Olen talven mittaan piirrellyt itselleni puutarhasuunnitelmaa, karkeaa sellaista. Se on lähes oikeissa mitoissa ja suhteissa. Osa on vähän sinne päin, koska talvella en päässyt mittaamaan niitä ja nyt en ole nähnyt tarpeelliseksi korjata asiaa. Lisäksi on osioita jotka puuttuvat (kuten autotalli) ja paikkoja jotka on hahmottamisen helpottamiseksi laitettu sinne päin (kuten lampi). Olen siis käynyt puutarhakoulun, mutta en suorittanut näyttötutkintoa kokonaan loppuun. Tällaisia kuitenkin moni pystyisi rustailemaan varmasti kylmiltään itsekin. Suunnitelmaan olen lähinnä ottanut puut ja pensaat huomioon, liljat ja pionit ainoastaan pääsivät kuvaan, koska tykkään niistä ihan hirveästi ja niitä pitää olla paljon. Joten onhan niille järkättävä sitä tilaa suunnitelmaankin tarpeeksi! Niin ja kärhöt tietenkin, kun niille täytyi suunnitella tuet, jotka muovaavat näkymää myös. Tämän mukaan olen siis ensin tilannut/ostanut taimet ja nyt myös istuttanut ne. No takapihan kukkapenkki on vielä istuttamatta.
Etupihan kivimuuri sai siis jatkoa juhannusruusuilla. Mietiskelin myös laittavani juhannusruusua kivimuurin oikealle puolelle, saisin siihen juurakoita isältäni hänen hieman villiintyneestä juhannusruususta. Nämä kolme istuttamaani oli ostettuja, koska en edes tiennyt että isällä oli juhannusruusua. Kivimuurin vierelle sopivin välimatkoin tulivat siis tammi, purppuratuomi ja tuomi. Tämä alue varmaan jää nyt hetkeksi tähän. Autotallin mallia ei ole vielä lyöty lukkoon ja isäntä ilmoitti tekevänsä sen sivulle sora-alueen (tai betonilaatan) traktorille. Joten on hieman hankalaa lähteä sitä viemään eteenpäin, jotain kurjenpolvea saatan ehkä kivikon eteen istutella, mutta muuten keskityn muuhun puutarhaan.
Tässä kuvaa toisesta suunnasta, puut erottuvat vielä hieman heikosti. Ja tuo nurmikko... Oi voi. Jos joku ihmetteli, miksi toivon että puutarhani näyttää joskus vielä ihanalta, niin osittain johtuu ahdistuksestani nurmikkoamme kohtaan. Säästösyistä (pihi isäntä) otimme takapihan alatasolta turvemultaa pihaamme varten. Eli emme käyttäneet ostomultaa laisinkaan. Lisäksi nurmikon perustaminen tehtiin melko nopealla aikataululla ja vähän huonoin välinein (ehkä vähän hätäisestikin). Lopputuloksena, erittäin epätasainen nurmikon pohja. Näin jälkikäteen ajateltua, olisi ollut fiksumpi antaa mullan olla talven yli tasoittumassa ja nyt keväällä harata se tasaiseksi ja kylvää nurmikon siemen. Ai mistäkö tiedän? Koska kasvihuoneen ympärille jäi haraamatonta ja kylvämätöntä alaa, jonka harailin näin keväällä. Tuore juuri kaivettu multa oli erittäin työlästä harailla ja se oli todella tiivistä, kun taas tänä keväänä se oli lumen alla murentunut ja muhinut niin että sitä oli unelma harailla. Eli jos ei tee oppikirjan ja ohjeiden mukaan ostomullasta nurmikon pohjaa vaan on mahdollisuus käyttää esim. pellolta kaivettua maata, niin voi olla hyvä antaa sen asettua talven yli ennen tasoitusta ja kylvöjä. Mutta ainakin se onnistuu! Kustannuksena vain kaivurin vuokra ja polttoaineet. Bonuksena sain pienen lammen alatasolle, jonka saatan joskus hyödyntää osana puutarhaani. Pienenä miinuksena siinä on, että isäntä sulloi kaikki pihasta nousseet kannot siihen monttuun, mutta se saattaa muuttua vielä kun teemme alatason joskus valmiiksi.
Isältä sain siis syyreniä, todella paljon. Hän vähän innostui kaivamaan niitä. Kuvassa on välitasolle johtava mäki kasvihuoneelta kuvattuna. Heti oikeassa nurkassa on vaahtera ja sen jälkeen syreenit reunustamassa metsikön ja pihan rajaa. Näkyypä kuvassa tuo pieni puron alku vasemmalla yläällä. Innostuin syksyllä tekemään, kun siitä lähti multa karkuun sade- ja salaojaputkista tulevien vesien myötä. Tässä projektissa oli intoa enemmän kuin ajatusta! Mutta ei se haittaa, pyörittelen tässä kesän aikana asiaa enempi mielessäni ja korjailen tai teen uusiksi sen.
Välitasanteen hedelmä ja marjapuutarha sai lisää marjapensaita. Valitettavasti anopin antamat vatut (taisivat olla Maurin makeaa) eivät kaikki selvinneet. Vähän epäilinkin sitä istuttaessa. Niillä oli tosi vähän juuria, kun sain ne. Kaksi selvisi hengissä ja päätin siirtää niitä tuonnemmas. Halusin nimittäin istuttaa mustaherukka Mortin taimet heti Öjebynien perään. Itse ostin Maurin makeiden kaveriksi Muskoka vadelmia. Ja isältäni sain vielä pari tainta vanhaa punaista karviaista. Anopilta saa Maurin makeaa sitten vähän lisää jossain vaiheessa. Sitten vielä paljon maanpeitekasveja ja krookuksia ja tulppaaneja! Ainakin.
Minäkin innostuin tekemään harjatetäsverkosta köynnöstukea. Ympärille askartelin heinäseipäistä raamit. Koska isännällä oli liian kiire raivata kuusen taimikkoamme, jouduin tekemään tämän ihan itsekseni. Onneksi rälläkkä ja pora pysyy myös minunkin kätösessäni. Leikkasin siis sopivan kokoisen palan verkosta ja oman visioni mukaan porasin tolppiin reiät jokaisen verkon riman kohdalle. Näin sitten työnsin nuo verkon rimat niihin reikiin ja verkko pysyy kätevästi tolpissa kiinni. Sitten vain tolpat kulmistaan yhteen ja se oli valmis pystytettäväksi. Tässä vaiheessa isäntä jouti apuun. Nyt se on paikallaan ja odottaa että ehdin istuttamaan taimet takapihan pääkukkapenkkiini. Tänään työpäivän jälkeen olisi tarkoitus jatkaa projektia, on niin ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä tulossa!
Tässäpä vielä ihastuttava kuva lammestamme. Isäntä mietiskeli, jos sittenkin nostaisi nuo kannot pois ja kuljettaisi jonnekin muualle. Saataisiin ihan oikea lampi lintuja ym. varten. Tähän ajattelin ajan kanssa mietiskellä kasveja, ainakin tuohon rannan tuntumaan. Mitäpä itse laittaisit tällaiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti