Epäonnistumisia ja erilaisia sattumia

Tämä kevät on ollut yhtä vuoristorataa ja tarkoitan sitä nyt kaikessa komeudessaan. Sää on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen, on kiirettä ja vähän vähemmän kiireistä, mieli korkealla ja sitten maassa, niin monta asiaa meneillään ettei aina tiedä mihin keskittyä. Sittenpä on nämä kasvatuspuuhat. Minulla oli jonkun verran kesäkukkia ja köynnöksiä laitettuna siemenestä kasvamaan ja olin pitkälti suunnitellut ruukkupuutarhani niiden varaan. Vaan osa siemenistä ei suostuneet itämään, ei sitten millään... Niistä jotka itivät, osa vain juroi ja kuoli yksi kerrallaan pois. Kelloköynnöksistä selvisi vain kaksi yksilöä, tosin istutin ne ruukkuun ulos liian varhain ja suojauksista huolimatta ne ovat jonkin verran kärsineet. Mustasilmäsusannan siemenistä iti muutama, joista yksi selvisi yli 20cm korkeaksi kunnes vain lakastui. Päivänsini iti hyvin vaan koki saman kohtalon kuin kelloköynnökset. Toki ne näyttävät nyt pikku hiljaa intoutuvan uuteen nousuun. Keijunmekko ei alkuun itänyt, sitten iti vaan jäi juromaan kunnes nyt aivan parin viikon sisään päättivät lähteä kasvamaan. Noh, ne ainakin saan kohta käyttöön. Mustasilmäsusannaa tosiaan ostin messuilta. Laventelia läheiseltä puutarhalta, koska omat taimet kasvoivat ensin innokkaina, mutta latvonnan jälkeen vain kuolivat.

Osan ruukuista halusin jo omille pienillä synttäreilleni valmiiksi, mikä aiheutti sen, että niitä oli suojattava kylminä öinä. Vaan eipä sekään ihan tarpeeksi ollut ja yhtenä yönä en muistanut tarkistaa säätiedotusta. Onneksi suurin osa kasveista selvisi vain pienin takaiskuin. Tänä vuonna ruukkutarha muodostuu pääasiassa hieman isommista ruukuista. Toivon, että kastelu olisi näin hieman helpompaa. Pation kulmauksessa on lahjaksi saatu ruusu ja anopilta pelastettu rikkinäinen ruukku, jonka toteutus onnistui mielestäni ihan nappiin. Ruusu täydentää ruukkusommitelman. Kelloköynnökset toivottavasti selviytyvät mustassa ruukussa ja jatkavat kasvua mustasilmäsunannan kanssa. Pienessä valkoisessa ruukussa juroo pari silkkitassua, yksi laventeli ja laitoin katkenneen suikeroalpin sinne niiden kaveriksi.

 Pation toiseen päähän tuli yrttiruukku, josta basilika heitti henkensä yhden pakkasyön jälkeen. Henkiin jäi rosmariini, timjami, salvia, sitruunaminttu ja sitruunamelissa. Korkeassa ruukussa on pääasiassa matalaa ja reunanylitse joskus rönsyävää kukkaa. Koristebataatti heitti varmaan henkensä, ehkä laitan sen tilalle jonkun heinän, kun ne kasvavat. Matalin ruukku on sekalainen valikoima kesäkukkia, joita pikkuisäntä halusi ostella ja pari omaa lemppariani.

Terassin edustan meinasin jättää tyhjäksi, kun tarkoitus oli tehdä iso kattamaton terassi tänä kesänä. Vaan sepä ei ilmeisesti toteudukaan tänä vuonna. Sitten sattumalta sain tädiltäni hänen muuton yhteydessä pari kesäkukkaruukkua. Eivätkä ne edes mitään pieniä ollut! Mustat korkeat ruukut ovat siis nämä uudet tulokkaat, joissa toisessa on ruukkuruusu ja toisessa neilikkaa ja laventelia. Ruusun vierellä on kaksi ruukullista daalioita, jotka hieman kärsivät pakkasista myös. Portaiden vierellä paria erilaista tähtisilmää ja neilikkaa sekä daalioita leveässä ruukussa. Pienimmässä on jurovia kesäkynttilöitä ja tuoksupelargoneja. Keskelle mietin josko laittaisin käärmekurkun ja pesusienikurkun laatikkoon. Jahka kelit vain lämpeävät tarpeeksi, kun eipä ne kasvihuoneeseenkaan mahdu. Terassin edusta on kuitenkin hyvin suojaisa ja erittäin lämmin helteellä. Laatikon voi sitten syksymmällä roudata kasvihuoneeseen jatkamaan.... ehkä.

Seuraavaan epäonnistumiseen. Porkkanan kasvatus sisätiloissa päättyi siihen, että porkkanat kuolivat juuri ennen ulosistutusta. En nyt siitä lannistunut, oletettavasti porkkanaa ei olisi kannattanut pistää multaa aivan niin aikaisin. Joten tästä intoutuneena laitoin lopuista varaston porkkanoista suurimman osan yrttien lomaan kasvimaan reunalle. Katsotaan kesän mittaan, mitä tästä syntyy!

Kasvimaan reunalla leviävä leinikki on tehnyt aika hupaisan putouksen kohti alatasannetta.

Kun nyt kasvimaalle päästiin niin jatketaampa sen parissa. Tuuliset päivät aiheuttivat taasen päänvaivaa kasvimaan harsojen kanssa ja kaalien istuttamisen jälkeen asialle piti keksiä jotain. Biltemasta ostetujen metallikaarien päälle viritetyt harsot kun eivät tahtoneet pysyä mitenkään paikallaan. Sain idean napsutella niitteillä harson reunaan kujan ja kujaan pujotin lavan pitkälle sivulle sopivaksi katkaistun bambukepin. Kepin työnsin kevyesti metallikaarien ja lavakauluksen väliin. Ja siinäpä se harso on nyt pysynyt. Päätyihin en vielä laittanut, mutta ne ei ole tämän projektin jälkeen enää pahemmin lepatelleen.

Näpsäkkä tähän hetkeen, kun en joutanut tekemään rimoista poisnostettavaa peitettä.

Sittenpä kurkataan ihanaan kevään ongelmaan. Näitä perhanan kirvoja on nyt kaikkialla ja muurhaisia niitä hoitamassa. Tuomen ja purppuratuomen latvat ovat ihan sykkyrällä kirvainvaasion vuoksi. Samoin lumipalloheisi on kärsinyt ja nyt niitä on jo kirsikassa ja luumussa. Eikä merkkiäkään vielä näiden pedoista. Toivottavasti pian ilmestyisivät, viime vuonna niitä kuitenkin riitti ihan reippaasti. Annoin näille pientä kuritusta vesisuihkulla, vaan eipä siitä tainnut olla juuri apua...

Epäonnisista tapauksista siirrytään sitten mukavampiin. Toissa kesänä kylvin patjarikkoa ja maksaruohoja, joista luulin ettei mikään kuitenkaan itänyt. Nyt näyttää hieman paremmalle tai sitten taimena istutetut ovat siementäneet ahkerasti. Niin tai näin kivikon reuna alkaa täyttyä pikkuhiljaa. Tosin nyt se on aika pahasti horsman ja rikkaruohojen sekamelska.

Siemenestä itänyt ristikki.

Penkereen reuna alkaa täyttyä, eikä iiris ja jalopähkämö siirtynyt vieläkään, noinkohan jää paikalleen.

Mikähän tämä yllättävä sipulikukkanen on?

Laukka kukintansa alkumetreillä heinittyvän kukkapenkin seassa.

Vanhat isältä saadut iirikset näyttävät kukkivat tänä vuonna aika runsaana! Jostain luin, että ne eivät kuki pariin kolmeen vuoteen jakamisen jälkeen. Vaan enpä kyllä jakanut niitä istuttaessa niin pieniksi kuin kyseisessä artikkelissa tehtiin. Tähän nurkkaukseen ei tarvitsekaan koskea enää ennen kuin iirikset kasvavat liian tiiviiksi. Eihän se iso alue ole, mutta ison pihan kanssa olen erittäin iloinen pienistäkin valmiista kohdista!

Jätetäänpä tämä pitkähkö postaus tähänä aurinkoiseen omenapuunkukkakuvaan. Olen ihastunut tähän loistoon vaikka se onkin edelleen pientä ja toisen kukkivan omenapuun puuttuessa ei tänäkään vuonna tule omenoita. Ellen sitten käy kaverilta pyytämässä pientä kukkaista oksaa pölytysavuksi. Noh, näinpä minä siirryn valmistelemaan pikkuisännän kolmevuotissynttäreitä. Ehkäpä ensi viikolla onkin sitten oman pihan vuoro saada parempaa huomiota.

Mukavaa viikonloppua!