Lasten kanssa puutarhahommissa

Krookukset 6.5.2023

Meillä on siis alkanut uusi aikakausi, jossa lapset ovat hyvinkin tiiviisti menossa mukana. No välillähän se luo turhauttavia ja ärsyttäviä tilanteita. Kuitenkin olen yllättynyt, miten rauhallisesti olen suhtautunut tähän uuteen tilanteeseen, pääsääntöisesti. Mitä olen huomannut heidän puuhia sivusta katsoneena...? No ainakin sen, että heitä harvemmin kiinnostaa missä minä menen. He saattavat touhuta omiaan talon toisella puolella aivan tyytyväisenä pidemmänkin aikaa. Ja sen, että kaikesta voi saada leikin aikaan, siis ihan kaikesta!

Kävin tässä kevättalvella ja keväällä keräilemässä hieman pajun oksia talteen, miltein joka kerta kun lasten kanssa ulkona käveltiin. Noilla reissuilla oksat olivat miekkoja ja tutkimukeppejä. Niillä oli kiva tökkiä ja piirtää lumeen. Tätä penkin reunaa aloitellessani ne olivat lohikäärmeitä joilla voi lentää taikka käärmeitä, lentokoneita tai kärpäslätkiä. Sain kuitenkin hyvin aikaa opetella pajureunan tekoa. Viimeisten keppien takaisin saamiseen meni kuitenkin hetki ja ensin piti keksiä jokin mielekkäämpi leikki. En tiedä olisiko pajuja pitänyt kuivatella pitkään ennen työstämistä, mutta jotenkin en oikein malttanut. Katsotaan, miten tämä pätkä selviää ja teen sen mukaan sitten muutoksia hommaan.

Ei sitä vielä pitkästi ole ja jälki hieman haparoivaa, mutta ensi vuonna jatkan. Toivottavasti ehdin kerätä vähän enemmän pajuja. Kepit on vielä lyhennettävä.

Lasten kanssa on myös helppo kerätä erikokoisia kiviä pihan koristukseksi. Leikkimökin pikkupation reuna sai jo hyvin kiviä täydennykseksi, kunnes mielenkiinto kivien keräämisestä vaihtui muihin hommiin. Jatkamme siis sitä joku toinen päivä. Tämä oli oikein leppoisaa puuhaa lasten kanssa, kun ei ota tavoitteeksi saada heti täysin valmista!

Kasvimaalle hain viimein raudoitusverkkoa köynnöskaariksi. Niistähän sai mainion leikin aikaan. Verkkoja rälläköidessäni pienet onneksi malttoivat olla trampoliinilla. Kun taivuttelin ja mallailin verkkoja maassa kyljellään, ne toimivat oikein hyvin häkkeinä, jonne dinosaurukset jäivät jumiin. Sitten nostelin ne kasvimaalle ja leikki muuttui pakoleikiksi. Dinosauruksia oli joka paikassa ja niitä piti juosta kasvimaan käytäviä pitkin karkuun. Pikkuisäntä tehtaili vielä kepeistä esteitä käytäville, mitä piti sitten kiertää tai ylittää. Yksi kolonen oli valittu kodiksi eli turvapaikaksi. Tässä vierähtikin sitten tovi ja sain suunniteltua kaaria pitkän aikaa. Vielä pitäisi saada noita heinäseipäitä, jotta saan tehtyä kivat tukikepit.

Kukkien etsintä ja kuvauskin onnistuu lasten kanssa, ainakin pääasiassa. Postauksen kukkakuvat on otettu ohimennen, kun juoksentelin pikkuisännän kanssa pengerpuutarhaa ympäri. Pikkuisäntä nimittäin löysi viimein puutarhasillan ja sitä on pitänyt käyttää ahkerasti. Ensin siltaa piti astella edes takaisin ja vähän pomppia ja tömistellä. Sitten pitikin kiertää koko pengerpenkki ympäri muutaman kerran. Sokkeloinen puutarha olisi lapsille varmaan ihan paratiisi!

Aurinkoista sunnuntaita!