Uutta inspiraatiota ja siirtelyä

Tarhakellukka 'Flames of passion' ja kesäpikkusydän

Minusta tämä kesä on ollut aikas kiva. Tämä saattaa olla epäsuosittu mielipide tänä vuonna. Itse kuitenkin pidän tällaisesta kesästä. En ole oikein koskaan tykännyt kuumasta ja minä olen onnistunut nauttimaan niin aurinkoisista päivistä kuin sateisistakin. Meillä tosin sateet ovat tulleet pääosin kuuroina, vain muutama kunnon sadepäivä on ollut. Ne olen viettänyt sisällä. Kuurosateet muuten poutaisina päivinä ovat tauottaneet aika hyvin puutarhahommia, joita jaksaa nyt tehdä ihan erilailla kuin kaameilla helteiltä! Onneksi kuitenkin Avoimet puutarhat -päivään osui puotainen ja aurinkoinen päivä. Kävin itse ensimmäistä kertaa vierailulla ihan tässä kotikylällä. Eipä osallistujia täällä ollut kuin pari, mutta se oli antoisaa. Toinen oli meidän kylän kotiseutumuseo, jossa pikkuisäntä hurmasi oppaat ja sai yksityiskierroksen. Toisessa puutarhassa sain ihania ideoita, sillä tyyli oli niin samanlainen, mitä itsekin haluaisin toteuttaa omassa pihassani! Ja sain uuden puutarhakaverin, sekä mahdollisesti syksyllä jakotaimia puutarhasta. Pikkuisäntäkin muisti käyttäytyä ja kehui vuolaasti ihania kukkia siellä.

Omassa pihassa sitten inspiroiduin istuttamaan taimiani penkkeihin. Aiemmin keväällä ostetut ja purkkiin väliaikaisesti istutetut liljat pääsivät puropenkkiin. Samoin valkoinen kuunlilja 'White weather', jonka istutin kuvaan oikealle vanhojen kuunliljojen eteen. Tälle puolelle tuli myös päivänlilja 'Lies and Lipstick'.

Toiselle puolelle siltaa istutin vähän taaemmaksi päivänliljojen viereen tarhakurjenmiekka 'Batikin' ja sen eteen päivänlilja 'Jazz Dance'. Harkitsen vielä kuunliljojen lisäämistä tähänkin reunaan ja mahdollisesti lisäisin väliin akileijoja. Kummasti lapsuuden lempikasvi on taas nousemassa suosiooni ja sen lehdet olisivat kivaa vaihtelua alueeseen.

Puropenkin lilja-alue näyttää jo varsin runsaalta. Kuitenkin siellä on vielä reippaasti tilaa ja eräs alue on aivan villinä ja rikkaruohoja täynnä. Se näkyy kuvassa oikealla keltapäivänliljojen takana. Sain anopilta vähän lisää keltaista päivänliljaa, mahdollisesti samaa kuin mitä minulla on jo, tai sitten jotain muuta. Lisäksi halusin kaivaa ylös kohopenkistä lamovuohenkuusaman, joka muuten leviää todella tehokkaasti. En osannut ottaa sitä huomioon istuttaessani. Niinpä sain puhtia vielä pienelle siirtourakallekin.

Ensin siis pieni pohjustus, eli kaikki tämän alueen lepät, pajut, rikkaruohot ja heinät pois. Ensin ajattelin kaivaa kaiken ylös, mutta sitten vähän fuskasin ja kaivoin vain pahimmat alueet. Alkuun oli myös tarkoitus kaivaa pioni ja akileija pois tästä, mutta sitten se saikin jäädä paikalleen. Maanpeiteruusut, jotka ovat joka vuosi tehokkaasti kuolleet ja vain kitkennän edessä, kaivoin ylös ja hävitin. Pienimmät olivat touhussa mukana ja saivat iloisesti todistaa kahden sisiliskon kohtaamista. Toisen jouduin ohjastamaan kiven koloon, kun tuntui olevan niin hämillään turvallisesta suunnasta. Häntäkin pysyi menossa mukana. Sitten kaivoin kaamean lamovuohenkuusaman ylös, siinä olikin hommaa!

Nyt se näyttää hieman väsähtäneeltä. Istutus oli kyllä hieman raju, mutta en ole aivan varma haluanko sen levittäytyvän tuossakaan, joten minua ei sureta, jos se kuolee. Juuria siis karsiutui, mutta niin karsiutui versojakin. Anopin keltaiset liljat istutin pensaan molemmin puolin ylös, koska pikkuisännän mukaan niiden piti olla ylhäällä. Pionia ja akileijaa reunustamaan nappasin kuunliljaa. Vähän jäi vielä rakoa rikkaruohoille, siihen voisi yrittää kehittää jotakin täydentämään. Kuunliljat jaoin muuten omistani. Kokeilin lohkaista palasen ilman, että kaivan koko puskaa ylös. Se onnsitui ihan kohtuullisen hyvin. sikäli mikäli molemmat jatkavat kasvuaan tyytyväisenä.

Tältä näyttää nyt koko penkki. Taaempaa jäätävä pensas on hävinnyt ja koristaa nyt entistä rikkaruohokeidasta. Kuunliljat, mistä otin jakopalat, ovat keskellä alareunassa. Olivat levinneet aikas hyvin jo. Nyt alkaa tuntua siltä, että kaikki alkaa pikku hiljaa järjestyä ja penkit täyttyvät ehkä sittenkin. Vaikka rikkaruohojen kanssa varmasti painitaan vielä useampi vuosi, niin joka vuosi pitäisi helpottaa edes vähän. Nappasin muuten tuosta pystykasvuisesta perennasta, ehkäpä siperiankurjenmiekkaa tuossa vasemmalla reunalla, pienen palasen erääseen toiseen paikkaan...

Vaahteran alus on vehreytynyt parissa vuodessa myös todella hyvin! Taka-alalla on valkoinen isotähtiputki ja edessä erään kesän asiakkaalta saatuja kuunliljoja joukossaan lyhtykoisoa, ainakin. Kuitenkin tuonne rungon läheisyyteen on jäänyt harmittava pieni aukko, joka keväällä oli aivan täynnä suurikokoista rönsyleinikkiä. Asia piti siis korjata ja pienen tuuminnan jälkeen siirsin palasen puropenkistä tähän.

Näin kasvimaalta käsin kolonen kuvattuna.

Ei se palanen ehkä ihan koko aukkoa täyttänyt, mutta on se kyllä kivan näköinen tuolla! Kukkiessaan se on sininen ja sopii valkoiseen isotähtiputkeen sekä vaalean liloihin kuunliljan kukkiin. Kuvasta pahoittelut, kun se on hieman kehno. Kuvatessa alkoi sää enteillä jo sateita taasen, joten hämyisä oli valaistus. Tämän urakan jälkeen pitäisi vihdoin viedä päätökseen nurmikonreunakiveystä ainakin liiterin puolelta taloa. Siinäkin on kyllä tekemistä kerrakseen, toivottavasti ne helteet ei ole tulossa ihan hetkeen.

Nyt toivottelen mukavaa juhannusta kaikille!