keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Puutarhaprojekti etenee

Viimein olen saanut valmiiksi voisiko sanoa pääistutukset puutarhassa. Tarkoitan sillä siis puutarhani runkoa, johon nyt lähden sitten asettelemaan pikku hiljaa niitä perennoja. Myös mahdollisia "paikkauksia" pensailla, jos alkaakin tuntua, että joku kohta olisikin kaivannut vähän lisää ryhtiä. Pääasiassa valitsin tähän 100-150cm korkeita pensaita, koska en halunnut peittää liiaksi taustalla olevaa maisemaa. Näitä pensaita 'tukemassa' on sitten vähän matalampia täytepensaita. Köynnöksille tarkoitetut tuet ovat matalahkoja, jotta talvisuojauksen voi tehdä helpommin ja nekään eivät vie liikaa näkyvyyttä.
Aika moiselta urakalta tuntui tämä puiden ja pensaiden istutus. Kolme kuukautta enää laskettuun aikaan, joten hieman tuntuu selässä ja lonkissa. Noh, nythän se on vaan hissukseen istuttelemista. Tai ainakin niin sitä voi itselleen uskotella.

Tässäpä tosiaan kuvaa viimesyksyltä takapihalta. Tämä ylempi tasanne on se varsinainen oleskelu piha, jota myös olohuoneen ikkunoista ihaillaan. Luonnollisesti tähän on tulossa se itselle ehkä rakkain kukkapenkki. Haastetta tämän istuttamisessa on ja jännä nähdä miten kasvit siinä viihtyvät. Paikka on melko aurinkoinen ja kuiva sekä suurinosa kukkapenkistä on vielä alueella, johon haudattiin tontilta ylös nousseet kivet. Joten saattaapi olla myös melko kuivahko paikka. Tämän olen ainakin yrittänyt ottaa kasvivalinnoissani huomioon. Toinen ongelma tulee siinä, että istutus kuoppia kaivaessa vastassa on hyvin usein joku isompi kivi ja nuo pensaat varsinkin ovat nyt niiden kivien koloissa ja väleissä. Aika pitkälti siis mennään kokeilujen kautta onnistumisiin ja aika näyttää mitkä kasvit siinä tulevat viihtymään.

Tämän kuvan etualalla on näin keväällä melko kuolleelta näyttävä pikkujasmike. Minun silmäteräni. Se on ollut minulla jo pari vuotta. En hennonut jättää sitä edellisen asunnon pihaan, jossa olimme vuokralla. Olinhan sen itse sinne ostanut ja vaalinut. Nyt se on istutuksen isoin puska, kun on ehtinyt kasvaa jo hyvinkin. Ja juuret olivat erittäin hyvässä kunnossa, eli kyllä se siitä kasvuun pikku hiljaa lähtee. Sen molemmin puolin on lamovuohenkuusamat, joiden ajattelin rönsyilevän vähän tuonne pengerryksen puolellekin. Tämä alue on vie vähän harkinnassa, että kaipaisiko pari lisäpensasta. Jäi ehkä vähän harvemmaksi mitä oli tarkoitus. Jotain matalampaa jos siihen keksisi niin olisi hyvä.
Ja tässä toinen kärhötuki, se tuli tosiaan pihan vasemmalle puolelle. Tämä nurkkaus tuli minusta oikein hyväksi jo nyt. Riittää että perennoja ja kukkaloistoa lisää tuohon. Hanhikit ja kääpiöhappomarjat sain tuohon mieleisekseni. Vähän niiden paikat muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta. Onneksi tuli tälläiltyä niitä ruukuissa paikoilleen ihan rauhassa, niin ei tarvinnu ylimääräisiä kaivella. Ajatelin tähän laittaa varmaan sinisiä kärhöjä tai jotain violettiin vivahtavaa. Pensashanhikki on keltainen ja kääpiöhappomarjan kukat keväällä keltaiset ja lehdet sitten purppurat, niin minusta olisi kiva väritykseltään siniset kärhöt.

Tämä köynnöstuki sai toiselle puolelle viereensä pikkusyreenin ja toiselle puolelle pallohortensia ryhmän. Tähän voisikin ajatella vaaleanpunaista ja punaista kärhöä, ehkäpä myös valkoisenkin. Mietin myös jos laittaisin ruusuliljani tähän etualalle johonkin nätiksi ryhmäksi. Korkeutta tuolla on noin metri ja leveyttä pitäisi olla yli 150cm. Meinasi olla ongelma saada se tarpeeksi syvään, jotta olisi tukeva, juurikin niiden kivien takia. Ja nuo ruokintakipot on tuossa ihan oravia varten. Tuolla paikalla oli talviruokinta teline, jossa oravat keksivät vierailla myös. En hennonut täysin vielä lopettaa niiden ruokkimista.

En malta odottaa, että näen nuo pensaat täydessä lehdessään. Vaikkakin ovat vielä pieniä, niin kyllä se siitä alkaa hahmottumaan. Vielä on niin karun näköistä täällä ilmeisestikin IV-vyöhykkeellä, mutta kyllä koivut alkavat olla jo hiirenkorvalla. Näillä lämmöillä ne kyllä vihertyvät todella nopeasti. Nurmikkokin alkaa jo pienesti vihertää, miten lie sekin selvinnyt talvesta. Isäntä lupasi ostaa minulle vesiautomaatin, jolla voisi pumpata tonttiamme reunustavasta pikkujoesta kasteluvettä kasveille. On kait tuo parempi vaihtoehto kuin kunnallisvedellä kastelu. Nytpä on kuitenkin aika suunnata seuraavien vaiheiden suunnitteluun, ulkonakin alkaa olla niin kuuma ettei kauheasti tee mieli rehkiä.

2 kommenttia:

  1. Otan osaa istutuskuoppien kaiveluun. Meillä myös edelliset asukkaat olivat tehneet sen virheen, että olivat haudanneet talon perustuksia kaivettaessa löytyneet kivet nurmikon alle. On ollut todella kivaa siihen sitten kaivella kukkapenkkejä... Välillä muuttuu puiden ja pensaiden paikat suunnitelluista kun vastassa onkin iso kivi. Eipä se nurmikkokaan ole ollut toimiva ratkaisu, sillä routa kiviä liikutellessaan sai nurmikon kuplimaan ja joka kevät piti paikata kuoppia että pääsee ruohonleikkurilla yli. Parempi vain kaivaa kivet suosiolla ylös :D
    Sinähän saisit tuohon ylätasanteelle pensaiden seuraksi upean istutuksen erilaisista kivikkokasveista. Jo pelkästään eri korkuisia maksaruohoja yhdistelemällä saisi melkein koko kesäksi runsasta kukintaa ja helppohoitoisen istutuksen.
    Minä olen niin kivihullu, että jos en itse saisi kiviä kammettua näkösälle, niin lahjoisin isännän tekemään sen ;) Sinun ei kyllä kannata muutamaan kuukauteen alkaa itse kivien kanssa riehumaan. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan seurata tuon nurmikon tilaa muutaman vuoden. Meillä ne kivet on niin isoja, että siihen tarvitaan kyllä ihan kaivuria. Ajattelin roudata siihen kerroksen uutta multaa ja mahdollisesti rajata nurmikonreunanauhalla kukkapenkin korkeammalle. Tänä keväänä onneksi nurmikko tasoittui ihan hyvin. Kiitos ideasta, oikeastaan penkereen puolelle tulee erilaisia kivikkokasveja 😊 nuo korkeammat on lähinnä sitä varten ettei lapset niin helposti juoksisi siitä alas. Tiputusta on reilu metri seuraavalle tasolle.
      Minäkin tykkään kauheasti näkyvillä olevista kivistä, toivottavasti saan siistittyä omani nätiksi. Ne ovat melko mutaiset 😄

      Poista

Katsotuimmat