Kukkafiilistelyä

Tuli helle ja loppui hommat. No ei ne hommat tietenkään loppuneet, mutta voimat loppui tehdä niitä hommia. Pikkuisen olen käynyt varastossa lakkaamassa pöytäkalusteita, jotta saadaan terassille kalusteet, tai pikemminkin pihalle, kun sitä isompaa terassia ei ole vieläkään saatu rakennettua. Muuten olen viihtynyt aika tehokkaasti sisätiloissa, jossa ilmalämpöpumppu hurisee pitäen ilman mukavampana. Muutaman kuvauskierroksen olen tehnyt kastelun lomassa. Sieltäpä onkin löytynyt kivoja yllätyksiäkin vaikken mitään ole istuttanutkaan!

Pionit kukki komeasti, varsinkin vasemmanpuoleinen. Muistaakseni ovat erilajikkeita, vaan aika saman värisiä näyttää valikoituneen vierekkäin.

En ole aiemmin kauheasti maljakkoon kukkia napannut, kun tykkään enemmän ihailla niitä pihalla. Mutta nyt oli päivänkakkarapuska äitynyt liian isoksi ja kaatui muiden kukkien päälle, olihan sitä sitten napsittava kukat pois. Sen verran nättejä olivat vielä, että päätin laittaa ne maljakkoon. Oli vain niin paljon kukkia, että niistä tuli kahteen maljakkoon. Toinen sisälle ja toinen pikkuterassille. Terassille tosin hain vielä kesäpikkusydämiä kaveriksi. Niitä alkaa olla jo niin paljon ettei muutaman kukan keräämistä huomaa missään.

Terassilla kukat pääsi kahvipannuun. Kaverina pelargoni ja tädiltä saatu pöllö, jota on pitänyt jo pariin otteeseen korjailla.

Erään illan kasteluilla käväisin tutkailemassa alatasannetta. Siellä alkaa olla jo vähän pientä elämää kukkien muodossa. Lisäksi nuo joka kolosta puskevat saniaiset ovat aika kiva lisä tuolla kivikon puolella. Ajuruohoista mainitsin, että ne kuolivat paikaltaan, vaan kylläpä ne ehtivät aika tehokkaasti siementää hedelmäpuiden alle. Sieltä pukkaa aika paljon pientä ajuruohon taimea pilvin pimein. Siitä olen erittäin iloinen tietenkin. Alemman kuvan alppiasteri kukkii toista vuotta jo. En vaan enää muista, mistä hommasin sen. Se on ihana tuossa omassa pikkukolossaan.

Tämä kukka olikin jo eri illalta. Olen istuttanut nämä sipulit muistaakseni 2022 tai jopa 2021, mutta ensin vaikutti siltä, ettei ne nouse ensinkään mullasta. Sen verran syrjäinen paikka niillä oli, että unohdin ne oikeastaan hetkeksi ja nytpä siellä jo kukkii kolme komeaa. Vieressään isotähtiputki ja tuonne taakse istutin sen poimulehden, joka oli liian iso edelliselle paikalleen. On siellä myös vähän ruusunkukkaakin näkyvissä. En muista oliko tämä se hansaruusu vai toinen, jota en nyt muistakaan. Tämä alue on hieman röyhähtänyt varsinkin rönsyleinikin toimesta.

Muita iloisia yllätyksiä tuli vastaan, kun kuunliljojen seasta nousi muutama tiikerililja. Ainakin sellaiseksi minä tämän tunnistaisin. Kuunliljat sain aiemmin asiakkaaltani. Viime kesänä ne eivät mielesstäni kasvaneeet, en ainakaan huomannut. Nyt on kolme tämmöistä pientä. Taidan koittaa napsia noita palleroisia talteen ja koitan lisätä tätäkin. Olen aiemmin tainnut manata kirjokuunliljan seassa olevia vuohenkelloja. Aiempina vuosina olen yrittänyt napsia ne pois, vaan nyt jätin ne paikalleen, kun en vain jaksanut enää taistella. Kuunliljat kasvoivat lopulta isommiksi kuin vuohenkellojen lehdet ja nyt sieltä näkyy vain kukkavarret. Se on aika kivan näköinen nyt ja varmaan nätti, kun alkavat kukkia.

Lyhtykoiso oli tarkoituksen omainen yksilö, jota toivoin tulevan kuunliljojen mukana. Niitä on useampia varsia jo, syksyllä saan ehkä kuvata oranssia väriloistoa!

Tämä on varmaankin rantakukka, joka kahden kukkavarren verran on noussut samaisten kuunliljojen seasta. Toistaiseksi se jää paikalleen.

Kukkakuvailun lomassa tuli vastaan taas sisilisko, se oli aurinkoa ottamassa kivellä. Sai mennä aika lähelle, ei häiriintynyt yhtään. Ehkä me aletaan olla kavereita jo. Isäntäkin sai tulla katselemaan ja sinne sitten jätimme toisen, paistattelemaan loppupäivää. Meillä on pörräillyt monenlaista erikoista pörriäistä ja ötökkääkin, mutta taidan niistä laittaa oman koosteen sitten syksymmälläkin.

Välistä olen ottanut ihan rennosti riippukeinussa, keinuessa sitä sietää kuumuuttakin vähän aikaa. Ei siinä kauaa tarvitse olla, kun pienimmät kiitävät hyppimään päällä ja rentoutushetki on sitten siinä. Mutta vähän kerrallaan.

Leppoista heinäkuun alkua!

Uutta inspiraatiota ja siirtelyä

Tarhakellukka 'Flames of passion' ja kesäpikkusydän

Minusta tämä kesä on ollut aikas kiva. Tämä saattaa olla epäsuosittu mielipide tänä vuonna. Itse kuitenkin pidän tällaisesta kesästä. En ole oikein koskaan tykännyt kuumasta ja minä olen onnistunut nauttimaan niin aurinkoisista päivistä kuin sateisistakin. Meillä tosin sateet ovat tulleet pääosin kuuroina, vain muutama kunnon sadepäivä on ollut. Ne olen viettänyt sisällä. Kuurosateet muuten poutaisina päivinä ovat tauottaneet aika hyvin puutarhahommia, joita jaksaa nyt tehdä ihan erilailla kuin kaameilla helteiltä! Onneksi kuitenkin Avoimet puutarhat -päivään osui puotainen ja aurinkoinen päivä. Kävin itse ensimmäistä kertaa vierailulla ihan tässä kotikylällä. Eipä osallistujia täällä ollut kuin pari, mutta se oli antoisaa. Toinen oli meidän kylän kotiseutumuseo, jossa pikkuisäntä hurmasi oppaat ja sai yksityiskierroksen. Toisessa puutarhassa sain ihania ideoita, sillä tyyli oli niin samanlainen, mitä itsekin haluaisin toteuttaa omassa pihassani! Ja sain uuden puutarhakaverin, sekä mahdollisesti syksyllä jakotaimia puutarhasta. Pikkuisäntäkin muisti käyttäytyä ja kehui vuolaasti ihania kukkia siellä.

Omassa pihassa sitten inspiroiduin istuttamaan taimiani penkkeihin. Aiemmin keväällä ostetut ja purkkiin väliaikaisesti istutetut liljat pääsivät puropenkkiin. Samoin valkoinen kuunlilja 'White weather', jonka istutin kuvaan oikealle vanhojen kuunliljojen eteen. Tälle puolelle tuli myös päivänlilja 'Lies and Lipstick'.

Toiselle puolelle siltaa istutin vähän taaemmaksi päivänliljojen viereen tarhakurjenmiekka 'Batikin' ja sen eteen päivänlilja 'Jazz Dance'. Harkitsen vielä kuunliljojen lisäämistä tähänkin reunaan ja mahdollisesti lisäisin väliin akileijoja. Kummasti lapsuuden lempikasvi on taas nousemassa suosiooni ja sen lehdet olisivat kivaa vaihtelua alueeseen.

Puropenkin lilja-alue näyttää jo varsin runsaalta. Kuitenkin siellä on vielä reippaasti tilaa ja eräs alue on aivan villinä ja rikkaruohoja täynnä. Se näkyy kuvassa oikealla keltapäivänliljojen takana. Sain anopilta vähän lisää keltaista päivänliljaa, mahdollisesti samaa kuin mitä minulla on jo, tai sitten jotain muuta. Lisäksi halusin kaivaa ylös kohopenkistä lamovuohenkuusaman, joka muuten leviää todella tehokkaasti. En osannut ottaa sitä huomioon istuttaessani. Niinpä sain puhtia vielä pienelle siirtourakallekin.

Ensin siis pieni pohjustus, eli kaikki tämän alueen lepät, pajut, rikkaruohot ja heinät pois. Ensin ajattelin kaivaa kaiken ylös, mutta sitten vähän fuskasin ja kaivoin vain pahimmat alueet. Alkuun oli myös tarkoitus kaivaa pioni ja akileija pois tästä, mutta sitten se saikin jäädä paikalleen. Maanpeiteruusut, jotka ovat joka vuosi tehokkaasti kuolleet ja vain kitkennän edessä, kaivoin ylös ja hävitin. Pienimmät olivat touhussa mukana ja saivat iloisesti todistaa kahden sisiliskon kohtaamista. Toisen jouduin ohjastamaan kiven koloon, kun tuntui olevan niin hämillään turvallisesta suunnasta. Häntäkin pysyi menossa mukana. Sitten kaivoin kaamean lamovuohenkuusaman ylös, siinä olikin hommaa!

Nyt se näyttää hieman väsähtäneeltä. Istutus oli kyllä hieman raju, mutta en ole aivan varma haluanko sen levittäytyvän tuossakaan, joten minua ei sureta, jos se kuolee. Juuria siis karsiutui, mutta niin karsiutui versojakin. Anopin keltaiset liljat istutin pensaan molemmin puolin ylös, koska pikkuisännän mukaan niiden piti olla ylhäällä. Pionia ja akileijaa reunustamaan nappasin kuunliljaa. Vähän jäi vielä rakoa rikkaruohoille, siihen voisi yrittää kehittää jotakin täydentämään. Kuunliljat jaoin muuten omistani. Kokeilin lohkaista palasen ilman, että kaivan koko puskaa ylös. Se onnsitui ihan kohtuullisen hyvin. sikäli mikäli molemmat jatkavat kasvuaan tyytyväisenä.

Tältä näyttää nyt koko penkki. Taaempaa jäätävä pensas on hävinnyt ja koristaa nyt entistä rikkaruohokeidasta. Kuunliljat, mistä otin jakopalat, ovat keskellä alareunassa. Olivat levinneet aikas hyvin jo. Nyt alkaa tuntua siltä, että kaikki alkaa pikku hiljaa järjestyä ja penkit täyttyvät ehkä sittenkin. Vaikka rikkaruohojen kanssa varmasti painitaan vielä useampi vuosi, niin joka vuosi pitäisi helpottaa edes vähän. Nappasin muuten tuosta pystykasvuisesta perennasta, ehkäpä siperiankurjenmiekkaa tuossa vasemmalla reunalla, pienen palasen erääseen toiseen paikkaan...

Vaahteran alus on vehreytynyt parissa vuodessa myös todella hyvin! Taka-alalla on valkoinen isotähtiputki ja edessä erään kesän asiakkaalta saatuja kuunliljoja joukossaan lyhtykoisoa, ainakin. Kuitenkin tuonne rungon läheisyyteen on jäänyt harmittava pieni aukko, joka keväällä oli aivan täynnä suurikokoista rönsyleinikkiä. Asia piti siis korjata ja pienen tuuminnan jälkeen siirsin palasen puropenkistä tähän.

Näin kasvimaalta käsin kolonen kuvattuna.

Ei se palanen ehkä ihan koko aukkoa täyttänyt, mutta on se kyllä kivan näköinen tuolla! Kukkiessaan se on sininen ja sopii valkoiseen isotähtiputkeen sekä vaalean liloihin kuunliljan kukkiin. Kuvasta pahoittelut, kun se on hieman kehno. Kuvatessa alkoi sää enteillä jo sateita taasen, joten hämyisä oli valaistus. Tämän urakan jälkeen pitäisi vihdoin viedä päätökseen nurmikonreunakiveystä ainakin liiterin puolelta taloa. Siinäkin on kyllä tekemistä kerrakseen, toivottavasti ne helteet ei ole tulossa ihan hetkeen.

Nyt toivottelen mukavaa juhannusta kaikille!

Rikkaruohoja, menetyksiä ja yllättäjiä

Vanha iskältä "peritty" iiris

Viime viikolla oli mahdottoman suuri kitkentä operaatio, joka viimein huipentui siihe, että peitin osan kukkapenkistä muoveilla... Kaikessa yksinkertaisuudessa, meni totaalisesti hermot tuon kukkapenkin kanssa. No alkuun homma hoitui sujuvasti ja jälkeä tuli. Luonnollisesti vastaan tuli tyhjiä paikkoja ja jossain vaiheessa onneksi myös yllättäjiä. Ajatukset vaihtelivat toiveikkaasta murskaavaan epätoivoon ja takaisin. Sitähän tietenkin miltein 40 metrinen kukkapenkki saattaa kitkijän silmissä näyttää, kun hommaa on vaikka kuinka tunteja kyykkii.

Päädyin aloittamaan eteläpäästä, jossa grönlanninhanhikki on levinnyt mukavasti vaan ei niin tiiviisti, ettei rikkaruohot olisi päässeet väliin. Ärsyttävää. Pientä heinää puskee grönlanninhanhikin väleistä ja olipa sinne rönsyleinikkikin levittäytynyt. Rönsyleinikit uskon saaneeni aika hyvin pois juurineen vaan heinä.... noh se varmaan lähtee, jos joskus hävitän grönlanninhanhikin. Yllä siis kuva ennen ja alla jälkeen kirkentä projektin, lisäksi lisäsin pussimullan ja kompostin sekoitusta alueelle. Kevätvuohenjuuri ja kesäpikkusydän ovat mukavan tiiviinä tuppaina tässä ja kirkennän jälkeen huomaa, että paikalle olisi hyvä istuttaa nyt muutama kasvi ja se olisi aika hyvin täytetty.

Jos vaikka muutaman keijunkukan, reunuspoimulehteä ja vaikka matalaa kurjenpolvea sijoittelisi tähän.

Toisesta kuvakulmasta. Reunimmaisin kääpiöhappomarja kärsi talvesta niin paljon, että se kasvatti vain yhteen oksaan pienet lehdet. Kolmesta piti leikata puolet pois ja kaksi näytti selviytyneen hyvin. Mietin, josko kaivaisin sen kärsineen pois ja laittaisin tilalle Minnalta saadut isotähtiputket, jos ne vaikka rajoittaisivat grönlanninhanhikin leviämistä. Ja rikkakasveja. Kivipenkereen puolelta melkein hävisi sammalleimu ja ristikki. Pienesti reunalta oli molemmilla vihreää ja sammalleimu jaksoi vähän kukkiakin. Nyt se on melkein pienempi kuin ostettaessa. Noh, kyllä se siitä taas kasvaa, kunhan ei yhtä pahaa talvea tule. Kärhöt ovat selvinneet hyvin ja lähtivät kasvamaan innokkaasti, hyvä niin.

Tätä pitkää penkkiä katsoessa, ja tehdessä, meinasi epätoivo iskeä pahemman kerran. En tiedä, miten ihmeessä tuolta löyty jopa 30 senttisiä haavan ja lepän taimia! Viime syksyn kitkennän puuttuminen näkyy kyllä nyt keväällä todella. Alla oleva kuva on otettu vähän kauempaa ja siinä onkin alue, jonka heinä oli vallannut niin pahasti, että päätin peittää sen. Toivottavasti parin vuoden peitto saisi sen nujerrettua. Toisen kärhökaaren luota saattoi kuolla karpaatienkellot, en niitä ainakaan nähnyt. Pikkusyreeni 'Palibin' kärsi taas talvesta ja harkitsen sen poistamista. Samoin pikkujasmike ei oikein lähde tänäkään vuonna. Niin ja kaikki viime vuonna jaetut ja istutetut myskimalvat kuolivat! Onneksi sentään alkuperäisen yksilön kohdalle oli ilmaantunut miljoona siementainta, joten ei se nyt ainakaan kokonaan penkistä hävinnyt. Saman alueen pionit ovat lähteneet tänä vuonna iloisesti kasvamaan ja kaikki tuntuivat runsastuneen viime vuodesta. Se sentään on hyvä juttu. Lamovuohenkuusamat saivat oikeastaan sitten jo häätäilmoituksen. En ollut ajatellut niiden hankintaa aivan loppuun asti. Niiden sijaan voisin hankkia ehkä valkokirjokanukka 'Ivoty Halo':n.

Jätin lemmikkipuskan peittämättä, saa nähdä oliko hyvä vai huono idea.

Viimeinen ennen jälkeen kuvapari. Tästä ei niin selkeästi huomaa rikkaruohojen häviämistä, sillä samaan aikaan liljat ovat runsastuneet aivan silmissä. Tästä ei mielestäni hävinnyt mitään talven aikana. No, jasmikkeet syötiin taas kerran, mutta ne ovat molemmat hengissä kuitenkin. Muutama kuunlilja on edelleen pieniä taimia tuolla seassa. Toivottavasti ne tänä vuonna vahvistuisivat ja kasvattaisivat kokoaan reippaasti. Iskältä saatu iiris on tykännyt levitä aika reippaasti kuunliljojen seassa. Niin on tehnyt myös mysteerivuokko, joka ilmaantui yhden kuunliljajuurakon seassa. Jos tulee juttuun liljojen kanssa, niin minua se ei haittaa. Sen sijaan vuohenkello, tai sellaiseksi uskon tunnistaneeni sen, leviää järkyttävästi kirjokuunliljojen joukossa. Vaikka kuinka kitkee, niin se ei mene pois. Tänä vuonna tosin tulee uudistettua tuota aluetta, joten, jos kaivaisi vaikka kaikki kirjokuunliljat ylös ja yrittäisi mahdollisimman tarkkaan nyppiä kaikki juuren palasetkin pois. Epäilen vain, ettei minulla kestä hermot sellaiseen hommaan. En kyllä haluaisi kuunliljoja kaivaa poiskaan.

Etualalle pitäisi keksiä, jotain kivaa reunakasvia.

Tämän kevään mukavina yllättäjinä ovat luonnon kasvit. Kivikkopenger on nimittäin vallattu saniasten ja sananjalkojen toimesta varsin upeasti siinä onnistuen! Taitaa sieltä löytyä myös oravanmarjaa ja niitä viheliäisiä lepäntaimia. Niitä saa melkein joka kerta ohikulkeissa nyppiä pois. Keskitytään kuitenkin noihin ihianiin kolon valtaajiin! Penkereestä on tulossa ihana näiden vihreiden yllättäjien toimesta. Paikoin löytyy myös kukkivaa. Osasta kivikon koloista on kuollut sinne istutettuja kasveja, kuten kaikki ajuruohot taisivat heittää henkensä. Hopeahärkkikin menetti puolet viimekesän koostaan, mutta toipunee kuitenkin. Kaikki tarhakylmänkukat sentään selvisivät.

Pinestäkin kolosta pusketaan esille.

Rusakon syömä koristeomena 'Musta Rudolf' työntää uutta versoa. Tuleekohan tästä nyt pensasmallinen? Myös päärynä oli lähtenyt pieneen kasvuun, pelkään kuitenkin vielä sen puolesta. Muut puut eivät rusakon vierailusta ole niin paljoa kärsineet, esteettisesti, mutta oksat kasvavat takaisin. Tammi on mietityttänyt paljon. Se ei ole vieläkään aukaissut silmujaan, mutta puskee uutta versoa juuresta. Noinkohan se sitten kuoli päällisiltä osin? Toki se sai vähän osumaan, kun isäntä linkosi lumet siihen todella pitkään ennen kuin huomasin ja kielsin tekemästä niin. Se oli ihan kallellaan, kun kaivoimme sitä lumihangesta. En kyllä silloin huomannut mitään jälkiä rungossa, nyt siinä on pari halkeamaa, että olisiko kuitenkin vähän jostain hermostunut. No onneksi se edes tekee uutta kasvua jostain.

Myös viime kesänä trimmerin jalkoihin jäänyt lumipalloheisi on alkanut versoa uutta!

Kivikkokasvit runsastuvat! Kaikki eivät siis kärsineet talvesta. Ovat jopa levittäyteneet laajemminkin. Lisäksi olen läytänyt uusia siemantaimia kivenkoloista ja hedelmäpuiden juurelta. En ole vielä ollenkaan miettynyt, miten saan isommat perennat pysymään poissa näiden kivikkokasvien alueelta. Saatikka, miten saisin alueiden vaihdon tehtyä jouhevasti. Varmaan hillitysti leviäviä matalahkoja reunaperennoja voisi laittaa tuohon väliin. Vähän kuin aidanteeksi. Onpas tässäkin penkissä vaan monta asiaa ratkaistavana. Kylläpä niihin sitten aikanaan ideat tulevat.

Leppoisia sadepäiviä!

Niitä tänne on ainakin luvattu.