tiistai 21. kesäkuuta 2022

Projekti: Nurmikonreuna ja pation suunnittelua

Tämän kevään isompana projektina minulla on ollut nurmikonreunan uudistaminen. Alkuun sen tein pikaisesti nurmikonreunanauhaa käyttäen ja se ei toiminut kovin hyvin. No taisihan siinä pieniä mennään-halvalla-kömmähdyksiä tulla. Ensinnäkin valitsin liian matalan nurmikonreunanauhan ja toiseksi meillä oli aivan liian vähän multaa käytössä. No tästäpä oppia ja uutta suunnittelemaan. Tällä kertaa satsasin vähän parempaan. Toki säästeliäänä ihmisenä etsiskelin nurmikonreunakiviä ensin Torista, kun hirvitti tilata kalliilla rahdilla kotipihaan. Näinpä teinkin hyvät kaupat erään pihanlaittajan kanssa ja sain 100 nurmikonreunakiveä melkoisen edullisesti. Pari reissua siinä tuli heitettyä meidän piskuisen kärryn kanssa, mutta ei matkoihin sentään paria sataa mennyt kuten olisi kivikauppiaiden rahtiin saanut laittaa! Sittenpä tilasin vain vähän kivituhkaa paikalliselta toimijalta ja rupesin kaivuu hommiin.

Takapihalla reunanauha häiritsi meidän silmää eniten. Se mutkitteli ja painui nurmikon puolelle, kun multatila kuivui kasaan helteillä. Sepelin painosta se ei koskaan palautunut ennalleen vaikka sadetta tulikin. Lisäksi paikoitellen nurmikko päätti työntää juurensa reunanauhan alitsekin. Toisaalta tätä tehdessä huomasin, miten umpimähkään olin mittaillut tuon sepelin alueenkin. Eli ihan päin prinkkalaa. Nyt se tuli tehtyä linjalankaa käyttäen. 

Ihastuttava kuva eikös, piti vähän kokeilla kännykän laajakuvaa. Talon ympärys rupeaa siistiytymään. Enää tarvittaisiin multakuorma niin saisi alkupätkän nurmikkoalueen tehtyä kuntoon. Tätä tehdessä leikkasin lapiolla ja revin käsin irti reilun kymmenen sentin siivun nurmikkoa pois. Tasoitin alta paljastuneen maan ja laitoin 3-5cm kivituhkaa alle. Sitten kivi kerrallaan naputtelin paikoilleen passia käyttäen suunnilleen suoraan, niinkuin itse isännälle virkoin. Oikeastaan aika terapeuttista. Ilmalämpöpumpun kohta oli haastavampi, kun meinasi kivet lähteä pumpun alta livohkaan. Sai sitten hieman kikkailla, että ne sai takaisin laattojen alle.

Kyllä siitä suoraa tulee, kun lankaa seurailee. Tulevan terassin kohtakin rupesi näyttämään ihan erilaiselta, kun pääsin viimein sinnekin asti. Se ei tässä kuvassa näy, mutta seuraavissa suunnittelu kuvissa vähän. Nyt onkin sitten isännän kanssa mietitty, multakuormaa ja sen käyttöä. Laitetaanko sitä koko takapihalle vai säästetäänkö hieman ja jätetään minun tuleva patio ja kukkapenkki multaamatta. Itse olen sitä mieltä, että jätetään multaamatta. Haluan edelleen kovasti saada pation tehtyä syksyllä. Kukkapenkki tai yrttipenkiksi sitä lähinnä kaavailin, valmistuisi sitten ensi vuonna.

Sittenpä vähän suunnittelukuvia. Ei näissä nyt kovin kummoisesti näy, mutta taiteilin puutarhaletkun avulla pation ja kukkapenkin alueet nurmikolle. Heh, helppo homma löytää vihreä letku vihreähköstä nurmikosta. Vasemmalla edessä tuo kiemura edustaa kukkapenkkiä ja se päättyy ympyrään, josta olisi tulossa vähän korotetumpi alue. Haluan siihen parin kiven verran ainakin korkeutta. Tämän toteutus kaipaa enemmän harkintaa ja samalla myöskin raha-asioiden pyörittelyä. Tekisin mielelläni kaiken kerralla, mutta sitten tarvitsisin kaivurin kaveriksi. Nyt ajatus on säästää rahaa ja tehdä enemmän työtä. Eli alueet on pilkottava järkeviksi palasiksi. Pation alueelle hankin mursketta syksymmällä ja kaivan sen ihan omin voimin auki. Isäntä haluaa pohjalle finfoamia routaeristeeksi, joten sitä sinne on hommattava. Meillä on kyllä läpäisevä, hiekkainen ja routimaton maa, mutta tähän asiaan minulla ei kuulemma ole valitusoikeutta. Eipä se suuria summia onneksi kustanna.

Patioon tulee hauska kaari, johon tulee pieni nurkka terassin taakse tai tässä kuvassa eteen. Taustalla isännän varastoprojekti, siinä on kohta ulkovuori paikallaan.
Olen itse pyöritellyt raha-asioita niinkin pitkälle, että olen miettinyt ottaisinko pienen lainan näihin kiveysprojekteihin. Kävin jopa Sortterin sivuilla vertailemassa eri luotonantajien tarjoamia lainoja ja kulutusluottoja. Ihan vain mielenkiinnosta. Vertailu oli simppeli tehdä, ei vienyt paljoa aikaa eikä toisaalta sidokaan mihinkään. Sitten aloinkin miettiä, että pitäisikö lähipiiri minua ihan kahjona, jos ottaisin lainan saadakseni pihan kuntoon. Mikä taasen hetken mietinnän jälkeen oli aika hölmö ajatus. Talon rakentamisen yhteydessäkin, suositellaan ottamaan lainaa myös pihalle. Sanovat, että pitäisi budjetoida jopa 10% talon hinnasta pihaan. No meillä ei budjetoitu. Päädyin ajatuksissani siihen, että se on minun asiani mihin lainaa otan. Ottaahan ihmiset kodin pintaremontteihinkin lainaa, joten miksi ei puutarhan pintojen laittoon sitten. Tosin tällä kertaa taidan vielä jättää lainat ottamatta ja jatkan ostan-kun-pystyn -taktiikalla eteenpäin. Se on kuitenkin ihan omanlainen matkansa!

Tähän yritin saada järkevää kuvaa koko alueesta. Piti saada suunnitelmani hahmoteltua myös isännälle, kun hänen on ollut vaikea pysyä inspiraatioissani mukana. Nytpähän saan näytää hänellekin kuvasta, mitä meidän takapihalla tulee tapahtumaan. Isäntä tosin pelkää, että takapihalla ei kohta ole nurmikkoa ollenkaan, mutta en minä ihan niin paljoa jutuillani tilaa vie. Ainakaan vielä. Alkuperäiset laatat, jotka valitsin, olivat aika kalliit. Ne olivat todella ihanat, mutta en vain mitenkään raaski maksaa niin paljoa laatoista vaikka olivatkin jotain loimukivi mallia. Etsin sitten läheiseltä laattavalmistajalta hieman huokeampaan hintaan meidän budjetille sopivat laatat. Niistä tulee kyllä ihastuttava pinta myös!

Suunnitelmassani on, että laittaisin vielä jonkun polun kukkapenkin eteen, joka johtaisi kasvimaalle, mutta se ei ole saanut oikeaa muotoa vielä. Olen sen kyllä piirtänyt paperille, mutta se ei ole vielä mieleiseni. Tai eihän sitä tiedä. Tuo suorakaiteen muoto on minusta kiva, mutta alkuperäinen ajatukseni, että soran, hiekan tai minkälie alueella kulkisi laattoja kuin japanilaisessapuutarhassa konsanaan, kaipaa vielä vähän hiomista.

Siinä vielä parempi kuva kukkapenkin, eli mahdollisen yrttipenkin paikasta. Ympyrä siis olisi tulossa korkeammaksi muita, ehkä jopa 50cm korkeaksi, se hamottuu vielä. Lisäksi haluan tehdä siitä jing-jang tyyppisen. Toiselle puolelle kasaan kiviä ja laitan siihen auringon valolla toimivan lorisevan vesiaiheen. Ja toiselle puolelle tulee kaveja ja vehreyttä. Kivistä aion myös tehdä sellaisen pienen "putouksen" ympyrän reunan yli ja täytän kolon, joka muodostuu pation, talon reunuksen ja ympyräpenkin väliin. En kyllä malttaisi odottaa, että saan sen valmiiksi asti!

Inspiroivaa kesänjatkoa!

Yhetistyössä: Sortter

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Ihania kesän yllättäjiä!

MIkähän vuokko tämä on?
Ajattelin tehdä tämmöisen jutun pihani yllättäjistä ja sitkeistä sisseistä. Vaikka lunta oli todella paljon talvella, oli se silti ilmeisen haastava joillekin kasveille. Vähäinen routa meidän alueella saattoi johtaa märkään kasvualustaan tai jotain sellaista. Aiemmin kerroin, että suurinosa kasveistani on lähtenyt hienoon kasvuun ja lopullisia tuhoja on hyvin vähän. Osa on hieman taantunut tai kärsinyt talvesta, mutta nyt alkaa nähdä miten ne ovat korjanneet itsensä taas uuteen loistoon. Yläkuvan vuokko on yllättäjä, koska olin ihan vain unohtanut, että koskaan istutinkaan sen. Joitain kevään kukkijoita oli vastaavia, mutta niitä en nyt valikoinut tähän, ne ovat ihmetyksensä jo saaneet.

Satuin vahingossa kitkemään puropenkkiä kuunvaiheen mukaisena hyvänä kitkemispäivänä. Ja ihastelin, miten hyvin kaikki ei toivotut kasvit lähtivät juurineen ylös maasta. Myohemmin illalla luinkin sitten, että päivä oli hyvä rikkojen poistoon. Nyt pari päivää sitten nappasin kuvan alueesta, kun ihastelin miten hyvin se on pysynyt rikattomampana kuin viime vuoden kevään taisteluissa. Ja onhan se nyt huomattavasti paljon runsaampi, kun syksyllä sinne istuttelin lisää kasveja. On sinne keväälläkin tullut muutama lisää. Kuten isältä saamani iirikset. Nehän pari vuotta ovat olleet tuolla metsän puolella odottamassa ja nyt ne on istutettu paikalleen.

Kuunlilja ´White Weather´
Puropenkistä löytyy myös yksi sitkeä selviäjä. Oletin pitkään, että valkoiset kuunliljat ja violetit kurjenmiekat eivät ole selvinneet talvesta, mutta nyt näyttäsi että ainakin yksi valkoinen kuunlilja olisi hengissä! Tätä voi jo riemuita vaikka muut eivät vieläkään ole lähteneet kasvuun.

Ja se myyrän syömä keijunkukka päätti itsepäisesti pysyä hengissä. Eihän se ole läheskään kaverinsa vertainen koossaan vielä, mutta sieltä se pieni ponnistaa ja kasvattaa itsensä taas uuteen loistoon. Suloinen!

Olin myös huolissani itoh-pioneistani. Ne lähtivät todella hitaasti kasvuun varsinkin tämä etummainen. Kummatkaan eivät tee vielä kukkia, mutta tärkeintä on että ovat elossa. Taaempi on viime keväänä istutettu ja se juroi koko viime kesän yhden lehden kanssa. Nyt se on jo runsaampi. Tämä etummainen on syksyllä istutettu ja epäilen että on sen vuoro juroa yksilehtisenä tämä kesä.

Mutta sittenpä nämä yllättäjä pionit! Kolmessa eri pionissa on muutama nuppu! Pääsen siis ensimmäistä kertaa ihastelemaan näiden kukintaa. Nämä ovat viime keväänä tähän istutettuja. Silloin pähkäilin, että osasinko istuttaa oikeaan syvyyteen. Taisi mennä ihan hyvin kuitenkin, kun näin innostuivat.

Kärhöt ovat olleet tämän kevään yllättäjiä myös. Maanpäälliset versot eivät talvesta selvinneet. Mietinkin, että ne olisivat melkein tarvinneet suojauksen, mutta siihen ei syksyllä enää energia riittänyt. Nyt kevään aikana ne ovat lähteneet kaikki ihan hurjaan kasvuun! Väittäisin, että ovat jo nyt kasvaneet enemmän kuin koko viime kesän aikana.

Tämä alue on myös ihana yllätys. Se on jo vuodessa runsastunut ihanasti. No ei nyt oteta huomioon noita horsmia ja vattuja. Lauantaina olisi taas hyvä kitkentäpäivä ja taidanpa siistiä tämän pään silloin. Vasemman laidan mirrinmintutkin lähtivät kaikki kasvamaan vaikka yksi näytti kuolleelta hyvin pitkään. Sammalleimuista alempi kuoli, että se oli pieni takaisku, täytyy keksiä siihen joku toinen kasvi.

Viime vuonna tuli ihmeteltyä myös tämän jalopähkämön seassa kasvavaa liljamaista kasvia. No nyt se innostui ilahduttamaan nupuilla ja pian sen näkeekin jo kukassa. Ehkäpä tämän henkilöllisyys alkaa selvitä siis. Nyt ihmettelen lähinnä sen upean punertavia nuppuja! Aivan sävy sävyyn takana olevan patjarikon kanssa.

Rönsyakankaalit ovat yllättäen kaikki hengissä. Nämä tuli istutettua hyvin myöhään syksyllä ja ostin ne kaupasta tosi hyvällä alella. Ne olivatkin aika näköisiä silloin ja mietin, että pysyvätkö ne hengissä. No on ne kaikki tosiaan pysyneet ja kukkivat nyt nätisti. Nämä ovat kovia leviämään, mutta ovatkin nyt sellaisella paikalla, että saavat niin tehdäkin.

Tammi lähti viimein kasvuun myös. Jouduin ottamaan sen varrella kasvaneen muovisen verkon pois, kun se rupesi kasvattamaan oksaa ihan alhaalta asti. Minua ei oikeastaan haittaa vaikka siitä tulisi monirunkoinen alhaalta asti. Voi olla, että jätän nuo kasvamaan. Pitää sitä toki syksyllä katsoa, jos ovat kauhean tiukassa, niin vähän siistiä oksia pois. Tämä kovan onnen puu meinasi eilen illalla saada taas pahasti köniinsä, sillä meille tuli yllättäviä vieraita. Pari valkohäntäpeuraa päättivät tulla aterioimaan pihamme. Hetki lasten kanssa katseltiin, mutta sitten toinen rupesi napsimaan tammen ylimpiä lehtiä. Juoksin kuistille ja ilmoitin äkäisesti, että pihani ei ole mikään seisova pöytä. Yllättyneenä ne hetken tuijottivat minua ennen kuin loikkivat pois kiireesti. Tarkastin tuhot ja ne jäivät yhteen puoliksi syötyyn versoon, onneksi.

Näitä viereilijoita on riittänytkin, muutama viikko sitten aamuyöstä pihalla seisoskeli susi. Aika komea ja kunniotusta herättävä otus. Sen kanssa tuijoteltiin hetki toisiamme kunnes se jolkotteli tiehensä.
Seuraavaa yllätysvierailijaa odotellessa, mukavaa viikonloppua!

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Koska kukkii? -haasteen yhteenveto

Orkideanarsissi 4.6.22
Kylläpä se tuo aika tuntuu rientävän tänä keväänä nopeaan. Päässä pyörii vähän väliä, että ei ehdi. Ja eihän sitä vaan ehdi kaikkea. En ole pahemmin ehtinyt edes kuvia puutarhastani napsia, kun on ollut niin kiireistä. Vähän harmittaa, kun meinaa mennä kaikki ihanat kukinnat mennä vallan ohitse. Onneksi on ollut edes pieniä hetkiä, jolloin on ehtinyt pysähtyä nauttimaan. Sateella olen istuskellut terassilla ja kuunnellut sateen ropinaa nauttien samalla kupposen teetä.

Kohopenkin krookukset 2.5.22, melkein kukassa
Mennäänpä Koska kukkii? -haasteen pariin. Tämän koosteen ajattelin tekeväni jo jonkin aikaa sitten, mutta se tulee nyt sitten. Omalta osaltani ei tullut nappiosumia ja osa arvauksista oli aika kaukana. Mutta eihän sillä niin väliä. Arvelin krookuksieni kukkivan 29.4. Ajattelin, että ne kukkivat heti lumien sulettua vaan nepä halusivat kukkia suunnilleen lumen läpi, joten hieman pieleen meni. Krookukset siis kukkivat 21.4. Viikon, vähän reilun, heitti tuo minun arvaukseni.

Tarhakylmänkukan arvelin kukkivan 3.5. ja se kukki 11.5. Taas viikolla heitti arvauskeni, tällä kertaa toiseen suuntaan. Tuossa välissähän ehti alkaa se kylmäkausi, joka hidastutti sitten loppujen kukkien kukkimista. Yllä olevassa kuvassa kylmäkukka onkin päässyt jo oikein vauhtiin kukintansa kanssa.

Ihana kerrattu narsissini!
Narsissien  kukinnan alku meinasi mennä itselläni hieman ohitse. Arvelin, että ne kukkisivat 14.5. optimistisesti syntymäpäivänäni. Ensimmäinen narsissi kuitenkin availi kukkaansa 17.5. Siinä olinkin jo hieman lähempänä arvaukseni kanssa. Tämä kevät on nyt lieventänyt narsissikammoani sen verran, että taidan syksyllä haalia vähän lisää narsisseja. Ne ovat ihan kivoja kevään ilostuttajia.

Kevätvuohenjuuren arvelin kukkivan 20.5. Tämän kuvan olen kuvannut 25.5. ja 23.5. olen kuvannut ne vielä nupullaan. Sekin meni muutamalla päivällä pieleen. Ei sillä, mielestäni tämän kevään kanssa nämäkin arvaukset ovat olleet aika hyviä. Suunnilleen kaikki kevään kukat ovat kukkineet melkoisen eri aikaan kuin viime keväänä. Näin sen vaan näkee, miten erilaisia vuodet ovat.

Ja mites sitten ne alppiruusut. Alppiruusun arvelin kukkivan 28.5. Ja tämän kuvan otin tänään 10.6. Epäilykseni on, että nämä eivät aio kukkia tänä vuonna ollenkaan. Harmi, mutta taitavat tykätä pitää välivuosia nämäkin. Alppiruusuille olen suunnitellut suuria syksylle. En oikein ole ollut tyytyväinen viime kevään ideaani näiden istutuksen suhteen. Ei, ajattelin siirtää ne syksyllä ja hajoittaa tuon penkin. Tehdä metsäpuutarhastani oikeasti luontevamman. Täytyy sanoa, että suuria suunnitelmia olen itselleni haalinut. Millähän ajalla meinasin kaiken toteuttaa. Edetään siis asia kerrallaan.

Kiitokset Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle haasteesta ja haastamisesta!

torstai 2. kesäkuuta 2022

Keittiöpuutarha touko-kesäkuun vaihteessa

Tuomi kukassa, ihanaa!
Sadepäivänä onkin hyvä kirjoitella blogia. Olenkin lueskellut muista blogeista, että meinaa postaukset tulla viikon tai pari myöhässä kuvaushetkeen nähden. No niin se menee täälläkin. Puutarhassa tapahtuu nyt vauhdilla, kaikki vihertyy ja pikku hiljaa alkaa itsekin asennoitua siihen, että tosiaan kesä on tullut. Viime viikolla uutiset valittelivat viileästä ja jopa kylmästä viikosta ja muistan miettineeni, että noinkohan nyt aivan kylmäksi menee. Tällä viikolla kävi jo ajatuksissa, että jos tämä keli on kylmää, niin taidan muuttaa Islantiin tai jopa Grönlantiin, kun tulee ne lööppien lupaamat hellekelit! Meillä ainakin on ollut mukavan lämmin ja auringossa jo vähän liian kuumakin välillä. No laskeehan se sateen aikana hieman, mutta 15 astetta sadekelissä on minusta ihan mukava lämpötila. Mukava istuskella terassilla kuuntelemassa sateen ropinaa ja tuoksuttelemassa raikasta ilmaa. Kun on puotaa nousee mittari reippaasti yli 20 ja se alkaa olla taas siinä rajoilla, että pihalla jaksaa kunnolla tehdä mitään. No mutta mennään keittiöpuutarhan asioihin tästä kuitenkin.

Keittiöpuutarhassa lavat alkavat vihreytyä nopealla tahdilla. Juuri eilen kylvin vielä avomaankurkun siemenet ja mangoldin, kun olin ne aiemmin unohtanut! Maissit joutaisi jo istuttaa herneiden tueksi, mutta ne vielä jäi eilen tekemättä. Sipulit kasvavat kohisten ja porkkanatkin ovat jo parin kolmen sentin mittaisia, siis maan yläpuolella. Punajuuri kasvaa myös hyvin. Lehtikaali ja ruusukaali on tuplannut tai jopa triplannut kokonsa sen jälkeen, kun istutin ne lavaan. Yritin pitää harsoa siinä päällä, mutta en vielä saanut värkättyä harsoa niin hyvin kiinni etteikö tuuli tai yksi aktiivinen pienimies olisi sitä käynyt rempomassa irti, joten oikeastaan luovutin sen suhteen. Istutin lavaan samettikukkia ja esikasvattamani kehäkukat. Perunat kasvavat hyvin sangoissa ja pitäisi ostaa hieman multaa lisää, niin saisi täytettyä sankoja. Ja takana näkyykin hyvässä kasvussa olevat raparperit! Niistä jo kertaalleen hain muutaman varren ja tein piirakkaa uudella ohjeella. Tuli niin hyvää, että se jää kyllä käyttöön! Viikonloppuna teen uudestaan, sillä meillä juhlitaan kesäloman alun lisäksi myös pikkumiehen 2-vuotis synttäreitä! Ai että aika rientää, muutama vuosi ja hän on jo eskarissa, huh huh. Niin ja jos joku kiinnostui reseptistä, niin se löytyy Kotilieden sivuilta, täältä.

No mitäpä kasvihuoneeseen. Siirsin kurkut toukokuun puolen välin jälkeen, koska ne alkoivat näyttämään kärsineiltä sisällä. En tiedä syytä, mutta kokeilin pelastaa ne siirrolla. Noh, kolme niistä, nämä etummaiset vasemmalla, innostuivat ja alkoivat kasvaa viileistä keleistä huolimatta. Kolme muuta halusivat heittää henkensä joka tapauksessa. Ostin sitten nurkkasaaviin yhden kasvihuonekurkun Kokon puutarhalta ja istusin toisen parin minikurkkuja sittenkin tänne kasvihuoneeseen. Suippopaprikan ostin myös ja se pääsi keskellä sijaitsevaan saaviin. Sen kaveriksi tuli vesimeloni, mutta sekin on osto taimi. Minun kasvattama päätti yks kaks vain nuupahtaa sisällä, että silleen. Aina ei vain homma luista.

Tähän oven vasemmalle puolelle harkkojen päälle ajattelin ensin chilin ja suippopaprikan, mutta tähän tuliki kaksi chiliä. Näistä unohdin lajikkeet, täytyy yrittää kaivella ne jostakin. Pikaisella etsimisellä vain ei tullut vastaan mitään, mistä olisi apua. Harso on tuossa varjostamassa kurkkuja, mutta ajattelin, että nämä tykkäisivät paistatella auringossa ennemmin.

Oikealla puolella on taas tomaatit. Vaikka tuossa mietin, että olisi fiksumpaa laittaa toistepäin kurkkujen kanssa. Ensi vuonna sitten. Taka-alalla kulmassa on kaksi 'Zuckertraube' tomaattia ja oikealla reunsaas 'Idlit'. Idliä on vielä kaksi lisää purkeissa ja zuckertraubea yksi, ne lähtevät pian kaverin kasvihuoneeseen. Käytävällä maissit ja kurpitsat, jotka myös voisi jo istuttaa paikoilleen. Täytyy käydä istuttelemassa, kun sade taukoaa hetkeksi.

Ja oikealla oven vieressä minikurkku. Se otti hieman itseensä siirrosta ja kylmästä. Kellastutti useat lehtensä, mutta kuten näkyy toipui siitä nopeasti ja nyt lehdet kasvavat kovaa häkää. Kohta näyttäisi olevan myös ensimmäiset kukatkin, kun illalla käväisin. Nämä kuvat ovat tosiaan toukokuun lopulla otettuja. Ja muutamassa päivässä tapahtuu paljon.

Sitten upea ruukkuni, jota ei pitänyt olla tässä. No siis tämä tuli ihan ekstrana, kun kävin möyrimässä eräälle vanhemmalle asiakkaalle kasvimaan. Herttainen mummo halusi antaa muutamasta kasvista osan minullekin. Sain siin lipstikan, saksankirvelin ja omenamintun. Nämä ovat olleet hänellä jo jonkin aikaa. Tarkoitus olisi saada nämä tämän kesän aikana maahan, eli ovat vain väliaikaisesti tässä ruukussa. Johonkinhan ne oli pakko laittaa! Kesän aikana aion tehdä kasvimaan laajennusta siihen pisteeseen, että nämä pääsevät monivuotisten kasvien paikalle nykyisen kasvimaan taakse. Tosin esim. omenaminttu saattaapi vielä siirtyä toiseen paikkaan, joka valmistuu sitten aikanaa. Toinen mukava ylläri sattui myös asiakaskäynnillä, kun sain hevosenlantaa mukaani pari jätesäkillistä. Ja autonkärryllinen on tulossa perässä jossain vaiheessa! Lisäksi saan syksyllä taas hakea kärryllisen. Ihana löytää omalta kylältä tällaisia kontakteja. Osa hepanlannasta on jo viimevuotisia ja ainakin osittain palaneita. Suunnitelmani on sekoittaa ne tuonne viimevuoden puutarhajätteisiin ja antaa siellä muhia vielä syksyyn, kun rupean perustamaan uutta kasvimaata pikku hiljaa.

Tällaista tällä kertaa ja leppoisaa sadepäivää kaikille!

Katsotuimmat