Kevään ensimmäiset! + päivitys lumitilanteesta

19.4.2023 Krookukset kukassa!

Voi ihanaa ne ovat täällä taas! Pari aurinkoista päivää ja nämä putkahtivat maasta kukkimaan kuin niillä olisi ollut jo kova kiire. Miten ne saavatkin mielen todella keväiseksi!

Kirsikkapuun juurelta on nyt auennut kaikki lumet pois ja kohta aukenee muiden hedelmäpuiden alta. Penkereen yläpuolisen kohopenkin tämä reuna on myös hyvin sulanut.Tämä pää sulaa joka vuosi ensimmäisenä. Se saa keväisin tosi hyvin aurinkoa ja yleensä tähän ei kinostu paljoa lunta talvella. Tässähän alkaa ihan innostua jo tästä sulamisesta, toivottavasti ensi viikon kylmempi sää ei saa intoa hiipumaan. Juurikin tuon ensimmäisen hedelmäpuun juurella alkaa pikkuhiljaa olla kuhisemalla krookuksia ja jospa nämä kelit saisivat ne kukkimaan pitkään.

Eilen vielä tarkistellessani näitä ihanuuksia, ne olivat vähän reilun sentin mittaisia piippoja ja nyt ne ovat komeasti kukassa. Keltaisia on vielä vähän, koska olen haalinut enemmän sinisenliloja. Nyt kun tätä katselen, niin ehkäpä pitäisi runsastuttaa näitä keltaisia! Vaan onhan tuolta tulossa paljon paljon lisääkin, eiköhän osa niistäkin ole keltaisia. Näitä tuijottelisi vaikka koko päivän!

Krookus on ehdottamasti yksi lemppari kevätkukkijoista!

Mikähän ihanuus tähän on näin runsaslukuisena nousemassa? Ehkäpä narsissi?

Toisen puun, omenapuun juurellakin jo sisukkaat krookukset aloittelevat kukintaa lumesta huolimatta. Näille tosiaan riittää pieni lumeton alue, kun ne jo puskevat itsensä esiin ja alkavat kukkia.

Ja saihan se lumikellokin itsensä auki näiden päivien jälkeen. Lumikello on todella sievä kukkija, ihana. Takana näkyykin, että on sinne vielä tulossa lisää. Toivottavasti runsastuisivat tuossa, sillä niitä olisi kiva ihailla olohuonee ikkunasta.

Lumet ovat vajuneet myös pengerpuutarhan pohjoisemmasta päästä. Vielä on vain vähän näkyvillä puroa ja sen ympäröivää aluetta, eli kevätkurjenmiekkoja saa vielä hieman odotella. Kasvimaanreunan kivimuuri on myös kokonaan näkyvissä ja pian sulaa alue niiden edestä. Puutarhasilta on pian valmis, ei sillä onneksi kiirettä ole vielä.

Pikku lampikin jo aavistuksen pilkistää lumen kolosta.

Kasvimaa sulaa hyvää vauhtia ja lähiaikoina voisinkin hankkia vähän lisää lavakauluksia ja multaa. Lisäksi pitäisi noutaa raudoitusverkot kaarikäytävää varten. Hankikylvöjen purkit ovat nyt kaikki nätistin mullan päällä. Viime vuonna ne kaatuilivat lumen sulamisen myötä, nyt sain ne pysymään hyvin pystyssä. Osan multatila oli hieman jäätynyt, kun talvella laitoin ne alustan kanssa lumeen. Nyt ne ovat kaikki sulana ja yritän nyt tarkkailla, että pysyvät kosteina eivätkä kuivahda.

Etupihan puoli aukeilee myös hyvää tahtia. Tämä on kuvattu tuomen suunnasta tielle päin. Odottelen kovasti jo enemmän piippoja näkyviin vaan voipi olla, että se on turhaa.

En nimittäin syksyllä toteuttanut uhkaustani laittaa verkkoa sipuliistutusten päälle, koska oravia ei ollut juurikaan meillä enää näkynyt. Vaan tällainen näky minua taas kohtasi etupihan alueella. Että nyt syksyllä on otettava verkko käyttöön ja suunniteltava sipulin istutus alueet sopiviksi verkottaa. Ja verkon tulee olla tarpeeksi tiheää. Onneksi alueella on säästynyt nyt useampi sipuli kuin viime vuonna. Näin uskoisin, sillä kyllä tuolta näyttäisi piippoja pilkistävän viime kevättä enemmän. Ainakin joissain muilla alueilla kuin tässä tuomen juurella. Tammen lähiympäristössä on vielä hieman lunta jäljellä, siellä toivottavasti nousee vähän enemmän piippoja sitten.

Mutta lopetetaan positiivisella. Purppurainen tarhakylmänkukka aloittelee myös varovaisesti kasvuaan. Vielä en uskaltanut vanhoja versoja poistaa, kun kylmää säätä on luvattu. Varmaan parempi odotella vielä hetki ja leikata vanha kasvusto sitten varovasti pois, eikös? Viime vuonna tämä kukki 10.5. mitenhän mahtaa tänä vuonna käydä.