perjantai 11. kesäkuuta 2021

Takapihan vuoro saada vettä

 Aamulla aloitin takapihan kastelun, ennen kuin ilma käy niin kuumaksi, että siitä ei ole mitään merkittävää hyötyä. Tällä kertaa annoin sadettajan hoitaa asiaa alusta asti ja touhusin samalla muuta pientä. Kuten viimeistelin takapenkin vasemman nurkan ja vähän aloitin jo alemmalle tasanteelle menoa. Ihan vain uteliaisuuttani, jotta näen millainen siitä rupeaa muodostumaan!

Ja täytyy sanoa, että tuli aika tyytyväinen olo itseeni. Vaikkakin löysin grönlannin hanhikin alapuolelta keltiäisten pesän. Mistä lie löytäneet tiensä siihen. Veikkaan, että meidän yhteiselo ei tule olemaan helppoa, mieluusti haluasiin ne pois tontilta kokonaan. Sadettaja kasteli yläpihaa, etten itse vallan kastu hommissani. Menee illalle tuon alemman tason vuoro.

Tältä näyttää alaalta päin kuvattuna. Ensimmäiselle hedelmäpuulle asti laitoin männynkuorikatetta. Siihen meni yksi pussillinen. Hetken mietiskelin, mistä kohtaa laitan kuorikkeen aloituksen. Päätin aloittaa siitä, mihin mirrinmintun istutin. Ja se sopi oikein mainiosti. Tällä marjatasolla olleista tulppaaneista vain kaksi kukki keväällä. Loput kuivattivat nuppunsa, joten paikka oli ilmeisesti niille liian kuiva. Josko ne, taikka seuraavat istutettavat, viihtyisivät paremmin katteen pitäessä hieman enemmän kosteutta.

Tässä näkyy tuo rajakohta mullan ja katteen välillä. Osui sopivasti tuollaisen kivijonon kohdille, joten siitä tuli minusta tosi kiva. Katteen laittamista jatkan pikku hiljaa, kun jaksan ja ehdin.

Vielä lähempi kuva rajakohdasta. Tykkään ihan hirveästi!


Marja- ja hedelmätasanne


Kun etupihaa tuli viimeksi esiteltyä, niin laitetaan tähän katsausta, mitä kuuluu takapihamme elämään. Tässä näkyy oikeall nuo hedelmäpuut ja vasemmalla marjapensaat. Voit varmaan kuvitella, millainen tästä on muodostumassa. Kun hedelmäpuut kasvavat ja muodostavat pientä kaarta tason keskelle päin, samalla marjapensaat pulskistuvat tehden pientä harvaa seinämää toiselle puolen.

Marjapensasrivistö, etualalla mustaherukka Öjebynin runsaat pikku puskat.
Toisesta suunnasta. Mustaherukka Mortti nyt etualalla hieman harvempana.
Hedelmäpuut toisesta suunnasta kuvattuna.
Mansikat ovat ryhtyneet kukkimaan kuin varkain.
Tasanne toisesta suunnasta kuvattuna. Kate tulee kiertämään jokaisen hedelmäpuun juurella aaltoillen niiden välissä kapeammaksi. Mansikatkin tykkäävät paremmin katteesta kuin suoraan nurmikolla kasvamisesta. Marjapensaiden juurelle haluaisin jotain muuta kuin nurmikkoa myös. Vielä mietinnässä, laitanko samalla lailla katetta vai teenkö enemmin pienen kohopenkin ja paljon maanpeiteperennaa. Vai keksinkö ihan jotain muuta.

Villikukkia


Takapihalta löytyi kuvailun ohessa myös villikukkasia. Ihastuttava pikkuorvokki kukkii Öjebynien takana. Liekö tämä keto-orvokki?

Tämä oli lapsena lemppari luonnonkukka. Puna-ailakkia kasvoi meillä kotona ihan valtoimenaan. Nyt sitä on pieni puskanen meilläkin. Minua ei tämän ilmestyminen puutarhaan haittaa, joillekin rikkaruoho minulle kaunis kukkanen.

Ja tämä pieni on minusta aivan ihastuttava. Nurmitädyke nimeltään ja ehdottomasti yksi söpöimmistä luonnonkukista. Tämä yksilö on nurmikolla, joten varmaan siirrän sen kukkapenkin reunaan. Toivottavasti tulee viihtymään. Raparperien takana näitä on melkein merellinen, mutta en vielä huomannut ottaa siitä kuvaa.

Nopea katsaus pitkään penkkiin


Pensaat ovat hyvässä kasvussa ja kärhöistä osa jo venynyt kivasti. Orava on yrittänyt kaivaa yhden kärhöistä ylös etsiessään piilottamiaan pähkinöitä.
Pikkusyreeni palibin availee kohta nuppunsa.
Vasemman puoleinen kärhö on kasvanut ylös asti jo, keskimmäinen on tehnyt hurjan määrän nuppuja. Viimeinen tulee hiljaksiin perässä.
Pallohortensiat ovat hyvässä kasvussa. Pionit taasen tuntuvat hieman kituvan. Meniköhän ne sittenkin liian syvälle ja mahtaa olla myös liian kuivaa ollut.

Siivosin pikkujasmikkeeni, se on lähtenyt kasvamaan ja haluaa kuitenkin vielä elää. Paljon siitä lähti kuollutta pois, mutta täytyy helliä sitä tänä vuonna!

Toinen pitkähkö ja monin kuvin varusteltu postaus peräjälkeen. Kiitos, jos jaksoit loppuun asti! Huomasin, että itsellä mieli lepää nyt, kun suurimmat projektit on saatu päätökseen. Sitä uppoutuu taas erilailla puutarhan asioihin ja nyt viimeistään on laitettava muistiin, mitä kesän alku puutarhaan on tuonutkaan. Illan kastelupuuhissa marja- ja hedelmätasanne sai reippaasti vettä. Samaan aikaan kitkin loput rikkaruohot ja heitin vähän uutta multaa liljapäätyyn. Kylvin myös sekailaisen kattauksen kesäkukkia kohopenkkiin, kuten Minna ehdotti. Ajattelin kukkaketomaista lopputolosta tälle kesälle, katsotaan mitkä itävät ja millaisen sekoituksen saan. Huomenna olisi keittiöpuutarhan vuoro saada enemmän huomiota. Hankkijalta tilaamani allasmuovikin saapui postissa, eli jos jaksan ja ehdin aloittelen puron rakennusta. Siitä saatte sitten oman erillisen postauksen!

2 kommenttia:

  1. Luonnonkasveilla on paikkansa puutarhassa ja moni niistä sopii hienosti ihan kukkapenkkiinkin. Minustakin tuo pikkuinen orvokki on keto-orvokki. Se on nätti, samoin puna-ailakki. Kummatkin saisivat kasvaa meillä melko vapaasti jos vain lähtisivät runsastumaan. Tuo nurmitädyke kannattaa pitää tarkassa seurannassa. Sopivassa paikassa se on kaunis, mutta kannattaa muistaa, että sitä on melkein mahdotonta kitkeä muiden kasvien seasta.
    Toivottavasti kesäkukkaniittysi lähtee reippaaseen kasvuun ja kukkii komeasti loppukesällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Tosiaan pitää miettiä minne nurmitädykkeen antaa levitä 😄 Ainakaan raparperin luona sen ei pitäisi olla ongelma 🤭

      Poista

Katsotuimmat