Ihania kesän yllättäjiä!

MIkähän vuokko tämä on?

Ajattelin tehdä tämmöisen jutun pihani yllättäjistä ja sitkeistä sisseistä. Vaikka lunta oli todella paljon talvella, oli se silti ilmeisen haastava joillekin kasveille. Vähäinen routa meidän alueella saattoi johtaa märkään kasvualustaan tai jotain sellaista. Aiemmin kerroin, että suurinosa kasveistani on lähtenyt hienoon kasvuun ja lopullisia tuhoja on hyvin vähän. Osa on hieman taantunut tai kärsinyt talvesta, mutta nyt alkaa nähdä miten ne ovat korjanneet itsensä taas uuteen loistoon. Yläkuvan vuokko on yllättäjä, koska olin ihan vain unohtanut, että koskaan istutinkaan sen. Joitain kevään kukkijoita oli vastaavia, mutta niitä en nyt valikoinut tähän, ne ovat ihmetyksensä jo saaneet.

Satuin vahingossa kitkemään puropenkkiä kuunvaiheen mukaisena hyvänä kitkemispäivänä. Ja ihastelin, miten hyvin kaikki ei toivotut kasvit lähtivät juurineen ylös maasta. Myohemmin illalla luinkin sitten, että päivä oli hyvä rikkojen poistoon. Nyt pari päivää sitten nappasin kuvan alueesta, kun ihastelin miten hyvin se on pysynyt rikattomampana kuin viime vuoden kevään taisteluissa. Ja onhan se nyt huomattavasti paljon runsaampi, kun syksyllä sinne istuttelin lisää kasveja. On sinne keväälläkin tullut muutama lisää. Kuten isältä saamani iirikset. Nehän pari vuotta ovat olleet tuolla metsän puolella odottamassa ja nyt ne on istutettu paikalleen.

Kuunlilja ´White Weather´

Puropenkistä löytyy myös yksi sitkeä selviäjä. Oletin pitkään, että valkoiset kuunliljat ja violetit kurjenmiekat eivät ole selvinneet talvesta, mutta nyt näyttäsi että ainakin yksi valkoinen kuunlilja olisi hengissä! Tätä voi jo riemuita vaikka muut eivät vieläkään ole lähteneet kasvuun.

Ja se myyrän syömä keijunkukka päätti itsepäisesti pysyä hengissä. Eihän se ole läheskään kaverinsa vertainen koossaan vielä, mutta sieltä se pieni ponnistaa ja kasvattaa itsensä taas uuteen loistoon. Suloinen!

Olin myös huolissani itoh-pioneistani. Ne lähtivät todella hitaasti kasvuun varsinkin tämä etummainen. Kummatkaan eivät tee vielä kukkia, mutta tärkeintä on että ovat elossa. Taaempi on viime keväänä istutettu ja se juroi koko viime kesän yhden lehden kanssa. Nyt se on jo runsaampi. Tämä etummainen on syksyllä istutettu ja epäilen että on sen vuoro juroa yksilehtisenä tämä kesä.

Mutta sittenpä nämä yllättäjä pionit! Kolmessa eri pionissa on muutama nuppu! Pääsen siis ensimmäistä kertaa ihastelemaan näiden kukintaa. Nämä ovat viime keväänä tähän istutettuja. Silloin pähkäilin, että osasinko istuttaa oikeaan syvyyteen. Taisi mennä ihan hyvin kuitenkin, kun näin innostuivat.

Kärhöt ovat olleet tämän kevään yllättäjiä myös. Maanpäälliset versot eivät talvesta selvinneet. Mietinkin, että ne olisivat melkein tarvinneet suojauksen, mutta siihen ei syksyllä enää energia riittänyt. Nyt kevään aikana ne ovat lähteneet kaikki ihan hurjaan kasvuun! Väittäisin, että ovat jo nyt kasvaneet enemmän kuin koko viime kesän aikana.

Tämä alue on myös ihana yllätys. Se on jo vuodessa runsastunut ihanasti. No ei nyt oteta huomioon noita horsmia ja vattuja. Lauantaina olisi taas hyvä kitkentäpäivä ja taidanpa siistiä tämän pään silloin. Vasemman laidan mirrinmintutkin lähtivät kaikki kasvamaan vaikka yksi näytti kuolleelta hyvin pitkään. Sammalleimuista alempi kuoli, että se oli pieni takaisku, täytyy keksiä siihen joku toinen kasvi.

Viime vuonna tuli ihmeteltyä myös tämän jalopähkämön seassa kasvavaa liljamaista kasvia. No nyt se innostui ilahduttamaan nupuilla ja pian sen näkeekin jo kukassa. Ehkäpä tämän henkilöllisyys alkaa selvitä siis. Nyt ihmettelen lähinnä sen upean punertavia nuppuja! Aivan sävy sävyyn takana olevan patjarikon kanssa.

Rönsyakankaalit ovat yllättäen kaikki hengissä. Nämä tuli istutettua hyvin myöhään syksyllä ja ostin ne kaupasta tosi hyvällä alella. Ne olivatkin aika näköisiä silloin ja mietin, että pysyvätkö ne hengissä. No on ne kaikki tosiaan pysyneet ja kukkivat nyt nätisti. Nämä ovat kovia leviämään, mutta ovatkin nyt sellaisella paikalla, että saavat niin tehdäkin.

Tammi lähti viimein kasvuun myös. Jouduin ottamaan sen varrella kasvaneen muovisen verkon pois, kun se rupesi kasvattamaan oksaa ihan alhaalta asti. Minua ei oikeastaan haittaa vaikka siitä tulisi monirunkoinen alhaalta asti. Voi olla, että jätän nuo kasvamaan. Pitää sitä toki syksyllä katsoa, jos ovat kauhean tiukassa, niin vähän siistiä oksia pois. Tämä kovan onnen puu meinasi eilen illalla saada taas pahasti köniinsä, sillä meille tuli yllättäviä vieraita. Pari valkohäntäpeuraa päättivät tulla aterioimaan pihamme. Hetki lasten kanssa katseltiin, mutta sitten toinen rupesi napsimaan tammen ylimpiä lehtiä. Juoksin kuistille ja ilmoitin äkäisesti, että pihani ei ole mikään seisova pöytä. Yllättyneenä ne hetken tuijottivat minua ennen kuin loikkivat pois kiireesti. Tarkastin tuhot ja ne jäivät yhteen puoliksi syötyyn versoon, onneksi.

Näitä viereilijoita on riittänytkin, muutama viikko sitten aamuyöstä pihalla seisoskeli susi. Aika komea ja kunniotusta herättävä otus. Sen kanssa tuijoteltiin hetki toisiamme kunnes se jolkotteli tiehensä.

Seuraavaa yllätysvierailijaa odotellessa, mukavaa viikonloppua!