Kasvimaalle katetta ja muuta pientä

No hupsista! En tiedä minnekä tämä aika on mennyt, mutta tässä yks kaks vain tajusin, että viimeisestä postauksesta on kulunut jo aika kauan. Vaikka ajattelinkin ihan hetki vain olisi mennyt. No elämä on sellaista, joskus se tuntuu kiitävän ohitse ja toisinaan matelee. Tällä välin olen kuitenkin pähkäillyt kasvimaani viimeistelyä ja päätynyt siihen, että uskallan kattaa sen kuorikatteella, muurahaisista huolimatta. Kasvimaalla on ollut kastelu käynnissä joka päivä jolloin ei ole satanut, aika harvoin siis, sillä sadetta on saatu aika reippaasti. Muurahaisten liikehdintä on hiipunut selkeästi, joskin en oleta, että taistelu on vielä käyty loppuun. Katekuormani tosin loppui ikävästi kesken ja minun on lähipäivinä haettava vielä yksi kärryllinen lisää. Silloin saan katetta myös yrttireunaan ja kasvimaan taakse hieman paksummin ja leveämmin. Siihen ei auton kärryllistä mene, mutta loput katteet tulee sitten syreenien juurelle ja koristeomenapuun juurelle.

Etupihan pientä rinnettä parantelin myös hieman ja nyt se alkaa olla fiksun näköinen. Lähinnä kaivoin nurmikon pois tuosta vasemman reunan etualalta ja täytin katteella. Taivutin muutaman keijuangervon oksan multaan, jotta saan pari kolme pensasta vielä paljaalle alueelle istutettua jossain vaiheessa. Nyt katealue yltää koko pienen rinteen päästä päähän ja näyttää pihaan tullessa kivalle. Juhannusruusut kasvavat ja keijuangervotkin ovat päässeet kasvussa vauhtiin! Keväällä istututin myös narsissin loput tuonne juurelle, ne saavat levitä siellä, jos pystyvät. Muuta en tähän kaipaakaan, eli saan jäädä odottelemaan, mitä aika ja ylläpito saa tässä aikaan.

Kanttasin pikaisesti salapuutarhani kuunliljojeni alueen. Näyttäähän se heti siistimmältä. Osasittain tein sen siksi, että rönsyleinikki oli päässyt pahasti leviämään ja toisaalta myös siksi, että sain nopsaan maan täytettä tuonne vaahteran taakse, jonne sitten istutin kolme erilaista ruusua. Sieltä löytyy  keijuruusu, tarhakurtturuusu ja hansaruusu. Ne reunustavat alueen, jossa ei syreeniä ole ja tein niistä pienen kaaren tuonne. Otan siitä paremmin kuvaa jahka saan aluetta siistittyä selkeämmäksi. Se nimittäin on aika moinen viidakko!

Seuraavaksi olisi tarkoitus siistiä syreenien alue ja kaivaa nurmikko selvästi kauemmaksi niistä. Nyt se näyttää aivan sekavalta pusikolta. Syreenit meinaavat hukkua tuon kasvillisuuden joukkoon. Uudesta katekuormasta jää tänne hyvinkin pensaiden alle katetta ja kuunlijojen ympärille. Siten saan hieman eneämmän aikaa rakentaa aluetta eikä tarvitse koko ajan olla rikkauohojen kimpussa!

Löysimpä siinä touhutessani sipulikukat, jotka olin jo unohtanut! Nämä eivät nimittäin kukkineet ensimmäisenä kesänä istutuksen jälkeen. Tai sitten isäntä veti ne matalaksi leikkurilla... Ja kuten kuvasta näkee, koko alue on rönsyleinikkiä vain. Vähän kuunliljaa pitäisi tässäkin olla ja yksi tähtiputken alkukin näkyy. Olen tässä pähkäillyt, että kuinka vaarallinen tuo rönsyleinikki on? Jostain löysin tiedon, että se tukahduttaa muut kasvit. Vaan päteekö tämä vain mataliin kasveihin, sillä kuunliljat ainakin ovat kasvaneet aivan hyvin. Eli voisiko kasvia pitää joillaki alueilla maanpeitekasvina vai tuleeko se kuihduttamaan kaikki ympäriltään lopulta? No ainakin se leviää aivan älyttömästi...

No sitten hyppäämpä tästä sujuvasti kasvimaan ja salapuutarhan väliseen yrttipenkkiin, jossa timjamit kukkivat oikein kauniisti ja runsaati. Ja yllätys yllätys, en ole raaskinut timjamia nyt sitten kerätä itselleni mausteeksi ollenkaan! Tätä näkyä kun katselee niin mielellään.

Samaten talvesta selviytynyt yllättäjäni, salvia! Tämä siis ihan yrttinä puutarhalta ostettu viime kesänä ja vietti kesän isossa ruukussa muiden yrttien seassa. Istutin sen multaan syksyllä ja hienoisin talvivaurioin siitä on kehkeytynyt oikein komea kasvi. Enpä ole tätäkään hennonut poimia ollenkaan vielä. Siemeniä tässä odottelen sitten syksyllä, toivottavasti saisin keräiltyä. Samaten penkin persilja, joka myös talvesta selvinnyt, aloittelee kohta kukintaa. Siinä on reippaasti nuppuja. Ruohosipuli jo lopetteli kukintaansa ja nypin ne kukat pois. Sitä olen sentään uskaltanut napsia ruokiin!

Valitettavasti yrtti jonka luulin siementäneen itsensä viime vuonna, osoittautuikin aivan tavalliseksi rikkaruohoksi. Mitä ilmeisimmin jokin pillike ja kuvan oton jälkeen se sai antaa tilaa viereisille yrteille ja porkkanoille. Olipas vain jännä sattuma, että tämä lähti vanhan yrtin ympäriltä ihan rykelmänä kasvuun nämä. Pohdin jo sen olevan viherminttu, mutta aika kitkerä oli maku, eikä yhtään mintun makuinen.

Laitetaan vielä viimeiseksi kuva pionista, joka viimein viime viikolla avasi kukkansa. Taisi jäädä tämä myös ainoaksi pioniksi, joka imtoutui kukkimaan tänä kesänä. Täytyypä siis ilmeisesti lisätä pionien lannoitusta ja kalkitusta ja kitkeä ympäriltä tehokkaammin rikkaruohot pois. En tiedä auttaako vai pitäiskö vaan ootella, että kasvavat kokoa ensin. No kyllähän se rikkaruohojen kitkeminen ainakin auttaa, kun eivät jää  niiden jalkoihin kasvaessa!

Mukavaa viikkoa kaikille!