DIY-joululahjat

Huh huh, tämä postaus oli tarkoitus tehdä jo alku viikosta, mutta se onnettomasti jäi kiireisen viikon jalkoihin. Ehdin jo miettiä, etten teekään tätä ollenkaan, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin. Tämä on myös tältä vuodelta viimeinen postaus, sillä ajattelin laittaa blogin pienelle joulutauolle ja jatkaa tammikuussa uudella energialla! Mutta mennäänpä siis niihin näpertelylahjoihin.

Anoppi löysi kesällä varastoistaan heille jääneitä mehiläisvahalevyjä ja kiikutti ne minulle. Niistä syntyi liuta erikokoisia kynttilöitä ihan vain rullaamalla levy kynttilänlangan ympäri. Erikokoisia saa näppärästi leikkaamalla levy eri suuntiin kahtia. Ihan pienimmät kynttilät tuossa etualalla tein taittamalla vahalevyn puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Sydänlangan laitoin lyhyemmän sivun mukaan. Lyhyt ja paksu kynttilä tulee, kun taittaa levyn pituus suunnassa puoliksi, ja pitkät kynttilät on taitettu lyhyemmän sivun mukaan puoliksi. Koko levystä en ruvennut tekemään pitkää ja paksua kynttilää, kun se ei tuntunut minusta sopivalta. Itselle kokeilin vielä tehdä lyhyen ja extrapaksun kynttilän laittamalla kaksi puolikasta päällekäin. En ole vielä polttanut sitä, mutta se oli ihan kivan näköinen.

Kynttilät sai ympärilleen askarteluhyllyltä löytyvät paperikoristeet ympärilleen, sidoin ne yksinkertaisen koristeellisella niinillä. Saippuat päädyin paketoimaan valkoisella silkkipaperilla. Nuo ihanat pyöreät joulutarrat löytyivät Prisman askarteluhyllyltä.

Äidille ja isälle tein pakettiin vielä suolakuorintavoiteen. Löysin kivan ohjeen Askel Terveyteen -sivustolta. Se sopii hyvin kuivalle ja hilseilevälle iholle, joten ajattelin ilahduttaa heitä tällaisella. Ohje löytyy linkistä parin muun kuorintavoiteen lisäksi. Kopion käyttämäni ohjeen myös tähän. Pieneen pilttipurkkiin mahtui noin 3/4 osaa määrästä.

Merisuola ja laventeli kuorintavoide:

Ainesosat

1,25 dl suolaa

4 rkl kookosöljyä

1 rkl kuivattua laventelia

16 tippaa laventelin eteeristä öljyä

Valmistus

Sekoita ensin suola kookosöljyn kanssa.

Lisää kuivattu laventeli ja laventeliöljy.

Sekoita lopuksi niin kauan kunnes kaikki ainekset ovat hyvin yhdistyneet.

Käyttö

Levitä tätä suihkussa hieroen hellästi.

Anna vaikuttaa muutaman minuutin ajan.

Huuhtele runsaalla vedellä.

Paketit valmiina toimitettaviksi saajilleen!

Askartelin myös pienelle kummitytölleni muistolaatikon. Sinne voi tallettaa pieniä muistoja elämän varrelta. Materiaalit ja värit valitsin luonnonläheisiksi, osittain antamaa lahjaan minun omaa henkeä, mutta myös tiedän, että lahjan saaja ja (tai) ainakin hänen äitinsä ovat saman tyyppisiä. Ihan pelkkää laatikkoa vain en askarrellut vaan sisään sujahtaa myös valokuva minusta ja kummitytöstä ja kuvalle olen askarrellut kehyksen samaan pelkistettyyn tyyliin. Ja lähtee pakettiin myös käsityölahjakortti, jossa kummityttö (tai ehkä vielä hänen äitinsä) valita, millaisen vaatekappaleen hänelle teen.

Söpis lahjakortti, sopii paketin tyyliin ❤

Eräs heräteostos tuunattavaksi

Enpä minä tajunnut parista lahjasta ottaa kuvaa ennen paketointia, mutta ne olivatkin jo enemmän kuin näpertelyä. Tein nimittäin pipon ja sukat pariin pakettiin. Tarkoitus oli tehdä myös käsivoidetta, mutta se ei ollut minulle niin helppoa. Lopputuloksesta tuli kokkareinen, enkä osannut korjata asiaa, joten se jäi pois sitten.

Valikoin tähän viimeiseen kuvaan viikolla tehdyn heräteostoksen, sillä ajattelin tuunata sen jossain vaiheessa. Sopii siis teemaan kivasti.  Ajattelin pienentää tuota pöytälevyä vähän ja tehdä siitä tummanpuun värisen. Alaosasta en sitten olekaan aivan varma, minkä värisen siitä tekisin. Millaisen itse tuunailisit?

Kirjoittaminen jää siis pienelle tauolle, käyn lukemassa blogeja silloin tällöin ja saatan kommentoidakin, mutta....

Tämän myötä toivottelen kaikille hyvää joulua!

Pientä diy-puuhaa puutarhan antimista

 

No huh huh, ollaan päästy jo joulukuuhun! Ajattelin kirjoittaa vähän mun tämän vuoden jouluvalmisteluista. Ja tämä kukkainen kuva liittyy asiaan erityisesti. Ruiskaunokki kuuluu lemppareihini yksivuotisista kukkivista. Kylvin keväällä sitä runsaasti ja niiden kukinta oli nyt ainakin kohtuullinen. Ajatukseni oli jo tuolloin napsia kukkia talteen ja kuivata ne jatkokäyttöä varten ja tässäpä kerron operaatiosta ja parista käyttökohteesta. Ehkäpä joku saa inspiraatiota itselleenkin!

Keräsin pienen kukkakimaran ruiskaunokkeja noin 15cm halkaisijaltaan olevaan kippoon. Ihan älyttömästi en tosiaan näitä saanut, osan kuitenkin jätin paikoilleen toiveena saada ne siementämään alueelle ensivuodeksi näitä ihania sävyjä.

Minä päätin silputa ne ennen kuivatusta, koska käyttäisinkin ne näin silputtuna. Minulla on käytössä Evermatin kuivuri ja nämä ei kauhean kauaa siellä tarvinnut olla. Jos en väärin muista, kuivatin nämä n. 30 asteessa.

Heti kuivatuksen jälkeen.

Vähän tosiaan laihaksi jäi minun saaliini näistä tänä vuonna, mutta kyllä ne riittivät suunnittelemiini pikku juttuihin. Ruiskaunokkipurkin vieressä on purkillinen ruusun terälehtiä, niitäkään ei paljoa raaskinut tuolta säilöä.

Hyvinkin helppo ja melko suosittu diy-juttu, eli jalkakylpysuola valmistui näpeästi. Itse tykkään yhdistää karkeaa ja hienoa merisuolaa, koska koostumuksesta tulee minulle mieleisempi. Mittasin siis lopulliseen purkkiin ensin suolanmäärän, että tein oikean verran. Sitten kaadoin kulhoon, jossa oli helpompi sekoittaa aineet keskenään. Ruiskaunokkien lisäksi tähän nappasin rosmariinia mukaan. Rosmariinit pelastin pakkasten tullessa omaan ruukkuun ja otin sisälle. En tiedä selviääkö se kevääseen asti, mutta ehkä käytän sen hyödyksi ennen kuin se kuolee.

Rosmariinin lisäksi laitoin mukaan Young Livinin laventeliöljyä. Olen näihin öljyihin ihastunut niiden aitojen ja sata prosenttisen sisällön takia! Se on aivan kuin laventelipuskaa nuuhkisi. Tipautin pikkuisen reilut 10 tippaa seokseeni. Laventeli rauhoittaa mieltä ja siksi valikoitui tähän. Rosmarinin sanotaan edistävän verenkiertoa, joten se on oikein hyvä jalkakylvyssä.

Ihana laventeli-rosmariini seos ruiskaunokeilla. Hyvä rauhoittamaan kiireisen viikon jäljiltä.

Ja tietty purkitin sen nätisti vaikka tämä jalkakylpysuola on tarkoitettu ihan omaan käyttöön. Mutta täytyyhän sitä välillä tehdä itsellekin jotain ihanaa eikä vain purkittaa epämääräisesti.

Toinen projektini. Olen innostunut myös tekemään itse saippuoita. Nämä lähtevät sitten lähipiirille joulumuistamisina, osa sellaisenaan ja osaan teen vielä jotain muuta mukaan. Näihin siis olen tilannut saippuamassan, muutaman tein perusmassasta ja suurimman satsin sheavoi-kaurasaippuamassasta. Sulatin massan vesihauteessa, jonka jälkeen lisäsin väriaineen ja ruiskaunokin ja ruusun terälehdet. Vihreä väri tulee spirulinajauheesta, keltainen kurkumasta ja valkoiseen ei tullut väriä. Ruusunterälehdet muuten silppusin pieniksi. Näihinkin käytin eteerisiä öljyjä tuomaan rentouttavaa taikka raikastavaa tuoksua. Laitoin vihreisiin saippuoihin thieves ja christmas spirit -öljysekoituksia noin kymmenen tippaa molempia. Niistä tuli jouluisen mausteisia. Keltaiseen saippuaan tipautin citrus fresh öljysekoitusta. Siinä on siis useampaa sitrushedelmää ja sitä meni n.15 tippaa. Valkoisiin saippuoihin tuli terälehtien sijasta piparmintun lehtiä silputtuna ja männyn eteeristä öljyä. Se on mielestäni tosi kiva kompo. Tiputtelin sitäkin noin 15 tippaa.

Näitä on kiva tehdä silloin tällöin ja ovat näppäriä lahjoja. Kunhan muistaa antaa lahjan saajalle tarpeeksi hyvät ohjeet ja tiedon mitä sisältää. Nämä menivät toistaiseksi laatikkoon odottamaan paketointia ja niitä muita väkerryksiä, niistä teen erillisen jutun. Tuo kananmunan muotoinen silikonimuottivuoka on muuten tupperwarelta joskus hommattu. Nyt se pääsi viimein käyttöön, kun en sitten innostunutkaan leipomaan sillä mitään. Niin ja se olisi mainittava, että eteeriset öljyt lisäsin massan sekaan vasta sen jälkeen kun olin ottanut kulhon pois vesihauteesta. Se ennätti ihan hetken myös jäähtyä, mutta kauaa sitä ei kannata jäähdytellä, kun jähmettyy aika nopsaan.

Näin, tällaista tälle päivää ja huomenna onkin itsenäisyyspäivä. Eli toivottelen jo nyt kaikille,

hyvää itsenäisyyspäivää!

Puutarhavuosi 2022

Minnan, Hiidenkiven puutarhassa -blogista, aloittama jo useampana vuonna käyntiin pyörähtänyt Puutarhavuosi-haaste tuli minulle nyt ensimmäistä kertaa. Minut tähän haastoi Päivi, Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja lähdin mukaan oikein mielelläni!

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja

d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tähän kysymykseen ei vaihtoehdoissa ollut oikeanlaista vaihtoehtoa. Vastaisin, että kiveysten teko olisi sellainen, mitä en aiemmin ole oikeasti tehnyt. Sitä tuli kesällä tehtyä nyt sitten ihan muutaman vuoden edestä, niin reunakiveä kuin patiotakin.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti

b. Ai missä?

c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Tämä kyllä yllätti itsenikin, mutta keväällä mietityt asiat, jotka halusin tänä vuonna saada aikaiseksi, jokseenkin pääpiirteittäin tuli tehtyä. Ainoastaan marjapensaiden alta nurmikon "vaihtaminen" kuorikatteeseen jäi vähän kesken, mutta sekin jäi tosi hyvälle mallille. Lisäksi syksyn aikana tuli melkein vahingossa toteutettua muutama ylimääräinen juttu, joiden pariin epäilin pääseväni vasta ensi vuonna tai myöhemmin. Kasvimaan laajennus oli kyllä pienenä toiveena pääkopassa jo keväällä, mutta muita isoja projekteja tehdessä se liukui taka-alalle, koska aika ei tuntunut riittävän. Sitten se saikin iloisen sysäyksen eteenpäin ja puutarhavuodelle tuli oikein mieluisa loppu.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei

b. Yksi

c. Muutamia

d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

No kyllähän niitä taas tuli, mutta hillitymmin kuin edellisenä vuonna. Osa onneksi lahjoitettuna kaivuu palkalla. Ostetut tulivat niin ripottain, että eipä sitä laskuissa pysynyt!

Tein uusilla hankinnoilla yhden alueen kokonaiseksi. Seuraavaksi tämän kanssa alkaa tarkkailun vuodet, mikä toimii ja mikä ei, tarvitseeko poistaa tai lisätä jotain?

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.

d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Jep menihän noita. Parhaiten muistissa omenapuu, joka parin vuoden jälkeen päätti vain kuolla. Sitten oli muutamia syksyllä istutettuja taimia/juurakoita, jotka eivät keväällä sitten lähteneetkään kasvuun. Näistä eniten harmittelin kirjokurjenmiekkaa, joka olisi ollut varsin upea. Näin optimistisena puutarhaihmisenä mietin edelleen, että voihan se lähteä vaikka ensi vuonna, eikös? Heh! Ja olihan noita myyrä, jänis ja oravatuhojakin, jotka harvensivat varsinkin kukkasipuleita.

Kuollut omppupuu, tämän tilalle tuli Sokerimiron.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

No ainakin mongolianvaahtera ja magnolia olisivat kivat, mutta saa nähdä löytyykö pihasta sopivaa paikkaa niille. Maakellari olisi varmaan seuraava juttu, mihin ajattelin tähdätä, sehän piti tulla jo pari vuotta sitten...

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

a. Sää

b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Sääpä hyvinkin. Jos edeltävä kesä oli täällä kuiva kuin korppu, niin tämä oli sitten jotain aivan muuta! Vettä tuli ihan älyttömästi ja olenpa nyt sitten ensimmäistä kertaa herännyt vesisateen takia. Sinä yönä tuntui, että meidän katon päälle on ilmestynyt vesiputous, niin mahtava oli pauhu silloin!

Ja minulle jäi mieleen myös kasvien vaisu kukinta. Moni kasvi jätti kokonaan kukkimatta ja todella moni kukki hyvin vaisusti. Poikkeuksina taisivat olla liljat, malva ja pensashanhikit. Niin ja kevään kukkasipulit nyt kukkivat hyvin. Ehkäpä tämä vuosi oli niille juurtumisaikaa? Kaikki on kuitenkin istutettu viime vuonna ja lannoituspuolen hoidin tunnollisesti. Tai sitten syy sateisen ja pilvisen kesän. Joka tapauksessa se jäi mieleen ja toivottavasti ensi vuonna kukkivat paremmin.

Tämä alue tarvitseen keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja ja muutaman ihan syksyllä kukkivan. Muutoin kukkaloisto jää vain näiden ihanien liljojen varaan.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Taisipa olla nurmikonreunakiveyksen ja pation naputtelu. Siinä oli hommaa melkein koko kesäksi vaikka kaivuri saatiinkin apuun. Huh, miten siinä olisikin tunteja vierähtänyt, jos olisin sen käsipelissä kaivanut!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jaa-a, oikeastaan voisinpa sanoa, että pation ja nurmikonreunan kivet. Ne olivat todella hyviä löytöjä Torista, sain säästettyä paljon!

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!

b. Ehkä...

c. Aivan liian monta!

d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

En muistaakseni hankkinut tänä vuonna mitään herkempää kasvia, mutta parin kasvin kohdalla on tullut mietittyä useampaan otteeseen mahdollisia haasteita. Isotähtiputki ja lyhtykoiso ovat kovia leviämään, mutta otin ne vastaan siitä huolimatta. Istutin ne paikkaa, missä niiden leviämishalut eivät pitäisi olla haitaksi. Kuitenkin vähän jännittää, saanko niistä kauniin kukkapenkin vai kauhean riesan!

Tämän alueen vieminen loppuun olisi varmaan hyvä keskittymiskohta ensi vuodelle! 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

No, tänä vuonna ainakin valkoinen malva! Se jaksoi kukkia pikku pakkasista huolimatta, aina tähän kunnon pakkasjaksoon ja lumeen asti. Hieman se välillä hiipui, mutta aloitti sitten oikein komeana uudestaan. En edes käynyt kuin muutaman varren katkomassa siemenkirjeeseen siitä. Mitähän, jos ensi vuonna napsisin siitä säännöllisesti kukkineet varret pois. Samalla vähän karsisin sen leviämistäkin.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Hmm, ehkäpä pienesti petyin taimena tilattuihin kesäkukkiin. Tai oikeastaan siinäkin omaan osaamattomuuteeni saada ne kasvamaan loistaviksi yksilöiksi. Osa noista pienistä taimista kasvoi sitten syksyllä hyvin, joten keväällä taisin hoitaa asiat kehnosti.

Tämä asetelma näytti suunnilleen samalta loppukesästä. Pelargonit kasvoivat kohtuullisesti ja etualan vaalealehtinen kasvoi syksyllä reippaasti. Lisäksi salaatti ruukku täyttyi.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin

b. Kiviin / Kiveyksiin

c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...

d. Puutarhamatkailuun

Siitä huolimatta, että tein mainion hintaiset löydöt torista, meni suurin osa kesän budjetista niihin kiviin.

13. Mitä opit?

Opin varmaan paljonkin pieniä juttuja, joita ensi kesänä tekee toisin. Kuitenkin tärkeimpänä opin paljon itsestäni puutarhurina. Millainen toimintatyyli sopii minulle, mitä asioita pidä tärkeinä työskennellessä ja asettamaan rajoja. itsensä kuunteleminen on ollut kyllä tämän vuoden juttu ja se näkyy myös puutarhajuttujen puolellakin. Ihan kaikessa se yletön suorittaminen on vaan ihan liian raskasta, jos mistään ei kerkeä nauttimaan. Lopulta asiat maistuvat puulta vaikka olisivat alkuun olleet aivan lemppareita. Tältä pohjalta on mielenkiintoista lähteä seuraavaan vuoteen tekemään asiat juuri niin kuin itselle tuntuu sopivalta!

Tämä viime vuonna kesäkukkana ostettu kaunokainen kuuluu ilmeisesti jalokelloihin. Taitaa tykkätä paikastaan, johon sen viime syksynä istutin.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?

b. Kunnianhimoisin odotuksin?

c. Kauhunsekaisin tuntein?

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

No kyllähän sitä jo osottaa pääsyä uudestaan puutarhahommiin vaikka vastahan ne päätökseen saatiin. Mutta ihan kauheasti minulla ei vielä syyhytä sormia, koska nautin tällä hetkellä talven tuomasta mahdollisuudesta keskittyä vain ja ainoastaan suunnitteluun. Niin oman kuin muidenkin puutarhojen ja sen oman tekemisen järkevään hallitsemiseen.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En ole varma onko jo haastettu, mutta laitetaan haaste teille:

Puutarha eloa

Puutarhan Lumo

Lappalainen etelässä

Ja muistakaa käydä laittamassa tieto Minnalle Hiidenkiven puutarhassa -blogiin!

Metsäpuutarhan muutoksia

Nyt kun sesongin työt on saatu tältä erää päätökseen ja lumikin (vielä toistaiseksi) näyttäisi olevan tullut jäädäkseen, onkin hyvä selailla galleriaa ja katsella, mitä on saanut aikaiseksi. Ajattelinpa siis laittaa vähän yhteen, mitä metsäpuutarhalle kuuluu nyt.

Sain siis vähän uutta inspiraatiota alueeseen täältä blogimaailmasta ja jotain pientä muutosta tein jo heti. Eli siirsin osan alppiruusuista eri paikkaan, kun ne vielä ovat pieniä eivätkä juuret ulotu laajalle. Tämä alue varmaankin muotoutuu vähän muiden sivussa pikku hiljaa. Alppiruusut Haaga ja Kristiina jäivät paikoilleen. Pekka siirtyi kauas ja näkyy pienenä tummanvihreänä laikkuna kuvan yläreunassa. Pienet Tiuku-alppiruusut siirtyivät toinen tuonne taaemmas männyn juurelle ja toinen kivikasan vierelle, kuvassa oikeassa reunassa. Syyshortensia siirtyi myös, sillä se oli uhkaavasti isännän ruohonleikkuun tiellä. Se nöpöttää nyt vasemmalla takana mäntyjen välissä. Hommasin uutena tänne höyhenpensaan, johon ihastuin viime vuonna jossain blogissa. Pahoittelen, muistini pätkii tällaisissa asioissa ja näin ne vain unohtuu! Ja löysin Konneveden Savottamarkkinoilta kesällä ihastuttavan risupöllön! Sen selkään istutin loppu kesäksi hopeavillakon.

Tämä kuva on viime vuodelta, jossa näkee miten alppiruusut olivat. Lisäksi huomaa nopsaan, että karsin tuon leppä- ja koivupöheikön tuolta männyn juurelta. Pöheikön takana oli saamiani kasveja valeistutuksessa ja nyt ne sieltä ovat siirtyneet paikoilleen. En vielä tasoitellut loppuja multia tuonne taakse, mutta josko se tässä joskus tapahtuisi. Oikeastaan isännän piti tehdä se kaivurilla, mutta unohdettiin se ihan tyystin silloin, kun kaivuri meillä oli.

Syksyn alemyynneistä nappasin kalliokielon ja istutin sen kivien juurelle. Keittiön ikkunasta katsottaessa se on kivikasan takana, mutta levitessään se varmaan näkyy sinnekin. Höyhenpensas on hieman piilossa heinien takana oikealla yläkulmassa ja matala alppiruusu Tiuku näkyy vasemmalla kivien takana. En tiedä rapsinko pois nuo heinät vai annanko niiden olla. Se asia lutviutuu alueen muotoutuessa, joten en revi siitä ressiä.

Tässä syyskuvassa onkin höyhenpensaalla jo ihana ruskavärinsä yllä! On sinne näemmä lapset kiikuttaneet linnuille ruokamaatinkin. Suunnittelin tekeväni jonkunlaisen polun tuosta vasemmasta reunasta. Se menisi kiemurrellen höyhenpensaan ohitse tuonne metsään ja sittenpä en vielä ole suunnitellut, että minne se kiemurtelisi. Se on yksi asia, joka muotoutuu vuosien varrella. Kasvaa sitä mukaan, kun keksin aluetta laajentaan metsästä puutarhaksi. Katsotaan sitten, missä vaiheessa isäntä käskee lopettaa!

Oli pakko ottaa vähän kuvaa tästäkin suunnasta, kun tuo oranssinkeltainen väri on vaan aika ihana! Kivien takana tulee olemaan pakollinen rakonen traktorille, jotta isäntä pääsee tekemään halkoja. Lisäksi näyttää siltä, että tässä osaa metsikössä tulee olemaan jonkinlainen pieni varasto traktorin laitteille kuten perälevylle ja kauhalle. Niiden kanssa tulee toimeen. Minusta vaan alkaa tuntua taas, että tekisi mieli tehdä kaikki alueet kerralla ja heti valmiiksi! Noh, täytynee tehdä mielikuva harjoittelua ja vaikka piirtää ne valmiiksi, jos se rauhoittaisi ylimääräistä intoa. Hiljaa hyvä tulee!

Iloista marraskuuta! Vaan kohtahan ollaan jo joulukuussa!

Ensilumi ❤️

Aamulla olikin ihanat tunnelmat, kun heräsimme pikkuisännän kanssa lastenohjelmia katsomaan. Ihasteltiin ensin vähän ensilunta ikkunasta vaikka äippä taisi olla enemmän innoissaan kuin pikkuisäntä. Ei ihan vielä taida pojalla olla samanlaista käsitystä asiasta. Noh, sillä välin kun pikkuisäntä katsoi lastenpohjelmia, kävi äippä napsimassa lumisia kuvia pihalla. Oli ihan hyvä lähteäkin heti herättyä, pihalla oli jo lämpöasteita ja lumi oli jo muuttumassa loskaksi. Yrttiruukkuni olivat ihastuttavat lumisessa maisemassa. Ne pitäisi tosin viedä jo kasvihuoneeseen talveksi, mutta saavat vielä olla talvisena taiteena hetken.

Pengerpuutarha ja hedelmäpuut talsisessa asussa.

Uusi alue ja kasvimaakin ovat aivan valkoisena. Tykkään aivan älyttömästi siitä, millaiseksi kivimuurit menevät lumen tullessa. Ne ovat mielestäni mystisiä ja olen erittäin iloinen, että pihallemme niitä on pystynyt rakentamaan!

Ikuistin pikkuisännän työmaankin. Nämäkin pitäisi siirtää talveksi säilöön tai ainakin terassille, muuten jäävät lumen alle. Tuohon kohtaan meillä kasataan takapihan sora-alueen lumet, jotta saadaan aikaiseksi iso pulkkamäki. Siinä alla ei muovilelut selviä hengissä!

Viimeiseksi haluan vielä laittaa kuvan yrteistäni. Ne ovat tosiaan viimeiset ruukut pihamaalla. Nyt on jotenkin leppoisa olo tätä ihastellessa ja kirjoittaessa lämpimän kaakaomukin kera. Eilen lämmitin takkaa ja nyt olohuoneessa on todella lämmin tunnelma. Lisäksi leivinuunissa muhii hirvenpaisti leppoisissa lämmöissä ja sen tuoksut kutittelevat jo nenää! Ensilumi ei varmaan iltaan pysy, mutta tämä on ihana muistutus siitä, että talvi on aivan nurkan takana.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kasvimaan laajennusprojekti

Sain kuin sainkin uutta intoa aloittaa kasvimaan laajennusprojektin jo tänä syksynä. Aloitin tämän projektin samaan aikaan, kun touhusin uuden alueen kanssa. Siitäpä jo kirjoitinkin aiemmassa postauksessa, eli täällä. Tässä kuvassa olen jo saanut vasemmalle reunaan paljon kiviä pyöriteltyä sekä ison maakasan madallettua täytemaaksi. Porkkanat oli vielä nostamatta, mutta kasvihuone sentään saatettu talvikuntoon. Tarkoitus oli saada levennettyä kasvimaan polkuja ja tehdä toinen rivi suunnilleen suoraan toisen viereen. Lavarivien väliin ajattelin laittaa raudoitusristikoista kaaret köynnöstäville kasveille.

Tässä kuvassa taisin olla jo myllännyt ja etsinyt vielä vähän kiviä lisää. Tässä kuvassa näkee hyvin miten kapoiset nuo lavojen välit ovat. Pari vuotta sitten ajattelin tekeväni kompaktin alueen, mutta 40cm laatikoiden välissä osoittautui aivan liian kapeaksi. Nyt ajattelin leventää ne ainakin 60cm levyisiksi ja rivien väliin tulee noin metrin levyinen käytävä.

Kasvihuoneen takaosa kerkesikin jo muuttua, kun sinne tuli vietyä sepeli ja murskekasojen jämiä. Sain kivan tasaisen alueen taakse, jossa voin varastoida edes osan tavaroista talveksi. Saapa nähdä keksinkö sinne jotain näppärää vielä jatkossa. Taka-alalla näkyy lehti- ja ruusukaalit, lehtikaalia pitäisi vielä napsia säilöön. Ruusukaali kärsi kevään huonosta harsotuksesta ja se oli aivan täynnä toukkia. Ensi vuonna nikkaroin jonkun todella kestävän harsosuojan, jota pikku ihmiset eivät pääse repimään (no niin varmaan!).

Pihamaa viettää aika reippaasti myös täällä kasvimaan takana, joten sora-aluetta tukemaan tuli muutama isompi kivi. Olisin laittanut ehkä useammankin, mutta rupesi olemaan liikuteltavat kivet aika hakusessa. Sain tasoitettua kasvihuoneen ja lavojen välisen polunkin. Sitä on ollut haastava kävellä, kun se vietti tuolla lyhyellä matkalla yli kymmenen senttiä. Nyt se on tasainen, tosin tuo murske saattaa paikoitellen hieman painua vielä.

Sittenpä olenkin jo ahkeroinut porkkanat varastoon ja aloittanut käytävien leventämisellä. Osa lavojen mullista kaivoin kasvimaan taakse, että pääsin siirtelemään niitä. Osan sitten vain siirsiin lavasta toiseen. Käytävien leveydeksi tuli lopulta 66cm. Ihan vaan kun sattui olemaan sen mittaisia lautoja tuonne väleihin. Ne pitävät yläpuolisen soran omalla puolellaan, kun lavat ovat hieman alempana. Heiluinpa siinä sitten passin ja mittanauhojen kanssa ahkerasti pari päivää. Pieni sadekaan ei haitannut menoa.

Toisesta suunnasta näkymää. Viimeinen lava jää tässä vaiheessa alemmas vielä. Se oli alunperinkin reippaasti alempana, joten ajattelin laittaa siihen vain kolmannen lavakauluksen. Sen jälkeen se on muiden kanssa samalla tasolla yläreunastaan. Kuvaus vaiheessa oli jo mukavan kirkaspäivä, mutta edeltävänä päivänä jouduin jopa hetkeksi kuistille istuskelemaan, kun vettä tuli hetken niin rankasti. Sadesäällä touhuaminen on melkoisen sotkuista puuhaa...

Sitten onkin jo ilma muuttunut hieman. Koska mursketta ja kivituhkaa kerran muista projekteista oli jäljellä, laitoin sitä sitten tänne. Oli ainakin helpompi tasata nuo laatikot suunnilleen passin mukaan. Sanon suunnilleen vaikka tarkkana olinkin, mutta veikkaan, että maa elää talven aikana vielä. Tässä vaiheessa mietiskelin, josko laittaisin kuitenkin soran päälle vielä kuorikatetta, ihan vaan tyylin takia. Ajatus tuntuu hullulta, mutta itse ehkä tykkäisin enemmän kuorikatteen tuomasta pehmeydestä ulkonäöllisesti. Mutta voi olla, että tämä jää ihan sorallekin, tai kivituhkaahan tuossa tuo päälikerros on. Vasempaan reunaan tuli kerros multaa ja siihen olisi tarkoitus istuttaa jotain yrttejä niin käyttöön kuin koristeeksikin. Haluaisin salviaa ja timjamia, mutta mitenhän ne tällä vyöhykkeellä selviävät talvesta?

Suoraan edestä näkee, että toinen rivistö on selkeästi alempana. Tämä tuli ihan materiaalien puutteesta. Tarvitsisin hirveästi kiviä lisää, jotta saisin nostettua maanpintaa tuossa kohtaa tarpeeksi ylös. Nytkin maa vähän viettää tuonne vasemmalle päin tuosta toisen lavarivin jälkeen. Mutta sen uskoisin häipyvän näkyvistä, kun reunassa kasvaa komeasti jotain. Alue on nyt jäänyt tällaiseksi vaikkei se aivan valmis ole. Pääkäytävä on hieman vajavainen ja tarvitsisi täytettä, mutta se pääsi loppumaan. Tai kivituhkaa olisi vielä vähän, mutta en haluaisi sitä laittaa kovin paksua kerrosta tuohon. Mikäli ensi keväänä vielä haluan kuorikatteen päälle, niin se korjaisi asian. Taikka sitten odottelen, että viitsin hakea vaikka kärryllisen mursketta ensi vuonna. Nyt se kuitenkin saa olla tällaisenaan ja itse alan siirtyä pikku hiljaa talvi puuhiin. muutama pihakaluste kaipaa vielä varastointia ja kuorma jätettä pitäisi viedä jäteasemalle. Sittenpä minun puutarhani alkaisi olla talvikunnossa. Tästä onkin mukava jatkaa ensi vuonna!

Hyvää alkavaa kuuta kaikille!

Uutta aluetta pukkaa

Eräs asiakkaistani ilmoitti, että hänellä olisi paljon kuunliljoja lähdössä pois puutarhasta sekä yksi liian paljon tilaa vievä isotähtiputki. Innostuin vaikkei minulla ollut valmista paikkaa niille vielä. Toisaalta olin suunnitellut jo uutta aluetta ja nyt se sai lisäpuhtia ideointiin. Kuunliljojen mukana tuli muutama varsi lyhtykoisoa ja ne pääsivät takan reunalle kuivumaan. Lasten mukaan ne olivat ihan halloween koristeita. No väritys oli kyllä oikein osuva! Toivoisin, että kuunliljojen mukana tulisi tarpeeksi näidenkin juuria ja että ne viihtyisivät. Ovat ihania vaikkakin kovia leviämään, mutta valitsin niille sopivan paikan.

Ja niin, se uusi alue. No siitähän jo aiemmin mainitsinkin vähän. Eli alue puron ja kasvimaan välillä, josta ennen pitkää lähtee koko nurmikko pois. Tämä projektihan jo vähän alkoi, kun isäntä latoi kaivurilla minulle muutaman isomman kiven tuohon rivistöön. Tässä on jo yksi parin tunnin uurastus takana, kun kaivelin pihan laitamilta isoja kiviä lisää ja kärräsin tänne. Muurin tarkoitus on saada kasvimaasta iso tasainen alue. Siitä kerron sitten lisää toisessa postauksessa. Kesällä yritin hieman keikutella kaivurilla siirrettyjä kiviä parempaan asentoon ja onneton jätin sormeni parin lohkareen väliin. Otti aikas kipeää ja keskisormi turposi useaksi päiväksi. Aika kovan tällin se sai, nimittäin sormi on edelleen hieman painoarka kynnen ja nivelen välistä. Mutta eipä se nyt syksyllä ole tahtia haitannut. 

Projekti eteni tehokkaasti yhden viikonlopun aikana. Lauantaina sain jo isotähtiputken istutettua tuonne vaahteran taakse ja muutaman kuunliljan, joissa lyhtykoison juuria mahdollisesti on, siihen eteen jo. Tässä vaiheessa totesin jo, että kivimuuria täytyy kyllä korottaa vielä pikkaisen. Kunhan vain jaksan kiviä taas kanniskella. Ajatus olisi väsätä jonkinlaiset laatta portaat kivimuurin vierestä tulemaan tähän alueelle. Lisäksi teen alueelle ainakin kaksi tasoa, koska se viettää niin paljon alas päin. Pengerpuutarhan liljapenkki leviää sitten toiselta puolelta portaiden juurelle asti.

Sunnuntaina sainkin sitten jo kaivettua lopuille kuunliljan juurakoille paikat. Tahdoin runsaan kuunlilja rivistön kivimuurin reunalle ja siitä se kaartuu syreenien eteen kauniiksi reunaksi alueelle. Harmiksi en saanut autoon mahdutettua enempää kuunliljoja, kun tilaa minulla nyt kuitenkin olisi ollut istuttaa. Mutta eipä sillä mitään, saan omistani jaettua pian lisää ellei niitä taas tupsahda lisää vastaan. Illalla sain vielä idean kylvää loput omenamintun siemenistä kuunlijajuurakoiden ympärille. En tiedä oliko huono vai hyvä idea, mutta kokeilunarvoinen ainakin!

Eli tässäpä vähän ajatuksia pääkopastani. Alhaalla on ajantasainen kuva alueesta ja ylhäällä luonnoskuvaa alueen tulevasta tyylistä. Vaahteran alle jonkinlainen sora tai laatta taso, johon voin laittaa penkin istuskelua varten. Suunnittelin jo tasaavani alueen käyttäen hyödyksi vanhoja laattoja, jotka upottaisin pystyyn maahan puoliksi. Saisin siten yhden tason luotua. Se ei niinkään tuossa luonnoksessa näy, kun en piirtohetkellä muistanut, että alue on melko jyrkkä. Sitten kaavailin istuttavani tuonne vielä yhden puun. Ensin ajattalin magnoliaa, mutta en tämän syksyn jälkeen oikein usko, että se menestyisi. Ainakaan puutarhani pohoisen päädyssä. Enkä kyllä tiedä olisinko löytänyt sellaista, joka kukkii vaaleanpunaisena ja vaihtaa punaiseen syysväriin. Joten toisena ajatuksena tuli mongolianvaahtera, upean ruskavärinsä ansiosta. Toisaalta voisin kuvitella siihen myös jonkun erikoisemman pihlajan. Tämä ajatus hautuu kevääseen ainakin. Jos sinulla sattuu olemaan vinkkiä, niin kerroppa se minulle!

Tämä kuva onkin sitten inspiraatioksi ja pohdinnaksi. Alueelle tulee polku, jonka reunoille erilaisia maanpeitekasveja. Ne saavat rönsyillä vähän polullekin, kuten kuvassa. Polku kiemurtelee sillalta puutarhapenkin alueelle ja sieltä portaille, matkalla voi olla yksittäisiä portaita terpeen mukaan. Vielä muhii päässä millainen polusta tulisi. Alkuun olin varma, että haluan kuvan kaltaisen tiilistä väsätyn polun. Nyt en oikein tiedä olisiko sopivampi laittaa ihan vain murske-/hiekkapolku. Enemmän pidän ajatuksesta tiilipolusta, varsinkin oikein kierrätetyistä vanhoista tiilistä. Mutta jossain vaiheessa olin epävärma sopiiko sellainen puutarhan yhtenäiseen ilmeeseen. Toisaalta ehkä mietin kauheasti, mitä mieltä isäntä on asiasta. Eli tämäkin selviäisi keskustelemalla puolison kanssa.

Niin tai näin, rattoisaa kuunloppua kaikille!