tiistai 11. kesäkuuta 2024

Rikkaruohoja, menetyksiä ja yllättäjiä

Vanha iskältä "peritty" iiris
Viime viikolla oli mahdottoman suuri kitkentä operaatio, joka viimein huipentui siihe, että peitin osan kukkapenkistä muoveilla... Kaikessa yksinkertaisuudessa, meni totaalisesti hermot tuon kukkapenkin kanssa. No alkuun homma hoitui sujuvasti ja jälkeä tuli. Luonnollisesti vastaan tuli tyhjiä paikkoja ja jossain vaiheessa onneksi myös yllättäjiä. Ajatukset vaihtelivat toiveikkaasta murskaavaan epätoivoon ja takaisin. Sitähän tietenkin miltein 40 metrinen kukkapenkki saattaa kitkijän silmissä näyttää, kun hommaa on vaikka kuinka tunteja kyykkii.

Päädyin aloittamaan eteläpäästä, jossa grönlanninhanhikki on levinnyt mukavasti vaan ei niin tiiviisti, ettei rikkaruohot olisi päässeet väliin. Ärsyttävää. Pientä heinää puskee grönlanninhanhikin väleistä ja olipa sinne rönsyleinikkikin levittäytynyt. Rönsyleinikit uskon saaneeni aika hyvin pois juurineen vaan heinä.... noh se varmaan lähtee, jos joskus hävitän grönlanninhanhikin. Yllä siis kuva ennen ja alla jälkeen kirkentä projektin, lisäksi lisäsin pussimullan ja kompostin sekoitusta alueelle. Kevätvuohenjuuri ja kesäpikkusydän ovat mukavan tiiviinä tuppaina tässä ja kirkennän jälkeen huomaa, että paikalle olisi hyvä istuttaa nyt muutama kasvi ja se olisi aika hyvin täytetty.

Jos vaikka muutaman keijunkukan, reunuspoimulehteä ja vaikka matalaa kurjenpolvea sijoittelisi tähän.
Toisesta kuvakulmasta. Reunimmaisin kääpiöhappomarja kärsi talvesta niin paljon, että se kasvatti vain yhteen oksaan pienet lehdet. Kolmesta piti leikata puolet pois ja kaksi näytti selviytyneen hyvin. Mietin, josko kaivaisin sen kärsineen pois ja laittaisin tilalle Minnalta saadut isotähtiputket, jos ne vaikka rajoittaisivat grönlanninhanhikin leviämistä. Ja rikkakasveja. Kivipenkereen puolelta melkein hävisi sammalleimu ja ristikki. Pienesti reunalta oli molemmilla vihreää ja sammalleimu jaksoi vähän kukkiakin. Nyt se on melkein pienempi kuin ostettaessa. Noh, kyllä se siitä taas kasvaa, kunhan ei yhtä pahaa talvea tule. Kärhöt ovat selvinneet hyvin ja lähtivät kasvamaan innokkaasti, hyvä niin.

Tätä pitkää penkkiä katsoessa, ja tehdessä, meinasi epätoivo iskeä pahemman kerran. En tiedä, miten ihmeessä tuolta löyty jopa 30 senttisiä haavan ja lepän taimia! Viime syksyn kitkennän puuttuminen näkyy kyllä nyt keväällä todella. Alla oleva kuva on otettu vähän kauempaa ja siinä onkin alue, jonka heinä oli vallannut niin pahasti, että päätin peittää sen. Toivottavasti parin vuoden peitto saisi sen nujerrettua. Toisen kärhökaaren luota saattoi kuolla karpaatienkellot, en niitä ainakaan nähnyt. Pikkusyreeni 'Palibin' kärsi taas talvesta ja harkitsen sen poistamista. Samoin pikkujasmike ei oikein lähde tänäkään vuonna. Niin ja kaikki viime vuonna jaetut ja istutetut myskimalvat kuolivat! Onneksi sentään alkuperäisen yksilön kohdalle oli ilmaantunut miljoona siementainta, joten ei se nyt ainakaan kokonaan penkistä hävinnyt. Saman alueen pionit ovat lähteneet tänä vuonna iloisesti kasvamaan ja kaikki tuntuivat runsastuneen viime vuodesta. Se sentään on hyvä juttu. Lamovuohenkuusamat saivat oikeastaan sitten jo häätäilmoituksen. En ollut ajatellut niiden hankintaa aivan loppuun asti. Niiden sijaan voisin hankkia ehkä valkokirjokanukka 'Ivoty Halo':n.

Jätin lemmikkipuskan peittämättä, saa nähdä oliko hyvä vai huono idea.
Viimeinen ennen jälkeen kuvapari. Tästä ei niin selkeästi huomaa rikkaruohojen häviämistä, sillä samaan aikaan liljat ovat runsastuneet aivan silmissä. Tästä ei mielestäni hävinnyt mitään talven aikana. No, jasmikkeet syötiin taas kerran, mutta ne ovat molemmat hengissä kuitenkin. Muutama kuunlilja on edelleen pieniä taimia tuolla seassa. Toivottavasti ne tänä vuonna vahvistuisivat ja kasvattaisivat kokoaan reippaasti. Iskältä saatu iiris on tykännyt levitä aika reippaasti kuunliljojen seassa. Niin on tehnyt myös mysteerivuokko, joka ilmaantui yhden kuunliljajuurakon seassa. Jos tulee juttuun liljojen kanssa, niin minua se ei haittaa. Sen sijaan vuohenkello, tai sellaiseksi uskon tunnistaneeni sen, leviää järkyttävästi kirjokuunliljojen joukossa. Vaikka kuinka kitkee, niin se ei mene pois. Tänä vuonna tosin tulee uudistettua tuota aluetta, joten, jos kaivaisi vaikka kaikki kirjokuunliljat ylös ja yrittäisi mahdollisimman tarkkaan nyppiä kaikki juuren palasetkin pois. Epäilen vain, ettei minulla kestä hermot sellaiseen hommaan. En kyllä haluaisi kuunliljoja kaivaa poiskaan.

Etualalle pitäisi keksiä, jotain kivaa reunakasvia.
Tämän kevään mukavina yllättäjinä ovat luonnon kasvit. Kivikkopenger on nimittäin vallattu saniasten ja sananjalkojen toimesta varsin upeasti siinä onnistuen! Taitaa sieltä löytyä myös oravanmarjaa ja niitä viheliäisiä lepäntaimia. Niitä saa melkein joka kerta ohikulkeissa nyppiä pois. Keskitytään kuitenkin noihin ihianiin kolon valtaajiin! Penkereestä on tulossa ihana näiden vihreiden yllättäjien toimesta. Paikoin löytyy myös kukkivaa. Osasta kivikon koloista on kuollut sinne istutettuja kasveja, kuten kaikki ajuruohot taisivat heittää henkensä. Hopeahärkkikin menetti puolet viimekesän koostaan, mutta toipunee kuitenkin. Kaikki tarhakylmänkukat sentään selvisivät.

Pinestäkin kolosta pusketaan esille.
Rusakon syömä koristeomena 'Musta Rudolf' työntää uutta versoa. Tuleekohan tästä nyt pensasmallinen? Myös päärynä oli lähtenyt pieneen kasvuun, pelkään kuitenkin vielä sen puolesta. Muut puut eivät rusakon vierailusta ole niin paljoa kärsineet, esteettisesti, mutta oksat kasvavat takaisin. Tammi on mietityttänyt paljon. Se ei ole vieläkään aukaissut silmujaan, mutta puskee uutta versoa juuresta. Noinkohan se sitten kuoli päällisiltä osin? Toki se sai vähän osumaan, kun isäntä linkosi lumet siihen todella pitkään ennen kuin huomasin ja kielsin tekemästä niin. Se oli ihan kallellaan, kun kaivoimme sitä lumihangesta. En kyllä silloin huomannut mitään jälkiä rungossa, nyt siinä on pari halkeamaa, että olisiko kuitenkin vähän jostain hermostunut. No onneksi se edes tekee uutta kasvua jostain.

Myös viime kesänä trimmerin jalkoihin jäänyt lumipalloheisi on alkanut versoa uutta!
Kivikkokasvit runsastuvat! Kaikki eivät siis kärsineet talvesta. Ovat jopa levittäyteneet laajemminkin. Lisäksi olen läytänyt uusia siemantaimia kivenkoloista ja hedelmäpuiden juurelta. En ole vielä ollenkaan miettynyt, miten saan isommat perennat pysymään poissa näiden kivikkokasvien alueelta. Saatikka, miten saisin alueiden vaihdon tehtyä jouhevasti. Varmaan hillitysti leviäviä matalahkoja reunaperennoja voisi laittaa tuohon väliin. Vähän kuin aidanteeksi. Onpas tässäkin penkissä vaan monta asiaa ratkaistavana. Kylläpä niihin sitten aikanaan ideat tulevat.

Leppoisia sadepäiviä!
Niitä tänne on ainakin luvattu.

Katsotuimmat