Kevät kuvia

Syksyllä istuttamani narsissit alkavat yksi kerrallaan availla kukkiaan. Tänään onkin ollut oikein loistava päivä ihailla kauniisti kukkivia kevätkukkia. Hieman iltaa kohden on tuullut reippaasti, mutta ei sekään nyt kauhean kylmä ole ollut. Mittari näytti tuossa päivällä 17 astetta. Olen kyllä kuullut Erkin päivästä sanonnan; Mitä Erkkinä eniten, sitä kesällä vähiten. Että onkos meille tulossa sitten kylmä ja vähätuulinen kesä, jotenkin epäilen. No mutta tälle keväälle alkaa olla kylvöt tehtynä. Viime viikolla nimittäin kylvin kesäkukan siemenet maahan ja ripottelin vähän multaa peitoksi ja kukkapenkin siistimiseksi. Edellisvuoden kesäkukkien jäämät keräsin tietty ensin pois ja nakkasin kompostiin. Kasvimaan kylvökset alkavat pikku hiljaa itää ja laitoin niihin kaikkiin harsot. Nyt vain on parina päivänä tuullut niin paljon, että niitä harsoja saa etsiä vähän väliä pitkin pihamaata vaikka kuinka sitoisin tai painottaisin niitä.

Tämä narsissi on minun mielessä se tavanomainen narsissi. Mummon pihassa näitä oli todella iso penkki ja silloin muistan ajatelleeni, miten tylsän näköisiä ne olivat. Ehkei silloin näin paljoa valinnan varaa ollutkaan. Ei ne enää niin tylsiä ole, mutta en nyt kyllä isoa penkkiä pelkästään keltaisia yksinkertaisia narsisseja ajatellut istuttaakaan. On kiva, kun niissä on vähän eri värejä, kokoja ja kerrannaisuutta. Edellisen kuvan narsissit ovat ihanan isoja, nehän peittää koko kämmenen! Lajikkeista en ole varma, koska en muista mitä laitoin mihinkäkin paikkaan eivätkä nämä muistuta niitä narsisseja joita tilauslistan kuvissa on. Heh.

No tämä on ainakin toissa vuoden tete-a-tete. Juurikin se joka löytyi ensin keskeltä nurmikkoa ja siirtyi kuin itsestään lähemmäs kukkapenkkiä. Tämä pieni kukkija oli narsisseista ensimmäisenä kukassa, joskin muutamaa päivää omaa arvaustani myöhemmin. Ne kylmät kelit taisivat myöhästyttää kukintaa, ehkäpä. Viime vuoden pääsiäisnarsissit, tete-a-tetet, ovat myös availemassa kukkiaan etupihan kiven juurella. Selvisivät siis talvesta hyvn nämäkin (alakuva).

Tässäpä vielä hiukan karuhko grönlanninhanhikkien ja balkaninvuokkojen alue. Nämä näyttävät nyt kyllä ihan liloilta. Muuttuivatko ne punertavasta lilaksi vai lopettivatko punertavat jo kukkimisensa. siinäpä miettimistä.

Patjarikko nupullaan

Tämä kaveri yllätti. Näyttää siltä, että olen sen siihen istuttanut, vaan enpä muista yhtään nimeä tai että ylipäätään olisin sen istuttanut. Ihanan pinkki se jokatapauksessa on!

Viime keväänä kylvin reippaasti kivikkokasvien siemeniä ja manasinkin sitten kesän mittaan itsekseni, kun mitään ei tuntunut putkahtelevan esiin. Nyt kuitenkin näyttäisi, että kylvöni olisivat itäneet! Ihania pieniä alkuja on joka puolella. Alemmassa kuvassa tosin voi olla luonnonkasvejakin. Puna-ailakki ainakin tuntui olevan kylväytynyt joka puolelle.

Vähän harmillisia takapakkejakin ilmiintyy. Sammalleimut muuttuivat pikku hiljaa kuolleiksi. Kiven kolot olivat varmaan tälle vääränlaiset kasvupaikat. Jos juuristokin on kuollut, niin täytyy etsuä tähän joku muu kasvi.

Tässä kuvassa onkin aina yhtä ihastuttava kevät näkymä. Rapskut hyvässä kasvussa! Tässähän ei kauaa tarvitse odotella, kun saa taas tuoreesta raparperistä tehdä vaikka paistoksen taikka piirakan.

Puuliljat näyttävät selvinneen myös ja puskevat jo täyttähäkää maasta. Kuunliljat eivät vielä ole lähteneet kasvamaan, mutta ne tulevat myöhemmin perässä. Onpas jännä nähdä, miten korkeiksi ne tällä kertaa kasvavat.

Tämmöinen pieni ihanuus yllätti vielä näkymättömissä olevan kuunliljan juurelta. Arvelin sen valkovuokoksi. Kuunlilja on mieheni mummolta saatu, joten siinäpä helposti on mukaan päässyt pieni yllärikin. Mahtavaa! Sittenpä mielipiteitä ja havaintoja saa laittaa, olisiko tämä syytä jättää paikalleen vaiko siirtää? Kumpi olisi siis kasvin kannalta viisainta. Mielestäni siis saa kasvaa tuossakin, jos vain viereiset runsaat kuunliljat eivät sitä haittaa.

Ja viimeinen kuva paljastaakin hieman meneillään olevaa projektiani. Yksi sivu melkein tehty. En viitsinyt rälläkällä ruveta huristelemaan viimeistä kiveä, kun molemmat pienet pyörivät jaloissa. Aloitin kauimmaisesta päästä, se olikin melko helppoa. Nurmikon kun sai kuorittua pois, oli vastassa murske, jonka päälle sai laittaa suoraan kivituhkan ja ruveta asettelemaan reunakiveä. Täällä päässä pitääkin sitten kaivaa vähän syvemmälle, kun maa hieman viettää tuonne taakse päin. Kun olen saanut tämän nurkan tehtyä, tilaankin sitten kasettikuorman multaa, niin saadaan nurmikkokin oikealle tasolle. Heh, pikkumies keksi jostain kolarointileikit ja nyt meillä kaikki koneet kaatuu kukkulanpäältä, tai ihan tasaisella. Pikkumiehen ruohonleikkurikin päässyt tähän leikkiin mukaan näemmä. Ja isäntä varmaan meinasi jättää mulle puutarhakoristeen kesäksi.

Mutta tähän päätetään tällä kertaa, mukavia puutarhahetkiä!