Nyt kun sesongin työt on saatu tältä erää päätökseen ja lumikin (vielä toistaiseksi) näyttäisi olevan tullut jäädäkseen, onkin hyvä selailla galleriaa ja katsella, mitä on saanut aikaiseksi. Ajattelinpa siis laittaa vähän yhteen, mitä metsäpuutarhalle kuuluu nyt.
Sain siis vähän uutta inspiraatiota alueeseen täältä blogimaailmasta ja jotain pientä muutosta tein jo heti. Eli siirsin osan alppiruusuista eri paikkaan, kun ne vielä ovat pieniä eivätkä juuret ulotu laajalle. Tämä alue varmaankin muotoutuu vähän muiden sivussa pikku hiljaa. Alppiruusut Haaga ja Kristiina jäivät paikoilleen. Pekka siirtyi kauas ja näkyy pienenä tummanvihreänä laikkuna kuvan yläreunassa. Pienet Tiuku-alppiruusut siirtyivät toinen tuonne taaemmas männyn juurelle ja toinen kivikasan vierelle, kuvassa oikeassa reunassa. Syyshortensia siirtyi myös, sillä se oli uhkaavasti isännän ruohonleikkuun tiellä. Se nöpöttää nyt vasemmalla takana mäntyjen välissä. Hommasin uutena tänne höyhenpensaan, johon ihastuin viime vuonna jossain blogissa. Pahoittelen, muistini pätkii tällaisissa asioissa ja näin ne vain unohtuu! Ja löysin Konneveden Savottamarkkinoilta kesällä ihastuttavan risupöllön! Sen selkään istutin loppu kesäksi hopeavillakon.
Tämä kuva on viime vuodelta, jossa näkee miten alppiruusut olivat. Lisäksi huomaa nopsaan, että karsin tuon leppä- ja koivupöheikön tuolta männyn juurelta. Pöheikön takana oli saamiani kasveja valeistutuksessa ja nyt ne sieltä ovat siirtyneet paikoilleen. En vielä tasoitellut loppuja multia tuonne taakse, mutta josko se tässä joskus tapahtuisi. Oikeastaan isännän piti tehdä se kaivurilla, mutta unohdettiin se ihan tyystin silloin, kun kaivuri meillä oli.
Syksyn alemyynneistä nappasin kalliokielon ja istutin sen kivien juurelle. Keittiön ikkunasta katsottaessa se on kivikasan takana, mutta levitessään se varmaan näkyy sinnekin. Höyhenpensas on hieman piilossa heinien takana oikealla yläkulmassa ja matala alppiruusu Tiuku näkyy vasemmalla kivien takana. En tiedä rapsinko pois nuo heinät vai annanko niiden olla. Se asia lutviutuu alueen muotoutuessa, joten en revi siitä ressiä.
Tässä syyskuvassa onkin höyhenpensaalla jo ihana ruskavärinsä yllä! On sinne näemmä lapset kiikuttaneet linnuille ruokamaatinkin. Suunnittelin tekeväni jonkunlaisen polun tuosta vasemmasta reunasta. Se menisi kiemurrellen höyhenpensaan ohitse tuonne metsään ja sittenpä en vielä ole suunnitellut, että minne se kiemurtelisi. Se on yksi asia, joka muotoutuu vuosien varrella. Kasvaa sitä mukaan, kun keksin aluetta laajentaan metsästä puutarhaksi. Katsotaan sitten, missä vaiheessa isäntä käskee lopettaa!
Oli pakko ottaa vähän kuvaa tästäkin suunnasta, kun tuo oranssinkeltainen väri on vaan aika ihana! Kivien takana tulee olemaan pakollinen rakonen traktorille, jotta isäntä pääsee tekemään halkoja. Lisäksi näyttää siltä, että tässä osaa metsikössä tulee olemaan jonkinlainen pieni varasto traktorin laitteille kuten perälevylle ja kauhalle. Niiden kanssa tulee toimeen. Minusta vaan alkaa tuntua taas, että tekisi mieli tehdä kaikki alueet kerralla ja heti valmiiksi! Noh, täytynee tehdä mielikuva harjoittelua ja vaikka piirtää ne valmiiksi, jos se rauhoittaisi ylimääräistä intoa. Hiljaa hyvä tulee!
Iloista marraskuuta! Vaan kohtahan ollaan jo joulukuussa!
