Jäkälää puutarhaan - yhteistyössä Norden Moss

Aiemmin keväällä sain yhteistyöehdotuksen yritykseni sähköpostiin Norden Moss:lta. Kävin ensin tutustumassa yritykseen heidän nettisivuillaan, pääset sinne tästä. Lyhykäisyydessään jäkälä on vähän kuin kuntta, istutetaan hiekkamaalle tai laitetaan hiekkaa kerros multavammalle- tai savimaalle. Itseäni miellytti eritoten jäkälän kotimaisuus ja vastuullinen kerääminen. Niinpä tilasin muutaman neliön jäkälää ja sovimme toimituksen toukokuun alkuun. Ja tietenkin siihen iski aivan jäätävät kelit, joten piti odotella vielä viikko ennen kuin uskalsin ulos vesileikkeihin. Tämä pieni erä, 5 neliötä, jäkälää toimitettiin kuivattuna postitse ja tarvitsi siis vesiliotuksen ennen istutusta, että kukintoja pystyi irrottelemaan toisistaan. Isommat erät (yli 10 neliön) tulevat tuoreeltaan eivätkä tarvitse liotusta vaan jäkälä kerätään märkänä metsästä ja toimitetaan samantien tilaajalle.

Jäkälä tuli siis yläkulman tapaan pahvilaatikkoon pakattuna ja hyvät istutusohjeet mukanaan. Laatikosta saa istutettuna puoli neliötä jäkälää. Laitoin jäkälän tuohon mustaan laatikkoon liokamaan, koska ajattelin auringon lämmittävän kylmän vesijohtoveden hieman mukavammaksi läärätä, ja niin se kyllä tekikin. Kottikärryssä onkin sitten samaisen pahvilaatikon sisältö läpeensä märkänä. Loppuajasta kyllä totesin, että on helpompi ja nopeampi laittaa kottikärryt täyteen vettä ja lillutella jäkälää siinä. Hauskaa hommaa, josta tykkäsi perheen pienimmätkin! Jäkälä toimitetaan tosi tiiviisti ja sitä tulee varovasti haroa väljemmäksi altapäin ja itse huomasin, että kuivattua jäkälää oli näppärä erotella vedessä pikku hiljaa. Viimeinen irrottelu tuli tehtyä sitten istutettavala alueella.

Ja ne alueet. Ensimmäinen kohde valikoitui pengerpuutarhasta. Olinkin tähän jo istuttanut kääpiövuorimäntyä ja tuivion, lisäksi siinä komeilee tuo isännän varjelema kuusi, joka sai jo hieman pallon muotoa talvella. Olin myös istuttanut maanpeiteruusun vasempaan yläkulmaan, mutta se sai häädön. Viime vuonna taisin sanoa, että heinätupsut sun muut saavat olla, koska en oikein tiennyt mitä muutakaan siihen laittaisin. No nyt nekin saivat väistyä ja siistin koko alueen ylimääräisistä rikoista. Alemmassa kuvassa onkin tilanne perkauksen jälkeen juuri ennen istutusta. Jätin tarkoituksella sammalmättäitä alueelle.

Ja näin muuttui ilme aivan erilaiseksi! Itse istutuksessa ei kauaa mennyt, sommittelussa vähän enemmän, mutta taisin tämän alueen hoidella reilussa tunnissa. Pienillä liotustauoilla, joskin tässä vaiheessa minulla oli vielä jäkälät likoamassa mustassa laatikossa samaan aikaan, kun istuttelin edellistä pahvilaatikollista. Tähän alueeseen meni kaksi neliötä jäkälää. Istutus vaiheessa poistelin tai siirtelin sammalmättäitä ja yritin saada vähän tuommoista kivaa polveilua alueeseen ja muutaman isomman läntinkin. Tätä oli hauska tehdä ja lopputulos on minusta aivan mahtava!

Pengerpenkki toiselta suunnalta, Tykkään siitä, miten sain niin eloisan näköisen sommitelman.

Lähikuvista näkee, miten vaalea jäkälä tuo kääpiövuorimännyt esiin paljon paremmin. Laitoin melkoisen lähelle tuota jäkälää, mutta tarkoitushan on pitää ne leikkaamalla pieninä palleroina. Tuiviolle annoin hieman enemmän tilaa kasvaa, mutta en ajatellut päästää sitäkään liian isoksi.

Mä oon ihan rakastunut, tämmöinen tästä alueesta pitikin tulla!

No sitten alue kaksi. Siirrymme etupihalle metsäpuutarhaan ja rakkaan kivimonumenttini luo. Se on melkoisen heinäinen ja joskus haaveilin saavani tähän kanervia heinän sekaan. Nyt tosin päätin vaihtaa heinän tilalle jäkälän. Alkuun ajattelin, että mihinhän oikein lähdin, mutta lopulta tuota heinänsekaista sammalta ei ollut niin vaikea poistaa. Sitten sommittelin kepeistä ja kivistä aluetta ja hain muutaman lapiollisen hiekkaa pohjalle, että sain tasoiteltua pohjaa. Sitten vettä kottikärryihin ja taas hommiin.

Monumentti ennen istutusta.

Iltapuhteina syntyi oikein mukiin menevä jäkäläinen kivikko. En voinut enempää levittää oikealle tuota aluetta, kun siitä kuljetaan kesät talvet satunnaisesti traktorilla. Kuvassakin tuolla taka-alalla näkyy meidän traktorin kauha. Tässä sommittelun lomassa, kun odottelin jäkälän vettymistä, kävin kaivelemassa lisää kiviä, pari juurakkoa ja vähän sammaltakin alueelle. Sitten vielä kuorikatetta tasoittamaan ja siistimään alueen reunoja. Tää on kaunis alue vaikkakin itse näen sen erittäin keskeneräisenä, mutta se on alku metsäpuutarhalle. Kanervaa siihen on edelleen tulossa ainakin tuohon etualalle kiven ja puun väliin, mahdollisesti myös oikean puolen kannon taakse ja vasemmalle taakse kuorikatealueelle. Ajatuksissa sinne olisi tulossa myös jotain muutakin, kunhan ensin saan kiinni mitä. Kivien takana on höyhenpensas, joka ehkä joku pävä on iso ja sinne olisi tulossa myös kalliokieloa.

Kannonjuurakko ja vihreä sammal tuo kivaa lisäpotkua jäkälälle.

Tästä kuvasta tulee mieleen ihan jäkäläpuro!

Kolmas ja viimeinen alue on aivan edellisen tuntumassa, eli traktoriuran toisella puolen. Viime syksynä istutettu hopeakuusi jököttää vielä suojapeitteiden alla. Tämä olikin haastavampi, sillä en oikein tiennyt millaiseen muotoon sen haluan. pikkuhiljaa lapioiden paljastui muutama kivi ja kanto ja siitähä se sitten viimein alkoi muotoutua. Sitten napsin pihan laitamilta keloutuneita puunkappaleita ja muutaman kivenkin hain lisäksi. Koska kakkosalueeseen meni toiset kaksi neliötä, jäi tähän vain yksi neliö. Niinpä jäkälän kanssakin piti heittäytyä luovaksi ja kuorikate tuli mukaan sommitteluun. Lopputulos on kuitenkin todella ostuva!

Tästä tuli niin ikään myös ihana ja alueen lopullista muotoa pihan ja metsän reunamana jään vielä miettimään. Vähän kaivertaisi tilata lisää jäkälää ja jatkaa sillä tuonne isolle kivelle asti. No se jää vielä mietintään, ei hutkita liian innokkaasti. Sitä paitsi toisetkin projektit odottavat huomiotani välillä!

Tästä tulikin pitkähkö postaus ja kiitän, jos jaksoit loppuun asti. Minulle tämä oli melkoisen terapeuttistakin. Sain tehtyä aloittamani alueet alusta loppuun ja heti tuli myös niin valmiin näköistä! Vedellä läträäminen oli hauskaa kuin olisi palannut lapsuuteen ja tuo sommittelutyö jäkälän näpräämisen lomassa oli hieman erilaista kuin normaalisti teen. Nyt tuntuu, että olen sen verran täynnä intoa, että lähden käyttämään sitä seuraavan alueen viimeistelyyn! Eli...

Aurinkoista viikkoa!

Kevättä ilmassa

Idänsinililja nupullaan

Kevät kovasti yrittää puskea eteenpäin, joskin melkoisen vaihtelevien kelien kanssa. Ja niin se vaan kävi, että kylmien jaksojen jälkeen ei vieläkään ole scillani kukkinut. Koska kukkii? -haasteessa arvelin sen kukkivan 5.5, mutta eilen se vielä näytti tältä ja tänään ei ollut tapahtunut muutoksia. Hitaasti hyvä tulee, josko kuitenkaan ei kauhean kauas veikkaukseni heitä.

Varjopenkki sai itsensä täyteen perennoja.

Aiempi lämpöinen jakso innoitti vielä varjopenkin valmistumisen jälkeen jatkamaan nurmikonreunan kanssa ja kohopenkki alkaa saada uutta ilmettä. Kaivoin siis noin 20cm nurmikkoa kohopenkin reunalta pois ja tähän uskoisin, että helatorstaina ehtisin hakea kivituhkaa tähän. Sitten nostelen reunanauhan ylös, koska ihan kovin pitkästi eitähän penkkii saa pajuaitaa minun varastossa olevilla tarvikkeilla. Pajua nimittäin menee metrille kohtuullisen paljon. Vielä pitää tuota reunaa siistiä nurmikon rippeistä ja rikkaruohoistakin.

Tähän kohtaan jäi hommat, kun voimat ei vaan riittänyt loppuun asti. Olihan ilta toki jo kahdeksaan kerinnyt lauantaina ja tuulikin aika napakasti jo pohjoisesta. Sunnuntaina olin niin väsähtänyt ja kipeä etten jaksanut raahautua ulos ollenkaan. Nautittiin pikkuisännän kanssa kahdenkeskeisestä ajasta sisällä. Loppu viikosta tämäkin hoituu nopeasti, kun uskaltautuu vain tuonne ulos kylmään ensin.

Tuli sitä napsaistua samalla kuvaa kevätesikosta! Olin jo aivan unohtanut, että sain tutultani syksyllä esikoita saavillisen ja istutin ne pitkin kohopenkin reunaa. Nyt ne ovat melkein kukassa. Hyvin huomaa tuolta kuvan taustalta, että heinä on päässyt valtaamaan alaa. Olisikohan tänä vuonna paremmin aikaa ja jaksamista taistella tämäkin kohta siistiin kuntoon. Melkein jo ilmoittauduin avoimiin puutarhoihinkin, mutta sitten jänistin, kun tuntuu, että puutarhassa rehottaa vain rikkaruohot!

Edellisen postauksen varjopenkin kukkien lisäksi tilasin vähän muutakin. Ne olivat tehokkaasti alkaneet jo kasvaa, enkä pysty niitä vielä pihalle istuttamaan, joten kävin tänään istuttamassa ne ruukkuihin. Koska taivas heitti niskaani heti lunta, niin ruukutin nämä kasvihuoneessa, siellä oli mukavan lämmin tehdä hommia vaikka ulkona pyrytti. Yritin laittaa jokaisen lajikkeen erivärisiin ruukkuihin, niin muistan näiden kuvien avulla sitten istutusvaiheessa, mitä missäkin on. Yläkuvissa onkin päivänliljoja. 'Lies and lipstick' on pinkin ja valkoisen värinen ja 'Jazz Dance' upean punainen. Alakuvan kuunlilja 'White Feather' on kyllä tunnistettavissa muutenkin, se on varsin omalaatuisen värinen. Aiemmin ostinkin tämän juurakoita, mutta ne eivät selvinneet talvesta. En tiedä johtuiko siitä, että ne tulivat melko myöhään syksyllä vai oliko vain hankala talvi niille. Nyt siis uusi yritys.

Kuunlilja 'White Feather'

Tarhakurjenmiekka 'Batik':n juurakoissa oli yksi melkoisen jännän näköinen kaveri! Oli pakko kuvata, kun tuli mieleen joku mustekala, hämähäkki tai joku sarjakuvien hirviö. Lapset varmaan olisivat intoilleet tästä. Mukana oli myös yksi pikkuruinen juurakkopalanen, joka oli kasvuun lähtenyt, joten sain näitä kolmen sijasta neljä!

En tiedä onko tämä kasvi saanut nimensä tästä alun kasvutyylistä vaiko vaan sen tulevasta suuresta koosta. Tämä nimittän on kuunlilja 'T-Rex'. Se kasvaa valtaisaksi ja on menossa metsäpuutarhaan yhdessä kotkansiipien ja aurinkonauhusten kanssa.

Viimeksi hankkijalla käydessäni mukaan lähti ph-mittari ja tänään kokeilinkin hieman ph-mittauksia. Kunhan maa on tarpeeksi märkä, voi tämän mittarin tökätä suoraan maahan ja odottaa hetken. Perunasangossa oli riittävästi kosteutta mittaamiseen ja tulos näytti olevan 6. Täytyy jossain veiheessa kastella kukkapenkkiä muutamasta kohdasta reilulla kädellä ja testailla ph-tasoja. Toisessa kuvassa komeilee kasvihuoneen ampiaispesä, josta en tiedä yhtään milloin se on siihen ilmestynyt. Tuskin ainakaan tänä vuonna....

Raparperikin on kylmistä keleistä huolimatta lähtenyt hyvään kasvuun. Viime vuonna laittelin neuvosta raparperin lehtiä tuohon ympärille, jotta rikkaruohot eivät valtaisi aluetta ja tältä näyttää näin keväällä! Siinä oli viime vuonna paljon enempi heinää riesana. Näyttäisi lehdet hillitsevän tehokkasti rikkojen kasvua. Nypin nyt muutaman lähimmäisen pois ja ajattelin jatkaa alueen kattamista tänäkin kesänä. Muutama lemmikki siihen oli sitkeästi jäänyt ja ne annoin olla, jos kerran viihtyvät, niin saavat kukkia ja levitä siinä.

Etupihankin lumikellot ovat komeasti kukassa.

Onkos tämä helmililja nyt kukka- vai nuppuvaiheessa? Sehän meinaa kukkia reippaasti etuajassa arvaukseeni nähden ja viime vuotiseen verrattuna. Tämä toistaiseksi ainokainen etupihalla onkin aika sitekä kaveri. Muutama muu vasta virittelee lehtiään varjopenkissä.

No niin sitten lopuksi vielä tunnelmia tältä päivältä. Lunta ja aurinko vuorotellen on ollut tämän päivän teema. Ensin lunta tai rakeita niin, että maa on valkoisenaan. Sitten aurinkoa ja kaikki sulaa pois. Sittenpä onkin taas lumisateen vuoro ja kohta taas paistaa. Taitaa säähenget olla erimielisiä tämän päivän kelistä.... Kun tämä kylmärintama menee ohitse ja uskallan ulos läträämän vedellä, pääsen esittelemään tämän kevään huippu-uutuuden puutarhassani! Veikkaan, että osa voipi innostua niinkuin minäkin, mutta eipä siitä enempiä.

Hullun hauskoja ulkoilu hetkiä!

Vapaapäivien puuhia

Säät lämpeni ja hommat alkoi! Ei meinaa ehtiä edes postauksia kirjoittamaan, mutta nyt vappupäivän jälkimainingeissa ajattelin ottaa pienen lepo hetken sohvalla ja raapustella koostetta alkuviikon kuulumisista. Lämmin sää sai loputkin kevätsahramit putkahtelemaan kukkaan yksitoisensa jälkeen ja nyt alkaa näyttää jo paljon paremmalle kukkapenkissä. Toki edelliseen kevään kaunista kukkapolkua ole vielä kehittynyt ja epäilenkin osan kevätsahrameista hävinneen. Pörriäiset kyllä nauttivat näistäkin yksilöistä ja eilen tulikin ihmeteltyä pienempien kanssa isoja kunungatarkimalaisia. Päivä meni oikein rattoisasti pihalla eikä sieltä meinannut joutaa edes syömään!

Itse aloitin vappupäivän ulkoiluja puolen päivän tienoilla istuttamalla kaikki hankkimani tai kasvattamani daaliat niiden varsinaisiin ruukkuihin. Siemenestä kasvatetut laitoin pienempiin saviruukkuihin ja pistokkaat ja yllä oleva kuvan daalia pääsivät noihin vaaleisiin muoviruukkuihin. Daalia on Hankkijalta ostettu 'Neon Flair'. Alla on Viherpeukaloilta tilatut ja heidän sivuiltaan lainatut kuvat daalioista, joita tuli jokaista kolme kipaletta, joten ne istutin isompiin saviruukkuihin. Kaksi niistä jäi kasvihuoneen molemmin puolin ja yhden kiikutin terassin edustalle. Ajatuksissa on taas vähentää ruukkuja ja kesittää kasvit isompiin ruukkuihin, mutta saapa nähdä miten taas käy!

Vasemmalla 'Creme de Cassis', oikealla ylhäällä 'Happy single Wink' ja alhaalla 'Edge of Joy'

Kasvimaan kunnostin kesäkuntoon ja lisäilin multaa. Sain jopa hankittua pari lavakaulusta lisää ja nyt kasvimaa on siltä osin valmis! Laitoin daalioiden kanssa puuhaillessa myös perunat multaan. Pikkuisäntä oli mukana laittamassa perunoita sankoihin. Sangoista kolme laitoin kasvihuoneeseen ja neljä jäi kasvihuoneen vierelle. Sitten kuopuksen kanssa istutettiin kahteen kasvilavaan perunat ja silti jäi pussista vielä ylimääräistä. Jos tänään vielä ehtisi vaikka porkkanan kylvää. Porkkanasta puheenollen, idätys koe omilla porkkanoilla tuotti 100% itämisen, mikä on sangen ihastuttava luku! Mutta siitä sitten lisää myöhemmin. Kasvihuoneeseen kiikutin daaliat ja tomaatit jo sunnuntaina ja toivottelin niille hyviä vointeja. Ihan hyvin ovat säikähdyksestä selvinneet ja näyttäisi asteet pysyvät plussalla mainiosti vaikka vähän käykin pakkasella yöllä.

Intouduin myös lähtemään ylläpitoviljelijäksi Maatiaiselle ja tänä vuonna olisi tarkoitus kokeilla kasvattaa siemenkeruuta myöten myskikurpitsa 'Arabatia', kuituhamppu 'Virpiä' ja myskimalva 'Pielavesi' -lijiketta. Ensimmäinen ongelma tuli 'Arabatin' kanssa, sillä se ei saa risteytyä muiden kurpitsojen tai kurkkujen kanssa. Näinpä päätin tehdä pihamaan reunalle vähän syrjäiseen, mutta lämpimään ja tuulensuojaisaan paikkaan varakasvimaan! Pikkuisännälle se on nyt salakasvimaa, kun menin semmoisen eilen heittämään ilmoille. Kuten yläkuvasta näkyy alue on muutaman vuoden ollut aivan villinä ja heinittynyt. Tämä salapuutarha saa nyt olla tosiaan pikainen varapaikka. Haravoin hienät alueelta vähemmälle, kippasin pari kottarillista hiekkaa alle ja laitoin juuriestekankaan ja vielä vähän hiekkaa päälle. Kaverilta sain "vähänkäytetyt" lavat siihen ja haravoidut heinät laitoin vielä laatikoiden pohjalle. Sitten vielä multaa ja ne ovat valmiita ottamaan vastaan myskikurpitsan ja kuituhampun hellään huomaansa. Myskimalva taasen pääsee etupihalle tuomien alle ja toivon että se riittää estämään sekoittumisen omiin olemassa oleviin myskimalvoihin.

Salakasvimaa multaa vaille valmis.

Ohessa intouduin vielä jatkamaan varjopenkin reunan ehostusta, johon tuli soraa ja pajuaita. Oikeassa reunassa tuli kivi vastaan ja pian huomasinkin sen olevan laajemmaltikin ihan pinnassa. Päätin kaivaa sen esiin ja siitä tulikin kivannäköinen. Lisäksi helpottaa nurmikon ajoa, kun kivi ylettyi aina leikkimökin murskealueelle asti. Pajuaita ei onnistunut aivan niikuin ajattelin ja täytyykin laittaa varastosta sen taakse vielä nurmikonreunanauhaa ennenkuin rupean kohottamaan aluetta mullalla. Tähän onkin tulossa lisää kasveja ja sitten sen pitäisi olla siltä osin valmis. Se melkein olisikin ensimmäinen oikeasti loppun viety alue puutarhassa!

Tässä näkyykin paremmin tuo kivi, vähän sadevettä vielä niin multa lähtee peittämästä punertavaa röpöläistä kiven pintaa. Penkin jälkeen innostuttiin pikkuisännän kanssa vielä siistimään nurmikonreuna leikkimökin ympriltä ja kyllä tuli siistiä. Hedelmä- ja marjatasanteelta aloittelinkin jo alkuviikosta reunan siistimistä ja tänään varmaan illasta pitäisi jatkaa kohopenkin kanssa taikka etupihalta. Toisaalta voisi ottaa etupihan ensin, sillä meinasin kohopenkin reunaan tehdä myös parinkymmenen sentin kaistaleen soralla, joten siitä lähtee vähän reilummin. Alkaa näillä hommilla täyttyä viimein kavimaan takana monttu, ja kohtapa pääsen tekemään sinne monivuotisten kasvien kaukalon ja ehkä vielä sen köynnös seinänkin!

Nyt toivottelen aurinkoista toukokuun alkua ja lähden taas puutarhaan kuokkimaan!