Takapihan penger

Tänään on taas leppoinen sadepäivä ja katselin kuun vaihteessa ja elokuun puolella ottamiani kuvia. Ajattelin tehdä pienen postauksen takapihan penkereestä. Tämä on siis neljäs kesä, jota vietän tämän puutarhan parissa. Ja aika pitkälle olen päässyt ensimmäisen kesän maa- ja kivikasoista, joista isäntä minulle muotoili tämän penkereen. Toisena kesänä olikin monen monta projektia penkin parissa ja niistä muodostui pohja penkille, jota olen nyt yrittänyt täyttää kuumeisesti. Penkin alkuvaiheista voi lukea esimerkiksi postauksista Katehommia ja Taka piha vuoro saada vettä. Niissä penkki näyttää siistiltä ja tyhjältä.... Pengerpenkin etelänpuoleinen pääty näyttää nykyään varsin runsaalta. Sainkin viimein siihen loput aukot täytettyä vaikka kuvassa tarkkasilmäinen huomaa, että keijunkukat ovat vielä ruukuissaan odottamassa istutusta.

Eteläpuoleinen pääty yläpihan puolelle päin.

Osa vihreästä runsaudesta on kokonaan rikkaruohojen ansiosta. Näitä kuvia napsiessa sai aika hyvin myös käsitystä siitä, mikä paikka kaipaisi seuraavkasi huomiota ja täytettä, tai ihan vain muutosta. Esimerkiksi tämän kuvan kääpiöhappomarjat, jotka eivät enää sykähdytä omaa sisintäni. Toki viime talvi saattoi olla osasyynä, että nyt nämä eivät olekaan niin purppuraiset ja loista tuolta seasta kunnolla. Lisäksi ovat vielä pinenmpiäkin kuin viime vuonna. Mutta sitten on se tosiasia, että niiden lomasta on tuskallista kitkeä rikkaruohoja. Jos olisin saanut penkin tästä osin valmiiksi, niin ettei rikkaruohot olisi ryöpsähtäneet, voisi asianlaita olla toisenlainen. Olen jo pohtinut laittaisinko tilalle ihan vain perennaa vai hommaisinko pienikasvuisen purppuraheisiangervon, jota ihailin Viherlandiassa tänä keväänä.

Penkin keskikohtakin kaipaa lisää perennoja, varsinkin reunaan jotain, joka rajaisi penkkiä selkeästi. Jotenkin nautin siitä, kun penkillä on selkeä raja vaikka muutoin penkki saakin olla hieman sekaisen näköinen. Kukkivaa tarvitaan varsinkin keskikesälle ja syksylle lisää. Tänä vuonna ainakin oli pätkä keski kesällä, jolloin mikään ei oikein kukkinut. Nyt alkaa taas olla kukassa enemmän, mutta taidan ruveta haalimaan ainakin syysleimuja lisää. Ne tuntuvat olevan varmoja kukinnassaan ainakin tuo yksi pinkkinä loistava yksilö. Keskikesälle tulee ainakin erilaisista malvoista lisää kukkivia, kun vain kasvavat riittävän isoiksi puskiksi.

Yksi murheen paikka, joka kaipaa kipeästi lisää perennoja. Ensi vuoden hankintoina voisi olla keijunkukat ja reunusasterit. Myskimalvaa ja kurjenpolvia siihen istutinkin jo.

Tämä alkaa olla jo hyvässä vauhdissa tältä pihan puolelta. Penkereen puolelta istutukset ilmeisesti ovat kuolleet tai kärsineet niin paljon, ettei kunnollista kasvua ole tullut ja rikkaruohot valtaavat sitä enemmän. Viinisuolaheinä on edelleen tämän puolen hankalin rikkaruoho, mutta jospa siitäkin pikku hiljaa pääsisi eroon. Tuoksumatara on ihana runsastuttaja tuolla muiden perennojen välissä ja hopeahärkki on tehokkaasti kylväytynyt myös tänne itsestään. Taisin löytää myös ajuruohoakin.

Pallohortensia meinaa lähteä levimään väärään suuntaan, tänä vuonna kukinta jäi hyvin vähään.

Pionien ja pallohortensian alue on myös hyvinkin vajaa, siinä onneksi leviää vain ahomansikka ja vähän rönsyleinikki, mutta sen olen nyt saanut pidettyä aisoissa. Yksi kolmesta hortensiasta ei oikein lähtenyt tänä keväänä kunnon kasvuun ja kituuttaa erittäin pienenä. Sen ja kuolleiden myskimalvojen vuoksi tuossa on jäätävä aukko tänä kesänä.

Tämä näyttää joltain sotatantereelta. Tästä on nyt kaivettu kolme pensasta pois kahteen ärsyynnyin ja kolmas, pikkujasmike, heitti henkensä. Istutin tähän aika paljon erilaisia perennoja, joita sain uudelta puutarhaystävältäni. En ole varma ostanko siihen kuitenkaan uutta pensasta. Täytyy sitä vähän  miettiä ja katsoa, miten perennat lähtevät ensi keväänä kasvuun.

Siankärsämö ainakin kasvaa, tosin vain yksi niistä on vaaleanpunainen. Ainakin ne peittävät muovitetun alueen taakseen.

Liljoista kukoitavat värililjat. Puuliljat taisivat kuolla, ne kyllä pitäisi huomata kasvustosta, kun ovat niin isoja. Värililjoja täytyy harventaa syksyllä ja istutella vielä ruukustakin uudet yksilöt penkkiin. Tämä pohjois pääty onkin yksi minun lempi alueistani.

Pengerpuutarhan pohjoispääty, puropenkki.

Sillalta päin kuvattuna.

Lamovuohenkuusamakin näyttää selviävän, muutamaa oksaa saa kyllä karsia, mutta kyllä se siitä. Yksi rytökasa saa muutakin täytettä kuin vain rikkaruohot. Piha- ja loistojasmike niiden etualallakin ovat kumma kyllä lähtenteet tänä vuonna paljon paremmin kasvamaan kuin viime vuonna. Niiden takana on kuunliljan jakotaimet, jotaka varmaan ensivuonna ovatkin jo ihan hyvän kokoiset. Penkereestäkin näke nyt miten kivien kolosista vihertää aika kivasti.

Penkereen yläreuna kaipaisi jotain, ehkä sammalleimua, kurjenpolvia tai jotain runsasta ja matalaa. Parashan olisi, kun kukkisi koko kesän.

Rikkaruohot meinaavat vallata yläreunankin.

Siinähän tuo kaksipuolinen pitkä penkki olikin kokonaisuudessaan. Penkereen alle kuorikatteelle haluan myös matalaa perennaa, nyt se onneksi pysyy aisoissa kuorikatteen ansiosta. Mäkimeiramia irtutin ja ajuruoho sinne on kylväytynyt. Lisäksi olen istutellut aiemmin joitain kasveja, kuten loistosalviaa, astereita ja sen sellaista. Pitäisiköhän värimintut istuttaa tänne alas jonnekin? Ainakin mirrinminttua voisi laittaa enemmän ja kurjenpolvia. Keijunkukkien kasvutapa on kiva reunaan, mutta voisi sitä jotain muitakin vastaavia etsiskellä. Ja ehkä kuunliljakin menisi, kunhan puut hieman kasvavat enemmän.

Sitten kohti seuraavia puutarhaseikkailuja!