Toukokuun alun kierroksella

Aamun bongaus kierroksella tutkailin, mitä kaikkea kivaa puutarhassani onkaan lähtenyt kasvuun. Tällä kertaa tuli tarkasteltua vähän tarkemmin ja rauhassa. Grönlanninhanhikin vierustalla onkin jo hyvässä vauhdissa balkaninvuokko. Se onkin ollut aika huomaamaton tähän asti.

Puron luona on kauniisti kukassa kevätkurjenmiekka Harmony. Aiemmin taisin miettiäkin, että mitähän tähän tuli istutettua. Olisihan se näkynyt Syksyn viimeiset istutukset -postauksessakin, mutta nytpä muistan tämänkin! Kallionauhus Pandora on myös lähtenyt pienesti kasvuun ja olen siitä kovin iloinen. Puron toisella puolen pitäisi nousta kuunlilja White Weather ja kirjokurjenmiekka Gerald Darby. Vielä ei näkynyt merkkiäkään. Eikä myöskään kevätesikoista, mutta niiden kasvusta en tiedä miten lähtevät alkuun, kun ovat siemenestä kylvetty syksyllä. Ei ole minulle niin tuttu.

Kärhöistäni löytyi elonmerkkejä ihan kaikista! Olen siitä iloinen. Myöskin viimekesänä kaiken maanpäällisen osansa kuihduttanut Hangley Hybrid (yläkuvassa) pilkistää jo uusilla versoillaan. Alakuvassa taasen on Piilu, josta osa edellisen vuoden versoistakin näyttäisi olevan hengissä ja pukkaavan pientä silmua. Olihan niillä toki hyvä lumikerros suojanaan. Toki alkutalven kovat pakkaset vähän pelottivat, kun lunta ei vielä ollut kauheasti.

Tästä kaverista en nyt sitten osannut löytää itseltäni tietoa, mikä mahtaa olla. En yhtään muista, mitä kyseisellä paikalla kasvoi vai onko vain rikkaruoho. Siementää olen sen ainakin antanut.

Tämä pieni ilahdutti myös, Itoh-pionini on lähtenyt pukkaamaan silmua. Mahtavaa, että se selvisi. Toinenkin minulla oli, mutta nyt en löytänyt sitä. Nuo alut ovat tosi pieniä ja vähän kuolleen kasvuston seassa. Niiden ympärillä oli siemenestä kylvettyjä kesäkukkia. Josko tuo toinenkin tulee jossain vaiheessa esiin tai sitten ei. Nyt en voi myöskaan olla varma mitä lajiketta tämä pioni oli. Olisi varmaan hienoa laittaa kaikki kasvit listaan tai piirtää niille kaikille juuri oikeat paikat, mutta voipi olla, että en omassa puutarhassani aivan niin ärjestelmälliseksi ala, ainakaan ihan hetkeen.

Viime vuoden ruukusta maahan istutetut esikot näyttävät olevan voimissaan ja puskevat ylös maasta. Nuppujakin näyttäisi olevan kivasti. Varjopenkistä hävisi talven aikana kaikki edellisvuoden kukkasipulit. Ainakaan vielä ei ole noussut yhtäkään krookusta tai tulppaania. Sen sijaan tyhjiä kolosia siellä kyllä on.

Yläpuolen ehkä vähän karu kuva on maanpeiteruususta, jonka ostin alemyynnistä syksyllä. Muistaakseni vaaleanpunainen Fairy. Näitä on kolme ja sain kyllä lähes kaikki maanpäälliset versot karsia pois. Tämä yksilö oli parhaiten säilynyt. Kuitenkin kaikissa on yhtälailla pieniä silmuja lähdössä kasvuun, eli saan iloita tämänkin selviytymistä ensimmäisestä talvestaan. Alemman kuvan köynnösruusukin on talvehtinut hyvin. Muutaman oksan siitä siistin.

Sitten näitä ikäviä yllätyksiä, mitä kierroksellani löysin. Tulppaaneja on nakerrettu. Joskin näihin olen törmännyt jo aiemminkin, mutta taas huomasin lisää. Onko käynyt syömässä näitä ihan hiljan vai enkö ole vain huomannut aiemmin. Yhtä kanssa aina vähän harmittaa.

Hieman isompi harmitus onkin sitten tämä keijunkukka. Toinen tuossa oikealla on koskematon ja ilmeisesti lähtee siitä kasvuun pikkuhiljaa, mutta tuo vasemman puoleinen tai mitä siitä  nyt on enää jäljellä. Mahtaakohan juuret sentään olla hengissä? Voisiko tuo vielä lähteä kasvuun tuosta? No se on varmaan niitä asioita, jotka näemme aikanaan.

Kun lumet viimein sulivat etupihan nurmikolta, ajattelin ottaa kuvan tästä hävityksestä, minkä minun kukkasipulini syksyllä jo kohtasivat. Tämä näky, lukuun ottamatta noita muutamaa pientä alkua, sai mielen vähän alakuloiseksi ja osa puutarhainnostuksesta oli hetken aikaa tiessään. Tässä olisi tänä keväänä noussut idänsinililjaa, heinätähteä ja villitulppaania. 180 kappaletta istutettuja pikku sipuleita. sen sijaan tällä hetkellä mullasta pilkistää esiin ehkä 6 tai 7 piippoa. Kyllä se vieläkin vähän mustaa ajatuksia, mutta se on vain mentävä eteenpäin.

Sen sijaan, että harmittelisi puuttuvia sipuleita, keskityn mieluummin ihastelemaan tätä näkyä. Tulihan niitä istutettua muuallekin onneksi. Eikä nyt ihan joka kulmalta ole vielä kaikkea syöty. Kun nyt vielä tulisi se aurinkoinen päivä. Näissä tunnelmissa toivotan aurinkoista toukokuuta!