Hätäisen ja hajamielisen puutarhurin mietteitä

Nyt on sää suosinut, ainakin päivällä. Tämä ujo tulppaanikin uskaltautui viimein availemaan kukkaansa. Aivan ihana väriltään! Huomiselle lupaili vähän sadetta, mutta kaivelin silti liiteristä sadettimen. Meidän piha on sen verran läpäisevän materiaalin päällä, että se kuivuu kyllä ihan silmissä. Jos saisi nurtsin kasvamaan, kyllähän se sitten kunnolla juurruttuaan pitäisi selvitä. Valittiin nimittäin sitä kulutusta ja kuivuutta kestävää sekoitusta meille.

Viime yö oli kylmä ja kohtalokas. Olinhan jo hätäisenä ihmisenä laittanut ulos kesäkukkia ja kasvimaakin jo täydessä varustuksessa. No tarkoitushan oli peitellä ne jos on tarvetta tai kantaa ruukut sisään. Harmillisesti, kun tähän hätäiseen luonteeseen liitetään hajamielisyys, joka on vain raskauden myötä pahentunut, niin arvaatte varmaan muistinko käydä peittelemässä. Ylemmässä kuvassa kuistin rappujen viereinen ruukku. Värinokkonen ei oikein tykännyt kylmästä. Gladiolukset ainakin toistaiseksi nököttävät tyytyväisenä. Värinokkosen ihan alimmat lehdet näyttivät vielä ihan normaaleilta, mutta saa nähdä lähteekö uuteen kasvuun. Toisessa ruukussa oli sama tilanne.

Jännä sinällään, että sitten kuistin kylmänarka hortensia ei kärsinyt yöstä ollenkaan! Ehkä seinän vierustalle ei sitten kylmä niin iskenytkään.

Kasvimaalla kohtasin melko surkean näyn myös. Ensi vuodelle täytyy tehdä ne kaaret harsoja varten. saapi sitten rauhassa kasvit kasvaa niiden alla. Samettikukka näyttäisi olevan täysin kuollut, samoin avomaankurkun pienet taimet. Maissit näyttävät myös epäilyttävästi palentuneen kokonaan. Noh, sitä pitäisi tehdä niinkuin neuvotaan ja malttaa odottaa. Tehdään paremmin ensi vuonna.

Kasvihuoneen sisällä ovat kaikki pärjänneet hyvin, vaikka en muistanut lämmitystä niille laittaa. Amppelikurkusta saatiin jo ensimmäiset maistiaiset. En vain ehtinyt tai muistanut kuvata niitä ennen kuin ne oli jo syöty.

Ruusupavun ylempi kasvusto kärsi myös kylmästä. Samoin osa köynnöskrassien lehdistä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ne lähtevät uuteen kasvuun. Lisäksi olin unohtanut, että kylvin tähän ruukkuun tuoksuherneitä ja ne ovat selkeästi lähteneet kasvamaan. Ne selvisivät yöstä hyvin.

Pari metriä sivussa ruusupavun ruukusta oli nämä ruukut, jotka taasen eivät ole kärsineet yhtään kylmästä. Ajattelin kyllä, että välimerenyrtit olisivat kaikki kuolleet, mutta eipä niissä näy mitään pakkasen puremia. Kumma juttu.

Eilisen urakoinnin ja tämän aamun harmituksen jälkeen en viitsinyt ruveta kauheita tekemään. Ajattelin kuitenkin siivota kuistin ja terassin, kun olivat niin keltaiset siitepölystä. Siitä tuli kyllä paremmalle mielelle. Loppu päivä olikin ihan mukava vain olla ja rentoutua tarassilla ja vähän suunnitella tulevaa. Tässä viikolla nimittäin kävi ikäviä työrintamalla ja siitä sisuuntuneena ajattelin, että nyt voisi olla aika viedä eteenpäin ajatusta yrityksen, oman toiminimen perustamisesta. Minua on hidastanut ajatus siitä, että en ole tarpeeksi ammattilainen. En osaa riittävän hyvin. No en ehkä ole mikään Huvila ja Huussi ohjelman suunnittelijoiden/puutarhureiden veroinen, mutta en minä tietotaidotonkaan ole. Työ tekijäänsä opettaa, sanoi ystävänikin. Näin ollen toiminimeni on enää perustamista vaille valmis ja sen teen ensi viikolla. Sitten minulla on puutarhansuunnittelun ja -hoidon yritys. Alkuun sivutoimisena, mutta toivottavasti se siitä pikku hiljaa nousisi niin, että saisin itseni työllistettyä kokopiväisesti ja voisin lopettaa päivätyöni kokonaan.

Iltapäivän olen siis rentoutunut ja muistellut koulun oppeja suunnitelmien tekemisestä. Aloitin istutussuunnitelman tekemisestä varjopenkkiini. Tältähän se näyttää nyt. Olen sitä seuraillut jonkin aikaa ja tehnyt päätelmän, että se on pääasiallisesti varjoisa paikka. Muutaman hetken aurinko siihen paistaa, kuten kuvan ottamisen hetkellä. Kuva on otettu puolen päivän aikaan. Aurinko paistaa tuolloin metsän puolelta, joten puita siinä on tuolloinkin varjostamassa. Keijuangervot lähtevät pois tästä, ne eivät ole tykänneet paikastaan.

0 Lumipalloheisi (varrellinen), 1 Kotkansiipisaniainen, 2 Kesäpikkusydän, 3 Rönsytiarella, 4 Tuoksukurjenpolvi, 5 Mahonia, 7 Pikkutalvio, 8 Kevätkaihonkukka, 9 Sinikämmen, 10 Varjorikko, 11 Jaloangervo, 12 Lehtosinilatva, 13 Kullero, 14 Isokonnantatar, 15 Köynnöshortensia

Tällaiseen suunnitelmaan siis päädyin. Köynnöshortensian menestyminen tällä alueella on hieman epävarmaa, ainakin lumenpinnan yläpuolisilta osiltaan. Haluan kuitenkin itse kokeilla, jos se menestyisi edes maanpeitteenä tai matalalle suojattuna. Tämän toteuttamisen ajankohta onkin sitten asia erikseen. Mikäli kaikki kasvit joutuisi ostamaan, tulisi tämä penkki maksamaan noin 450€ pelkästään kasvien osalta. Osa näistä kasveista minulla jo on ja voin niitä myös jakaa. Eli säästän siinä vähän. Saattaa olla, että niiden kasvien osalta jo aloittelen tämän kesän aikana ja loput ostelen sitten pikkuhiljaa. Esimerkiksi syksyn perenna alesta!

Oli oikeastaan mukava verestää koulumuistoja suunnittelun parissa. Pari kurssia voisi olla paikallaan, jos aion puutarhan kiinteiden rakenteiden tarkkoja toteutuskuvia tekemään, mutta tämä on hyvä alku. Sekä puutarhan hoitoavun tarjoaminen jahka tuo masuasukki on tullut pois yksiöstään.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Kivipenkereen siistiminen osa 3 — Melkein valmis!

Tulihan niitä aurinkoisiakin päiviä ja tänään ei ole edes ollut tuskallisen kuuma. Eli oikein mainio päivä rehkiä penkereen parissa. Lähes koko päivähän siinä sitten vierähtikin. Muutama tauko oli välillä paikallaan. Tämän hetkinen olotila kertookin, että on tullut lapioitua ja ährättyä, ehkä tällä kertaa vähän liikaakin. Mutta nyt se olisi lähes valmis. 

Aamulla tuli aloitettua mansikoiden ylös kaivamisella. Muutaman jätin paikalleen, kun eivät olleet tiellä. Sitten vain armotonta siistimistä. Jo tässä vaiheessa pistin merkille, että maata alkoi olla kivien väleissä enemmän ja isommat lohkareet alkoivat olla hieman harvemmassa. Iltapäivään mennessä sain viimein mansikat istutettua nätisti kivien eteen. Mieleeni juolahti myös, että tähänkin voisi laittaa nätisti nurmikonreunanauhan mutkittelemaan ja vähän lisää multaa sekä kuorikatteen mansikoiden ja hedelmäpuiden juurelle. Jos nurmikon leikkuu jää pelkästään isännälle, niin se voisi olla kasvieni kannalta paras ratkaisu...

Ja mansikkaosion aikana mieleen kiirinyt epäily loppupätkästä osoittautui hyvinkin oikeaksi. Loppupätkässä nimittäin oli enää vain nuo muutamat isommat lohkareet ja kauheasti maata ja kantoja. Näin ollen harasin rautaharavalla koko alueen ja revin niitä perhanan kantoja pois tuolta. Lähemmäs kymmenen kottikärryllistä sitä tulikin sitten liikutettua siitä. Ja vielä sinne jäi yksi ärsyttävä kuusi ja koivun pätkä. Nämä ilmeisesti ovat niin hyvin kiven alla, ettei minun voimin niitä ainakaan pois sieltä saa. Täytyy isäntää pyytää avuksi, jos ei muuten niin saa iskeä ne poikki jollakin.

Tässäpä loppupätkä vielä toisesta suunnasta kuvattuna. Nuo muutamat isohkot kivet jätin tähän lähettyville, jos keksisin niille käyttöä. Mietin nimittäin, että pitäisikö tuota jotenkin tukea kivillä. Varmaan sateella lähtee maat mennessä tai istutukset, jos niitä ehdin tehdä. Tuohon olisi hyvä lyödä multaa päälle, on vaan niin jyrkkä, että tuleeko siitä yhtään mitään? Tähän otan mielelläni vinkkejä vastaan! Täytyy ilta viettää googletellen jotain ohjeita tai vastaavia ongelmia.

Koska olin ottanut näistä ne aloituskuvat, niin ajattelin nyt napsia vastaavat kuvat valmiista. Tai melkein valmiista. Tämä projekti jää kuitenkin nyt ehkä hetkeksi taka-alalle. Muutaman vuoden päästä onkin sitten kiva ottaa vastaavat kuvat, kun kivikkokasvit ovat saaneet hetken kasvaa ja levitä!

Yllätyin itsekin, miten hyvin onnistuin ottamaan kuvan samoista kohdista. Tykkään miten paljon siistimpi tuosta mansikoiden alueesta tuli! Toki ajattelin pikku hiljaa jatkaa mansikoita koko tasanteen mittaiseksi kunhan tekevät rönsyjä vähän lisää. Ja itseasiassa oli tarkoitus vielä kolmatta mansikka lajiketta ostaa tähän vielä lisäksi.

Tässäpä sitten se toinen pääty. Muutos täälläkin aika huikea. Huomenna pidän lepopäivän, jos vain maltan. Tai sitten aloitan nurmikonreunanauhan laiton.

Kivipenkereen siistiminen osa 2

Kivipenkereen siistiminen on sujunut yllättävän rivakasti. Paljon nopsempaan kuin alkuun ajattelin. Toki aloitin siitä helpommasta reunasta, joten luonnollisesti homma on kyllä hidastunut pikku hiljaa. Olen nyt kolmena päivänä ehtinyt tämän parissa vietellä ja noin pari tuntia kerrallaan. On tullut kuopsuteltua, harattua, harjattua, siirreltyä sekä maata että kiviä. Isäntä on muutaman kiven kanssa käynyt auttamassa. Yllättävän hyvin on kivet löytäneet omat paikkansa ja kivasti tullut koloja, minne pääsee keksimään kasveille paikkaa. Tänään piti lopettaa, kun tuuli yltyi niin mahdottomaksi, ettei ollut enää kauhean mielekästä hommaa. Ja pianpa se alkoikin jo sataa taas.

Tältä näyttää nyt sivusta kuvattuna näkymä. Ihan hirveästi ei enää muutosta viimeisimpään kuvaani ole tapahtunut. Yksittäisiä kiviä on tuosta vasemmasta sivusta siirrelty nätimpään riviin. Ja yksi lasten keppihevosleikeissä käyttämä putki eksynyt tuulen voimasta kuvaan. Kivien päälle on tulossa vielä lisää multaa. Vielä on vähän ristiriitainen fiilis siitä, että pitäisikö tehdä tämä kiviprojekti loppuun asti ensin vai välistä laittaa nurmikonreunanauha tuohon kukkapenkin reunaan ja tuoda sitä multaa reippaasti lisää kasveille. Ajattelin sillä tavoin nostaa tuota kukkapenkkiä pensaiden puolelta 5-10 senttiä. Toisaalta vielä on kärryssä isännän kattopellit, joten taidan keskittyä tähän penkereeseen kunnes pääsen hakemaan multaa kärryllä.

Tämä osio siistiytyi nopsaan, osittain tuon ison lohkareen ansiosta. Ylimpiä kiviä tuli liikuteltua sopiviin kohtiin ja jonkun verran pieniin väleihin piti etsiä täytettä. Siinä mielessä oli kyllä haastava väli, kun piti tulppaaneja varoa. Onneksi oli siis helpompi osio, eikä ylimääräistä maatakaan tarvinnut kärrätä pois kovin paljoa. Tulppaanit säästyivät. Vielä ne ovat pysyneet visusti kiinni, mutta ainakin kaksi on violetin väristä. En kyllä yhtään muista minkä värisiä siinä pussissa edes oli mitä istuttelin tuohon syksyllä.

Sitten tultiin kunnon röykkiön kohdalle. tästä lähti muutama kottikärryllinen maata/multaa. Vasemmalla puolella noiden kahden isomman kiven oikealla puolella olevat lohkareet tarvitsivat isännän voimia. Hänelläkin on silmää näiden asetteluun, minun ei tarvinnut neuvoa yhtään touhussa. Yläreunan kivien asettelu tuntui haastavalta, ei oikein meinannut löytyä kivaa järjestystä.

Tässä tämän päivän siistimisalue. Meinasi ottaa päähän, kun oli niin paljon isoja kiviä joille ei käsivoimin isäntäkään oikeen saa mitään. Enemmän aivotyötä siis, että sai kivan. Pari kärryllistä maata tuli kärrättyä tästäkin. Osa kivistä on minusta ihanan muotoisia. Tähän kohtaan tuli ylös aikamoinen monttu, johon pitää multaa laittaa reilusti tai seuraavalta osiolta vähän maata alle ensin.

Vesisuihku on kyllä kätevä loppu siistimisessä! Ensin siis karkeasti lapiolla, haralla, harjalla tai ihan käsin ottanut isoimmat multamäärät, pikkukivet ja kannonpalaset pois. Onneksi isäntä osti sen vesiautomaatin! Tässä on kyllä vettä mennyt reippaasti ja joesta sitä on näppärästi nyt saanut. Eikä ole edes kauhean kylmää, ei haittaa vaikka vähän kastuukin itse samalla. Vedellä saa myös näpärästi pienet kolot ja välit puhtaaksi maasta. Touhutessa mietin, että jatkossakin tuo vesisuihku on kätevä pitämään pienet rakoset puhtaana töskästä ja rikkaruohoista.

Tässä tuo tämän päivän alue kohtisuoraan kuvattuna. Tuo letku on nähtävästi sen kivenmurikan ympärillä, joka tuotti eniten päänvaivaa. Mutta tästä katsottuna se kyllä sopeutuu tuohon.

Tässäpä olisi seuraavan kerran homma. Vielä on melko helppoa. Vasemman reunan mansikat vaan pitää nostaa ensin pois tuolta ja istuttaa vähän alemmas sitten putsauksen jälkeen. Muita ajattelin vain vähän varoa. Tämän jälkeen alkaakin todellinen maansiirtourakka! Mutta siis ollaan puolessa välissä operaatiota, muutama sateeton päivä niin tämä on tehty. Kyllä on mahtava fiilis!

Pihan kuulumisia ja uusia hankintoja

Eilen illasta rupesi aurinkokin viimein näyttäytymään ja hetihän se oli pihalle suunnattava tutkimaan, mitä luonto on aikaan saanut parin viime päivän aikana. Kaksi nuorimmaistani lähti mukaan, pieni mies oli aivan haltioissaan ja ekaluokkalainen pääsi istuttamaan perunaa. En raaskinut loppuja siemenperunoita pois heittää, niin istutimme ne pihan laitamille. Ei nyt paras mahdollinen paikka, mutta muuta ei nyt oikein ollut tarjolla. Jos tekevät perunoita siinä niin hyvä, mutta jos ei niin enpä pahastu.

Pihakierrosta

Mustaherukka Öjebyn vasemmalla ja Mortti oikealla

Oikein mukavasti on mustaherukat lähteneet kasvuun, ihanan vihreitä puskia ovat jo. Öjebyn on innostunut tekemään paljon nuppuja, Mortti ei vielä paljoa, mutta sehän on istutettu vasta pari viikkoa sitten.

Kirsikka Sikkolan kuulasmarja aloittelee kasvua.

Omenat Heta (vasen) ja Huvitus(oikea)

Sinikka luumu

Mansikoissa lajikkeina ainakin Polka ja Lumotar.

Hedelmäpuut ovat lähteneet kevääseen hyvin. Vielä ei näy merkkejä kukista yhdessäkään näistä, mutta tämä on vasta ensimmäinen kesä meillä niille. Kasvatelkoot itseään rauhassa alkuun. Mansikat innostuin laittamaan tasanteen kivikon reunaan, mutta osan joudun siirtämään vähän alemmas, kun siistin tuon penkereen.

Metsävaahtera

Tuomi

Purppuratuomi

Tammi

Puut ovat kyllä hyvin lähteneet kasvamaan, tuomi on tehnyt jopa yhden kukkatertun. Se on vielä nupussa, mutta aika ihana ylläri. Tammi on hitain ja silmut vasta ihan aikeissa avautua, mutta hiljaa hyvä tulee.

Pihajasmike

Lamovuohenkuusama

Pikkusyreeni Palibin

Kääpiöhappomarja

Juhannusruusu

Pikkujasmike

Pensaatkin alkavar vihertää. Lamovuohenkuusamalla on kiva kevätväritys ja kääpiöhappomarja hehkuu ihanan punaisena auringossa. Palibin näköjään haluaa kukkia runsaasti tänä vuonna, niin runsaasti kuin tuo pieni taimi vain pystyy. Pikkujasmikkeeni ei tainnutkaan selvitä talvesta ihan niin hyvin kuin alkuun ajattelin. Se tekee joka kevät hitaasti lehtiä, mutta nyt näyttää siltä, että puolet pensaasta on kuollut. Täytyy sitä vielä vähän seurata ja leikata sitten, kun se on kasvattanut vähän isommat lehdet. Harmillista.

En muistanutkaan, että olin varjoisaan penkkiini istuttanut kesäpikkusydäntä. Äitini puhuu tästä pikkusärkynytsydän nimellä. Näitä on peräti kolme tämän kokoista puskaa. Osassa näyttäisi olevan mesiangervoa ja vuohenputkea seurana, täytyykin kitkeä ne heti pois. Ja onpa kuvaan päässyt yksi tulppaanikin! Josko se kohta avaisi kukkansa minulle.

Kakkos tasanteen tulpaanit ja se pieni narsissi. Narsissi on kohta kukkansa kukkinut, mutta tulppaanit vasta rupeamassa aloittamaan.

Pörriäinen touhuissaan.

Tässäpä onkin varsinainen yllättäjä. Lykkäsin tämän valeeseen vasta viime viikolla, kun ensin löysin muutaman juurakon tätä jätesäkistä. Tämä on siis syksyllä minulle tullut isännän mummolta, olin vain silloi jo aivan loppu ja ärsyyntyneenä heivasin jätesäkin liiterin nurkalle ajatuksena heittää se pois. Säkki unohtui siihen kuitenkin koko talveksi. Toissa viikolla tutkailin, mitä säkissä mahtaa olla ja kas kummaa siellä majaili läjä juurakoita, jotka olivat lähteneet kasvuun! No ajattelin sitten, että kaippa ne olisi hyvä maahan laittaa. Nostin ne muoviruukkuun, mutta sitten tulikin viivästyksiä ja juurakot olivat ruukussa pihalla. Viime viikolla muistin ne ja mietin, että jokohan ne nyt ovat kuolleet, kun olivat niin kuivuneen näköisiä. Laitoin ne kuitenkin maahan ja perhana nehän elävät vieläkin! Jos en väärässä ole, nämä ovat sormivaleangervoja. En oikein tiedä minne ne haluaisin, ilmeisesti ovat hanakoita leviämään. Näinkin voi siis joskus käydä.

Uusia tulokkaita

Viime viikolla kävn Jysävkylän reissulla Hankkijalla. Oli ultrapäivä radin takia. Olen jo hetken mietiskellyt, kun viime vuonna intohimona keväänä oli kaikki keltaisen ja oranssin sävyt, mutta nyt mieleni tekee laittaa kasvamaan vain vaaleanpunaista ja lilaa. En tiedä voiko tämä johtua masuasukin sukupuolesta, mutta ultraajan mukaan olemme saamassa perheeseen tyttövauvan. Yritän kuitenkin vähän monipuolistaa värivalikoimaa, koska olen aina tykännyt kaikista väreistä puutarhassa. Tämä on varmasti vain ohimenevä vaihe.

Hankkijalta siis oli tarkoitus ostella kärhöjä. Olin listannut mieleisiäni ja suurimman osan niistä löysinkin. Tähän verkkotukeen halusin alunperin valkoista ja punaista, mutta kaupassa mieli muuttuikin vähän vaaleanpunaisempaan päin. Nyt siinä nököttävät (oikealta vasemmalle) Jan Pawel II, Omoshiro ja Hangley Hybrid.

Kolmijalkainen köynnöstuki sai pelkästään sinisiä kärhöjä. Vasemmalla on Warszawska Nike, josta tosin en nyt tiedä, että onko sinininen niin kuin kuvassa vai punainen niin kuin netin kuvissa. Takana on Blue Angel ja oikealla Multi blue. Mitähän tuohon keskelle voisi istuttaa? Jotain maanpeitekasvia, joka viihtyy varjossa kenties?

Tässä näkyy myös vähän kivipenkereen aikaansaannoksiani. Muutama kivikkokasvi siis lähti mukaani Hankkijalta, en vain kerralla kehdannut useampia hommata. Tässä siis mirrinminttua, violettia/punaista sammalleimua, punainen patjarikko, valkoinen patjaharso sekä violetin värinen tarhakylmäkukka. Ihastuin siihen kaupassa, olinhan jo blokeista ehtinyt sitä mietiskellä aiemminkin. Lisäksi tähän pelastin nurmikolta sen jalopähkämön.

Tässä lähemmin jalopähkämö, kylmänkukka ja sammalleimu.

Seuraavaksi onkin aika lähteä pihalle kivipenkereen kimppuun. Homma kyllä joutuisi nopeammin ilman masuasukkia, kun voisin nostella vähän isompiakin kiviä. Josko se isäntä illalla sitten ehtisi avuksi pellolta.

Tuntemattomia kasveja

Se alkaakin olla taas sitä aikaa, kun isännän mummo on aloittanut takapihansa kuopsuttamisen. Joskus tuntuu, että hän kaivaa ylös kaikki kukkansa joka vuosi ja istuttaa ne uuteen paikkaan. Ja jakaa ne siinä samalla. Kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, mutta taitaa ikä jo painaa hänelläkin. Nyt hän kantaakin sitten lähes kaikista kukistaan jakotaimen minulle. Valitettavasti suurin osa vaan on aika hentoisia tai hyvin vähäisien juurien kanssa kaivettu ylös. Toinen ongelma on tuleekin kasvien nimien kanssa. Hän ei niitä enää muista ja minä en kaikkea tunnista, sitten pitäisi keksiä niille paikat. Siinäpä haastetta kerrakseen. Tällä kertaa (tuossa pari päivää sitten) sain kuulemma satsin maanpeitekasveja, tai ainakin hyvin matalana kasvavia kukkia.

Tässä yksi niistä. Tekee ihan pieniä keltaisia kukkia. Vähän niittyleinikin näköisiä. Mahtaako joku leinikki sitten ollakin. Tästä saate sanat mummolta olivat, että leviää hyvin.

Tämä tuo mieleen lähinnä sisäkukkien tuntokasvin tai virna. Tekee kuulemma kukinnon pienen varren päähän. Jotenkin tutun oloinen on, mutta en ole osannut sitä löytää vielä googlellakaan. Mahtaakohan tuo lila kukkanen vasemmassa yläkulmassa kuulua tähän kasviin vai olla pieni särkynytsydän? Lisäksi näiden mukana tuli ihan pieni purppurainen apila. Sen nimi oli kyllä ihan kielen päällä, mutta aivoni ovat kyllä ihan hölmöt olleetkin viime aikoina ja unohtivat heti.

Tässä nuo suipot lehtykäiset olivat osa kiinni pienissä sipuleissa. Siis ei läheskään kaikki ja mielessä kävi, että onko normaalia vai onko sipulit vain jääneet nostamatta maasta. Tästä tuli mieleen ruohosipuli, mutta en kyllä vielä maistanut testatakseni. Jotain kurjenpolvea näyttäisi tulleen näiden mukana myös.

Kätevähän näitä on ilmaiseksi saada, mutta vähän huolestuttaa sekin, että tämän mummon rivitaloasunnon takapiha on lehtomainen ja siellä on solkenaan lehtokotiloita. Alkuun yritin huuhdella kaikki mullat pois näistä, mutta niitä tulee välillä niin tiuhaan, että meni vähän mielenkiinto. Olen lykännyt nämä kaikki valeeseen meidän havumetsikön laitamalle, josko ne kotilot eivät siellä kauheasti menestyisi. Seurailen niitä säännöllisesti, viime vuonna ei vielä näkynyt kotiloita.

Kivipenkereen siistiminen osa 1

Nyt alkaa puutarha olla siinä kuosissa, että voin pikku hiljaa alkaa keskittyä ehkä jopa suurinpaan tai ainakin työltään raskainpaan projektiin. Talomme siis rakennettiin tontin/tilan korkeimmalle kummulle, vähän niinkuin ennen vanhaankin oli tapana. Takapihallamme oli siis jyrkähkö mäki alunperin, joka laskeutui kohti pientä jokea. Koska tontilta nousi maatöiden ohessa niin paljon lohkareita ym., päätimme isännän kanssa tehdä takapihalle penkereet, jotta saisimme hieman tasaista lisätilaa pihamaalle. Haasteita tämä toki on tuonut jo muunmuassa kukkapenkin istutuksessa. Seuraava haaste olisi saada penkeireiden kiveykset nätiksi. Ja miksikö vasta nyt? Koska isäntä tuttuun tyyliinsä hommasi kaivurin itselleen noin kuukaudeksi ja samalla kaivuu hommia kylän tutuille aivan liian paljon. Kun oman pihan kaivamisesta ei makseta, se tehtiin melko nopeasti ja minä jouduin tekemään kompromisseja. Seuraavat vuodet näyttävät, mitä onnistun loihtimaan vai säästänkö vain rahaa, että saan osan paikoista muokattua uudelleen.

Fiksumpaa toki olisi ollut muotoilla penger ensin, laittaa rikkaruohokangasta tai jotain vastaavaa vahvaa penkereeseen ja asetella kiven lohkareet siihen nätisti. Sitten olisi helppo lisätä uutta multaa koloihin, joihin haluaa kivikkokasveja istuttaa. Vähemmän hikeä ja kitkemistä. Perustus vaiheessa tämä vie enempi aikaa ja rahaa, joten siinä kaksi syytä miksi meillä mentiin nyt vähän "oikaisten".

Tässä on siis kuvaa ensimmäisestä penkereestä vasemmalta puolen pihaa kuvattuna (talolta päin katsottuna). Tämä näyttää minusta ihan siedettävältä. Joitain koloja löytyy, johon voisi muualta pihasta löytää täytekiviä ja osa maa-aineksesta pitäisi saada pois ennen varsinaisia istutuksia. Mutta tämä on aika helppo ajatella kukkivaksi kivikkoparatiisiksi vielä joku päivä!

Tältä näyttää suunnilleen puolen välin tienoilla. Lähemmin tarkasteltuna tässä alueessa on ehkä enemmän maa-ainesta kuin vasemmassa laidassa, mutta muuten mennään melkein samantyylisenä. Koska nämä kivet on vain vyörytetty tai vähän sipsien kaivurilla aseteltu, ei tuolla takana ole mitään kangasta tai rikkaruoho/juuriestettä. Tämä siis tietää aika runsasta kitkemistä minulle, mutta toivottavasti kivikkokasvit valtaavat sen ajallaan niin, että kitkentä tarve vähenee huomattavasti.

Tämä on nyt sitten oikean kulman näkymä. Ihastuttava. Sieltä löytyy maata niin perhanasti sekä juuria ja kantojakin. Kasvaa siellä varmaan vielä koivu ja kuusikin. Saa nähdä miten ne saan revittyä irti. Tästä vasemmalle mennessä tulee sitten kuunlilljapenkki, joka on melkoisessa rinteessä myös. Tätä mietin, että jos en saa järkevästi siistittyä, niin että kivikkoa tulisi enemmän näkyviin, laittaisin tähän paljon mirrinminttua ja muita voimakkaasti leviäviä maanpeitekasveja. Tiedä sitten, että onko minulla niiden kasvien kanssa joku päivä vielä ongelma.

Kakkospenkere puotaakin mahtavaan pusikkoon, joten sille en vielä rupea mitään isompia töitä tekemään. Jotain kivikkokasvia laitan jo tuosta reunalta kasvamaan alaspäin. Ja loput inspiraatiot näkee sitten ajallaan. Jos/kun tuo alin taso tehdään puutarhaksi, niin sitten viimeistään keskityn siihen kunnolla. Tietenkään sinne ei kannata mitään pajua päästää kasvamaan isoksi kivien väliin, sitä ei sitten kitke sieltä millään ilveellä pois.

Urakan otan itselleni haasteena! Ja hommaan ajattelin ryhtyä aseinani katu- ja juuriharja, erikokoiset lapiot sekä vesi. Jos ei letkusta tule tarpeeksi kovalla paineella, niin sitten kokeilen painepesuria. Näillä olisi siten tarkoitus putsata kivet ja siistiä kivien välit. Jos sinulla on muitakin ideoita, niin otan ne mielelläni kokeiluun!

Pikkuisen jo kokeilin kulmasta. Kyllä tästä hyvä tulee, kun malttaa kuopsutella. Olisi varmaan hyvä aika tutustua kivikkokasvien maailmaankin.