Daalioiden loistoa ja muita kesäkukkia

Sadetta on nyt riittäny täällä ja päivät ovat olleet melko harmaita. Nurmikko on hieman villiintynyt, kun sitä ei ole päässyt leikkaamaan hetkeen. Itse olen pieniä hetkiä viettänyt puuutarhassa rikkaruohoja kitkien. Enimmäkseen olen autellut isäntää varaston rakentamisessa, jotta se olisi valmis ennen talvea. Onneksi tämän hetken paras alue puutarhassa näkyy suoraan olohuoneeseemme, sillä sitä on tullut ihailtua aina kun härdelli sisällä meinaa ruveta ahdistamaan. Daaliat kukkivat niin iloisesti ja ovat ihanan runsaita puskia, vaikkakin laitoin ne aivan liian lähekkäin. Lisäksi ruusulilja on jaksanut kukkia ihanan pitkään! Ja nyt on oravien jättämä yllärikin avannut kukkansa. Ainut harmitus on kärhöni noiden daalioiden takana. Omoshiron versot alkoivat kuolla mystisesti, mutta sitten huomasin, että joku peijooni oli käynyt kaivamassa sen juurella ja repinyt sen irti maasta. Onnekseni vain maanpäälliset osat ja nyt Omoshiro on alkanut kasvaa uudelleen ehkä vähän runsaanpana. Hangley Hybridin maanpäälliset osat kuolivat myös, sen juurella ei näkynyt merkkejä kaivamisesta, joten en tiedä mikä sille tuli. Leikkasin kuolleet pois ja kaippa sitä on seurattava kevääseen, jos lähtee vielä kasvamaan. Piilu taas kasvaa aika nihkeästi, mutta kaippa se kasvattelee juuristoaan, ainakin toivon niin.

Nämä daaliat ovat kuitenkin se, mitä intoilen eniten. Tämä aiemmin pelkästään valkoiseksi katsomani söpöläinen omaakin häivähdyksen vaaleanpunaista. Nyt ovat kaikki avanneet kukkansa, joten näitä on kaksi ja tykkään näistä tosi paljon. Tämä on ehdottomasti suosikkini Unwins-lajikkeesta.

Diablo-lajikkeen lehtien väri on minusta aivan upea! Lisäksi tämä tumman punainen kaunotar on jotenkin ihastuttava. Nämä värit korostuvat tuon valkoisen rinnalla. Diablo aloitti ainakin tänä vuonna kukinnan Unwinssia myöhemmin. Olen jo suunnitellut näiden sommittelua ensi vuonna, hieman innokkaana. Lisäksi voisin ottaa pistokkaita suosikeistani!

Tässä on Unwins-lajikkeen punainen. On kirkkaamman punainen kuin kaverinsa. Kamera tosin vääristää tätä kuvaa entistä kirkkaammaksi. Ihana väri tämäkin punainen ja upean kerroksellinen tämäkin, juuri minun makuun sopiva.

Tämä ihanuus ei ole aivan niin kerrannainen, ainakaan vielä, kuin kaverinsa, mutta aivan ihana jälleen väriltään. Violetti tuntuu oikein jatkuvan noita varsia pitkin alaspäin. Tätä ainakin voisin lisätä pistokkaista.

Mutta tämä säväytti tosissaan värillään! Ei ehkä ihan niin intensiivinen väri tässä kuvassa, mutta luonnossa aivan älyttömän upea ja vivahtaa enemmän oranssiin päin. Oikeastaan rakastuin tähän yksilöön. Näitäkin vain yksi ja tätä ainakin haluan lisää. Olisikohan varmempi ottaa pistokkaita jo syksyllä? Ja miten pistokkaiden talvehtiminen tulisi hoitaa? Näiden kanssa olen auttamatta noviisi, mutta todellakin haluan oppia hyväksi daalian kasvattajaksi.

 Oranssista päästään tähän meksikolaiseen auringonkukkaan. Tämä ei ole lähelläkään auringonkukan kokoa, ennemmin punahatun luokkaa. Kauniskukka, mutta ainakin tänä vuonna on aika vaatimaton verrattuna lehtiinsä. Kuten alemmassa kuvassa näkyy, niin on kehittänyt aikamoisen puskan, josta muutama pieni oranssi kukka pilkottaa. Lisäksi tämä on vähän jyrännyt kuunliljat alleen, mutta taisi täällä olla ihan yksivuotinen kukka. Eli ei pitäisi enää ensi vuonna häiritä.

Tässäpä se oravien "kylvämä" auringonkukka. Aika tuurillaan on itänyt ja vieläpä kukkapenkkiin. Komea on ja ajattelin, jos tästä saisi vaikka siemeniä ensi vuodelle. Voisin jonnekin vähän syrjempään tehdä pienen auringonkukkapenkin.

Tässä on myös aika ihana kukkanen. Mahtoikohan tämä olla kosmoskukka? Tämä on niitä kylvämiäni kukkia ja tätä voisin kylvää ensi vuonnakin. Ja jos nyt oli kosmos, niin useampia värejäkin voisi kylvää.

Tässä kuvaa kesäkukkaniitystä myös. Tykkään ruiskaunokista ihan hirveästi ja sitä haluan myös ensi vuonna. Mutta mikähän kukka mahtaa olla tuo etualan vaaleanpunainen kukkanen? Se on nätti ja voisin haluta sitä vähän enemmän ensi vuonna.

Seuraavat päivät meneekin säilöessä omenoita ja raparperia. Omenoista teen hilloa uunissa tällä reseptillä. Olen tehnyt kanelilla ja sitten kokeilin kanelin sijasta laittaa vaniljasokeria. Tosin vaniljasokerin lisäsin vasta lopuksi juuri ennen purkitusta. Raparperihillon olen tehnyt Kotilieden ohjeella. Tätä on tullut tehtyä kanelilla ja ilman. Loppu viikolla meillä siis tuoksuu joulu!

Keittiöpuutarhan viimeisiä hetkiä

 Tämä vuosi ei ollut kovin suotuisa keittiöpuutarhassani. Yleensä olen onnistunut ainakin kohtalaisen hyvin, mutta kesä oli ilmeisesti liian haastava. Yksikin päivä, jolloin kastelua ei muistanut tai ei ehtinyt tehdä, vaikutti aika mahdottomasti. Toivottavasti ensi kesästä ei tule samanlaista, toisaalta nythän siihenkin pitäisi osata varautua paremmin.

Tämän kesän pahimmaksi ongelmaksi muotoutui vihannespunkki, helteiden lisäksi. Kotiuduttuani vauvan kanssa, odotti minua aika surkea näky kasvihuoneessa. Isäntä oli sitä yrittänyt hieman kastella, mutta vihannespunkki oli levittäytynyt tehokkaasti kaikkiin kurkkuihin ja vesimelooniin. Alkukesästä olisi siis kannattanut tilata niitä petopunkkeja, mutta jotenkin sitä ei ajatteli, että eihän tämä nyt käsistä ryöstäydy. No eipä niin juu...

Jännästi huomaa, että ihan kaikkeen tuo vihannespunkki ei ainakaan vielä ole päättänyt levitä. Tomaatti ja basilika kukoistavat, tosin tomaatti on hieman kuivuudesta saattanut kärsiä. Myös kurkkujen kanssa kasvanut persilja on loistokunnossa. Kuvasta näkyy, että basilika ehti kukkavaiheeseen asti, en ole oikein osannut hyödyntää sitä ruuanlaitossa ja säilöäkään en sitä ole ehtinyt. Näiden lisäksi paprika ja chilit ovat pysyneet punkkivapaana. Chilit ovat olleet yllättävät pieniä, johtuisiko se sitten helteestä. Suippopaprikoita on tullut, mutta kaikki ovat alkaneet mustua ennen kuin ovat ehtineet punaisiksi asti. Mikä lie siihen sitten syynä. Vesimeloni halkaistiin ja maistettiin. Ei se ihan kypsäksi asti ehtinyt, kun viherpunkki vei kasvilta voimat. Ihan hyvä oli maultaan, mutta makeutta ei ollut tullut vielä.

Hävitin kaikki vihannespunkin vaivaamat tai muutoin jo kuolleet kasvit kasvihuoneesta. Kasvihuonekurkuille annoin vähän armoa  ja jätin pienehköt ja elinvoimaiset uudet alut kasvamaan, jos ne vielä jaksaisivat tehdä kurkun tai pari. Jos ne alkavat pian kellertyä, niin sitten hävitän nekin. Luffa sai myös jädä, vaikka vihannespunkki on hieman ehtinyt senkin kimppuun. Hävitin siitä vain näennäisesti saastuneet osat. Sekin jää tarkkailuun. Luffa näkyy muuten hämärästi, vasemmassa takakulmassa. Katson rauhassa kuinka kauan nämä jaksavat sinnitellä ja miten nopeasti syksy tulee tänä vuonna. sitten tyhjennän kokonaan ja pesen kasvihuoneen, ja pesen sen vielä keväällä uudestaan, vai onkohan turhaa hommaa pestä pariin otteeseen?

Siivosin myös kasvimaalla. Avomaan kurkkujen sato tuli kerättyä pois ja sen jälkeen hävitin ränsistyneet kasvitkin. Maissin jätin paikoilleen, jos mahtaa ehtiä valmiiksi vielä siihen tullut tähkä. Koska salaatit ovat tänäkesänä olleet kitkeriä, niin katsoi parhaaksi myllätä ne pieniksi mullan sekaan (oikeanpuolimmainen lava). Toisesta lavasta nostin, jo sipulit kuivamaan ja käyttöön. Punajuuria olen hakenut muutaman ruuanlaittoon ja porkkanoita ollaan silloin tällöin naposteltu. Ne saivat vielä jäädä penkkiin. Mietin, että säilöisinkö punajuuria purkkiin, mutta tykkään uunipunajuurista eniten, joten ehkä vain syön ne tässä syksyyn mennessä. Viimeisessä lavassa muutama maissi saattaa ehtiä saamaan tähkänsä valmiiksi, mutta myöhään kylvetyt herneet tuskin ehtivät kummoisiksi. Ovat nyt noin 5cm mittaisia. Raparpereistä taas saisi tehtyä piirasta tai vaikka laitettua pakkaseen muutaman rasian verran!

Perunamaa, joka tuli kyhättyä hätäisesti tuotti yllättävän hyvin satoa. Harmiksi puolet olivat vihertyneet. Ensi vuonna voisi tehdä samalla lailla, vaikka eihän perunamaata kannattaisi samaan paikkaan peräkkäisinä vosina laittaa, että ehkä vain hommaan enemmän sankoja niille ja istutan viikon tai parin välein niihin. Perunoista kuitenkin riitti useammalle päivälle evästä. Tässä kuvassa on ehkä neljäsosa syöntiin saaduista perunoista. Kokoa on hankala hahmottaa, mutta kyllä ne ihan normaalin kokoisia olivat.

Avomaan kurkuista ja osasta sipuleita tuli tehtyä kurkkusalaattia. Löysin tämän ohjeen joskus muistaakseni Marttojen keskustelupalstalta. Tulee todella hyvää kurkkusalaattia. Meinaa vaan tuo kurkkujen kuutioiminen olla työlästä hommaa. Itse sain tuosta määrästä sellaisia Saarioisen lasisia 500g hillopurkkeja täyteen 4 kappaletta. Yhden jo melkein söinkin ja yhden annoin anopille. Pitäisiköhän avomaan kurkkua laittaa sittenkin enemmän ensi vuonna. Tosin kukahan pilkkoisi ne kurkut sitten!

Liljoja ja daalioita

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Hiljaiselon aikana on tullut vettä lähes joka päivä. Yöt ovat viilentyneet, mutta vielä päivisin on ihan mukavan lämmintä. Ja mikä parasta, on perheemme kasvanut pienen typyn syntymän myötä. Ehkäpä tämä aloituskuvan krysanteemikin muutti väriään valkoisesta pinkiksi sen johdosta... no ehkäpä sattumaa ennemmin, mutta söpö sattuma. Vaikka itse en ole puutarhassa touhunnut kohta viikkoon, niin elämä siellä ei tietenkään ole pysähtynyt. Tähän postaukseen kokosin loput liljani, jotka viimein avasivat kukkansa.

Ruukussa on vihdoin avannut kukkansa Viherpeukaloilta tilattu Romanttinen liljalajitelma. Lajikkeina Corleone, tuo tummempi kaunotar, ja vaaleanpunainen Brindis. Nämä oli kiva bongata heti terassin ovelta.

Toinen kaunotar, joka näkyi komeasti olohuoneeseen on ruusulilja Elena. Ja tällä on muuten uskomattoman voimakas ja ihana tuoksu!

Varjopenkin kätköissä kukkii tämä Purple Prince lilja.

Puronreunan liljapenkissä kukkii Puulilja Anastasia. Tänne istutin myös Pretty Womanin, mutta se ei tainnut kasvaa tai ehti kukkia jo ennen kuin huomasin. Ja siinäpä oli loput minun tämän hetken liljoistani. Toivottavasti puuliljat kasvaisivat ensi vuonna ja mielellään vähän isommiksikin. Olisi ihana saada niistä yhtä isoja kuin kuvissa, vaan onkohan vain ettei täällä Suomessa ehdi kasvaa niin suuriksi.

Sittenpä daalioihini, jotka siemenestä kasvattelin itselleni. Tässä on kuva alueesta kokonaisuudessaan. Nämä ovat ihanan runsaita puskia! Ensi vuonna, jos vain nämä talvehtivat hyvin, ajattelin laittaa ne tähän samaan kohtaan. Hieman kauemmas toisistaan, reunustamaan kärhötukea ja varjostamaan kärhöjä. Ehkä niitä riittää myös toiselle puolellekin. Lisäksi kylvän niiden lomaan harsokukkaa! Ainakin päässäni siitä tulee upea.

Siemenpusseja oli siis kaksi, Diablo ja Unwins -siemensekoitukset. Ja näistä nyt ilmeisesti Unwins sekoitus on alkanut kukkia. Tässä kaunis valkoinen yksilö.

Tämä punainen on myös upea! Täytyy käydä merkkaamassa nämä jollain tikuilla tai jollain, niin tiedän talvettamisen jälkeen, mikä juurakoista on minkäkin värinen.

Sitten vielä keltainen aloittelemassa. Muutama puska näistä Unwind-lajikkeista on vielä nupulla. Myöskin Diabloissa on nuppuja, joten pääsen varmasti tutkailemaan niidenkin värimaailmaa vielä.

Lopuksi pieni maljakkotöherrys. Etupihan gladiolukset olivat sateiden myötä kaatuneet, joten pelastin osan maljakkoon ilostuttamaan. Kaveriksi hain vielä harsokukkaa. Simppeli ja nopeasti kyhätty kimppu, semmoinen sopivan arkinen.

Leppoisaa elokuuta kaikille!