keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Syksyn pieniä puuhasteluja

Olipas se taas tänä aamuna kylmä. Kuuden aikaan näytti mittari viittä astetta pakkasta. Sehän oli sitten monelle kesäkukalle liikaa. Kosmokset ovat nyt auttamatta menneitä, samoin melkein kaikki sen ympärillä kasvaneet kesäkukat. Muutama sinisiä pieniä palloja tekevä kukka jäi koreasti nököttämään ja uhmaamaan kylmyyttä. Samoin harsokukka ei halunnut vielä lakastua. Etukuistin hortensia on ihmeellisesti edelleen tyytyväinen oloonsa sen sijaan karjalanneidon päivät päättyivät. Ikäväkseni huomasin, että karjalanneito oli lakastuessaan valuttanut punaista nestettä kuistin lattialle. Se ei lähtenyt siitä mihinkään... Nyt on punainen läntti terassilaudoissa. Ensi vuonna hankin sen alle maton.

Tällä kertaa olen koonnut parin viikon ajalta puuhasteluja sillä tänä syksynä kaikki tapahtuu pikku hiljaa hissutellen. Jonain päivänä ehdin puuhailla puutarhassa pari vartin mittaista rupeamaa, toisinaan melkein tunnin putkeen ja sitten on päiviä, jolloin puutarhaan pääsy on vain suunnitelma tai harras toive. No se on tämän hetken elämää. Olen kuitenkin siirtänyt omistamani päivän- ja värililjat puropenkkiini. Samalla nappasin suikeroalpista muutaman rönsyn, jotka olivat ulottaneet itsensä pitkälle puroon. Nuo pätkät tuikkasin liljojen juurelle ja nakkasin vähän multaa päälle. Käsitykseni mukaan suikeroalpi lähtee aika hanakasti kasvuun, joten ajattelin kokeilla näin.

Pionit sain myös istutettua uusille paikoille. Tässä kuvassa näkyy niistä kaksi noiden neilikkatupsujen takana. Yllätyksekseni niiden taakse istutettu itoh-pioni on sittenkin selvinnyt hengissä kuivasta ja kuumasta kesästä. Luulin sen kuolleen, kun ei aukaissut yhtäkään silmuaan, mutta nytpä sillä onkin pienet lehdet tuolla! Toivottavasti se selviäisi myös ensi talvesta.

Puuhastellessa pisti pahasti silmään neilikkatuppaideni ulkomuoto. Minä kun olen odottanut niiden kukkimista hartaasti, vaan eivätpä nämä kuki ei. Ne ovat näemmä olleet suurinta herkkua puutarhassa vierailevalle tepastelijalle...


No jäihän se tepastelija kiinni verekseltään. Eräänä aamuna heräilin tapani mukaan tekemään isännälle eväät töihin ja kas kun puutarhavierailija päätti pomppia paikalle ihan muinapupuina. Siinä se istua mutusti neilikoita poskeen. Ei häiriintynyt oven äänestä, mutta auton hurahdus sai sen loikkimaan karkuun. Onneksi olen jo ehtinyt verkottaa hedelmä- ja koristepuut vaan enpä tiedä pitääkö sitä jossain vaiheessa ruveta verkottaa koko puutarha.

 Tulipa sitä napattua porkkanoita keittoon eräänä päivänä. Ihmetykseksi porkkanat ovat hujahtaneet aika mittoihin! Ihan hurjan kokoisia ja onneksi myös erittäin maukkaita. Ei siis yhtään puumaisia. Kaikki eivät ihan näin komeiksi ole kasvaneet, mutta aika hyvä sato on tullut porkkanoita ja punajuuria, jos nyt kaikki muu tuntui vähän epäonnistuneen

Eräällä pienellä ulkoilukerralla ehdin laittaa ruusuilleni turvemultaa juurelle, kaippa se auttaa talvehtimaan. Ainakin taaempi oli niin montussa, että sille tekee hyvää saada vähän multaa juurelle lisää. Kesän aikana on näköjään ehtinyt painua tai vesi viedä osan istutusvaiheessa laitetusta mullasta.

Tässä parempi kuva taaemmasta köynnösruususta. Kaveri ehti nippa nappa ulottaa pari versoaan ristikkoon asti. Siitäpä sen on hyvä jatkaa ensi vuonna.

Erään illan projekti oli siistiä syreeniaita. Syreenien juurelle laitoin loput kuorikatteesta. Sitä riitti todella hyvin! Ensi vuonna täytyy hakea kärryllinen myös sillä seuraavana vuorossa olisi marjapensaat ja saatan vielä suurennella etupihan katealueita vähän ja ainahan sitä jotain paikkaa keksii.

Sain muuten kaikki kukkasipulini istutettua maahan. Muutama ulkoiluhetki siihen tarvittiin. Ensin tietenkin piti napata ne daaliat pois. Pikkumies oli apuna joka hetkessä, varsinkin pikkusipuleiden istutus oli hänen mieleen. Toivottavasti krookukset eivät kauheasti pahastu, jos ne on istutettu väärin päin. Kaippa niitä oli sen verran paljon, että edes osa onnistui menemään oikein. Yksivuotiaalle on vielä paha selventää niiden oikeaa istutustapaa. Laitoin muuten idänsinililjan, heinätähdet ja villtulppaanit etupihan puiden alle ja väleihin. Siinä olisi upea alue levitä, jos vaan tykkäisivät. Olisi ihana saada sellainen kukkameri keväällä niiden puiden alle!

8 kommenttia:

  1. Meillä on pupuja ja peurat mitkä verottaa aina jotain. Meillä on koko puutarha aidattu mutta piha- aluetta kiertää vielä osittain heinäseiväsaita. Keväällä jatketaan tämän tekoa pupuja se ei estä mutta jos peurat vähemmän tallustelisi suoraan pihaan.
    Komeita porkkanoita sinulla minulla jäivät aika lyhyeksi mutta jotain satoa kuitenkin saatiin. Kaikki ei aina onnistu joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, minä haaveilin joskus heinäseiväsaidasta, siinä on sitä jotain 😊 mutta tähän pihaan on vaikea ajatella sellaista 😅 toisaalta vielä ei täälläpäin ole peuroja ihan niin riesaksi asti, ovat myös aika arkoja.
      Näinhän se on, että aina ei kaikki onnistu ja vuosissa on paljon eroja 🙂

      Poista
  2. Ymmärrän, että vähissä oleva puutarha-aika välillä surettaa, mutta pala kerrallaan tulee tehdyksi. Minäkin laitoin tänään lopulta kaikki sipulit maahan, koska luvassa on vesisadetta ja se helpottaa sipulien kastelussa. Olen monesti laittanut tulppaanit näitä aikoja maahan, eikä ole hullusti käynyt - toivottavasti ei nytkään.
    Oli kiva lukea puuhistasi, tuo kivipuro on tosi kiva! Hyvää viikonloppua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on tosiaan tehtävä silloin kun ehtii ja sen verran kun ehtii, eikä pidä hirveää ressiä ottaa 😄 joskus myöhemmin ehtii hifistelemään sitten.
      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Meilläkin oli tiistaiyönä pakkasta ja daalioiden kukinnalle sai saman tien sanoa hyvästit. Nostinkin ne jo ylös maasta ja vein juurakot autotalliin kuivumaan.
    Herkullisen näköisiä porkkanoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä talvetan daalioita ensimmäistä kertaa, toivottavasti onnistun 😊
      Porkkanat onnistuivat kivasti tänä vuonna 🙂

      Poista
  4. Kivipuron alueesta on tulossa oikein kiva. Luulen, että suikeroalpi juurtuu hyvin tuollakin tyylillä. Nyt riittää sekä ilmassa että maassa kosteutta juurtumiseen ja tuskinpa pidemmät pakkaset vielä pitkään aikaan keskeyttävät juurtumista.
    Sinulla on nyt muotoonleikattu neilikka-aita kukkapenkissäsi :D Harmittaa varmasti kukkien puolesta. Muistan, mikä harmitus minulle oli, kun löysin rantalaukkaneilikkani parturoituna. Sillä olisi vielä ollut ensikukinta silloin. Tänä vuonna rusakot eivät käyneet sitä maistelemassa ja sain nauttia sen runsaasta kukinnasta. Täytyy vain olla hyvillään siitä, että tyytyi perennaan eikä lähtenyt parturoimaan puuvartisia.
    Muhkeat porkkanat! Minulla nekin ovat vielä maassa. Etanat häiritsivät kesällä niidenkin kasvua niin paljon, että uskon saavani vain peukalonpaksuisia luikeroita kun viimein joudun ne nostamaan ylös. Muutaman lupaavimman lehtitupsun juurelta olen nimittäin hieman kaivanut multaa kokeeksi eikä ainakaan porkkanan yläosa ole kovin suuria toiveita herättänyt. Jospa edes pikkuisen vielä kasvaisivat kokoa ennen talven tuloa.
    Hih, muistan tuon ajan kun yksivuotiaan kanssa yritin kukkasipuleita istuttaa :D Ihan hyvin sipulit osasivat maan pinnalle kukkansa nostaa, vaikka osa meni varmasti nurin päin. Tulppaanit ja narsissit olivat ehkä sen ikäiselle helpompia saada oikein päin monttuihin kuin pikkusipulit.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 😄 Tosiaan aika siististi hoidettu neilikka-aita 😂 Pari punaista kukkaa se ehti avata ja muista ei olekan tietoa..
      Kyllähän ne kasvit aika hyvin osaa pinnalle 😄 Tulppanit ja narsissit kiinnosti meidän pikkumiestä hetken, sen jälkeen ne lensivät kaaressa pusikkoon 🤦‍♀️ en tiedä löysinkö niitä kaikkia, mutta kyllä keväällä pitäisi olla ihan mukava kukkaloisto 😄

      Poista

Katsotuimmat