamaalla. Nyt on jotenkin leppoisa olo tätä ihastellessa ja kirjoittaessa lämpimän kaakaomukin kera. Eilen lämmitin takkaa ja nyt olohuoneessa on todella lämmin tunnelma. Lisäksi leivinuunissa muhii hirvenpaisti leppoisissa lämmöissä ja sen tuoksut kutittelevat jo nenää! Ensilumi ei varmaan iltaan pysy, mutta tämä on ihana muistutus siitä, että talvi on aivan nurkan takana.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!