Jäkälää puutarhaan - yhteistyössä Norden Moss

Aiemmin keväällä sain yhteistyöehdotuksen yritykseni sähköpostiin Norden Moss:lta. Kävin ensin tutustumassa yritykseen heidän nettisivuillaan, pääset sinne tästä. Lyhykäisyydessään jäkälä on vähän kuin kuntta, istutetaan hiekkamaalle tai laitetaan hiekkaa kerros multavammalle- tai savimaalle. Itseäni miellytti eritoten jäkälän kotimaisuus ja vastuullinen kerääminen. Niinpä tilasin muutaman neliön jäkälää ja sovimme toimituksen toukokuun alkuun. Ja tietenkin siihen iski aivan jäätävät kelit, joten piti odotella vielä viikko ennen kuin uskalsin ulos vesileikkeihin. Tämä pieni erä, 5 neliötä, jäkälää toimitettiin kuivattuna postitse ja tarvitsi siis vesiliotuksen ennen istutusta, että kukintoja pystyi irrottelemaan toisistaan. Isommat erät (yli 10 neliön) tulevat tuoreeltaan eivätkä tarvitse liotusta vaan jäkälä kerätään märkänä metsästä ja toimitetaan samantien tilaajalle.

Jäkälä tuli siis yläkulman tapaan pahvilaatikkoon pakattuna ja hyvät istutusohjeet mukanaan. Laatikosta saa istutettuna puoli neliötä jäkälää. Laitoin jäkälän tuohon mustaan laatikkoon liokamaan, koska ajattelin auringon lämmittävän kylmän vesijohtoveden hieman mukavammaksi läärätä, ja niin se kyllä tekikin. Kottikärryssä onkin sitten samaisen pahvilaatikon sisältö läpeensä märkänä. Loppuajasta kyllä totesin, että on helpompi ja nopeampi laittaa kottikärryt täyteen vettä ja lillutella jäkälää siinä. Hauskaa hommaa, josta tykkäsi perheen pienimmätkin! Jäkälä toimitetaan tosi tiiviisti ja sitä tulee varovasti haroa väljemmäksi altapäin ja itse huomasin, että kuivattua jäkälää oli näppärä erotella vedessä pikku hiljaa. Viimeinen irrottelu tuli tehtyä sitten istutettavala alueella.

Ja ne alueet. Ensimmäinen kohde valikoitui pengerpuutarhasta. Olinkin tähän jo istuttanut kääpiövuorimäntyä ja tuivion, lisäksi siinä komeilee tuo isännän varjelema kuusi, joka sai jo hieman pallon muotoa talvella. Olin myös istuttanut maanpeiteruusun vasempaan yläkulmaan, mutta se sai häädön. Viime vuonna taisin sanoa, että heinätupsut sun muut saavat olla, koska en oikein tiennyt mitä muutakaan siihen laittaisin. No nyt nekin saivat väistyä ja siistin koko alueen ylimääräisistä rikoista. Alemmassa kuvassa onkin tilanne perkauksen jälkeen juuri ennen istutusta. Jätin tarkoituksella sammalmättäitä alueelle.

Ja näin muuttui ilme aivan erilaiseksi! Itse istutuksessa ei kauaa mennyt, sommittelussa vähän enemmän, mutta taisin tämän alueen hoidella reilussa tunnissa. Pienillä liotustauoilla, joskin tässä vaiheessa minulla oli vielä jäkälät likoamassa mustassa laatikossa samaan aikaan, kun istuttelin edellistä pahvilaatikollista. Tähän alueeseen meni kaksi neliötä jäkälää. Istutus vaiheessa poistelin tai siirtelin sammalmättäitä ja yritin saada vähän tuommoista kivaa polveilua alueeseen ja muutaman isomman läntinkin. Tätä oli hauska tehdä ja lopputulos on minusta aivan mahtava!

Pengerpenkki toiselta suunnalta, Tykkään siitä, miten sain niin eloisan näköisen sommitelman.

Lähikuvista näkee, miten vaalea jäkälä tuo kääpiövuorimännyt esiin paljon paremmin. Laitoin melkoisen lähelle tuota jäkälää, mutta tarkoitushan on pitää ne leikkaamalla pieninä palleroina. Tuiviolle annoin hieman enemmän tilaa kasvaa, mutta en ajatellut päästää sitäkään liian isoksi.

Mä oon ihan rakastunut, tämmöinen tästä alueesta pitikin tulla!

No sitten alue kaksi. Siirrymme etupihalle metsäpuutarhaan ja rakkaan kivimonumenttini luo. Se on melkoisen heinäinen ja joskus haaveilin saavani tähän kanervia heinän sekaan. Nyt tosin päätin vaihtaa heinän tilalle jäkälän. Alkuun ajattelin, että mihinhän oikein lähdin, mutta lopulta tuota heinänsekaista sammalta ei ollut niin vaikea poistaa. Sitten sommittelin kepeistä ja kivistä aluetta ja hain muutaman lapiollisen hiekkaa pohjalle, että sain tasoiteltua pohjaa. Sitten vettä kottikärryihin ja taas hommiin.

Monumentti ennen istutusta.

Iltapuhteina syntyi oikein mukiin menevä jäkäläinen kivikko. En voinut enempää levittää oikealle tuota aluetta, kun siitä kuljetaan kesät talvet satunnaisesti traktorilla. Kuvassakin tuolla taka-alalla näkyy meidän traktorin kauha. Tässä sommittelun lomassa, kun odottelin jäkälän vettymistä, kävin kaivelemassa lisää kiviä, pari juurakkoa ja vähän sammaltakin alueelle. Sitten vielä kuorikatetta tasoittamaan ja siistimään alueen reunoja. Tää on kaunis alue vaikkakin itse näen sen erittäin keskeneräisenä, mutta se on alku metsäpuutarhalle. Kanervaa siihen on edelleen tulossa ainakin tuohon etualalle kiven ja puun väliin, mahdollisesti myös oikean puolen kannon taakse ja vasemmalle taakse kuorikatealueelle. Ajatuksissa sinne olisi tulossa myös jotain muutakin, kunhan ensin saan kiinni mitä. Kivien takana on höyhenpensas, joka ehkä joku pävä on iso ja sinne olisi tulossa myös kalliokieloa.

Kannonjuurakko ja vihreä sammal tuo kivaa lisäpotkua jäkälälle.

Tästä kuvasta tulee mieleen ihan jäkäläpuro!

Kolmas ja viimeinen alue on aivan edellisen tuntumassa, eli traktoriuran toisella puolen. Viime syksynä istutettu hopeakuusi jököttää vielä suojapeitteiden alla. Tämä olikin haastavampi, sillä en oikein tiennyt millaiseen muotoon sen haluan. pikkuhiljaa lapioiden paljastui muutama kivi ja kanto ja siitähä se sitten viimein alkoi muotoutua. Sitten napsin pihan laitamilta keloutuneita puunkappaleita ja muutaman kivenkin hain lisäksi. Koska kakkosalueeseen meni toiset kaksi neliötä, jäi tähän vain yksi neliö. Niinpä jäkälän kanssakin piti heittäytyä luovaksi ja kuorikate tuli mukaan sommitteluun. Lopputulos on kuitenkin todella ostuva!

Tästä tuli niin ikään myös ihana ja alueen lopullista muotoa pihan ja metsän reunamana jään vielä miettimään. Vähän kaivertaisi tilata lisää jäkälää ja jatkaa sillä tuonne isolle kivelle asti. No se jää vielä mietintään, ei hutkita liian innokkaasti. Sitä paitsi toisetkin projektit odottavat huomiotani välillä!

Tästä tulikin pitkähkö postaus ja kiitän, jos jaksoit loppuun asti. Minulle tämä oli melkoisen terapeuttistakin. Sain tehtyä aloittamani alueet alusta loppuun ja heti tuli myös niin valmiin näköistä! Vedellä läträäminen oli hauskaa kuin olisi palannut lapsuuteen ja tuo sommittelutyö jäkälän näpräämisen lomassa oli hieman erilaista kuin normaalisti teen. Nyt tuntuu, että olen sen verran täynnä intoa, että lähden käyttämään sitä seuraavan alueen viimeistelyyn! Eli...

Aurinkoista viikkoa!