Pientä välipuuhaa

Jopas on nyt vastustanut esikasvatuksen parissa minua tällä viikolla. Kelikin tuntuu ilkkuvan lumisateiden ja pyryjen välityksellä. Ihan alkuun minua haastoi taimimullan löytäminen, en saanut sellaista mitä halusin, mutta josko Creencaren taimimulta olisi ihan riittävän hyvää. Sittenpä oli tarkoitus istutella taimia isompiin ruukkuihin ja koulia hyvin kasvaneita yrttej. Vaan hommapa tyssäsi armottomaan ruukkujen etsintään, enkä sitten löytänyt yhtään kunnon kokoista ruukkua. Jonnekin onnistuin kesältä tulleet muoviruukutkin hävittämään. Koska en nyt jaksanut lähteä sen kummemmin metsästämään ruukkuja, homma jäi vähän silleen. Tosin sain nyt ajateltua ja pyöriteltyä ideoita, joten josko huomenissa jatkaisin hommaa reippaana. Ajattelin nimittäin tehdä käärmekurkuille paikat ihan kestokassiin. Eiköhän ne siitä tykkää sitten. Muille reppanoille täytyy mennä vähän pienemmillä purkeilla ja toivoa, että lumi pian sulaisi ja paljastaisi ainakin ruukkupiiloni. Siis miten ihmeessä ihminen ei voi muistaa minne on muoviruukut laittanut syksyllä....

No näistä lannistumatta, minulla oli aika taas kokeilla ruisleipätaikinan juurta ennen kuin se ehtii olla pakkasessa liian kauan. Ja mitäpä vielä yllätyksekseni raski kupli ja sihisi niin ettei se meinannnut kulhossa pysyä! Melkein pompin ilosta, juuri on nyt tekeentynyt hyväksi ja varmasti onnistumiset tästä vain jatkuvat. Niinpä tänään tuli leipästyä pari vuokaleipää ja tietenkin leivinuunissa. Teki mieli syödä koko liepä, mutta onhan se muillekin jätettävä. (Vaan olisihan noita leipiä ollut kaksi...)

Tämän väliviikon aikana sain viimein otettua villapaidastani kuvan. Se valmistui reipas viikko sitten vai aikaisemminkin....? Mene ja tiedä, muisti pätkii vähemmän tärkeissä asioissa. Malli on Puun vuosi ja löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta. Hieman suurehko tästä tuli minulle, mutta taidan kuitenkin pärjätä sen asian kanssa. Taisin neuloa normaalia löysempää. Osassa kohtaa piti kuljettaa kolmea lankaa mukana ja se ei ole minulla vielä kovin hyvin hallussa. Täytyy pistää se pesuun ja katsoa kutistuisiko se ihan pikkuisen.

Pientä kevät siivousta aloittelin myös ja sekin jäi kesken, kun löysin vanhan kansioni. Se oli täynnä tallettamiani neule- ja virkkausohjeita, ja osan olin jopa itse suunnitellut. Sittenpä päähäni pälkähti ajatus, että kirjoittaisin ne puhtaaksi ja miksei niitä voisi laittaa vaikka ravelryyn pikku summalla myyntiin. Eihän se ihan niin pikku juttu ollut tehdä ja yhden ohjeen näpräämisessä paperilta koneelle menikin ihan tovi jos toinenkin. Sain kuitenkin yhden ohjeen valmiiksi asti ja löysin siihen koneelta kuvankin. Muihin ohejeisiin täytyykin laittaa sitten puikot heilumaan, jotta saan sukista kuvat.

Tässäpä ensimmäisen ohjeeni sukkanen. 2017 suunnittelin esikoiselle sukan, hän oli silloin kova Frozen fani ja toivoi pitkiä sukkia, kun äitilläkin oli niitä niin paljon. Tämän myötä tein toisellekin tytölle sukat. Niissä oli kukkaisten kuvia, mutta lankavalintani epäonnistui ja kukat eivät sitten näkyneet kunnolla. Ja sitten on aivan ihanat perhossukat, jotka tein itselleni. Tosin taisin tehdä liian isoilla puikoilla, sillä neuloessani ensimmäistä sukkaa jouduin jättämään jalkaterästä paljon pois vaikka normaalisti seiskaveikalla sen olisi pitänyt osua hyvin nappiin. Pitäisi siis neuloa se uudestaan, valita uudemmat langat ja käsialalleni sopivat puikot. Paljon sitä on käsitöiden saralla oppinut kuudessa vuodessa ja paljon on vielä opittavaa. Mutta oli hauska nähdä, miten isompien tyttöjen värimaailma on ollut tuolloin aivan sama kuin mitä sen on nytkin.

Nyt käsityömäisin ajatuksin lähden unten maille ja aamulla pirteänä rupean sotkemaan mullalla!

Mukavaa maaliskuun loppua!

Pesusieni- ja käärmekurkku ja kasvikansioni

Ajattelin vähän ynnätä näidenkahden spesiaalimman kurkun esikasvatusta. Laitoin siis molempien siemeniä minigrip pussiin tammikuussa. Pussissa oli myös kostea talouspaperin palanen. Pussit olivat leivinuunin laskutasolla, jossa ne itivät muutamassa päivässä. Koska vasta harjoittelin niiden itämistä, tuli se hieman yllätyksenä ja arvelin, että ne kasvavat honteloiksi. Nyt kun katselen niitä, niin nuo isommat ovat hieman hentoja varreltaan, mutta kasvaisivatko ne siitä? Kaksi pienintä käärmekurkkua vasemmalla ovat hieman vankempia jo. Toista pesusienikurkuista, oikealla reunassa, kiepautin jo hieman alaspäin, kun alkoi kasvaa niin pitkäksi. Pesusienikurkun siemenet ovat hyötykasviyhdistykseltä tilatut, mutta käärmekurkku on ulkomailta. En löytänyt suomalaisilta siemenmyyjiltä sellaista käärmekurkkua, jolla olisi valkoiset pitsimäiset kukat. Niinpä tilasin ulkomaiselta siementoimittajalta. Ja tietenkin toivon, että osasin tilata sellaisen, mitä etsin. Jos nämä onnistuvat hyvin ja tekevät hedelmää ja saavat vielä siemeniäkin aikaiseksi, saan jatkossa kasvatettua omista siemenistä nämä.

Pesusienellä (oik.) lehdet ovat enemmän kasvihuonekurkun tyyliset vähän herukanlehteä muistuttavat. Käärmekurkulla lehdet ovat siloisemmat ja pyöreämmät ja minulle tulee mieleen lehmus niistä. Ne tarvitsevat kostean ja lämpöisen paikan itääkseen. Olin lukenut, että pesusienikurkulta voi mennä viikosta kolmeen aikaa itää, mutta kokemuksestani epäilen, että riittävä lämpö ja kosteus saa ne itämään nopeammin. Voisin veikata, että lämpöä oli pusseissa lähemmäs 30 astetta. Liika lämpökään ei toki ole hyväksi, mutta en ole varma näillä, mikä on sitten ylin raja. Itämisen jälkeen molemmat olivat viileämmässä ja mahdollisimman valoisassa paikassa. Eli meillä suihkuhuoneen ikkunalla, siellä myös kosteat olosuhteet olivat hyväksi. Kasvivalo voisi olla näille hyvä, mutta en vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa itselleni moista. Nyt ne ovat siis pienessä sisäkasvihuoneessa, jossa olosuhteet ovat näille ilmeisen mieluisat. Kun ne siitä venyvät, olen miettinyt jos rakentaisin pakastuspusseista näille ihan omat "kasvihuoneet".

Käytin ihan hetken suunnitellessa itselleni kasvikansiota. Etsiskelin erilaisia tapetin palasia ja niistä syntyi sitten kansion pohja. Koristeluun käytin sitten vanhoja askartelutavaroitani ja Lidlistä löytämiäni post-it-lappusia (nuo lehdet tässä). Suunnittelu lähti siitä, että kasvien tietoihin pitää saada lisättyä sitä mukaan, kun kokemusta kasvattamisesta ja käytöstä itsellä tulee. Joskus ehkä yksinkertaisia reseptejäkin. Kaikkia pieniä ja isompia huomioita kirjoista löytyvän tiedon lisäksi. Saapa nähdä montako kansiota sitä sitten vanhana näitä on!

Sitruunamelissa sai olla ensimmäinen kansioon päätynyt kasvi. Jokaiseen kansioon päätynyt kasvi saa siis kuvan, jonka olen itse napannut omasta puskastani. Lyhyet kasvatus- ominaisuustekstit, tietoa käytöstä niin rohtona, ruuanlaitossa taikka kosmetiikassa. Mahtaapi näihin tulla vielä tekstiä maagisemmastakin käytöstä. Pikkuhiljaa näpertäen, kun aikaa ja intoa on.

Kun kerran mainittiin, niin tämän vuoden sitruunamelissa kylvös näyttää erittäin runsaalta. Kouliessa voisi varmaan jakaa pariksi tai kolmeksikin tuppaaksi nämä. Takana sitruunaminttu on hitaasti lisääntynyt niistä alun muutamasta itäneestä yksilöstä. Ensi viikolla taidan kylvää sitten vähän suuremman erän esikasvatettavia, ehkä.

Aurinkoista viikonloppua!

Hankintoja ja kasvun ihmetyksiä

Porkkanat lähti hyvin kasvuun

Edeltävä viikko rullasi eteenpäin mielestäni oikein hyvin. Onhan tuota pakkasta riittänyt, parhaimmillaan 28 astetta, mutta eipä se nyt haitannut. Pyörähdin Jyväskylän suunnalla pariinkin otteeseen. Aika saavutus, kun normaalisti käyn ehkä kerran kuukauden aikana. Ja sieltä lähti mukaan vähän kaikenlaista. Sorruin kauheaan siemenshoppailuun vaikka piti vain tärkeitä juttuja hommata, mutta palataan niihin siemeniin keväämmällä. Päivittelen, nyt mitä esikasvatuksessa on viikon aikana tapahtunut. Ja ensimmäisenä porkkanat, ne lähtivät tosi hyvin kasvuun ja näitä saa nyt seurata innolla koko kesän!

Pesusienikurkku (vas.) ja käärmekurkku (oik.) alkavat pikku hiljaa ottaa kasvuspurttia. Toivottavasti vielä vähän malttaisivat, sillä minun isommat ruukut ovat vielä lumen alla! Ne saivat muuten kaverikseen jo pari salvian tainta ja yksi kultahehku oli päättänyt itää. Kyseiset siemenet olivat siis takanreunalla minigrip pusseissa kostean paperin kanssa. Toistaiseksi ei olekaan sitten muut innostuneet kasvamaan, mutta josko sitten ensi viikon aikana. Kultahehku saisi kyllä itää reippaammin, kun niitä siemeniä oli niin paljon ja ajattelin jakaa taimia vähän ystävillekin.

Ja tässäpä koko komeudessaan tuo kasvatuslaatikko, joka edellisessä kuvassa näkyi hieman. Tämän kävin ostamassa Biltemasta kaupunkikierroksella. Se oli oikeastaan isännän ehdotus ja innostuin sitten itsekin. Se on kooltaan passeli meidän olohuoneeseen ja muovisena painaa vähän. Sillä voisi olla helppo siirtää kasveja ulos keväämmällä. Toki ei minun kaikki idätettävät tuohon yhteen tule mahtumaan, mutta kyllä se nyt hieman helpottaa! Pitää vain pieni reklamaatio tehdä, kun toinen ilma-aukon säätönamiska tuolta päältä puuttui. Tuohon saa myös porattua reiät pohjaan ja niihin on sellaiset kumitupit laittaa tukkeeksi. Varsin kätevä, jos kasvattelee suoraan tuossa laatikossa, mutta minulla se on vain tämmöisessä käytössä joten emme alkaneet porailla reikiä.

Sitten oli kokeena jalokellojen idätys ja nehän iti oikein mallikkaasti vieläkin. Siemenet ovat toissa kesänä kerättyjä. Aivan varma en nimestä ole, mutta hyvin saman näköisiä ovat sillä nimellä googletetut kuvat. Muut siemenkylvöt eivät ole vielä suuremmin itäneet. Tai mansikoista iti osa, mutta ne lerpahtivat ja varmaan kuolivat. Kelloköynnöksestä yksi alkoi pilkistää mullan päälle, mutta sitten se mätäni toisesta päästä! Ihan kauheaa! Meniköhän ne liian tiiviiksi, kun siirtelin niitä paikasta toiseen... Ja aiemmista yrttikylvöistä sitruunamelissa on innostunut kasvamaan, mutta sitruunaminttua on vain muutama hentoinen taimi.

Ensimmäiset siis itivät varsin rivakasti ja aiemmin viikolla koulitut ovat vasemmassa reunassa. Oikealla loppuviikolla koulitut näyttävät samalta kuin vasempi reuna aiemmin. Nyt ne ovat innostuneet multaan pääsystä ja kasvavat kaikki samaa tahtia maltillisesti. Laitoin  noin kolme per kolo, koska viime vuonna minulle tuli takaiskuja taimivaiheessa, jos niistä edes yksiper kolonen selviäisi.

Inspiraation iskemänä kylvin sitten myös tomaatit ja vesimelonin. Idli ja Zuckertraube ovat viime vuodelta jatkavia, niiden siemeniä jäi vielä ihan hurjasti pussiin tämänkin jälkeen. Uutena päätin nyt kokeilla pihvitomaatti Marmandea. En ole isompia tomaatteja viljellyt, kun kaupan isommat tomaatit ovat olleet niin mauttomia ja sitä kautta rinnastanut sen kaikkiin tomaatteihin. Nyt ajattelin alkaa hieman rikkoa näitä minun olettamuksia. Ensi vuonna voisikin ottaa sitten ihan jonkin tavallisen hyvän tomaatin, josta tehdä tomaattimurskaa talvea varten. Saa heitellä lajikevinkkejä maukkaista tomaateista! Vesimeloni menikin multaan sitten ehkä vähän liian varhain, mutta toisaalta aiempina vuosina vesimeloni ei ole ehtinyt kehittyä loppuun asti... Kokeilen siis pärjäänkö sen kanssa näin.

Näissä ruukuissa aloittelee kasvuaan mukulabegonia ja karjalanneito. Toivottavasti tämä vuosi olisi minulle ja näille suotuisampi. Viime vuonna ne kuolivat ennen kuin sain ne ulos vietyä. En tiedä miksi, kait en osannut hoitaa oikein tai mullassa oli jotain. Ne vain alkoivat nahistua pystyyn.

Ensimmäisen kuvan porkkanoiden vieressä näkyi ruukku, jossa luki lyhyesti vain vaaleanpunainen. Sepä tarkoitti Hankkijata löytämääni mustanmerenruusua. Viimekesänä saamani lilat mustanmerenruusut innoittivat ostamaan tällaisen, kun se vastaan tuli. Oli valikoimassa valkoisiakin ja kolmen värin sekoitus, mutta ne ei niin minua kiinnostaneet. Tämä ja se lila ovat minun suosikki värejä. Pienessä pakkauksessa oli viisi käpyä ja nyt odottelen milloin joku niistä pääsisi pinnalle asti.

Seuraavia kylvöjä teenkin sitten vasta uudenkuun jälkeen, sitä ennen täytyy tuusailla käsitöiden parissa. Pieni ideariihi lähti sen suunnalla pyörimään ja sehän oli menoa sitten!

Aurinkoista viikonloppua!

Esikasvatus kuulumisia ja uusia kylvöjä ja kokeiluja

Eilen oli oikein upea aurinkoinen aamupäivä ja siitä nautimme pienien kanssa ulkoillen. Iltapäivällä iski sitten lumimyräkkä ja kas kummaa illasta kirkastui niin, että saimme ihastella Jupiterin ja Venuksen tuikkimista. Jänniä kelejä ja meillä taas ainakin 4 astetta lämmintä päivällä. Ulkona on silti vielä erittäin lumista ja puutarhajutut kehittyvät edelleen vain sisätiloissa.

Pesusienikurkut ja käärmekurkut kasvavat maltillisesti ja saivat viikolla kaverikseen mansikkaa ja kellokukkaa.... Niin, kunnes tajusin, minkä mokan olin innoissani ja ajattelematta tehnyt. Eihän ne siitä tuossa ikkunalla viileämmässä idä. Hetken sätin itseäni, mutta näitä sattuu. Raapaisin kylvöni kaikkineen päivineen ja laitoin erilliseen astiaan, jotta saan ne leivinuunin päälle lämpöiseen itämään. Kurkuista en sitten tiedä, pitäisikö kylvää uudet maaliskuun lopulla vaiko mennä näillä? Yksi pesusienikurkku menehtyi jo, se on tuolla viimeisessä purkissa vasemmalla. Ei suostunut kasvamaan enempiä ja näivettyi, olikohan sille liian kylmää tuolla ikkunan vierellä?

Näin, ehkäpä kelloköynnös ja mansikka paremmin itävät täällä leivinuunin päällä. Lisäksi pistin viikolla vielä kasvamaan sitruunamelissaa ja sitruunaminttua samanlaiseen kennoon ja leivinuuninpäälle myös itämään.

Käärmekurkulla tulossa jo toinen varsinainen lehti.

Pesusienikurkku kasvaa innokkaana.

Laitoin myös minigrip pusseihin vähän siemeniä lisää itämään. Jouluruusun loput siemenet ja kokeilu ruusun siemeniä. Salvian ajattelin idättää pussissa, koska sen siemenet ovat tarpeeksi isot siihen. Kultahehku ja jalokellon laitoin itämään ihan vain kokeeksi. Molemmat ovat itse keräämiäni siemeniä ja nyt kokeilussa, miten ne itävät jos itävät. Jalokelloa idätin viime vuonnakin, mutta ne kuihtuivat pieninä taimina lopulta. Itivät hiukan huonosti jo silloin, joten odotukset eivät ole kauhean korkealla. Kultahehkusta minulla ei ole yhtään kokemusta, mutta siemeniä on ihan hitokseen. Tai siis mikäli ne ovat kaikki siemeniä, en oikein ottanut selvää noista hitusista.

Ja sitten tämän kesän pikkku kokeeseen! Kävin hakemassa uunijuureksia varten varaston jääkaapista ihan omia porkkanoita. Niitä ei kauheasti viime kesänä kertynyt, mutta kuitenkin ihan riittämiin. Tein jouluna porkkanalaatikot omista porkkanoista ja muutamaan kertaa riittää vielä uunijuureksiinkin. Mutta siis se kokeilu, porkkanoita hakiessa huomasin niiden alkaneen jo itää. Siitäpä iti sitten idea kokeilla kasvattaa näistä kukkivia ja siementä tekeviä kasveja. Toisen kesän porkkanan, kun pitäisi siementä tehdä. Eli porkkanat purkkiin ja multaa päälle. Istutan ne sitten puutarhaan, kun sen aika on ja ehkäpä saan niistä siemeniä napsittua. Mikäli ne siemenet seuraavana vuonna itävät hyvin ja tekevät makoisia porkkanoita, niin aionpa jatkaa sitten samaan tahtiin jatkossakin!

Siinäpä ne on mullassa nököttämässä tyytyväisinä, luulisin. Ja vieressä on muuten mustanmerenruusun purkkini. Viime vuonna saadut mustanmerenruusun käpyset alkoivat näyttää elonmerkkejä, joten rapsin ne varovaisesti erilleen ja uudestaan istutin hyvään multaan. Ei varmaan pitkään mene enää, kun pilkistävät mullasta.

Tällaisilla hommilla jatketaan täällä! Aurinkoista kevättalvea!