Jopas on nyt vastustanut esikasvatuksen parissa minua tällä viikolla. Kelikin tuntuu ilkkuvan lumisateiden ja pyryjen välityksellä. Ihan alkuun minua haastoi taimimullan löytäminen, en saanut sellaista mitä halusin, mutta josko Creencaren taimimulta olisi ihan riittävän hyvää. Sittenpä oli tarkoitus istutella taimia isompiin ruukkuihin ja koulia hyvin kasvaneita yrttej. Vaan hommapa tyssäsi armottomaan ruukkujen etsintään, enkä sitten löytänyt yhtään kunnon kokoista ruukkua. Jonnekin onnistuin kesältä tulleet muoviruukutkin hävittämään. Koska en nyt jaksanut lähteä sen kummemmin metsästämään ruukkuja, homma jäi vähän silleen. Tosin sain nyt ajateltua ja pyöriteltyä ideoita, joten josko huomenissa jatkaisin hommaa reippaana. Ajattelin nimittäin tehdä käärmekurkuille paikat ihan kestokassiin. Eiköhän ne siitä tykkää sitten. Muille reppanoille täytyy mennä vähän pienemmillä purkeilla ja toivoa, että lumi pian sulaisi ja paljastaisi ainakin ruukkupiiloni. Siis miten ihmeessä ihminen ei voi muistaa minne on muoviruukut laittanut syksyllä....
No näistä lannistumatta, minulla oli aika taas kokeilla ruisleipätaikinan juurta ennen kuin se ehtii olla pakkasessa liian kauan. Ja mitäpä vielä yllätyksekseni raski kupli ja sihisi niin ettei se meinannnut kulhossa pysyä! Melkein pompin ilosta, juuri on nyt tekeentynyt hyväksi ja varmasti onnistumiset tästä vain jatkuvat. Niinpä tänään tuli leipästyä pari vuokaleipää ja tietenkin leivinuunissa. Teki mieli syödä koko liepä, mutta onhan se muillekin jätettävä. (Vaan olisihan noita leipiä ollut kaksi...)
Tämän väliviikon aikana sain viimein otettua villapaidastani kuvan. Se valmistui reipas viikko sitten vai aikaisemminkin....? Mene ja tiedä, muisti pätkii vähemmän tärkeissä asioissa. Malli on Puun vuosi ja löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta. Hieman suurehko tästä tuli minulle, mutta taidan kuitenkin pärjätä sen asian kanssa. Taisin neuloa normaalia löysempää. Osassa kohtaa piti kuljettaa kolmea lankaa mukana ja se ei ole minulla vielä kovin hyvin hallussa. Täytyy pistää se pesuun ja katsoa kutistuisiko se ihan pikkuisen.
Pientä kevät siivousta aloittelin myös ja sekin jäi kesken, kun löysin vanhan kansioni. Se oli täynnä tallettamiani neule- ja virkkausohjeita, ja osan olin jopa itse suunnitellut. Sittenpä päähäni pälkähti ajatus, että kirjoittaisin ne puhtaaksi ja miksei niitä voisi laittaa vaikka ravelryyn pikku summalla myyntiin. Eihän se ihan niin pikku juttu ollut tehdä ja yhden ohjeen näpräämisessä paperilta koneelle menikin ihan tovi jos toinenkin. Sain kuitenkin yhden ohjeen valmiiksi asti ja löysin siihen koneelta kuvankin. Muihin ohejeisiin täytyykin laittaa sitten puikot heilumaan, jotta saan sukista kuvat.
Tässäpä ensimmäisen ohjeeni sukkanen. 2017 suunnittelin esikoiselle sukan, hän oli silloin kova Frozen fani ja toivoi pitkiä sukkia, kun äitilläkin oli niitä niin paljon. Tämän myötä tein toisellekin tytölle sukat. Niissä oli kukkaisten kuvia, mutta lankavalintani epäonnistui ja kukat eivät sitten näkyneet kunnolla. Ja sitten on aivan ihanat perhossukat, jotka tein itselleni. Tosin taisin tehdä liian isoilla puikoilla, sillä neuloessani ensimmäistä sukkaa jouduin jättämään jalkaterästä paljon pois vaikka normaalisti seiskaveikalla sen olisi pitänyt osua hyvin nappiin. Pitäisi siis neuloa se uudestaan, valita uudemmat langat ja käsialalleni sopivat puikot. Paljon sitä on käsitöiden saralla oppinut kuudessa vuodessa ja paljon on vielä opittavaa. Mutta oli hauska nähdä, miten isompien tyttöjen värimaailma on ollut tuolloin aivan sama kuin mitä sen on nytkin.
Nyt käsityömäisin ajatuksin lähden unten maille ja aamulla pirteänä rupean sotkemaan mullalla!
Mukavaa maaliskuun loppua!
