Kasvimaan sato vuonna -24

Avomaankurkkua säilöntään menossa.

Tällä kertaa voisinkin summata kasvimaan ja kasvihuoneen satoa. Vuosi oli oikeastaan aika hyvä vaikka alkuun näytti, ettei juuri mikään suostu kasvamaan. Avomaan kurkun kanssa kävi aikas nopeasti niin, että sitä ei enää ehtinyt kerätä ajoissa. Yläkuvassa näkyykin muutama isompi pötkäle. Nyt on ainakin suolakurkkuja talvelle. Osa jäi jopa pakkasten alle, kun en enää vain jaksanut sitä kurkkujen paljoutta ja ne jäivät hakematta ennen kylmiä kelejä. Parsakaalia saatiin tänä vuonna enemmän ja yksi iso kukintokin, mutta en muistanut siitä kuvaa ottaa. Lisäksi annoin jo kukkimaan ehtineistä kasveista osan tehdä siemeniä ja ehkäpä siistä tulee sitten jatkossa hyviä parsakaaleja myös!

No tässähän näkyy lisää isoja avomaankurkkuja! Onneksi nuo meidän pienimmät söivät nämä ihan tuoreeltaankin mitään kursailematta. Kasvihuoneesta kurkkuja tuli aika vähän ja ensi vuodelle on aikomus lisätä kurkuntaimien määrää. Kirsikkatomaatteja tuli runsaasti ja sitten ne jäivätkin syömättä. Oranssin värinen kirsikkatomaatti oli kaikkein suosituin ja ensi vuodelle voisikin ottaa ihan vain pari tainta sitä. Harmiksi en ole aivan varma lajikkeesta, mutta todennäköisesti se oli 'Sungold'. Niin ja sittenpä siinä on yksi ämpärillinen perunaa ihan vain sieltä maandumppauspaikasta. Ja oli lähes nyrkin kokoisia isoimmat, kun kaivelin parsojen ja auringonkukan vierestä kaikki ylös. Peruna selkeästi oli viihtynyt siinä. Ihan hyvn makuisiakin oli, eikä rupisia ollenkaan. 

Punajuuret kasvoivat aika hyvin tänä vuonna. Sitävastoin nauriit ja lantut eivät kasvaneet ollenkaan. Porkkanaa tuli reipaasti pieneltä kasvimaalta, mutta taisi olla enemmän "villiporkkanan" ansiosta. Eniten nyhdin niitä nimittäin sieltä kasvimaan reunoilta kuin penkistä. Ja olivat kaksi kertaa isompia siellä reunamilla itsestään kylväytyneenä. Porkanaa meillä menee ihan syöntinä paljon, kun kuopus söisi niitä yhtenään. Punajuuret odottavat hyvää hetkeä laittaa uuniin. Tämän lisäksi tuli määrittelemätön määrä herneitä, jotka kaksi nuorinta kävivät tehokkaasti napsimassa ihan itse suuhunsa ja salaatti menestyi kivasti loppu kesästä ja sitä tuli syötyä leivällä ja salaattina paljon. Yksi pieni vahapapu teki muutaman papusen, ne keräsin vasta siemeniksi ensi vuotta varten. Samoin ruusupapu teki useamman palon, josta sain ihan kivasti siemeniä talteen.

Pitipä ihan vielä napsaista kuva tämän kesän siemensaaliista. Keväällä sen tietää lähteekö nämä kasvamaan vai ei. Joukossa on muutama koristekasvikin. Syötäviä tosiaan on parsakaali, ruusupapu, vahapapu, tilli ja mäkimeirami. Sitten löytyy ylläpitokasvatuksen siemenet, hunajakukka ja ehkä maksaruohon siemeniä, jos ne edes tekevät itävää siementä.

Näin, ensi kerralla ajattelin palata ylläpito kasvieni onnistumiseen.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää isänpäivää!

 

Tauon jälkeinen summaus loppukesästä

No hupsis. Lähes kolme kuukautta hiljais eloa blogin kanssa. Aika vain tuntui menevän aivan liian nopeasti enkä ehtinyt missään vaiheessa edes ajatella kirjoittamista. Tämä aika on pitkälti mennyt pohtiessa oman elämän suuntaa, voimavarojen ja kiinnostuksen kohteiden selvittelyä ja sopeutumista uudenlaisiin tilanteisiin. Mutta sitähän tämä syksy on. Vanhan on väistyttävä, jotta uutta voi kasvaa lepokauden jälkeen tilalle. Itse alan pikku hiljaa ymmärtää, että kierrän samaa tylsää kehää yrittäessäni pysyä jonkun palkkalistoilla. Nyt on aika hypätä kohti jotain uutta ja omaa. Aloituskuvan haavat olivat tässä ihanassa värityksessään syyskuun loppu puolella ja ovat olleet lehdettömiä jo useamman viikon. Seuraavaksi on myös kuvia loppu kesältä. Vähän päivityksiä siihen, mitä olen kaiken lomassa ehtinyt saada eteenpäin.

Kesällä aloitettu marjapensasprojekti valmistui ja kaikkien pensaiden alusta on nyt kuorikatteella. Kuorikatteen alle ja siis suoraan nurmikon päälle tuli laitettua vaihtelevasti vanhoja lakanoita ja sanomalehteä. Tuli siinä uudistettua omat lakanat samalla! No vitsi vitsi, aikahan tuo oli jo kun pari lakanaa oli jo revennyt rikki. En kuitenkaan usko, että jätän lopullisesti kuorikatteelle. Tämä on välivaihe, josta todennäköisesti pyrin siihen, että pensaiden alla on jotain todella matalaa perennaa: ajuruohoja, akankaalia, suikeroalpia jne.

Anopin ja appiukon metsissä oli aika paljon kanervaa ja vaikka sain omat siemenet itämään, ne kuolivat aika pian sen jälkeen. Niinpä pyysin lupaa kaivaa muutaman yksilön omaan puutarhaan.Kanervat pääsivät metsäpuutarhaan jäkäläalueen ympärille. Nyt vain oivon, että viihtyvät ja lähtevät leviämään.

Hikisin projekti on ollut tiilipolun jatkaminen. Lapiolle oli hommia ja kiviä löytyi urakassa. Siihen sitten vielä murskeen kärrääminen kottikärryllä etupihalta. Mutta taitaa tämä liikuntamuoto olla ainoa, mistä saan oikeasti hyvän mielen. En ole koskaan tykännyt lenkkeilystä, en punttisalista tai mistään jumpasta, en oikeastaan mistään sellaisesta, jossa tarvitsee eritoten lähteä liikuntaa varten liikkumaan. Hyötyliikunta sen sijaan on se juttu ja jokaisen kerran, kun likaisena ja hikisenä puhisten katselee aikaansaannoksiaan, niin se on kyllä ihan huippu fiilis!

Alueelle olen nyt tarkoituksella kerännyt kaikki käyttämäni multa ja kompostikuivikesäkit, sillä en aikonut kaivaa nurmikkoa joka puolelta kaivella pois. Ihan turhaa hommaa sekin. Aivan rappusten alaosassa olevat muovit ovat jo toista kesää olleet paikoillaan ja nurmikko sen alla alkaa olla jo multaa. Alueiden täyttämisen kasveilla aloitan siis sieltä ja mahdollisesti tässä, jos pakkasia ja lunta ei tule aivan vielä, ehdin käydä kasvimaalta värimintut istuttamassa sinne. Ja materiaalista vain murske vei rahaa, tiilet polkua verten sain tästä kylältä. Ne ovat vanhoja leivinuunin tiiliä ja mukana on vähän nokea ja vähän muurauslaastiakin, mutta ihanasti päivettyneitä. Polku ei aivan vaaterissa joka kohdasta ole ja askelmat hieman erimittaisia, mutta tarkoitukseni olikin tehdä hieman rouheampi polku. Se on osa tämän alueen aistikokemusta

Edeltäviin kuviin tuli lisää aivan tällä viikolla, kun kaipasin vähän lisää liikuntaa. Kaivelin tuon ylimmän alueen auki. Nurmikon palaset on aseteltu vasempaan reunaan nurmikon päälle nurinpäin. Näin sain tulevasta kukkapenkin pohjasta paksumman eikä hyvää kasvualustaa mene hukkaan. Minun ei myöskään tarvitse ostaa multaa tähän, kunhan ensin muovitan tuonkin alueen ja annan matosten tehdä parin vuoden ajan töitä. Niitä muuten löytyi aivan valtavasti tuolla kaivellessa! Kuten myös kiviä, joista pienemmät on nosteltuna tuossa mullan päällä ja taka-alalla isommat. Lisäksi on yksi iso järkälä, jota en edes yrittänyt kaivaa ylös. Seuraava jumppa olisi kärrätä loput murskeet etupihalta siihen. Isäntä jo ehtikin mainita, että minun murskekasa on vähän aurauksen tiellä. Noh, se on yksi pari tuntinen, tässä viimeistään ensi viikolla, kun kärräilen murskeet siihen. Sitten oli ajatuksena vielä laittaa tiiliä tai laattaa päälle. Pitäisiköhän hommata, joku rautainen puutarhapenkki istuskelua varten...

Tässäpä oli loppu kesän summausta. Vielä on paljon muutakin, mistä talven aikana kirjoittaa!

Nyt toivottelen hyvää viikonloppua!

Takapihan penger

Tänään on taas leppoinen sadepäivä ja katselin kuun vaihteessa ja elokuun puolella ottamiani kuvia. Ajattelin tehdä pienen postauksen takapihan penkereestä. Tämä on siis neljäs kesä, jota vietän tämän puutarhan parissa. Ja aika pitkälle olen päässyt ensimmäisen kesän maa- ja kivikasoista, joista isäntä minulle muotoili tämän penkereen. Toisena kesänä olikin monen monta projektia penkin parissa ja niistä muodostui pohja penkille, jota olen nyt yrittänyt täyttää kuumeisesti. Penkin alkuvaiheista voi lukea esimerkiksi postauksista Katehommia ja Taka piha vuoro saada vettä. Niissä penkki näyttää siistiltä ja tyhjältä.... Pengerpenkin etelänpuoleinen pääty näyttää nykyään varsin runsaalta. Sainkin viimein siihen loput aukot täytettyä vaikka kuvassa tarkkasilmäinen huomaa, että keijunkukat ovat vielä ruukuissaan odottamassa istutusta.

Eteläpuoleinen pääty yläpihan puolelle päin.

Osa vihreästä runsaudesta on kokonaan rikkaruohojen ansiosta. Näitä kuvia napsiessa sai aika hyvin myös käsitystä siitä, mikä paikka kaipaisi seuraavkasi huomiota ja täytettä, tai ihan vain muutosta. Esimerkiksi tämän kuvan kääpiöhappomarjat, jotka eivät enää sykähdytä omaa sisintäni. Toki viime talvi saattoi olla osasyynä, että nyt nämä eivät olekaan niin purppuraiset ja loista tuolta seasta kunnolla. Lisäksi ovat vielä pinenmpiäkin kuin viime vuonna. Mutta sitten on se tosiasia, että niiden lomasta on tuskallista kitkeä rikkaruohoja. Jos olisin saanut penkin tästä osin valmiiksi, niin ettei rikkaruohot olisi ryöpsähtäneet, voisi asianlaita olla toisenlainen. Olen jo pohtinut laittaisinko tilalle ihan vain perennaa vai hommaisinko pienikasvuisen purppuraheisiangervon, jota ihailin Viherlandiassa tänä keväänä.

Penkin keskikohtakin kaipaa lisää perennoja, varsinkin reunaan jotain, joka rajaisi penkkiä selkeästi. Jotenkin nautin siitä, kun penkillä on selkeä raja vaikka muutoin penkki saakin olla hieman sekaisen näköinen. Kukkivaa tarvitaan varsinkin keskikesälle ja syksylle lisää. Tänä vuonna ainakin oli pätkä keski kesällä, jolloin mikään ei oikein kukkinut. Nyt alkaa taas olla kukassa enemmän, mutta taidan ruveta haalimaan ainakin syysleimuja lisää. Ne tuntuvat olevan varmoja kukinnassaan ainakin tuo yksi pinkkinä loistava yksilö. Keskikesälle tulee ainakin erilaisista malvoista lisää kukkivia, kun vain kasvavat riittävän isoiksi puskiksi.

Yksi murheen paikka, joka kaipaa kipeästi lisää perennoja. Ensi vuoden hankintoina voisi olla keijunkukat ja reunusasterit. Myskimalvaa ja kurjenpolvia siihen istutinkin jo.

Tämä alkaa olla jo hyvässä vauhdissa tältä pihan puolelta. Penkereen puolelta istutukset ilmeisesti ovat kuolleet tai kärsineet niin paljon, ettei kunnollista kasvua ole tullut ja rikkaruohot valtaavat sitä enemmän. Viinisuolaheinä on edelleen tämän puolen hankalin rikkaruoho, mutta jospa siitäkin pikku hiljaa pääsisi eroon. Tuoksumatara on ihana runsastuttaja tuolla muiden perennojen välissä ja hopeahärkki on tehokkaasti kylväytynyt myös tänne itsestään. Taisin löytää myös ajuruohoakin.

Pallohortensia meinaa lähteä levimään väärään suuntaan, tänä vuonna kukinta jäi hyvin vähään.

Pionien ja pallohortensian alue on myös hyvinkin vajaa, siinä onneksi leviää vain ahomansikka ja vähän rönsyleinikki, mutta sen olen nyt saanut pidettyä aisoissa. Yksi kolmesta hortensiasta ei oikein lähtenyt tänä keväänä kunnon kasvuun ja kituuttaa erittäin pienenä. Sen ja kuolleiden myskimalvojen vuoksi tuossa on jäätävä aukko tänä kesänä.

Tämä näyttää joltain sotatantereelta. Tästä on nyt kaivettu kolme pensasta pois kahteen ärsyynnyin ja kolmas, pikkujasmike, heitti henkensä. Istutin tähän aika paljon erilaisia perennoja, joita sain uudelta puutarhaystävältäni. En ole varma ostanko siihen kuitenkaan uutta pensasta. Täytyy sitä vähän  miettiä ja katsoa, miten perennat lähtevät ensi keväänä kasvuun.

Siankärsämö ainakin kasvaa, tosin vain yksi niistä on vaaleanpunainen. Ainakin ne peittävät muovitetun alueen taakseen.

Liljoista kukoitavat värililjat. Puuliljat taisivat kuolla, ne kyllä pitäisi huomata kasvustosta, kun ovat niin isoja. Värililjoja täytyy harventaa syksyllä ja istutella vielä ruukustakin uudet yksilöt penkkiin. Tämä pohjois pääty onkin yksi minun lempi alueistani.

Pengerpuutarhan pohjoispääty, puropenkki.

Sillalta päin kuvattuna.

Lamovuohenkuusamakin näyttää selviävän, muutamaa oksaa saa kyllä karsia, mutta kyllä se siitä. Yksi rytökasa saa muutakin täytettä kuin vain rikkaruohot. Piha- ja loistojasmike niiden etualallakin ovat kumma kyllä lähtenteet tänä vuonna paljon paremmin kasvamaan kuin viime vuonna. Niiden takana on kuunliljan jakotaimet, jotaka varmaan ensivuonna ovatkin jo ihan hyvän kokoiset. Penkereestäkin näke nyt miten kivien kolosista vihertää aika kivasti.

Penkereen yläreuna kaipaisi jotain, ehkä sammalleimua, kurjenpolvia tai jotain runsasta ja matalaa. Parashan olisi, kun kukkisi koko kesän.

Rikkaruohot meinaavat vallata yläreunankin.

Siinähän tuo kaksipuolinen pitkä penkki olikin kokonaisuudessaan. Penkereen alle kuorikatteelle haluan myös matalaa perennaa, nyt se onneksi pysyy aisoissa kuorikatteen ansiosta. Mäkimeiramia irtutin ja ajuruoho sinne on kylväytynyt. Lisäksi olen istutellut aiemmin joitain kasveja, kuten loistosalviaa, astereita ja sen sellaista. Pitäisiköhän värimintut istuttaa tänne alas jonnekin? Ainakin mirrinminttua voisi laittaa enemmän ja kurjenpolvia. Keijunkukkien kasvutapa on kiva reunaan, mutta voisi sitä jotain muitakin vastaavia etsiskellä. Ja ehkä kuunliljakin menisi, kunhan puut hieman kasvavat enemmän.

Sitten kohti seuraavia puutarhaseikkailuja!

Aina ei mene niin kuin suunnittelee, ei edes joka kerta

Tämän kesän aiheet ovat olleet enemmän tai vähemmän lähellä tämän postauksen otsikkoa, mutta nyt tulee ihan täysin aiheelle omistettu kirjoitelma. Älkää ottako liian vakavasti, sillä itse ainakin olen naureskellut monellekin toivottomalta näyttävälle tilanteelle. Ja on joukossa onnistumisia, ei ehkä sillä oletetulla tavalla, mutta onnistumisia kuitenkin. Näin ensimmäisen kuvan kesäkukkaistutus on ottanut takapakkia useammankin kerran. Ensin se palentui, sitten osa kuoli muuten vain, ehkä kuivuuteen tai jotain. Istutin lisää täytettä, mutta nekään eivät ole ottaneet kasvaakseen. Nyt se on tehokkaan toispuoleinen. Edes tuoksuherneet eivät halunneet lähteä kasvamaan tuossa toisessa päädyssä. Mutta yhtälailla se tuo kuitenkin iloa, keijunmekko kukkii nimittäin todella kauniisti.

Viime vuoden epäonnistumisten jälkeen on ihan kiva, kun daaliat kukkivat jo tässä vaiheessa. Nyt ne ehtivät kukkia pitempään ja saa nauttia kukkaloistosta! Tämän kanssa samassa ruukussa ollut kaveri ei jostain syystä lähtenyt kasvuun hyvistä iduista huolimatta.

Lomareissun jälkeen palasin kotiin näkemään tämän ihastuttavan näyn. Tosin toisesta kuvakulmasta nämä kaksi ruukkua näyttävät siltä, että kaatuvat aivan hetkenä millä hyvänsä. Tämän kesän sateet ja pilvisyys on nimittäin aiheuttaneet sen, että nämä liljat ovat tavoitelleet valoa reippaasti. Ne ovat siis venyneet pituutta ja näyttävät hullunkurisilta. Siitä minulla ei nyt ollutkaan kuvaa, mutta voinette kuvitella tilanteen, jossa nämä ovat viittä vaille nenällään. No ne pääsevät syksyllä kukkapenkkiin.

Nyt sitten muutama kuva siitä, mitä en todellakaan odottanut. Kuten perunapuskaa parsojen vieressä. Taisin keväällä heittää homehtuneita perunoita tuonne, veikkaan. Ne kasvavat juuri parsojen alle laitetun pahvin reunan tällä puolen. Meinasin siis pahvittaa koko alueen, jotta pääsen tekemään parsalle ja tuleville monivuotisille penkkiä laudoista. Pahvitkin ovat tuossa vieressä, mutta enpä sitten viitsinyt vielä perunoita repiä irti... katsotaan mitä niistä tulee ja haittaneeko tuo, jos syö perunaa ns. puutarhakompostista? Siihenhän olen dumpannut kaiken puutarhasta, nurmikon palaset ja mullatkin, jotta saan maan tasoa nostettua.

Tätä ehkä osasin odottaa, tavallaan. Kuvakollaasi on kasvimaan alueelta, jossa viime vuonna porkkana ja kehäkukka kasvoivat hyvin. Oletin kyllä, että ne voivat kylväytyä. Tosin en olettanut, että hankalan talven jälkeen ne oikeasti itäisivät näin hyvin. Yläällä vasemmalla kehäkukka kasvaa niin kasvilavassa kuin sen ulkopuolellakin. Ei ole tallomiset haitanneet. Oikealla taas näkyy, miten porkkana on vallannut käytännössä koko kasvimaan reunan, johon itse kylvin ainakin pillisipulia. Alalaidassa on myös porkkanantaimia käytävän reunamillakin. Tuleekohan niistä hyviä?

Porkkanapenkin taasen on vallannut, joku sinne kuulumaton! Lens ja plantnet ilmoittivat värimintuksi, itse katsoin ensin ohdakkeeksi, mutta se se tuski on. Tunnistaako kukaan varmuudella? Jos tosiaan on väriminttu, niin miten ihmeessä se tuonne on joutunut!

Kasvimaan vaivalla tehdyt kaaret eivät oikein ole ottaneet täytettä itseensä. Tänä kesänä tosin yksi köynnös on viimein lähtenyt kiipeämään! Ai että, kyllä se kohta täyttää koko ritilän. Pitää luoda uskoa pieneen kiipeilijään.

Sitä tässä vain mietin, että miten onkaan niin vaikea saada itse kylvämät kasvit menestymään, kun toisaalla ne tuppaa kasvamaan ihan itsekseen ja vähän liian hyvin. Maissit olivat todella hyvässä vauhdissa, mutta sitten ne jäivät alle puoli metrisiksi. Herne pyyhälsi ohitse ja kaatui lopulta. Sittenpä yritin tukea sitä rautatangolla. Ei nämäkään halunneet kaareen tukeutua vaan ihan toiseen suuntaan, myös siis ne kaaren vierellä kasvaneet.

Lopuksi penkki, jonka kanssa olen tapellut useamman vuoden. Niiden vuohenkellojen kanssa. Tänä vuonna luovutin. Vuohenkellojen kukkiessa näkymä oli sitten tämmöinen. Kukka on hieman tummempi kuin kuunliljojen omat kukat ja kukkii selkeästi niitä ennen, joten tässä on nyt sitten kahteen kertaan näpsäkkä kukinta. Ihan nätin näköistä on ja sitten kukinnan loputtua vain kukkavarret pois, niin ei siemennä joka paikkaan!

Loppujen lopuksi, joskus kontrollin löysääminen saattaa johtaa ihan kivoihin lopputuloksiin. Itse olen ollut aiemmin todella kontrolloiva omissa asioissani, joten tämä on hyvää terapiaa siihen. Sitä alkaa myös pikku hiljaa löysätä muissakin asioissa. Kontrolloidaan sitä mitä täytyy ja voidaan, ja annetaan hieman enemmän löysää muualla.

Näinpä toivotteen leppoisaa kuun vaihetta!

Pientä puuhaa ja oivalluksia

Uudet kasvit saapuivat uudelta puutarhaystävältäni. No eihän ne varsinaisesti saapuneet vaan itse hain ne tietenkin. Tällainen määrä mahtui meidin perheautoon kerralla. Ajatukseni oli kyllä tehdä tarkempi selonteko kuvineen, mutta innoissani unohdin ottaa kuvat tehdessä ja nyt paikoissa ei ole kovin kummoista katseltavaa. Isommat kasvit leikkasin 2/3 pois ja pienemmistä puolet, jotta selviäisivät paremmin. Osa kellastui, osa retkottaa maassa, suurinta osaa on hankala erottaa muiden kasvien lomasta. Joten ei tuntunut järkevältä napsia kuvia, joista ei kuitenkaan saa hahmotettua hirveästi. Yksinkertaisesti määriteltynä laitoin kasvimaan lähellä olevan vaahteran luo mäkimeiramia, ukonhattua, ukonkelloa ja lehtosinilatvaa. Lamovuohenkuusama sai ympärilleen tähkätädykettä, reunusasteria ja joko viittakurjenmiekan tai kaunokurjenmiekan, menin jo sekaisin niiden kanssa. Alueelle, mistä poistin vuohenkuusaman, tuli kultatyräkkiä, tarha-alpia, harmaamalvikkia ja tuoksu- ja peittokurjenpolvea. Vasemmanpuolimmaisemman kärhötuen viereen tuli ruusumalvaa. Ja koko kohopenkkiin ripottelin sinne tänne kultatyräkkiä, peitto- ja tuoksukurjenpolvea sekä palavaarakkautta.

Metsäpuutarhaan istutin kyläkurjenpolvea, auringontähteä, isohirvenjuurta ja ehkä virginiantädykettä (tai tähkä). Samaten taisi ukonkelloja riittää sinnekin. Jompaa kumpaa tädykettä istutin tammen taakse ja ukonkelloa myös. Lisäksi intouduin istuttamaan myskimalva 'Pielavettä' niiden eteen. 'Pielaveden taimia tuli myös tuomen ja purppuratuomen alle, kuten kuvassa näkyy. Vielä on istuttamatta rönsyakankaalia, kevätesikoita, isomaksaruohoa ja siperianmaksaruohoa. Ne olivat purkeissa, joten jätin ne vielä taimijemmaan, kun meinasi puhti loppua noiden muiden kanssa. Ja sitä mäkimeiramia tuli reippaasti, joten sitä on myös omenapuiden ja herukoiden alle istutettuna. Syysasteriakin piti olla, mutta taisin jo unohtaa mihin sen laitoin. Samoin muistelin istuttaessa, että siellä oli jotain pieniä "salamatkustajia", mutta ne vähän jo unohtuivat. Näemme ensi keväänä, mitä noista paikosita alkaa puskea esiin! Mitä selviytyy ja mitä ei.

Juurrutettu kelloköynnös.

Sitten hypätään muiden juttujen pariin. Kevään kylmissä vahingoittuneista kelloköynnöksistä, onnistuin vielä napsimaan yhden terveen oksan irti, kun rapsin kylmettyneet ja kuolleet pois. Laitoin sen huvikseni vesilasiin ja se tuntui viihtyvän. Menihän siinä sen kuukauden verran, mutta sepä kasvatti itselleen juuret. Ja nyt laitoin sen multaan vaikka tuskin se enää kukkia ennättää. Mutta olipahan kokeilu tämäkin.

Olen myös yrittänyt idättää viimeisiä siemenkirjeen siemeniä. Ne oli tarkoitus laittaa hankikylvöinä kevättalvella, mutta se jäi. Niinpä ne ovat seilanneet jääkaapin ja takanrenan väliä tämän kesän. Useampien viikkojen jaksoissa, koska tietenkin olen unohtanut ne. Yllätyksekseni ensimmäiset itäneet olivat valkoisia laukkoja. Harmikseni olen jo unohtanut keneltä ne tulivat vaikka otin tämän kuvan 10.päivä ja pussissahan tuo luki. Ne ovat nyt purkitettuna taimihautomossa.

Pientä aktiviteettiä sain, kun päätin haluavani kunnon puutarhakompostin. Olen tästä haaveillut alusta asti ja nyt olen tehnyt ensimmäisen lokeron. Kuormalavat olivat omasta takaa ja lautoja tuohon eteen täytyy hakea lisää appiukolta. Sisäpuolella on varmuudeksi verkkoa. Täytettäkin siinä on jo kymmenen jätesäkillisen verran. Paikaksi valitsin jo aikaa sitten meidän varastorakennuksen takusen, se on poissa näkösältä, mutta kuitenkin aivan kasvimaan lähellä. Mahdollisesti tuonne takapuolelle voisi kehitellä jonkun pensaan tai köynnöksen, kun isäntä haluaa sen näkyvän pihaan mahdollisimman vähän. Kumma, minusta tuo on ihan siistin näköinen, vaikka itse sanonkin.

Edellisen kuvan projekti lähti siitä oivalluksesta, että materiaalia löytyikin jo pihasta. Olin siis kokonaan siinä uskossa, että joudun hankkimaan ihan lautaa ja rakentamaan alusta asti. Niin tämän kuvan projekti lähti taasen siitä, että tajusin pääseväni marjapensaiden alusen kanssa helpommalla, kun en kaiva nurmikkoa pois ollenkaan. Tarkoitu oli siis alkuun kaivaa se pois ja laittaa kuorikatetta kerros alueelle. Noh, hierveän homman takia olen sitä siirtänyt ja siirtänyt. Kunnes mietin, että miksi nähdä niin paljon vaivaa. Voinhan vain kaivaa alueelle reunauitin, lätkiä ensin kerroksen sanomalehteä ja sitten kasan kuorikatetta. Nurmikko on jo paikoin heikentynyt huonojen kesien ja pensaiden ravinnonkulutuksen vuoksi, joten miksipä ei. Harmiksi minulta vain loppui se sanomalehti.... ja homma jäi tähän pisteeseen. Mutta täytyy kaivella sukulaistenkin nurkat ja koittaa dyykata lehtikeräyspisteitä, niin homma jatkuu palasittain.

Ja kun tuolla kukkapenkissä nyt tuota suopayrttiä löytyy, joskin vähän huonoista paikoista, ajattelin kokeilla tehdä saippuanestettä itselleni. Näin ne eivät leviäsiemenillä ja niistä on jotain hyötyäkin. Rohtosuopayrtin juurissa on ilmeisesti eniten saponiinia, joten väärässä paikassa olevat saatan kaivaa jonakin vuonna ylös ja käyttää juurineen. Toistaiseksi vain napsin varret. Nappasin ohjeen täältä, Omavarainen -blogista. Lisäsin kuitenkin sekaan nokkosta, koivunlehtiä ja rosmariinia.

Pullotin ne pikku pulloihin, isommissa on n. 2dl ja pienessä n. 1dl. Suunnittelin käyttäväni sitä hiustenpesuaineena, siksi nuo yrtit. Niiden vaikutuksesta hiuksiin voi lukea täältä. Tänä iltana kokeilen ensimmäisen kerran ja saas nähdä, miltä vaikuttaa. Ja tietenkin pitemmän ajan vaikutuksiakin täytyy tarkastella. Onpa vain edullinen shampoo, jos tykkään! Edeltävän kuvan rohtosuopayrtit ovat siis kuivumassa seuraaviin satseihin, kun sitä voi tehdä myös kuivatuistakin.

Ja laitanpa teidän iloksi vielä raparperimehun ohjeen, johon meidän pienimmät ovat tykästyneet. Helppoa ja hyvää, tosin toisesta satsista tuli hieman ärtsympää kuin edellisestä. Mahtoikohan olla kitkerämpiä varsia vai laskinkohan sokerin väärin, mene ja tiedä. Tätä on kuitenkin kiva tehdä välillä kesäkuumalle mehuksi ja menee se mehujäänäkin!

Näin kesäterveisin läheden lomailemaan lasten kanssa!

Viimeistelyä ja yllätyksiä

Luovia taukoja ja spurttimaisia edistyksiä on ollut havaittavissa viimeaikoina. Sain viimein talon ja liiterin välisen nurmikonreunakiven tehtyä vaikka välillä tuntui olevan liian kuuma touhuta. Tai tämä on kyllä valmitunut jo aivan kuun alussa, mutta olen vähän myöhässä näiden kirjoitusteni kanssa. Tätä kiviprosessia osaltaan edisti pieni kiukkuuntuminen isäntää kohtaan, jonka purin tehokkaasti lapiohommiin. Noh, se oli ainakin tehokasta. Seuraavana päivänä sain sitten ladottua kivet paikoilleen ja vähän multaa reunaan tasoittamaan nurmikkoa. Tämän alueen voisi melkein lukea jo valmiiksi. Mutta kuten kaikki puutarhaihmiset tietää, mitään valmista aluetta ei pihassa ole vaan ideoiden tupsahdettua saattaa tulla yllättäviä muutoksia.

Linjasta tuli ainakin näennäisesti suora, en sitä tällä kertaa tehnyn, minkään linjalangan tai vastaavan avulla, kun en sitä olisi saanut järkevästi varmistettua. Laseria kyselin isännältä ja hän alkuun lupasikin sellaisen minulle. Sillä olisi saanut linjan helposti suoraan. Mutta kun sitä ei ole näkynyt vaikka kyselin jo viime syksynä, niin päätin tehdä sitten ihan ilman. Voi olla, että odottelisin sitä laseria vielä ensi kesänäkin. Liiterin nurkalla on minulla ollut varsinainen jemmavarasto kaikkea mahdollista ja löytyi sieltä sitten ihan roskiakin. Kuvan ottamisen jälkeen sain nimittäin siivouspuuskan ja järjestin ja siivosin koko sivun! En tietenkään enää uutta kuvaa ottanut, joten tähän jäi nyt näkymä siitä, miltä pihalla välillä näyttää, kun kaikkea ei ole siloteltu.

Liiterin päässä tuli vastaan todella iso kivi, jota ei kyllä ilman isompaa kaivuria kaiveta ylös. Muistelin myös, että se alunperinkin jätettiin paikalleen, kun meillä pihoja tehtiin. Se voi siis olla ihan kalliotakin tai sen verran iso lohkare, ettei sitä edes sillä kaivurilla liikutella. Nurmikonreunakiveä ei siis tuohon saanut järkevästi, joten improvisoin ja asettelin kaivaessa ilmestyneet kivet lohkareen päälle loppureunaksi. Siitä tuli mielestäni kiva ja sopii tuohon reunaan. Liiterin sivulle vievä sora-alue leveni tämän myötä hyvin ja se on nyt selkeämmän näköinen, en huomannut ottaa siitä parempaa kuvaa.

Kivenmurikoista tehty pätkä on alle metrin mittainen.

Liiterin viereinen kukkapenkki, varopenkki, sai siis tänä keväänä uutta ilmettä. Siitä mainitsin aiemmin keväällä, mutta tajusin etten ole pahemmin kertonut, mitä sinne tuli! Nytpä sitten yritän muistella, mitä siihen laitoin. Paikallahan oli jo pari kesäpikkusydämen isoa "puskaa", jotka sitten kaivoin ylös, jaoin ja istutin penkin reunaan. Reunaan tuli myös kellukka 'Pink Fluffya'. Kevätesikko ja jaloangervoa penkissä on ollut jo ennestään, kuten myös rönsytiarellaa. Lumipalloheisin ympärille istutin verikurjenpolvi 'Elken'. Siinä on myös naapurista saatu sinivuokko ja olikohan jonkin sortin lumikello. Taakse keskelle tuli kotkansiipiä, tarhaillakkoa ja rotkolemmikkiä. Tarhasyysvuokko 'Lorelei' tuli laitettua köynnöshortensian eteen. Sitten en ole aivan varma, mutta sekaan tuli myös jouluruusua, valkoista, pikkutalviota sinne tänne maanpeitekasviksi ja mahdollisesti istutin myös arovuokkoja.

Näin sain penkistä nopsaan rehevän. Toki asiaa on auttanut aiemmin istutettu maahumala, joka kompostin lisäyksen myötä on saanut kunnon kasvuspurtin. Ja viimesyksynä pois kaivamani kesäpikkusydämestä oli jäänyt ilmeisesti juurenpaloja ja on nyt intoutunut kasvamaan köynnöshortensian vierellä aivan älytömästi. Muutama vanha liljan sipuli on edelleen jaksanut nousta lisäämään penkin runsautta. Taisin myös istuttaa tulppaania ja pari varjoliljaa hortensian vierelle, mutta ainakaan varjolilja ei vieläkään kukkinut.

Nytpä hyppäänkin niihin yllättäjiin, joista olen tässä viikolla intoillut! Ensimmäisenä metsäpuutarhasta löytynyt vanamo. Vanamo on ollut yksi lempikukistani jo teini-ikäisestä. Se on niin herkkä, pieni ja kuitenkin niin kaunis. Löysin sitä joskus kotipaikkani metsästä, mutta sittemmin taisivat lehmät talloa sen. Nyt sellainen löytyi aivan istuttamani kotkansiiven viereltä. Se oli jopa ehtinyt tehdä rönsyjä reilusti ympärilleen ja näytti ainakin toistaiseksi päättäneen tulla jäädäkseen. Se sopii minulle erittäin hyvin vaikka kukka onkin sellainen, että sitä saa tosissaan tiirailla ja parhaiten sen näkee kyykistyessään alas. Onhan kasvi vain noin viiden sentin mittainen.

Seuraava yllättäjä oli melkoisen iso putkikasvi, jota ensin arvelin jättiputkeksi, mutta on varmaan vain karhunputki. Kaivoin sen kuitenkin ylös ja laitoin kuivumaan ja tein tunnistustyön tietenkin jälkeen päin. Kasvi oli jo melkein minun mittainen, kun huomasin sen. Vaikka se ei kuulukaan haitallisiin kasveihin, niin en halua sitä pihapiiriin. Samalla sain hyvin sen paikalle tilaa muutamalle korkeammalle kasville, joita sain uudelta puutarhakaveriltani.

Pihanurmikolta löytyi myös muutama sitkeä mansikka. Ovat siis alemmalla tasanteella 'Polka' mansikoista jääneitä taimia. Se kun tykkäsi rönsytä tehokkaasti nurmikolle. Ajattelin, että nurmikonleikkuu saa sen häviämään, mutta ainakin vielä osa taimista tuntuu olevan varsin voimissaan, kun marjaakin tekevät. Täytyy sanoa, että maku ei ollut kovin kummoinen näissäkään. Yhden nimittäin siitä jo maistelin.

Sittenpä pari itse istutettua kasvia, jotka ovat päättäneet tehdä revanssin ja kukkia uudelleen. Niistä yläkuvassa on punainen tarhakylmänkukkani. Oikein ihanahan se on, vaan ainoa kylmänkukista, joka on halunnut kukkia toistamiseen tänä vuonna. Ja alakuvassa on juhannusruusu. Se kukki tänä vuonna melkoisen pitkään, sillä aloitti viikko ennen juhannusta ja oli kukassa vielä juhannuksena. Sitten pienen tauon jälkeen on päättänyt tehdä vielä muutaman kukan lisää. Ei tosiaan, mitään runsasta kukintaa odotettavissa, mutta toistakymmentä nuppua löysin kuitenkin.

Sikkiminesikko 9.7.24.

Sellaistapa tänään. Nyt onkin muutama päivä mennyt kelistä huolimatta hieman rauhallisemmin. Isännällä alkoi loma ja sitä ennen perjantaina vierailimme maistraatissa. Meille nopea virallistaminen yllätti muutaman lähipiirissä vaikka joskus olimmekin varoitelleet, että mitään suuria juhlia ei tule olemaan. Seurana oli vain mieheni veli ja vihkitoimituksen jälkeen kävimme syömässä. Nytpä sitä voi alkaa palailla puutarhaan mukavasti vietetyn viikonlopun jälkeen, kun isäntäkin aloitti peltohommat.

Mukavaa viikkoa!