Huhtikuun lopun puutarhakierros

Olen seurannut muista puutarhablogeista kevään edistymistä, lumien sulamista ja piippojen metsästystä. Samalla tuskastellen, että oma pihani on aivan lumen valtaama edelleen, mutta nytpä alkaa kevät päästä valloilleen ja lumien sulamista kykenee jo seuraamaan päivittäin. Vielä meillä on lunta ihan tarpeeksi, siitä ei mihinkään pääse. Kuitenkin pääsin viimein itsekin tutkailemaan puutarhani piippoja ja niitähän muuten löytyi! Aloitin lasten kanssa puutarhan kiertelyn etupihalta. Tykkään tarkastaa alppiruusut ensiksi. Lumi on vetäytynyt niiden päältä jo melkein kokonaan. Muu alue onkin sitten hyvin luminen edelleen. Alppiruusut näyttivät selvinneen lumitaakasta ja talvesta aika hyvin. En huomannut vielä ainakaan katkenneita versoja. Parissa oli muutama ruskea lehti ja verson pää, ne täytyy käydä nipsaisemassa pois seuraavalla reissulla.

Alppiruusut

Toinen puoli pihasta näyttää lumisemmalta. Toki tuohon reunaan on aurattu pihasta lumia, joten se nyt sulaakin aika hitaasti ja viimeisenä. Tälle alueelle suunnittelin ihanaa kevätkukka merta ja istutin syksyllä villitulppaaneja ja idänsinililjaa, muistaakseni laitoin jotain muutakin. Niitä oli melkoisesti ja haaveilin, että joku kevät siinä olisi laaja matto kevätkukkijoita. Hieman masensi, kun syksyllä kävin kiertelemässä ja koko alue oli kuin pienen pommituksen jäljiltä. Ensin syytin jänistä koloista ja sipuleiden syömisestä. Sitten huomasin, että sipulit olivat hävinneet myös puiden suojaverkon sisäpuolelta. Näin myöhemmin, että oravat etsiskelivät vielä lisää tuolla alueella istuttamiani sipuleita. Enpäs arvannut, että oravakin voi olla tuollainen riesa. Tästä ärsyyntyneenä meillä ei lintujen talviruokintaa suoritettu, olisi houkutellut vain oravia enemmänkin tänne mellastamaan. Kallis paukku ja harmittaa vietävästi, kun en kukintaa nyt nääkään.

Kevät talvella sitten kävi se jänis tekemässä omat tuhonsa. Olin jo pari kertaa tämän tammen ympäriltä käynyt lumia polkemassa ja heittelemässä kauemmas, mutta sitten taisi tulla vielä yksi myräkkä. Näinpä oli joku jänis päässyt yltämään tammen oksiin ja latvaan. Ehjiä silmuja siinä näytti vielä olevan, joten kaippa se siitä lähtisi vielä kasvuunkin. Täytyy seurata tämä kesä ja päättää syksyllä, puun kohtalosta.

Tuomi availee lehtisilmujaan.

Mutta kappas kehveliä, löysinpä muutaman hiipan sitten kuitenkin purppuratuomen lähistöltä! Olisiko oravalauman rötöstelystä sittenkin jäänyt muutama ilokseni. Ensi syksynä istutan lisää ja peitän ne vaikka tiheällä metalliverkolla ettei sinne kukaan luvaton pääsee mutustamaan. Ja toivottavasti nämä pienet kukkivat ja lisääntyvät myös.

Tästä kuvakulmasta takapiha näyttää hyvinkin talviselta. Kolattu murskealue on ollut sula jo pitkään. Takana näkyy kasvihuone ja vierellä olevat lavat. ne ovat vihdoin karisteneet kaikki lumet ja multa niissä alkaa sulaa niin, että kohta pääsisi jo kylvämään. Joitain viileämmässä itäviä voisi harkitakin kylvävänsä ehkä.

Pengerpuutarhani on sulanut parissa päivässä aivan valtaisasti. Vähän sen jälkeen, kun penkereen kivet putkahtelivat näkyviin, alkoi tosissaan tapahtua edistystä. Aurinko lämmittää kiviä hurjasti ja lumiraja pakenee melkein silmissä. Tässä päässä kohopenkkiä löytyykin isoimmat piipot. Grönlanninhanhikki vaikuttaisi talvehtineen hyvin.

Lumikelloja 24.4.22

Narsissit hyvässä alussa 24.4.22

Tähän muistaakseni istutin kirjopikarililjaa. Näähän on jo viisi senttisiä! Alue on grönlanninhanhikkien alapuolella vähän viistosti oikealla. Paikkaan paistaa aurinko suunnilleen puolesta päivästä eteenpäin. Lumikellot ovat taasen grönlanninhanhikkien yläpuolella ja saattaisivat jopa näkyä olohuoneeseenkin. Ainakin kun kaikki lumet ovat poissa edestä.

Marja- ja hedelmätasanne on myös aika reippaassa lumessa. Lukuunottamatta puiden ja pensaiden ympäristöä. Hedelmäpuiden allehan olin krookuksia istuttanut jo toissa syksynä. Näiden veikkasin kukkivan melko pian lumien sulamisen jälkeen, tosin vasta ensi viikolla. Krookukset olivat erimieltä ja olivat valmistautuneet kevääseen jo lumen alla. Niinpä lumen sulamisen myötä alkoi kukintakin välittömästi. Tämä kuva on otettu tänään 24.4.22.

Krookus 21.04.22

Tämä krookus aukaisi kukkansa heti, kun lumi vetäytyi sen juurelta. Tuossa sen takana lunta on vielä reipas kymmenen senttiä. Sitkeitä ovat ja kyllähän ne ilahduttavat. Ensi viikolla varmaan sitten kukkii pengerpuutarhan yläosan, kohopenkin, krookukset ja varjopenkin krookukset joko ensiiviikolla tai toukokuun puolella.

Marjapensaiden silmut ovat lähdössä myös kasvuun.

Tulppaanien piippoja säleikön kohdalla.

Lisää tuhoja löytyy, kun lumet sulivat. Pihajasmiketta kävi varmaan myös jänis syömässä. Tiesin sen kyllä jo tuossa vähän aiemmin, kun tästä näkyi vain vähän lumen keskeltä. Tätä on varmaan syöty jo alku talvesta, koska sittemmin koko pensas on ollut aivan lumen peitossa. Toivottavasti on sentään hengissä ja tokenee.

Puron pääty on melko luminen vielä. Tänne paistaa aurinko paljon vähemmän kuin toiseen päähän. On sekin hyvää vauhtia sulamassa kuitenkin. Ja sulavan lumen alta paljastuu myös hyvin alkuun päässeitä kasveja. Täällähän oli pääasiassa liljakasveja ja vähän jotain muuta.

Tämä taisi olla mummolta saatu lilja.

Mitähän minä tähän istutin?

Kohopenkin orkkideanarsissi 24.4.22

Mikähän mahtaa olla tuhonnut pallohortensiani oksia? Melkoisia hämmennyksiä sitä tuleekin lumen alta. Onkohan syypää kuljeksinut lumen alla tuhoamassa vai onko tuhot tulleet syksyllä taikka nyt keväällä. Lumessa ei jälkiä näy, eli ei ole käyty lumen ollessa pehmeää. Ja nämäkin olivat lumen alla koko talven piilossa.

Keskellä lumen peittämää pihamaata oli muuten tämmöinen. Reikä lumessa ja joku ihme heinäpallonen keskellä. Onko tämä ny joku lumen alla kuljeskelevan otuksen talvipesänen. Ja mahtaako minua odottaa kaaos tuon takapihan sulavan lumen alla? On tämä puutarhan hoitaminen vaan mekoista jännäämistä!

No mutta tällainen oli kierros tänään. Esikasvatettavista sitten seuraavassa postauksessa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!