sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Riippumatto fiilistelyä

Kaupallinen yhteistyö: Tropilex
sisältää mainoslinkkejä

Tässä postauksessa tulee taas iloisen aurinkoisia kuvia räntä- ja lumisateen keskelle. Sain muutama viikko sitten mahdollisuuden tutustua Tropilexin riippumattoon. Minulla on ollut toiveissa hommata pihallemme riippumatto ja lähdinkin tähän hommaan mukaan mielelläni. Tropilexin riippumatot valmistetaan käsin, reilun kaupan sääntöjen mukaan ja kestävää kehitystä noudattaen. Tämä oli hyvä tieto, varsinkin kun kyseessä ei ole kotimainen tuote. Olen tietyllä tapaa tarkka tuotteista, mitä käytän ja tähänkin tein selvityksen ennen suostumustani. Sain valita itse riippumattoni ja ihastuin Tobago -malliin ja väriksi valikoitui Iris. Ja tunnustan, värin nimellä oli osuutta valintaan ja kyllähän tuo väri itsessään on ihana! Kuten kuvassa näkyykin, riippumaton mukana tulee näppärä kassi, jossa se on helppo säilyttää.

Näihin olisi mahdollista tilata taikka ostaa hienoja tellinkejä, mutta itse hommasin ihan vain Biltemasta tämmöiset simppelit köydet. Ajattelin alkuun nauttia meidän pihapuiden katveessa löhöilystä ja metsästä siinä ohessa. Nämä oli muuten ihan helppo asentaa ja riippumatonkin saa näppärästi irti noista valmiista koukuista. Puuhun naru jää sen verran löyhästi kiinni, ettei sitä ole pakko joka kerta irroittaa. Kunhan nyt ei jätä narua ikuisuudeksi paikalleen tai ainakin löysyttää sitä vuosittain niin, että se kasvaisi puun sisään. Helppo homma siis.

Yritin vähän tutkailla kauppareissullani isommalla kirkolla muita riippumattoja, ihan vain vähä vertaillakseni materiaaleja ym. En kovin montaa kyllä löytänyt, joko niitä ei vielä ole täällä kaupoissa tai sitten niitä vain ei monikaan kauppa pidä hyllyillä. Löytämissäni riippumatoissa helposti huomattava ero oli narujen materiaali. Tropilexilla narut ovat nyörimäistä ja kiiltäväpintaista, kun muissa oli sellaista perus pehmeää makrameelankaa, sellaista löyhäkierteistä. En tiedä vaikuttaako riippumatoissa, mutta korseletissa olen kokeillut löyhäkierteistä lankaa ja se kuluu paljon nopeammin kuin napakampi nyöri. Kangas on minusta ollut ihan miellyttävä kaikissa löytämisäni riippumatoissa sekä tässä omassani, kestävyyteen en sitten ota kantaa, koska minulla ei ole pidempää kokemusta vielä mistään riippumatosta.

Voitte varmaan hyvin uskoa, miten ihastuin noihin sivun koristenyörityksiin. Olen ihan pöhkönä näihin pikku juttuihin. Kooltaan tämä muuten on melko isohko ja valitsinkin vielä sellaisen tuplariippumaton, joka kestää 180kg painoa. Hetken piti etsiskellä sopivaa puuväliä pihasta, kun osa paikoista on vielä kinostuneen lumen peitossa. Toivottavasti sateet sulattaisivat tuon kasan piakkoin. Tämä kohta oli ehkä minun mielessäni sellainen kakkos tai kolmos vaihtoehto, mutta loppujen lopuksi oli tosi rauhallinen paikka riipuskella ja juurikin vähän metsäinen.

Tässä toiseen suuntaan kuvatussa näkee, että ollaan jo hieman metsän siimeksessä. Tuo halkopino vaan vähän haittaa esteettisessä mielessä kuvausta, mutta onpahan ötökkähotellikin vieressä! Ja taka-alallakin näkyy karannut muoviruukku, se on nyt talteen otettu eikä pyöri roskana metsässä.

Tropilex Tobaco iris
Otin kuvat kevään lämpöisimmän päivän iltana. Oli aivan huikeat kelit riipuskella riippumatossa tuolloin. Nauttia kevään äänistä, linnuista, ja haistella keväisiä tuoksuja, no olihan siellä joukossa lasten kiljahduksia trampoliinilta ja lopuksi hirveää mankumista riippumattoon pääsystä. Joten oma nautiskeluni jäi tuolloin varsin lyhyeksi. Toivottavasti kelit pian taas suosivat, niin pääsen taas nauttimaan, mikäli hommiltani edes joudan!

Pikkuisännän omien sanojen mukaan hän halusi kiikkumaan ja mitäpäs muuta pienempi sitten kuin samaa perässä. Meinasi mennä ihan tappeluksi, mutta suostuivat viimein olemaan sovussa yhdessä kiikkumassa. Ainakin hetken.
Summauksena sanoisin, että riippumatto on tosi hyvä. Materiaalit ovat miellyttäviä ja ulkonäöllisesti ihania, valikoimaa löytyy monenlaista niin väreissä kuin malleissa. Hinnatkin olivat järkeviä. Toimituksessa meni parisen viikkoa. Siinäpä se. Mikäli kiinnostus heräsi niin käy kurkkaa lisää heidän nettisivuilta, heiltä löytyy ihan suomenkieliset sivut.

Leppoisaa vappua!

torstai 27. huhtikuuta 2023

Projekti puutarhasilta (krookuksilla)

Jottei kevät mene aivan kukkasia jahdatessa ja kuvatessa, niin pitihän se aloittaa jo puutarhahommat ja rakentaminen. Vaan ensin tämmöinen nätti keltainen krookuspuska ihastuttamaan! Viime vuonna tosiaan puhuin puutarhasillan rakentamisesta ja hommasin siihen syksyllä jo tarvikkeet. Tarkoitus oli talvella tehdä, mutta lopulta tässä keväällä aloitin nikkaroinnin. Ja kuten arvata saattaa, kun emäntä tarttuu isännän tarvikkeisiin, rupeaa isäntääkin kiinnostamaan asia. Olin ajatellut laittaa tekovaiheista kuvia, mutta homma meni mutkikkaaksi ja ne jäivät.

Isäntä ei siis pystynyt vain katselemaan vaan sotkeutui itsekin mukaan hommaan. Loppujen lopuksi isäntä tekikin puolet hommasta ihan ilman pyytämättä. Arvelisin, että jos olisin pyytänyt tekemään sen alunperin minulle, niin silta ei olisi valmis vielä kymmenen vuoden päästäkään. Mutta olen kyllä kiitollinen isännälle vaikka muutaman jutun olisin ehkä tehnyt toisin. Sillasta tuli joka tapauksessa nätti ja olen tyytyväinen.

Omalle paikalleenkin se saatiin hetimmiten. Vähän piti murskeen kanssa säätää, sillä en todellakaan ollut sillan kohtaa mitenkään vatupassin kanssa nuhrannut. Silta on siis silmällään laitettuna paikalleen ja toinen puoli penkkaa saattaa olla hieman korkeammalla. Minulle kuitenkin tässä tapauksessa riittää, että se näyttää omaan silmään juuri ajatusten mukaiselta. Puron teosta oli muuten postaus täällä, missä näkee alueen ennen sillan lisäystä.

Alaosan kaari on hieman nafti, olisi siis voinut olla isompi, mutta se ei minua haittaa.
Näkymä kasvimaalle päin.
Ja toiseen suuntaan.
Hieman kauempaa.
Puron yltä kuvattuna.
Ja vielä vähän erikohdasta. Jännä ajatella, että kohta sillan ympärillä alkaa liljat kasvaa ja se on osittain kasvien peitossa. Pitäisi muuten keksiä liljojen juurelle jotain matalaa maanpeiteperennaa tuomaan vähän erilaista näköä pyöreämmillä lehdillä. Sillasta tuli siis 70cm leveä ja pituutta taisi olla noin metrin verran, Täytyy tunnustaa, että enpä mitannut koskaan sitä. Tuli ihan mutuna ja silmällään piirettyä kaaret lankkuun. Kesällä tulee varmasti otettua useampi kuva jahka kasvillisuus on upeimmillaan. Tavoitteena olisi saada tänä kesänä sillan vasen puoli kuosiin ja oikealle puolelle tehtyä polku. Siitäpä tuo minun "salainen puutarhasoppeni" sitten lähtisi muotoutumaan.

Ja loppuun vielä kuvaa minun krookusarmeijastani. Monta metriä violettia kukkamerta. Tietokoneen näyttö tosin vääristää kuvan värejä, ne nimittäin näyttävät tästä näytöltä katsellessa aika sinisen värisiltä. Muutama vuosi lisää ja koko reunus on krookusten peitossa keväisin!
Niin ja muuten, uudenkuun jälkeinen kuunsirppi ilmaantui taivaalle kallellaan, eli sirpin päät osoittaen hieman ylöspäin. Se povaa siis noin kolmeksi viikoksi sateita, että koittakaahan kestää! Raikasta keliä luvassa.

Leppoisaa viikonloppua!

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Perennoja siemenestä ja kevät kukkia

Sehän alkoi sitten sateet ja hieman hämrämpi aika ja kukkivat pitävät visusti nuppunsa kiinni. Nämä ihanat krookukset ehdin kuvata viikonloppuna. Olen kuljeksinut paljon puutarhassa katselemassa, mitä kaikkea nousee tänä keväänä. Vielähän kevät on tällä seudulla ihan alussa ja monesta kevät kukkivasta ei näy kuin ehkä aavistus. Eilen nautin pitkästä aikaa sadepäivästä, istuin terassin portailla ja nuuskuttelin ilmaa. Olo oli niin keveä ja ilma tuntui aivan ihastuttavan raikkaalta. Ihan kuin olisin tuntenut, että tätä se luonto halusinkin juuri tähän hetkeen. Kun aurinko jälleen palaa, niin sittenpä taitaa kukkia nousta kuin sieniä sateella!

Krookus paistattelee auringossa.
Pengerpuutarhan kohopenkki suli todella nopeasti, kun alkuun pääsi. Ja sieltähän paljastui oikein armeijallinen krookuksen piippoja. Nämä ovat tainneet viihtyä ja lisääntyä oikein huolella! Tätä tulevaa kukkaloistoa saakin sitten ihailla terassilta ja olohuoneen sohvalta käsin. Aivan mahtavaa!

Kohopenkin tulppaanitkin ovat lähteneet hyvään kasvuun, narsissejakin löysin.
Kevätkurjenmiekka 'J.S. Dijt', oletan voihan muistini pettää.
Eilen nousevan kuun kukkapäivänä päätin tehdä vähän perennan kylvöjä. Suurin osa siemenistä on tullut viime vuoden siemenkirjeestä, vähän ostin myös huuto.net:stä ja suomen niittysiemenestä. Taisi siellä olla pari itse kerättyäkin. Muistin myös laittaa nimet purkkeihin. Tikut vain loppuivat ja kirjoitin suoraan purkin kylkeen. Näitä kuvan satseja siis tuli yhteensä kolme!

Täytyi nyt laittaa tämmöinenkin kuva, sillä enpä viime vuonna uskonut, että oikeasti jaksaisin erotella siemeniä toisistaan! Näin siinä vaan kävi, että Minnan tuomissa heinänsiemenissä oli niin hyvät tunnusmerkit, että en raaskinut vain huiskia näitä keskenään. Kaikkia muita siemeniä jäi vielä ensi vuoteenkin paitsi noita isoja mustia. Jospa ne tekevät uusia siemeniä.

Koska sisällä on ahdasta ja pitää jättää tilaa kurpitsoille ja kurkuille ym. Niin nämä menivät nyt kasvihuoneeseen itämään. Siellä on varmasti ihan mukavaa niiden asustella jo. Minulla on ollut kasvihuoneen ovi yötä päivää auki, mutta nyt laitoin sen kiinni. Kavihuone on nyt hieman tiiviimpi, joten lämpökin pysyy siellä paremmin yöllä. Pian pitäisi tehdä vähän muutoksia kasvihuoneessakin, taas vaihteeksi, mutta se on sitten vähän myöhemmin.

Osa siemenistä laitoin vielä tallaisiin pusseihin. Osittain siksi, että pienet purkit pääsivät loppumaan taas. Muttä pääasiassa siksi, että ostin siemenet myyjältä, joka toivoi tietoja siementen itämisnopeudesta. Ajattelin, että se homma hoituisi parheitaen näin. Osa siemenistä on melko pieniä, mutta ajattelin, että vain leikkaan taikka revin paperista sitten pieniä osioita, jotka sujautan siltänään multaan. En aio aivan yksitellen pienimpiä alkaa näpsiä irti.

Hankikylvöjen satsi
Hankikylvöt nököttävät nyt tyytyväisinä yhden kasvimaan lavan sisällä mullan päällä. Vielä ei näy kauheasti elon merkkejä. No parissa purkissa oli vähän vihreää, mutta oletan niiden olevan jotain rikkakasvia ennemmin kuin varsinaisia idätettäviä, sillä pintaan työntynyt sirkkalehti oli erilainen varsinaiseen kasviin verraten. On siinä nyt perennoja tulossa, kunhan kaikki kasvavat. Sitten on vielä muutama siemenpussinen, jotka kylvän suoraan kukkapenkkiin, kuten unikot. Minulla on niille ihan oma alueensa, jonne niitä ripottelen. Kukkien siemenlaatikkoni vajeni reippaasti, mutta on edelleen aivan täysi. Mitenhän se on mahdollista! No joo, kaikkia perennojen siemeniä en kylvänyt nyt kerralla, vaan jätin vähän jemmaan vielä. Jos kylvämäni kasvavat hyvin, saatan lahjoittaa ne ystävilleni. Tai sitten kylvän ensi vuonna loput. Daaliat jäivät vielä laittamatta, aika loppui eiliseltä kesken. Mutta ne ehtii tässä kyllä. Ja tänään on luvassa reissu Viherlandiaan anopin kanssa, jospa yrittäisin ostella maltillisesti siis...

Leppoisaa viikkoa!

lauantai 22. huhtikuuta 2023

Vähän esikasvatus kuulumisia ja daalioita

Mustanmerenruusu
Tähän väliin ajattelin päivitellä hieman esikasvatuskuulumisia. Kuvan mustanmerenruusu on kasvanut hyvin, kuten muutkin kaverinsa toisella ikkunalla. Nilan vinkki latvoa näitä useamman kerran on toiminut hyvin ja tältä näyttää kaksi kertaa latvottu puska. Tämä on sitä vanhaa naapurilta saatua violettia lajiketta. Vaaleanpunainen, minkä ostin Hankkijalta, lähti kasvuun ihan hyvin, mutta on paljon pienempi kuin nämä toiset. Sen olen latvonut vasta kerran. Mukulabegonia kasvaa oikein hyvin ja karjalanneito taasen hieman kituliaasti vielä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että niiden kanssa menee ihan hyvin. Karjalanneito meinasi kärsiä taas liikakastelusta, mutta tajusin ajoissa olla kastelematta sitä enempää. Nyt se näyttäisi ottavan taas kasvuspurttia.

Käärmekurkku kasvaa maltillisesti. Yksi taimi dominoi kyllä kasvullaan huimasti, vaan tulee nuo kaksi pienempää ihan hyvin perässä. Milloinkohan mahtaa aloittaa kukkimisen! Joku tarkkasilmä saattaa huomata, että tukikeppinikin halusi ruveta kasvamaan. Siellä on oikein sievät pienet lehdet jo. Takana näkyy vähän taimia, kun otin noita ikkunalautoja käyttöön myös.

Pesusienikurkun kaksi taimea on päättänyt vakaasti kasvaa todella hurjaa tahtia. Puska on jo ihan mieletön. Vielä ei sekään kuki. En ole aivan varma millaiset valo- ja lämpövaatimukset se tarvitsee kukkiakseen. Se on alkanut nyt myös kasvattaa sivuversoja ja olen tässä pähkäillyt, että pitäisikö ne typistää vaiko vaan antaa kasvaa. Tomaatit kasvaa ihan hirmu hyvin kaikki, kuten paprikat ja nuo kaksi kelloköynnöstä. Enempää niitä ei halunnut itää, mutta onneksi ne kasvavat mallikkaasti. Ikkunalaudalla näkyy parvekelaatikossa päivänsinet ja olikohan siellä ruusupapukin... Aivan oikealla on erittäin isoksi kasvanut porkkana! Se on jo yli puolimetrinen hujoppi ja ihme kyllä hengissä edelleen vaikka pikkupimu haluaakin sitä käydä hoitelemassa.

Porkkanan toisena kasvu vuotena.
Porkkanat ovat siis tehneet oikein mallikkaasti kukkasarjojaan. Pari niistä on aivan hilkulla kukkia ja odotankin sitä ihan näinä päivinä. Loput kukkivat sitten ajallaan. Porkkanalle siis riitäisi vähän myöhäisempikin multaan tökkääminen kukkimiseksi, mutta ne olivat niin hyvässä kasvussa silloin, että eipä sitä voinut vastustaa! Täytyypä käydä kaivelemassa jääneitä porkkanoita, jos niistä osa olisi vielä kasvukunnossa, tökkään ne sitten tuonne pihalle suoraan kasvamaan johonkin sopivaan kohtaan.

Kaveri kyseli josko lähtisin tilaamaan daalioita hänen kanssaan Mustilasta ja tilasinkin muutaman pussukan. Sain anopinkin innostumaan ja lopulta juurakoiden saapuessa anoppi tuli toisiin aatoksiin ja ottikin vain osan tilaamistaan juurakoista. Loput jäikin sitten minulle ja nyt minulla on tuplamäärä daalioita! Voi hitsi, mihinhän nämä sitten laitetaan kasvamaan? Olen jo etsiskellyt ruukkuja niitä varten ja melkein kaikille olisi jo löytynyt, puuttuisiko enää yksi ruukku. En kuitenkaan saa näitä mahtumaan sisälle mitenkään, joten suunnitelma olisi laittaa ne pihalle tai kasvihuoneeseen heti multaan laiton myötä. Tässä lähinnä arvotaan ajankohtaa, milloin se olisi hyvä tehdä. Maahan siis en halua daalioita laittaa, kun en tykkää kaivaa niitä talveksi ylös sieltä.

Näillä fiiliksillä siis tänä viikonloppuna.
Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Kevään ensimmäiset! + päivitys lumitilanteesta

19.4.2023 Krookukset kukassa!
Voi ihanaa ne ovat täällä taas! Pari aurinkoista päivää ja nämä putkahtivat maasta kukkimaan kuin niillä olisi ollut jo kova kiire. Miten ne saavatkin mielen todella keväiseksi!

Kirsikkapuun juurelta on nyt auennut kaikki lumet pois ja kohta aukenee muiden hedelmäpuiden alta. Penkereen yläpuolisen kohopenkin tämä reuna on myös hyvin sulanut.Tämä pää sulaa joka vuosi ensimmäisenä. Se saa keväisin tosi hyvin aurinkoa ja yleensä tähän ei kinostu paljoa lunta talvella. Tässähän alkaa ihan innostua jo tästä sulamisesta, toivottavasti ensi viikon kylmempi sää ei saa intoa hiipumaan. Juurikin tuon ensimmäisen hedelmäpuun juurella alkaa pikkuhiljaa olla kuhisemalla krookuksia ja jospa nämä kelit saisivat ne kukkimaan pitkään.

Eilen vielä tarkistellessani näitä ihanuuksia, ne olivat vähän reilun sentin mittaisia piippoja ja nyt ne ovat komeasti kukassa. Keltaisia on vielä vähän, koska olen haalinut enemmän sinisenliloja. Nyt kun tätä katselen, niin ehkäpä pitäisi runsastuttaa näitä keltaisia! Vaan onhan tuolta tulossa paljon paljon lisääkin, eiköhän osa niistäkin ole keltaisia. Näitä tuijottelisi vaikka koko päivän!

Krookus on ehdottamasti yksi lemppari kevätkukkijoista!
Mikähän ihanuus tähän on näin runsaslukuisena nousemassa? Ehkäpä narsissi?
Toisen puun, omenapuun juurellakin jo sisukkaat krookukset aloittelevat kukintaa lumesta huolimatta. Näille tosiaan riittää pieni lumeton alue, kun ne jo puskevat itsensä esiin ja alkavat kukkia.

Ja saihan se lumikellokin itsensä auki näiden päivien jälkeen. Lumikello on todella sievä kukkija, ihana. Takana näkyykin, että on sinne vielä tulossa lisää. Toivottavasti runsastuisivat tuossa, sillä niitä olisi kiva ihailla olohuonee ikkunasta.

Lumet ovat vajuneet myös pengerpuutarhan pohjoisemmasta päästä. Vielä on vain vähän näkyvillä puroa ja sen ympäröivää aluetta, eli kevätkurjenmiekkoja saa vielä hieman odotella. Kasvimaanreunan kivimuuri on myös kokonaan näkyvissä ja pian sulaa alue niiden edestä. Puutarhasilta on pian valmis, ei sillä onneksi kiirettä ole vielä.

Pikku lampikin jo aavistuksen pilkistää lumen kolosta.
Kasvimaa sulaa hyvää vauhtia ja lähiaikoina voisinkin hankkia vähän lisää lavakauluksia ja multaa. Lisäksi pitäisi noutaa raudoitusverkot kaarikäytävää varten. Hankikylvöjen purkit ovat nyt kaikki nätistin mullan päällä. Viime vuonna ne kaatuilivat lumen sulamisen myötä, nyt sain ne pysymään hyvin pystyssä. Osan multatila oli hieman jäätynyt, kun talvella laitoin ne alustan kanssa lumeen. Nyt ne ovat kaikki sulana ja yritän nyt tarkkailla, että pysyvät kosteina eivätkä kuivahda.

Etupihan puoli aukeilee myös hyvää tahtia. Tämä on kuvattu tuomen suunnasta tielle päin. Odottelen kovasti jo enemmän piippoja näkyviin vaan voipi olla, että se on turhaa.

En nimittäin syksyllä toteuttanut uhkaustani laittaa verkkoa sipuliistutusten päälle, koska oravia ei ollut juurikaan meillä enää näkynyt. Vaan tällainen näky minua taas kohtasi etupihan alueella. Että nyt syksyllä on otettava verkko käyttöön ja suunniteltava sipulin istutus alueet sopiviksi verkottaa. Ja verkon tulee olla tarpeeksi tiheää. Onneksi alueella on säästynyt nyt useampi sipuli kuin viime vuonna. Näin uskoisin, sillä kyllä tuolta näyttäisi piippoja pilkistävän viime kevättä enemmän. Ainakin joissain muilla alueilla kuin tässä tuomen juurella. Tammen lähiympäristössä on vielä hieman lunta jäljellä, siellä toivottavasti nousee vähän enemmän piippoja sitten.

Mutta lopetetaan positiivisella. Purppurainen tarhakylmänkukka aloittelee myös varovaisesti kasvuaan. Vielä en uskaltanut vanhoja versoja poistaa, kun kylmää säätä on luvattu. Varmaan parempi odotella vielä hetki ja leikata vanha kasvusto sitten varovasti pois, eikös? Viime vuonna tämä kukki 10.5. mitenhän mahtaa tänä vuonna käydä.

maanantai 17. huhtikuuta 2023

Piippojahtia ja pohdintaa kevään etenemisestä

No eihän niitä lumikelloja vielä lauantaina näkynyt, tosin en kyllä ollut kotonakaan koko päivänä. Sunnuntaina sitten kiersin aamupäivästä lenkin puutarhassa ja tutkailin, mitä lauantain lämpöja aurinko olivat saaneet aikaan. Ja nyt on viimein ruvennut maa paljastumaan istutustenkin kohdilta! Tosin ei kyllä oltaisi tässä vaiheessa, jos en olisi tuhkaa käynyt heittelemässä. Mikä tärkeintä, olen nyt vihdoin bongattu ensimmäisen piipon tuomen juurelta! Pieni se on, mutta alku kuitenkin. Ja valitettavasti olen jo autuaasti unohtanut, mitä tähän istutin. Ainakin hyasintteja, kevättähteä, mahdollisesti idänsinililjaa taikka helmililjaa, tai ihan jotain muutakin vielä. Saa sitä jännitystä näinkin pidettyä yllä, mutta varmaan laitan nyt muistiin, mitä missäkin putkahtaa ja jatkossa yritän olla tarkempi istuttelustani.

Lähikuvaa tämän vuoden ensimmäisestä piiposta.
Lumikellojen alue näyttää edelleen tältä. Joten niiden kukintaa joutuu nyt kyllä ihan odottelemaan. Edes tuhka ei ole nyt auttanut sulatushommissa ja syyksi voi kirjata lumilingon heittämän lumen. Sillä juuri tuohon kohdille osa pihan ja tien lumesta on isäntä lingollaan ajellut. Se on tehnyt kinoksesta tiiviimpää kuin mitä muualla käyttämättömällä lumialueella on ollut. Lisäksi talven vesisateet ovat tehneet lumesta todella tiivistä ja hitaasti sulavaa verraten muutaman vuoden takaiseen talveen, jolloin ensimmäinen plussakeli vajutti yli puolet lumesta yhden päivän aikana. Silloin koko piha oli täynnä höttölunta. Näin sitää huomaa tarkkaillessa, miten erilainen lumen koostumus vaikuttaa sulamisnopeuteen.

Lumikello 17.4.2023
Sunnuntain aurinkoisen päivän jälkeen tänä aamuna bongattu piipppo onkin jo nupussaan! Sen verran kaivelin tuolta sähköpostin tilauslistoja, että tiedän tilanneeni lumikelloja myös toissa syksynä. Arvelen vahvasti istuttaneeni niitä pengerpuutarhaan, koska mielestäni siinä viime keväänä kukki pari hentoista valkoista lumikelloa. En tiedä oliko paikka huono vaiko myyrät verottivat tai jotain, kun kymmenestä sipulista ei tosiaan kovin moni kasvanut. Mutta ainakin siellä vielä yksi kaveri on hengissä ja pian kukassa. Saan siis sittenkin ihastella lumikelloa kukassa kohta puoliin vaikken ihan Koska kukkii -arvaukseni päivänä kuitenkaan. Nyt se onkin häärittävä entistä useammin tuolla puutarhassa!

Kävin myös vilkaisemassa alatasannetta, jossa marjapensaat ja hedelmäpuut ovat. Sielläkin alkaa maa pikkuhiljaa näkyä. Erona viime vuoteen on, ettei krookuksia näy vieläkään. Kuvasta kuitenkin käy ilmi jo aiemmin pohtimani asia. Talven vesisateet ja kevään sulaminen ja jäätyminenkin varmaan saivat täälläkin aikaan niin paljon lumen painumista, että maan pinnalla tuossakin puunjuurella on kerros melkeinpä jäätä. Eipä sieltä piipot vaan kykene nousemaan. Mietin myös, että viime vuonna tällä seudulla maa ei jäätynyt kuin ihan pinnasta ja nyt vaikuttaisi siltä, että routakerros on paksu. Sekin vaikuttaa kasvuun lähtöön. Näin ihanilla lämpöisillä keleillä voisi ajatella piippojen putkahtavan lumen seasta vaivatta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ainakin meillä maa on vielä liian kylmää monin paikoin minkään kasvin lähteä kasvuun ja kerros kovaa lunta maan pinnalla ei ainakaan helpota tätä hommaa. Tässä mietin myös, että noinkohan takapihan kelkalla tampattu alue sulaa vielä toukokuussakaan, kun tämä sulamis nopeus on näin maltillista!

Tältä erää piippoterveiset kaikille!

Katsotuimmat