keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Uutta ruukkuun ja kuvausharjoittelua liljojen kanssa

Autoon piti hakea varaosia kaupungista, joten luonnollisesti poikkesin taimimyymälässäkin. Sieltä lähti muutama perenna mukaan ja nämä kuvan ruukkukasvit. Olisin ostanut kääpiövuorimäntyjäkin, mutta niitäpä ei löytynyt. Niitä tavallisia isoksi kasvavia olisi ollut tarjolla, mutta täytyy metsästää ensi kerralla tai ensi keväänä. Tosiaan halusin uudistaa tämän ison ruukun sisällön, sillä jostain syystä siinä olleet kasvit halusivat kaikki kuolla pystyyn. Koska tähän aikaan vuodesta ei oikein käynnöksiä enää löydä, niin laitoin vähän erilaista. Jätin kuitenkin tuon köynnöksille tarkoitetun harjateräksistä tehdyn tuen paikalleen. Oikeastaan on aika hauska lisä tuohon yhdistelmään, vai mitä? Muutenkin tästä tuli parempi kuin mitä uskalsin toivoa!

Laitanpa tähän väliin pikku kuvan kesällä kylvetystä "niitystä". Ei siinä vielä kovin montaa erilaista kukkaa kuki ja jostain syystä alue jäi tosi pieneksi vaikka kylvinkin laajemmalti. Liekkö kylvöajan tuulella vaikutusta asiaan. Mutta ihan kiva pieni kukkaniitty, jossa mehiläiset ja perhoset nyt pörräävät innoissaan.

Maahan istutetut lijat antavat vielää minun odottaa nuppujensa avaamista, mutta ruukussa kukitaan jo melko runsaasti. Pinkit ja punaiset liljat ovat vielä nupussa. Ajattelin näiden kanssa vähän leikkiä kännykän kamerallani ja kokeilla mitä saisin aikaiseksi ja seuraavana onkin muutama kuva ruukkuliljoistani.

Happy memories lilja ja Friso puulilja
Friso puulilja, taka-alalla Happy memories ja Forever Linda liljoja

Friso ja lobelia heinän takaa
Ja vielä Friso heinän takaa kuvattuna
Juu, tämmöinen kevyt postaus tänään. En ole saanut kateprojektia etenemään. Yhden touhukkaan päivän jälkeen tarvitsen pari lepopäivää. Lisäksi viikonloppuna oli paikalliset markkinat, jossa tietenkin vierailtiin. Sitten tulikin helteet takaisin ja minä linnoittauduin sisälle. Sisätiloissa rentoutuminen jatkuu ja postailen nyt harvakseltaan. Odottelen siis sateita, viileämpiä kelejä ja jakautumista. Näistä kaikki saisi tulla mahdillisimman pian!
Leppoisaa loppukuuta!

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Katehommia

Tulihan sitä viimein lähdettyä katehommiin ja aika kivalta alkaa näyttää tuo pengerpuutarhan alaosakin. Pääsin eilen peräti puoleen väliin asti. Osittain ihan sen ansiosta, että kivien juurella ei ole kuin raakamaata, jossa rikkaruohot eivät ole ehtineet villiintyä. Ja sitten osa ansiosta noille kapeimmille pätkille. En tehnyt kauhean paksua kerrosta kuorikatteella, ei tainnut tulla edes sitä suositeltua 5cm. Katteen alla on kuitenkin pieni kerros sanomalehteä. Nyt se on kuitenkin helpompi pitää siistinä ja istutella tuonne kivien juurelle sitä mukaan, kun raaskii kasveja ostaa.

Nuo kapeimmat kohdat ovat tosissaan vain parinkymmenen sentin paksuisia. Ajattelin nyt itseäni tässä kohtaa, kun tällä puutarhalla on kokoa jo muutenkin, niin rajaan nyt alkuun vain pienen osan ja jätän loput nurmikolle ja isännän hoidettavaksi. Jos siis tuohon jouku nurmikko joskus kasvaa! Kuten näette se on hieman kärsinyt kuumuudesta ja sateettomuudesta. Kuitenkin lisään kasvillisuutta tänne alas vasta myöhemmin, jos ollenkaan.

Yritin tehdä nuo nätit kiemurat tasaisesti, jotta päältäajettavalla ruohonleikkurilla olisi helpompaa. En kyllä tiedä onnistuinko asiassa yhtään hyvin. Taidan saada palautteen sitten seuraavan nurmikonleikkuun jälkeen. Tätä tehdessäni huomasin muuten, että kaikki tulppaanin ja krookuksen sipulit oli kaivettu ylös tuolta! Mietin, että ovatko oravat taas terrorisoineet minua, kun yhtäkään sipulia ei ollut syöty. Ne oli vain kaivettu täsmäiskuin pinnalle... siis pieniä kolosia täynnä ja kukkasipuli kolon vieressä. Siinä vaiheessa ei ollut kameraa mukana, mutta olisi melkein pitänyt hakea. Mahtaisiko juuri orava tehdä tuollaista vai tietääkö joku, mikä muu eläin voisi näin tehdä? Sen verran pieniä oli kolot, ettei oikein lapsiakaan voi epäillä. Kannattaakohan tänne niitä edes istutella lisää, jos niiden kohtalo tulee olemaan tämä!

Tässäpä näkyy sitten miten paljon tuli edistyttyä. Suunnilleen puoleen väliin pengertä ja juuri mansikoiden alkuun. Jos tänään jaksaa pari tuntia uhkia, niin on mansikoillakin katetta. Samalla voikin napsia mansikoiden rönsyt ja suunnitella mansikka jonolle jatkoa. Toisen puolen marjapensaille mietin, josko teen alkuun vain täsmä katteen ja nurmikon kanttauksen. Tai sitten, jos innostun niin ehkäpä kuitenkin saman tyyppisen rajauksen, helpottaa nurmikon leikkuuta, kun niiden taakse ei koneella pääse vaan pitää siistiä trimmerillä. Isäntä jostain syystä sitä vähän manaili, mutta kylläpä se siitä!

Tästä näkee miten alue siistiytyy. Samalla tietenkin kate pitää vähän paremmin kosteutta kasveilla. Meidän maaperä tässä, kun laskee läpi ihan tarpeeksi vettä. Jää haihtuminen ilmaan vähän vähemmälle näin. Kunhan pääsen puron päätyyn, niin istutan muutaman liljan väliaikais paikoistaan sinne. Toivottavasti ehdin ennen uusia helteitä, ei oikein nappaa enää kuumassa touhuaminen!

Oiken mukavaa viikonloppua!

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Akkujen latausta ja pientä puuhaa

Sitä tulikin vietettyä melkein viikko hiljaiseloa bloginsuunnalla ja oikeastaan vähän kaikessa. Helle taisi imeä viimeisetkin voimat ja ihan heti ilmojen viilentyessä ei jaksanut vielä aloittaa mitään. Eli viikko meni nukkuessa ja akkuja lataillessa. Puutarhassa kastelun hoiti sadettaja, kävin sitä vain siirtmässä välillä. Viikonlopun sateista tuli nautittua. Isännän kanssa tosin juoksimme suojaamaan osan tavaroista ja halkopinoista vasta juuri ennen sateen alkua. Sitten me nautimmekin melko lämpöisestä sateesta pihalla ja katselimme, miten rakentamani puro toimi. Ja hyvinhän se! Kivet pysyivät paikoillaan, pieni lampi rauhoitti virtausta niin, että rantakivetkään eivät lähteneet liikkeelle. Olen kaikin puolin tyytyväinen siihen. Jos olisin muistanut ottaa kännykän mukaan, niin olisin varmaan ottanut kuvia, mutta en sitä erikseen viitsinyt siinä hakea. Vaatteet piti kyllä vaihtaa sisälle tullessa, olimme ihan märkiä molemmat!

Eilen ja tänään onkin sitten vähän pientä puuhaa ollut. Eilen ehkä enempi kuvailin ja nautiskelin uusien kukkasien aukeamisista! Kuten tämä ihastuttava daaliani, värikin oikein sievän hempeä. Ja pääsipä kukkakärpänenkin kuvaan mukaan.

Toinen ihastuttava kukkija daaliaruukkuni vieressä. Ruukkuihin istuttamani liljat alkavat availla nuppujaan. Tämä on varmaankin Happy memories -lajike. Kolmea erillaista istutin näihin kahteen ruukkuun.

Ihana on väriltään, pilvisemmälläkin hetkellä kuvattuna!
Etupihan gladioluksistakin osa innostuivat viimein kukkimaan. Nämä ovat ehkä persikkaisempia sävyltään kuin mitä muistin ostaneeni. Ei se tosin minua nyt haittaa, Nättejä ovat ja yllättävän hyvin pysyvät myös pystyssä.

Kuistin ruukku koko komeudessaan. Muistaakseni tuossa oli muunkin värisiä gladioluksia.
Ja perintökarjalanneito teki ensimmäise kukkansa! Tämä on aika upea ilmestys. Siihen on tulossa useampiakin kukkia. Katsotaan miten upeaksi se kehittyy.

Sitten takapihan kohopenkkiin. Blue Angel avasi ensimmäiset nuppunsa. Näin ollen kuudesta kärhöstäni olen saanut nähdä jo viiden kukassa! Tämä on ainakin hyvin oikean näköinen. Paremmat kärhötuntijat voivat kertoa, jos ei ole sitä mitä pitäisi.

Tässä kuvassa näkyy toinenkin kukka.
Nämä nyt eivät vielä kuki, jos ehtivät ollenkaan tänä kesänä. Mutta ihaniksi puskiksi on kasvanut minun siemenestä kasvattamani daaliat. Näitä olen ihastellut monesti ja siksi ne pääsivät nyt mukaan.

Edellisen kuvan taka-alla jo näkyikin pilkahdus valkoista ja sielläpä on aloittanut kukintaansa nämä kolme pallohortensiaa. Näiden ympärille kylvin jotain matalaa kesäkukkaa, mutta ne eivät ilmeisesti halunneet lähteä kasvamaan. Taaempana näkyy esikasvatetut neilikat ja jotain muutakin niiden edessä.

Tämän päivän pikku puuhailu on ollut alppiruusujen pelastus nurmikonkeskeltä. Pikkumies oli minulla "apuna" tässä, taisi olla kyllä enemmän edessä ja vähän hankaloitti asiaa. Mutta se on nyt tehty ja nyt pysyy kosteuskin näillä paremmin. Vähän ovat ehkä kuivuudesta ehtineet kärsiä, ei onneksi mitään peruuttamatonta vielä. Heinätupsuja heitin tuon alueen taakse, jos ne antaisi vaikka kuivahtaa vähän aikaa ja haravoisi sitten haralle ne alueen taakse ja jotain. Ehkä vähän sekaan sitä omista haloista tullutta silppua.

Alue toisesta suunnasta. Ilta aurinko paistaa ihanasti.
Ja sitten vielä pihatieltä päin.
Taas olisi yksi pieni projekti viety eteenpäin. Huomenna ajattelin pikkuisen edetä alatason kuorikatteen kanssa. Hain nimittäin tuota kuorikatetta kerralla ihan koko peräkärryllisen, kun jaksoin viimein etsiä paikan, mistä saa käydä ostamassa irtotavarana. Näinpä minulla on pientä puuhaa loppu viikolle, pienenä takaa ajatuksena olisi saada tuo masuasukki pikku hiljaa ulos. Ollaan nimittäin jo aika lähellä H-hetkeä.
Mukavia puutarhahetkiä kaikille!

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Keittiöpuutarha - merkintöjä ensi vuodelle

Aloituskuvana väliaikaisesti sijoitetun liljan pirteä ylläri!
Elämä heittää eteen monenmoista välillä. Meiltä hajosi auto ja uuden auton etsiminen olikin aikamoinen seikkailu. Se vei meidät aina Helsinkiin saakka vaikka auto löytyikin viimein Kuopion suunnalta. Tuo yllärireissu, jonka piti olla vain pikainen vierailu Tampereella, vaihtui yöpymiseksi Vantaan hotellissa. Sitä ennen kävimme hakemassa vähän vaihtovaatetta ja hammasharjat kaupasta, kun eihän meillä ollut mukana juuri mitään. Kuitenkin kaikilla, jopa lapsilla, oli mukana tarpeeksi seikkailumieltä ja reissu oli oikeastaan mukavaa vaihtelua näihin helteisiin päiviin ja kotona kököttämiseen. Tämä helle, kun on alkanut saada oman mielenkin maahan. Mitään ei jaksa tehdä ja tuntuu ettei kastellakaan ehdi riittävästi. Mutta, tämän ihanan liljakuvan myötä teen keittiöpuutarhan päivityksen ja muutaman muistiinpanon ensi vuotta varten!

Hernelavan jaksoin tänä aamuna siivota. Herneenpalot kypsyivät nopeasti ja pianpa nuo herneet alkoivatkin näyttää tältä. Tytöt reippaana keräsivät kaikki herneet ja minä riivin varret pois lavasta. Hyvin olivat löytäneet palot, kun ihan muutama tuli vastaan enää aamulla touhutessa. Suunnitelmani oli silputa varret ja lehdet ja laittaa ne tuonne takaisin katteeksi. Syksyllä sitten kääntää ne mullan sekaan. En vain saanut niitä silputtua, enkä jaksanut ottaa avuksi ruohonleikkuria. Joten taidan pyytää isännältä apua illalla.

Tässä tämä riivitty penkki. Nyt kokeilen, josko toinen satsi herneitä ehtisi vielä tänä vuonna kasvaa. Eihän sitä koskaan tiedä. Jos syksy on pitkään lämmin niin voihan se onnistua. Huomaatte varmaan, että pari maissia on hernepuskista huolimatta jakasanut kasvaa aika hyvin. Sipulit ovat menestyneet vähän vahtelevasti, mutta kaippa niitäkin kohta sieltä saisi ruuanlaittoon napattua. Nyt yritän kastella tätä lavaa ainakin paljon, jotta herneet saisivat hyvän alun.

Koko kasvimaan näkymät nyt. Kastelun jälkeen osa vähän lysyssä hetken.
Merkinnät kasvimaalle:
1. Hernelava: Herneiden kylvö kolmessa osassa parin viikon välein (yritän pidentää satokautta) Herneiden kanssa uudelleen kokeiluun maissia.
2. Avomaankurkkulava: Jätän koristekrassin pois (nätti se on, mutta tulee liian ahdasta)
3. Porkkanalava(t): Salaatti lavasta toinen porkkanalava. Vähemmän kylvörivejä yhteen lavaan, tulee ahdasta muuten. (Nyt oli 4 porkkanariviä, 4 punajuuririviä ja 4 sipuliriviä)

No sitten on kasvihuoneen vuoro. Kasvihuoneeseen ilmestyi vihannespunkki. Itse en haluaisi mitään myrkkyjä ruveta käyttämään, enkä kyllä etsinyt mitään luonnonmukaista myrkkyäkään, jos sellaista edes on. Olen yrittänyt hoitaa hommaa lähinnä runsaalla kastelulla ja sumuttelulla. Kastelun hyvänä puolena on se, että pieni kasvihuoneeni pysyy viileämpänä. Vaikka kyllä se lämpötila silti kipuaa yli 30 asteen. Olen siis kastellut ruukut ja mullat aamuin illoin. Samalla suihkuttelen vedellä katon, seinät, harsot ja lattian. Joskus suihkuttelen vielä päivällä ylimääräisen kierroksen. Leppäkerttuja ja niiden toukkia olen nähnyt tuolla useamman ja nyt tilanne on suunnilleen hallinnassa.

Kierros vasemmalta päin. Kasvihuonekurkku on kohta saanut ekat kurkut valmiiksi. Olisi kait pitänyt osa napsia pois, että jaksaisi nopeammin tehdä muut valmiiksi, mutta ei nyt ole tullut lähdettyä siihen hommaan. Kohtahan sieltä voi napsaista melkein valmiin kurkun maisteltavaksi ja antaa sillain muiden kehittyä loppuun asti.

Maissin tähkät varmaan alkavat olla valmiita. Pitäisiköhän isännälle vihjailla grillauspäivästä niin päästään maistelemaan. Ja näkyypä siinä maissin juurella pikkuinen luffanikin. Se ei taida ehtiä hedelmää tehdä tänä vuonna. Nyt se on puolen metrin mittainen, kun sillekin tuli pariin otteeseen stoppi kasvussa.

Vesimelonipa tässä. Kolme kukkaa pölytin ja niistä kaksi lähti kasvattamaan melonia! Ja nämä muuten kasvavat aikamoista tahtia. Viikko sitten olivat ihan pikkuisia peukalon kokoisia palluroita.

Tämä puska onkin sitten runsas. Taka-alalla siis paprika ja edessä kaksi chiliä. Kovasti on chilin alkuja ja olen mietiskellyt, että pitäisikö niitä harventaa? Aiemmin nimittäin meidän chilit ovat tehneet maltillisemmin chilejä ja saaneet muutama kerrallaan valmiiksi ne. Nyt nättäisi olevan ensimmäinen melkein valmis ja molemmissa puskissa varmaan sata pientä tulossa!

Amppelikurkku on kärsinyt eniten vihannespunkeista. Siitäpä koko homma saikin alkunsa. Nyt kuitenkin nuo vaaleat lehdet ovat vähentyneet. Olen siis napsinut pois pahasti punkkien valtaamat lehdet ja sitten kastellut voimakkaasti koko kasvin aamuin illoin ja välillä päivälläkin. Nyt ei enää ole näkynyt niin montaa huonoksi mennyttä lehteä tai versoa, onneksi. Ja kurkkujakin tulee edelleen säännöllisesti.

Sitten vielä tomaatti. Tämän edestä uskalsin ottaa harson pois ja nytpä siellä on muutama tomaatti jo punertunut. Oli muuten makeita! Pikkumiehen kanssa maistettiin, mutta taitaa olla isännän kanssa samaa mieltä tomaateista, eli ei kelvannut. Noh, jos tytöt eivät tykkää niin saanpa itse syödä enemmän näitä makoisia herkkuja. Nämä ensimmäiset on sinällään onnistuneita, kun eivät ole haljenneet ollenkaan. Aiemmat kasvattavamani ovat jääneet vähän liian harvalle kastelulle, joten sitten reippaamman kertakastelun myötä halkesivat helposti. Nyt olen saanut kasteltua tasaisemmin ja osaltaan voi olla, että tuo kasvatussäkki on avittanut asiassa.

Kasvihuoneen muutoksia ensivuoteen olen suunnitellut. Vielä en hommaa isompaa, mutta voitaisiin isännän kanssa rakennella pari kasvatuslaatikkoa kurkuille ja tomaateille. Amppelikurkun ajattelin pitää tuossa korkeassa ruukussa, ellei sitten keksitä jotain nättiä amppelipidikettä tuonne. Vesimelonin ja chilit haluaisin edelleen pitää ruukuissa. Maissia en enää kasvihuoneeseen laita. Ainakaan tähän pieneen. Yrtit ja salaatit tulevat sitten kaikki terassille ruukkuihin.

Näinpä, leppoisaa tiistaita!

torstai 8. heinäkuuta 2021

Minisateen kuvauskierros

Tänään keli on ollut pilvinen ja vähän viileämpi. Aamusta myös satoi hetken. Tosin niin pienen hetken, että edes multa ruohotupsujen välissä ei kastunut vaan edelleen se pöllyää kävellessä. No ainakin eilisen illan sadettajan kastelemat alueet ovat vielä märkiä. Sade kuitenkin oli ilmaa raikastava ja minä nautin ulkoilmasta kuvaillen ja tutkaillen.

Loistokärhö Hangley Hybrid
Tämän ainakin pitäisi olla Hangley Hybrid ja aika lailla se siltä näyttääkin. Se on ihastuttavan herkkä väriltään ja pienet sadepisarat koristavat sen terälehtiä nyt. Nähtävästi sillä on muutama muukin kukka tulossa.

Toisella reunalla on myöskin aloitettu tämän vuoden versoilla kukinta. Tämä, mahdollinen Piilu, on nyt aukaissut useamman kukan. Joukossa on näemmä niin nelilehtisiä kuin kuusilehtisiäkin kukkia. Väri vaihtelua on lilasta vaaleanpunaiseen.

Nämä kukat olivat auringonpaisteellakin enemmän lilan väriset kuin vaaleanpunaiset.<

Kuunliljat alkavat availla nuppujaan myös. Tämän kirjavalehtisen kuunliljan kukat ovat hempeän lilan sävyisiä.

Winnipeg Parks ruusun ensimmäisenä aukaisemat kukat ovat vasta nyt elämänsä ehtoopuolella. Ne ovat kestäneet siis melkein kaksi viikkoa kauniina. Tämän pitäisi kukkia syksyyn asti ja ainakin nyt on muutama uusi kukka tulossa.
 
Henry Kelsey puolestaan tekee nopeammalla tahdilla uutta kukkaa. Tästä olen tasaisesti leikannut huonot pois edistääkseni sen kukintaa. Voi että odotan innolla sitä aikaa, kun tämä on isompi ja kietoutunut säleikköön. Vaikka kukat eivät kestä kauaa kauniina, niin tuo määrä ja tahti kyllä korvaavat sen.

Tällainen oli minun torstain minisadehetki. Nautin jokaisesta pienestä pisarasta ihollani. Joko muualla on mahtanut sadella edes vähäsen?

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Ruukkupuutarha heinäkuussa

Helteet ovat olleet aikamoinen vitsaus meillä. Tuntuu, että happi loppuu heti ulos astuessa ja silti pitäisi jaksaa edes kastella. Harmittelen, että olen ollut vhän pimennossa uusien puutarhajuttujen kanssa. Esimerkiksi ruukkukukkien kanssa olisi ollut todella kätevä se biohiili tänä vuonna. Nyt lähinnä tekisi mieli nostaa kaikki ruukuista pois ja tunkea sitä biohiiltä riittävästi joka hemmetin ruukkuun. Mutta annetaan nyt olla ja tehdään se homma ensi vuonna. Nyt yritetään pärjäillä.

Orvokit ovat venähtäneet melkein joka ruukussa ja kävivät tosi huonoiksi. Leikkimökin kaiteelta leikkasin ne alas, mutta Tytöt halusivat jonkun muun kukkasen siihen, kun ruukuista tuli kuulemma rumat. Kävimme pikku kylämme toripuodissa katselemassa kesäkukkia ja esikoinen valitsi sieltä isokellot. Tällä lienee jokin muukin nimi, koska netistä en löytänyt oikein mitään infoa tuolla nimellä.

Tässä toisen puolen kukkanen. Aika kivasti on tehnyt uusia kukkia sitä mukaan, kun napsii vanhat pois. Oisikohan tämä mahdollisesti monivuotinen kasvi, jos istuttaisi sen syksyllä maahan?

Ja kun niitä ruukkuja ei vielä tarpeeksi ollut, niin tytöille tehtiin leikkimäkin terassille yksi amppeli. Vähän on harvan näköinen vielä, mutta josko se siitä runsastuisi. Tähän ja kellokukille tuli jo vähän sipaistua biohiiltä ja nehän ovat suurimman osan päivästä varjossa, niin ehkä näiden kanssa saa vähän himmailla kastelussa.

Tältä näyttää muuten orvokkipatani. Nekin ovat hujahtaneet hirveästi. Näiden piti olla kähäräisiä terälehdiltään, mutta eipä nämä hirveän kähäräisiä ole. Nämä saavat nyt kukkia tässä hetken ja laitellaan syksyksi jotain kivaa syyskukkaa sitten. Elleivät kuole ennen sitä liian vähäiseen kasteluun...

Ensimmäinen daaliani avasi nuppunsa viimein. En muistanutkaan, että tämä oli näin tumma väriltään. Piti ihan etsiä tilaushistoriani sähköpostista ja katsoa tämän nimi. Tämä kaunokainen on Impression Fabula. Tuli tilattua se heräteostona tokmannilta.

Tässä daalian kaverit samaisesta ruukusta. Valkoinen lobelia jaksaa porskuttaa, se saa tarpeeksi varjoa ympärillä olevista ruukuista ja kesäkukista. Puulilja Friso on aika likellä kukkia myös, mutta jaksaa edelleen odotuttaa. Laitan siitä kuvia, kun viimein avaa kukkansa.

Punainen miljoonakello näyttää ilta-auringossa aika upealta! Ihanasti sopii myös tuo vähän kellertävä heinä yhteen. Neilikka kaipaisi jo kipeästi siistimistä, jos siitä jaksaisi tässä leikellä kukkineet varret pois pikku hiljaa.

Tässä lisää punaista miljoonakelloloistoa. Rupesi tuo värinokkonenkin kasvamaan. Tuon ruukun kanssa eritoten alkaa olla kasteluongelma. Se on niin pieni, joten se kuivuu todella nopeasti. Yläkulmassa näkyykin muut liljat, nekin ovat nuppujaan kasvatelleet jo pidempään, mutta vielä eivät ole auenneet.

Tämä ruukku kärsi keväällä pakkasesta ja en tiedä olisiko vähän kuivuudestakin ja lannoitteen puutteesta kärsinyt ajoittain. Hieman kituliaasti on kasvanut, mutta nyt on ainakin ruusupapu ottanut reippaan spurtin kasvussaan. Tuoksuherne ei oikein ole lähtenyt kasvamaan, ne taitavat edelleen olla noin 15 sentin mittaisia.

Etukuistin hortensian vanhemmat kukat alkavat olla todella haalistuneita. Ja osa lehdistä käpristyy helteessä vaikka paikka on melko varjoinen tällä. Tätä olen alkanut miettiä, että pitäisikö kokeilla talvettamista, jos isäntä saa varaston puolen valmiiksi talveksi. Etukuistilla karjalanneito/mukulabegonia (kumpi lienee) kasvaa reippaasti. Siihen laitoin kunnolla biohiiltä ruukuttaessa ja se on ollut kyllä todella huippu! Multapysyy tasaisen kosteana, ei kuivu yhtä helposti kuin tämän hortensian multa.

Etupihan ruukkujen orvokit vaihtuivat riippapetunioihin, samanlaisiin kuin leikkimökin amppeliin tuli laitettua. Tähtisilmät alkoivat kukkia tasaisemmin, kun ensimmäiset kukat ensin kuihtuivat ja sitten tuli hiljaisempi nuppuvaihe. Gladiolukset eivät vieläkään tee kukkavanoja, saa nähdä tekevätkö ollenkaan. ne ovat nyt olleet tuollaiset viherkoristeet ruukuissa, ihan kivat näinkin. Ihanasti näkyy toisen takana kuinka nurmikko rupeaa kuolemaan kastelusta huolimatta, ei taida ehtiä tai jaksaa tarpeeksi kastella. Tosin osa kohdista on sitten ihan älyttömiä tuppaita, jotka kasvaa ihan hurjasti. Jos syyssateilla sitten yritetään kasvattaa meidän nurmikosta tasaisempaa.

Leppoisia hellepäiviä! Toivottavasti saadaan sateitakin pian!

Katsotuimmat