Palautumista ja uusia valintoja

Kesän 2023 mustasilmäsusannat

Pitkästä aikaa blogin parissa. Tämä vuosi on ollut melkoisen haastava henkisesti ja laittanut miettimään asioita monelta kantilta. Näin simppelisti sanottuna ajoin itseni jonkinlaiseen burn outtiin ja umpikujaan. Tämän todettuani olen joutunut pohtimaan, mitä todella haluan tehdä ja mihin keskittyä. Näin ollen puutarhayritys, jonka perustin, on nyt laitettu tauolle ja lähdin tavallisiin töihin. Yrittäjyydestä tullut stressi ei sopinut minulle ollenkaan, enkä onnistunut tavoitteisani määrätä omaa työaikaani vaan homma luisti sekavaksi silpuksi, jonka myötä en osannut sanoittaa itselleni mikä on vapaa aikaa ja mikä työaikaa. Siitäpä oma puutarhakin jäi hyvin vähälle huomiolle ja tänä kesänä jäi monta tavoitetta saavuttamatta. Ja syynä oli vain se, että istuin sohvalla miettimässä, mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minä haluaisin tehdä, en vain osannut enää toimia. Nyt 8h työpäivien ulkopuolella kaikki aika on minun vapaa aikaani ja voin käyttää sen joko nukkuen, lasten kanssa, puutarhassani tai missä milloinkin mieleni tekee. Toki nyt on hieman vähän laisesti tekemistä puutarhassa, mutta odotan ensi vuotta jo innolla!

Loppu kesältä on minulla melko vähän kuvia ja syksyltä ei juuri ollenkaan, mutta keräsin tähän joitain ihanan piristäviä otoksia paranemisen johdoksi. Loppusyksy meni minulla niinkin kehnosti, että kesäkukkaruukut jäätyivät melkein paikoilleen ja tarvitsin isännän apua niiden siirtämiseen sivummalle. Kasvihuoneen sentään sain tyhjennettyä, mutta kasvimaalta en jaksanut korjata loppua satoa ja se jäi harmittamaan. Ensi vuonna taas entistä ehompana. Yhden positiivisen nostan kasvimaan onnistujista jo nyt, se oli parsakaali! Ja sitäpä tulee meillä jatkossa paljon enemmän! Yhdestä kasvista saimme muutaman kerran paisteltua maistiaisia ja se upposi pienempiin lapsiin niin, etten itse saanut kuin ihan pienet makupalat. Aivan hitti oli siis ja taidankin jättää nuo lehtikaalit vähemmälle, kun muut eivät niistä juuri piittaa.

Keväällä pakkasen syömä päivänsini innostui syksystä tekemään yhden kukan!

Jos nyt ei itsellä ollut aivan mahtavat fiilikset puutarhankanssa, niin ei tuo vuosikaan ollut aivan parhaimpia. Pienenä yhteenvetona puutarhassani jäi moni kukka kukkimatta ennen pakkasia, osa kukki nipin napin, osa ennen aikojaan ja hyvin nopeasti. Muutama yllättäjä muistaakseni joukossa oli, mutta niiden vastapainoksi osa kasveistä kuoli. Isännän mieleen on, että nurmikkomme alkaa olla viimein nurmikon näköinen! Se ei ole täysin huoliteltu golfnurmikko, emmekä me sitä haluakaan, vaan sellainen runsaan vihreä. Valkoapila on viimein ottanut sijaa nurmikossa ja muodostanut ihania länttejä sinne tänne ja se kaipaamani voikukkakin on jo saanut jalansijaa paikoin.

Ruukkukukista moni jätti kukkimatta ja osa kukki runsaasti. Näissäkin näkyi kesän vaihtelevuus. Daalioista vain tämä yksi ehti kukkia, mikä melkoisen outoa. Gladioluksista kukki kaksi ja niitäkin taisi olla lähemmäs kymmenen sipulia. Silkkitassu näytti ensin kuolevan ja sitten aivan yhtäkkiä syksyllä kukki! Otin siitä siemeniä, josko saisin itse kasvatettua ensi vuonna, mutta en todellakaan tiedä onko ne itämiskelpoisia. Mahtaakohan muuten tuoksuherneen siemenet tykätät pakkasesta? En nimittäin muistanut haalia niitä ennen ensimmäisiä pakkasia...

Auringonkukat loistivat vaikkakin näiden piti olla matalia, vain 40cm korkeita. Ne olivat ilo silmälle syksyllä. Ja näiden myötä toivottelen mukavaa marraskuun loppua! Ehkäpä sitä tästä ehdin blogiakin päivitellä tasaisemmin jatkossa!