Elokuun kukkasia

Puutarhassa on tapahtunut kovin vähän viime aikoina, lomailun ja flunssan toimesta. Joten tämä postaus onkin vain silmäniloksi. Gladiolukset eivät halunneet pysyä pystyssä tuulisessa säässä ja nappasin ne sisälle maljakkoon. Olivathan ne peräti päivän olleet auki ruukussa ennen kaatumistaan. Tänä kesänä muuten vain kaksi yksilöä kuudesta teki kukkavanan. Voisinkin varmaan kokeilla talvettaa nämä tänä vuonna.

Ruusulilja avautui ja taaskin tuoksu on aivan huumaava!

No niin, aiemmin postailin kärhöistäni ja yksi kärhö kummastutti taasen omituisella ulkomuodollaan. Tällä kertaa syyksi paljastui puutarhurin moka! Väitin siis viimeksi alakuvan kärhöä Piiluksi tai Jan Paweliksi. Vaan olin sekoittanut oikean ja vasemman puolen keskenään! Jan Pawel II:na ostettu, mahdollinen Piilu henkilöllisyydeltään, on kärhöseinän oikeassa reunassa ollut koko ajan ja siitä kuva yllä. Ala kuva taas on otettu seinän vasemmasta reunasta ja hänen pitäisi olla Hangley Hybrid. Tarkistelin siis edelliseen postaukseen kärhöjen nimiä istutuksen aikaisista postauksista, kun en niitä muista ulkoa, ja sekoitin silloin oikean ja vasemman kuvatekstistä. Heh! Tuleepahan pientä aivojumppaa välillä.

Pallohortensia ihastuttaa joka vuosi isoilla kukinnoillaan.

Keijunmekko ehtikin kukkaan asti muutamista takapakeista huolimatta!

Tämä ihana kukkanen iski kuvauskierroksella silmään kukkapenkistä. Se on jotain viimevuonna kylväytyneistä tai kylvetyistä, en nimittäin muista kylväneeni sitä tänä vuonna. Ja tämä oli ihan yksi ja ainoa kukkanen siellä. Mahtaisikohan tulla uusia, toivottavasti! Se on vaan niin yksinkertaisen kaunis.

Leppoisaa viikonloppua!

Hyötypuutarha elokuun alussa

Meillä oli viikonloppuna nuorimmaisen kaksivuotissynttärit ja isännän pappa kehui kasvimaatani ja puutarhaani vuolaasti. Vieraiden lähdettyä piti itsekin mennä pihalle ja pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan paikkoja ja ihan keskittyä siihen. Aina ei touhuiltaan huomaa tai tajua ajatella, miten paljion sitä onkaan saanut aikaan. Kun sitten ottaa ihan hetken sen äärellä, niin huomaa paljonkin asioita. Yksi niistä on se, että kasvimaani on aika kivan runsaan näköinen ja tosiaan aika unelma. Liian usein sitä päätyy miettimään, että sen pitäisi olla isompi tai hienompi tai että joku on mennyt pieleen. Mutta eilen pohtiessani totesin, että se on kyllä juuri hyvä. Ehkei tänä vuonnakaan kaikki kasvanut odotetusti, mutta ensi vuonna kokeillaan uudella tapaa! Kerta kerralta sitä oppii jotain uutta ja tekee asiat pikkuisen edellisiä vuosia eritavalla.

Kasvimaalta on jo saatuu oikein mukavasti naposteluherneitä, jonkin verran porkkanaa, sipulia ja punajuuria. Parsakaali oli oikea menestys, ainakin makunsa puolesta, ja sitä täytyy kyllä lisäsät ensi vuonna. Lehtikaali sekä onnistui että epäonnistui, sitä pitäisikin jo ruveta säilömään pakkaseen talvea varten. Myös uusi erä porkkanoita siementämiseen onnistui loistavasti ja se kukkiikin runsaana tuossa kasvimaan reunalla. Siinä on myös kamomillaa, josta olenkin jo vähän kerännyt kuivatukseen teeksi. Tähän kasvimaan kulmaan kasvoi niin runsaasti porkkanaa, aurngonkukkia ja kamomillaa, että meinaa minun toinen timjami jäädä armotta niiden alle, mutta josko se nyt tämän kesän jaksaa sovussa elellä. Ensi vuonna en laita auringonkukkia tähän enää.

Salaatti ei ole jostains syystä tänä vuonna lähtenyt kovin kummoisesti kasvamaan, tillikin on ollut aika laihaa. Liekö ongelmana multatilan ohuus. Se toki korjaantuu ensi vuodeksi, kun hankin toisen lavakauluksen tuohon ja salaatti onkin ihan muualla sitten ensi vuonna, mutta seuraavien istutuksian varten! Takana näkyy runsas porkkana ja sipulilava, jossa mangoldi jäi taas kovasti jalkoihin. Ehkäpä pieni aluejako voisi olla paikallaan. Ihan takimmaisena on toinen kaalilava, jossa multatila on pienempi ja lehtikaalien lehdet ovat äkämien peitossa. Myös lavan kurpitsat kasvattavat vain lehtiä ja tekevät kukkia, mutta ei hedelmää. Mahtoi hevosen lantatujaus olla liian vahvaa siinä lavassa.

Toisella puolella sen sijaan kasvaa sekä lehtikaali että parsakaali oikein mallikkaasti. Niillä on vahvasti multatilaa ja hyvä hevosenlantakerros pohjalla. Ensimmäiset kaksi parsakaalikukintoa upposivat meidän pikkuisännän suuhun niin nopeasti, että muut saivat vain pari pientä maistiaista. Olin yllättynyt, miten simppelisti tämän kasvatus lopulta kävi. Siksipä ensi vuonna sitä on oltava enemmän, jotta muutkin saavat syödäkseen! Onneksi nämä näyttävät tekevän hyvin sivukukintoja, joten eiköhän vielä tänä vuonna päästä maistelemaan vähän enemmänkin.

Härkäpapu on ainoa köynnöskaariin tuetuista, jotka lähtivät kunnolla kasvuun. Tosin eivätpä nämäkään kovin korkealle kurottaudu. Palkojakin olisi jo, pitäisi siis alkaa tutkimaan, mitä niistä ensin kokeilisi valmistaa ja missä vaiheessa. Harmikseni muuta pavut ja suurinosa köynnöstävistä kukista eivät kasvaneet joko ollenkaan tai vain parikymmentä senttiä. Osa oli esikasvatettu ja osa kylvin suoraan. Jotenkin pidän muurahaisia osasyynä ja osittain sitten joko kelit tai joku muu luonnollinen tahi yliluonnollinen asia.

Kasvihuoneesta saatiin ensimmäiset varsinaiset kurkut vasta heinäkuun lopussa. Sitten alkoikin buumi ja viikonloppuna kävin keräämässä kolme isompaa kurkkua ja seitsemän minikurkkua... Ja lisää olisi tulossa. Olisihan ne voineet kasvaa vähän aikaisemmikin, mutta saatiinpä synttäreille dippivihanneksiin kurkut omasta kasvihuoneesta. Paprikan unohdin tukea ja ne kaatuivat, nyt toivon ettei mikään mennyt täysin poikki asti. Chilitkään eivät oikein ole halunneet tehdä mitään, tosin ne varmaan haluasivat hieman aurinkoisempia päiviä. Tomaatteja ollaan saatu vähän, lähinnä maisteluun. Nämä kotokasvatetut ovat kuulemma niin hyviä, että ne menee suoraan suuhun. Paljon on myös raakoja vielä ja odotankin, että pääsen kokeilemaan säilömistä vasta syksymmällä, kun kaikki kypsyy samaan aikaan. Blumatti on ollut oikein mahtava kaveri! Ensi vuonna sitten se automaattinen ikkunan avaaja, niin alkaa olla homma oikein hyvin hanskassa. (Kunhan ne hanskat vaan pysyy tallessa). Niin ja vesimelonia ei tänä vuonna saada, koska jokainen pieni vesimelonin alku on vain homehtunut pois....

Tässä näkyy esikasvatettuja köynnöskukkia, jotka jäivät kovin pieneksi. Taustalla komeat lehtikaalikasvustot. Harsosuoja keäällä oli todella toimiva!

Terassin edustalla pesusenikurkku ja käärmekurkku valtaavat alaa niin soralta kuin terassiltakin. Kukka ei käärmekurkussa ollut sellainen, mitä itselleni metsästin, joten se on pieni pettymys. kurkkujakin se alkoi tehdä vasta aivan hiljattain, joten niistä tuskin siemeniä saa jatkoon edes. En tiedä uskaltaisinko kokeilla kurkusta valmistaa jotain... Pesusieni kurkku sen sijaan on ehtinyt kasvattaa melkoisen isoksi jo yhden kurkun ja nyt toivon hartaasti, että se ehtisi valmiiksi asti. 

Pesusienikurkku, peukut pystyyn, että se ehtii kypsyä ruskeaksi asti!

Käärmekurkku ei vielä näytä kovin käärmemäiseltä.

Loppuun taas kevennys. Edellisen viikonlopun sateiden jälkeen isäntä päätti käydä katsomassa miten meidän kastelupumppu voi, kun vettä on tullut niin runsaasti. Kovinpa oli hätää kärsimässä poloinen siellä joen varressa! Pumppu oli siis tuossa aivan kuivalla maalla joen penkalla ennen sateita, jotta ylsi nostamaan vettä joesta. Vaan nämä kovin runsaat meille osuneet sateet ovat nostaneet joen pintaa noin puolella metrillä! Siis tässä kyllä oikeastaan kulminoitui sateiden määrä itsellekin. Joki saa kohtalaisen isolta alueelta sadevedet ja meiltä ei enää pitkästi ole järveen sillä matkaa, joten vaikutus kyllä näkyy aika hyvin. Pumppu pääsi korkeammalle ja hetken kuivahtamisen jälkeen on toiminut moitteetta, onneksi. Toivottavasti huomiseksi povattu myrsky ei tähän niin voimalla tulisi, aamuyöstä herättiin jo niin rajuun ukonilmaan ja sateeseen taas vaihteeksi, että seuraava voisi kiertää jo vähän kauempaa!

Hauskaa (ja myrskyisää) viikkoa!