Tuhkaa hangelle

Tajusin tuossa pääsiäisenä, että olen arvioinut lumikellojen olevan kukassa ensi lauantaina ja niiden päällä on ainakin puolimetriä lunta vielä! No pitihän se ottaa tuhka käyttöön ja edes yrittää saada lumet sulamaan ajoissa... Kuvasta kyllä huomaa miten paljon nopeammin lumi on tuhkan kohdalta sulanut parissa päivässä, mutta voipi olla, että tämä pieni kikka ei ehdi sulattaa lunta pois lauantaihin mennessä. Mietin tässä myös, että saatoin istuttaa jo aiemmin lumikelloja toisaallekin ja sinnekin voisin käydä pikkuiden ripauttamassa tuhkaa. Onhan sillä muutakin hyötyä kuin vain lumen sulattaminen.

Pengerpenkkiä on mukava seurailla lumen sulamisen merkeissä. Tämä kuva on otettu päivää jälkeen edellisen postauksen aloituskuvasta. Tottahan se on, että +12 astetta ja täysi auringonpaiste lämmittää kiviä aivan älyttömästi. Ihan ei näillä keleillä keskiviikoksi jäät järvestä lähde, kuten kynttilänpäivästä ennusteltiin. Mutta törmäsin toiseenkin kevään ennusmerkkiin, joka mielestäni on paljon luotettavamman kuuloinen. Siinä puhuttiin Tapion kylvöistä, eli kun kevättalvella tuuli pudistaa puista neulasia, kaarnaa ym. töskää hangelle. Näistä "kylvöistä" olisi se 9 viikkoa sulaan veteen. Harmiksi en laittanut ajankohtaa ylös, kun sitä keväällä muistan katselleeni. Sen verran muistan, että se oli ehkä parisen viikkoa kynttilänpäivän jälkeisen suojan jälkeen. Ensi vuonna sitten täytyy muistaa seurata!

Tämä kuva on otettu 10.4. eli pari päivää edellisestä kuvasta. Olen käynyt ottamassa kuvat suunnilleen puolen päivän aikaan. Puiden varjot väistyvät noin puoli 12 aikaan penkereeltä ja aurinko paistaa aina iltaan asti. Penger siis rajaa pihaa pohjois-etelä akselilla suuntautuen länteen. Huomioin muuten eilen illalla, että nuo kivet ovat illasta kuuden aikaan aivan käden lämpöisiä. Ei siis ihme, että pengerpuutarha on ensimmäinen lumesta paljastuva alue meillä (jos ei aurattua sorapihaa oteta lukuun). Ehkäpä jo tällä viikolla saan nauttia omenapuiden ympärillä kukkivista krookuksista!

Etupihan suuntaankin otin ensimmöisen kuvan 8.4. Tuolloin liiterin edessä oli jo tuo pieni alue paljastunut lumesta ja jäästä. Muu piha on tukevan jääkerroksen alla ja vielä tuona iltana pyörittelin pienimpiä muksuja pulkalla ja lumikolalla pihan jäätiköllä.

10.4 iltapäivästä sora-alue on auennut jo tältä sivulta kokonaan. Samaten takapihan sora-alue, johon pitäisi tänä kesänä rakentaa puuterassi. Etupiha kohmettuu vielä tehokkaasti, kun talo heittää siihen varjonsa, mutta ei mene montaa päivää kun sekin on täysin auki. Talon toinen pääty alkaa pikku hiljaa avautua myös. Sen jälkeen uskoisin, että muu piha alkaa sulaa aika tehokkaasti. Viime vuonna rakentamani patio on viellä lumen alla. Tosin ei ihme, kun siihen tippuu katolta lumet ja isäntäkin kolasi sora-alueen lumet sen reunalle. Tutkin muuten aiempien vuosien kevään etenemistä blogikirjoituksistani ja ottamiani kuvia. Tämä alue oli kokonaan sulana 11.4. silloin, joten samoilla linjoilla mennään toistaiseksi. 2021 taas oltiin huomattavasti vähemmissä lumimäärissä jo. Pengerpuutarha taasen alkoi avautua vasta puolen kuun jälkeen, sinne oli kinostuneena aivan älytön määrä lunta viime vuonna.

Lopuksi pieni kevennys. Pikkuisäntä löysi sunnuntai iltana mieleisen paikan, pihan toistaiseksi ainoan kuralätäkön. Näyttäisi siltä, että kevättä on odottanut joku muukin kuin minä. En ollut osannut vielä ajatella, että pihassa olisi vielä niin märkää kohtaa, että tarvitsisi laittaa kurahousuja jalkaan. Jätkä oli niin märkä touhun jälkeen, että kaikki piti vaihtaa vaippaa myöten. Annettiin kyllä leikkiäkin niin kauan kunnes tuli vilu, eipä sitä muuten olisi sisälle saanutkaan. Seuraavana päivänä oli kurahousut jalassa...

Aurinkoista viikkoa!