sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Talven harmituksia

Trimmattu metsäkuusi, 2024.
Talvella melkein järjestäin tulee vastaan jotain harmituksia. Yleensä niitä vataan yrittää taistella erilaisin keinoin ja ne toisinaan onnistuvat ja toisinaan sitä unohtuu jotain. Näin alkuun, ensimmäisen kuvan kuusi on ihan itse trimmattu. Alun perin se piti kaivaa pois penkereen kivikosta, mutta isäntä ilmoittikin sitten, että siitä tulee miedän pihakuusi. Minä sitten vastaan ilmoitin, että sepä pidetään sitten mahdollisimman pienenä ja nyt siitä on tulossa minikuusi. Kunnes jollakin menee hermot ja se lähtee kokonaan. Mutta siis keskityn seuraavaksi omiin talven harmituksiin, mitä tänä talvena olen kohdannut, osittain omaa tyhmyyttä/laiskuuttani.

Tämä oli aika karu. Kaunis koristeomenpuuni, Musta Rudolf, syötynä. Lumi oli painanut tuon verkon alaspäin ja sitten lunta oli vielä niin paljon, että pupusen oli kyllä helppo käydä syömässä se. En itse uskaltautunut ylimääräisille kierroksille kun oli paljon pakkasta ja sen jälkeen olinkin sairaana, joten jäipä käymättä potkimassa lumet. Kun nyt viimein sinne pääsin, niin kylläpä vähän ketutti. Tämä ei ollut ainoa, joka kärsi jänöjen jäljiltä. Myös päärynän verkko oli hautautunut ja se oli löydetty heti. Isompien omena- ja kirsikkapuun alimpia oksia oli syöty kun olivat saaneet itse painettua verkkoja vähän alas. Onneksi eivät sentään runkoon päässeet. Myös vaahteraa oli käyty maistelemassa. Ensi talvelle jo kehittelin paranteluja noille verkoille. Syksyllä nähdään saanko toteutettua ne.

Toinen vähän harmittomampi harmitus, on meidän kompostin paikka. Toisaalta aivan ihanalla paikalla liiterin takana. Siellä on tosi kiva sopukka, jossa on pari pallokompostoria ja pikakompostori ja laatikko, jossa on kuivikkeet. Mutta tuo reitti sinne... Siis kaikkihan on aivan hyvin kesällä ja alku talvesta, mutta kun tuolta katolta on parin kerran tullut lumet alas, niin voihan itku. Nytkin tuo on jäätävän liukas eikä sinne saa kunnon jalansijaa ollenkaan. Toki tällä hetkellä pystyy kävelemään tuolta metsän puolelta, kun hankikantaa, mutta aika ilkeää sekin on upottaessa. Tälle ei ole ilmeisesti tulossa mitään helpotusta.

Ja liiterin toinen puoli? Noh en lähtis yrittämään sieltäkään. Haasteensa kullakin, mutta tämä ainakin omalla kohdallani saa välttämään bioroskien viemistä ja sitten niitä kertyy tuonne sisälle. Nytkin vein ylitsepursuavan bioroskiksen lisäksi yhden kattilallisen ruuan tähteitä. Ei sillä, se ei ole vaikuttanut kompostin toimintaan, joka on koko talven pöhöttänyt noin 30 asteen lämmöllä menemään.

Lopuksi vähän vihreääkin mukaan, kun noissa nietoksissa ei paljoa väriä ole. Nyt mulla on kasvit kahden lampun valossa ja vaikuttaisi, että keskellä olevat kasvit tykkäisivät kääntyä mieluummin tuon isomman lampun puoleen. Vasemmanpuoleinen punaisena hohtava onkin vähän edullisempi lamppu. Pitäisiköhän ostaa toinenkin tuommoinen iso lamppunen?

Aurinkoista viikon alkua!

10 kommenttia:

  1. Voi voi, lumi, jää ja jotkut eläimet kyllä aiheuttavat turhaa harmia.

    VastaaPoista
  2. No onpa todella harmi, että jänikset pääsivät tekemään tihutöitä puillesi. Ne ovat ovelia veitikoita ja kykenevät helposti painamaan etujaloillaan verkkoa kasaan, jotta pääsevät oksiin käsiksi.
    Kompostin paikka on varmasti hyvä, mutta talvi vain näyttää aiheuttavan paikalle omat haasteensa.
    Kasvilamppujen alla näkyykin jo tanakan näköisiä taimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kompostin sijainnissa on onneksi vain pieni harmi 🤭 ja sekin aika lyhytaikainen. Jänikset ja rusakot sen sijaan ovat kyllä isompi harmi ja ensi syksynä täytyy kyllä keksiä parempia suojia!

      Poista
  3. Voi harmi noita hedelmäpuita:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, yksi iso rusakko ehtii ja yltää korkealle ja nämä olivat muutenkin epäonnisia...

      Poista
  4. Harmillinen menetys. Puiden kasvua saa muutenkin odottaa pitkään, joten toivoisi jänisten pysyvän poissa. Talttahampaat söivät alkuvuosina yhden kirsikkapuun. Sen jälkeen olen panostanut kunnolla verkkoihin.
    Hankalassa paikassa sijaitseva kompostori vähentää ilman muuta sen käyttämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kompostille pääsyn hanakaluus on hyvin lyhyt aikainen harmitus, toki tänä talvena olen ollut hieman varovaisempi sen suhteen, kun nyrjäytin nilkkani silloin syksyllä. Koristeomenapuun karsiutuminen harmittaa paljon ja vieläpä enemmän juuri siksi, että en tehnyt sille parempaa suojaa!

      Poista
  5. Voi kurjuus. Onneksi 'Musta Rudolfiin' oli kuitenkin jäänyt runko syömättä. Jospa se lähtisi siitä vielä versomaan, mutta toki sillä menee aikansa toipua entiselleen. Aina talvella lumia verkkojen ympäriltä lapioidessani mietin, että pitäisi hankkia 180cm korkeita verkkoja, mutta ne ovat syksyisin joko loppuneet tai sitten tuntuvat niin isoilta, että tyydyn 150-senttisiin. Toisaalta ei meidän varaston hyllylle edes mahtuisi 180-senttinen verkkorulla...
    Saisiko pikakompostorin siirrettyä joko kokonaan tai pelkästään talven ajaksi liiterin etupuolelle? Kyllähn se käyttöä helpottaisi, jos sinne pääsisi kulkemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon itsekin todella, että 'Musta Rudolf' lähtee kasvamaan tuosta vielä! Hyvät mahdollisuudet on, kunhan se vain jaksaa lähteä, mutta hieman tuo koko siinä kärsii. 180cm verkot olisivat aika bueno 😄 ja kunnon tolpat 30cm välein niin ei rusakot painele verkkoja enää kasaan 🙈 Sitten vaan mietitään, että missähän niitä säilyttää kesät 😅 toki onhan minulla tuolla metässä tilaa, mutta olisihan se joku kiva säilytyspaikka parempi.
      Mietin itsekin, jos siirtäisi talveksi tälle puolelle. Toki sitten pitää suunnitella huolella nesteiden valutukset ettei jää tuohon murskeelle

      Poista

Katsotuimmat