Daalioiden loistoa ja muita kesäkukkia

Sadetta on nyt riittäny täällä ja päivät ovat olleet melko harmaita. Nurmikko on hieman villiintynyt, kun sitä ei ole päässyt leikkaamaan hetkeen. Itse olen pieniä hetkiä viettänyt puuutarhassa rikkaruohoja kitkien. Enimmäkseen olen autellut isäntää varaston rakentamisessa, jotta se olisi valmis ennen talvea. Onneksi tämän hetken paras alue puutarhassa näkyy suoraan olohuoneeseemme, sillä sitä on tullut ihailtua aina kun härdelli sisällä meinaa ruveta ahdistamaan. Daaliat kukkivat niin iloisesti ja ovat ihanan runsaita puskia, vaikkakin laitoin ne aivan liian lähekkäin. Lisäksi ruusulilja on jaksanut kukkia ihanan pitkään! Ja nyt on oravien jättämä yllärikin avannut kukkansa. Ainut harmitus on kärhöni noiden daalioiden takana. Omoshiron versot alkoivat kuolla mystisesti, mutta sitten huomasin, että joku peijooni oli käynyt kaivamassa sen juurella ja repinyt sen irti maasta. Onnekseni vain maanpäälliset osat ja nyt Omoshiro on alkanut kasvaa uudelleen ehkä vähän runsaanpana. Hangley Hybridin maanpäälliset osat kuolivat myös, sen juurella ei näkynyt merkkejä kaivamisesta, joten en tiedä mikä sille tuli. Leikkasin kuolleet pois ja kaippa sitä on seurattava kevääseen, jos lähtee vielä kasvamaan. Piilu taas kasvaa aika nihkeästi, mutta kaippa se kasvattelee juuristoaan, ainakin toivon niin.

Nämä daaliat ovat kuitenkin se, mitä intoilen eniten. Tämä aiemmin pelkästään valkoiseksi katsomani söpöläinen omaakin häivähdyksen vaaleanpunaista. Nyt ovat kaikki avanneet kukkansa, joten näitä on kaksi ja tykkään näistä tosi paljon. Tämä on ehdottomasti suosikkini Unwins-lajikkeesta.

Diablo-lajikkeen lehtien väri on minusta aivan upea! Lisäksi tämä tumman punainen kaunotar on jotenkin ihastuttava. Nämä värit korostuvat tuon valkoisen rinnalla. Diablo aloitti ainakin tänä vuonna kukinnan Unwinssia myöhemmin. Olen jo suunnitellut näiden sommittelua ensi vuonna, hieman innokkaana. Lisäksi voisin ottaa pistokkaita suosikeistani!

Tässä on Unwins-lajikkeen punainen. On kirkkaamman punainen kuin kaverinsa. Kamera tosin vääristää tätä kuvaa entistä kirkkaammaksi. Ihana väri tämäkin punainen ja upean kerroksellinen tämäkin, juuri minun makuun sopiva.

Tämä ihanuus ei ole aivan niin kerrannainen, ainakaan vielä, kuin kaverinsa, mutta aivan ihana jälleen väriltään. Violetti tuntuu oikein jatkuvan noita varsia pitkin alaspäin. Tätä ainakin voisin lisätä pistokkaista.

Mutta tämä säväytti tosissaan värillään! Ei ehkä ihan niin intensiivinen väri tässä kuvassa, mutta luonnossa aivan älyttömän upea ja vivahtaa enemmän oranssiin päin. Oikeastaan rakastuin tähän yksilöön. Näitäkin vain yksi ja tätä ainakin haluan lisää. Olisikohan varmempi ottaa pistokkaita jo syksyllä? Ja miten pistokkaiden talvehtiminen tulisi hoitaa? Näiden kanssa olen auttamatta noviisi, mutta todellakin haluan oppia hyväksi daalian kasvattajaksi.

 Oranssista päästään tähän meksikolaiseen auringonkukkaan. Tämä ei ole lähelläkään auringonkukan kokoa, ennemmin punahatun luokkaa. Kauniskukka, mutta ainakin tänä vuonna on aika vaatimaton verrattuna lehtiinsä. Kuten alemmassa kuvassa näkyy, niin on kehittänyt aikamoisen puskan, josta muutama pieni oranssi kukka pilkottaa. Lisäksi tämä on vähän jyrännyt kuunliljat alleen, mutta taisi täällä olla ihan yksivuotinen kukka. Eli ei pitäisi enää ensi vuonna häiritä.

Tässäpä se oravien "kylvämä" auringonkukka. Aika tuurillaan on itänyt ja vieläpä kukkapenkkiin. Komea on ja ajattelin, jos tästä saisi vaikka siemeniä ensi vuodelle. Voisin jonnekin vähän syrjempään tehdä pienen auringonkukkapenkin.

Tässä on myös aika ihana kukkanen. Mahtoikohan tämä olla kosmoskukka? Tämä on niitä kylvämiäni kukkia ja tätä voisin kylvää ensi vuonnakin. Ja jos nyt oli kosmos, niin useampia värejäkin voisi kylvää.

Tässä kuvaa kesäkukkaniitystä myös. Tykkään ruiskaunokista ihan hirveästi ja sitä haluan myös ensi vuonna. Mutta mikähän kukka mahtaa olla tuo etualan vaaleanpunainen kukkanen? Se on nätti ja voisin haluta sitä vähän enemmän ensi vuonna.

Seuraavat päivät meneekin säilöessä omenoita ja raparperia. Omenoista teen hilloa uunissa tällä reseptillä. Olen tehnyt kanelilla ja sitten kokeilin kanelin sijasta laittaa vaniljasokeria. Tosin vaniljasokerin lisäsin vasta lopuksi juuri ennen purkitusta. Raparperihillon olen tehnyt Kotilieden ohjeella. Tätä on tullut tehtyä kanelilla ja ilman. Loppu viikolla meillä siis tuoksuu joulu!