No hupsista, tämän postaus piti tehdä vähän aiemmin, mutta kiireiltäni ja sairastellessa unohdin. Blogini saavutti helmikuun 22. päivä 2 vuotta. Kaksi vuotta olen rakentanut puutarhaani ja reilut neljä vuotta siitä, kun nappasin tämän ensimmäisen kuvan. Taka-alalla näkyy suuret haavat, joita katselen joka päivä olohuoneen ikkunasta. Oikealla on nuoremmat haavat, ne rajaavat etupihaamme. Taisi olla kesän 2019 kuuminta aikaa, kun kaadoimme isännän kanssa puita talon tieltä. Nyt ynnään vähän, mitä kaikkea on parissa vuodessa puutarhassa tapahtunut.
2020 syksynä pihamme oli jo pohjaltaan valmis. Etsiessäni näitä kuvia tajusin, että olen jättänyt etupihan hyivn vähälle huomiolle. Niin kasvien kuin kuvaamisenkin puolesta. Paitsi viime syksyä, jolta löytyy useampi kuva istutuksista, mutta mitään isompaa kuvaa en tämän jälkeen ole ottanut. Se täytyy tänä vuonna korjata!
Ajatatella, että katselin tätäkin näkymään yhden kesän ajan kiltisti ja odottaen, ihan ilman valituksia ja isännän hätistelyä. OIkein naurattaa muistella tuota kesää, kun tuntui ettei pihalla ollut yhtään mitään tekemistä! Nytpä siellä ei mitään muuta olekaan kuin tekemistä. Tämäkin on vuodelta 2020. Pihamaan leveys oli vain pari metriä tulevaa terassia leveämpi eli noin kuusi metriä pikkuterassilta ja noin 8 metriä talonseinästä mitattuna. Nykyään se on reippaat 15m.
Edeltävän kuvan kiviröykkiön päältä kuvattu kuva. Eipä näy merkkiäkään marjapensaista tai omenapuista. Kaivurilla oli melkoinen homma täyttää tuota mäkeä ja hävittää kivi- ja maakasat.
![]() |
Omalta maalta kaivetun mullan levittämisen jälkeen. |
Takapiha on tosiaan ollut suuressa myllerryksessä niin istutusten kuin rakennettavien alueiden suhteen. Patio oli ihana suuri saavutus viime kesälle. Tälle kesälle olisi luvassa avoterassi ja yrttipenkki kuvan vasempaan reunaan. Voi sitä työnmäärää edelleen! Isäntä odottaa kovasti näkevänsä, miten nurmikko kasvaa nyt, kun siinä on melkein 20cm multaa. Viime vuonna se oli vielä hyvin kituliasta ja mullan lisäyskin tuli melko myöhään kesällä.
Omalta maalta kaivettu multa tamppaantui tiiviiksi kerrokseksi ja sen saaminen ilmavaksi oli aikamoinen temppu. Tosin jälkikäteen tajusin, että olisi vain pitänyt odottaa seuraavaan kevääseen ja luonto olisi tehnyt puolestani sen. Anopilta saadut kuunliljat istutuin jo tässävaiheessa hulevesiputkien viereen. Ajatukseni purosta ja pienestä lammesta alkoi kehkeytyä varhain.
Puro viime kesältä enne kuin aloin sitä taas kerran uudistaa. Se varmasti runsastuu tälle vuodelle ja odotan sen vielä hieman selkiytyvän tästäkin. Ja sen puutarhasillan haluan ehtiä tehdä keväällä!
![]() |
Alatasanne suuressa myllerryksessä! |
Huomenna ollaankin jo maaliskuussa ja kevät tuntuu olevan aivan ovella.
Mukavaa kuun vaihdetta!