No hupsis. Lähes kolme kuukautta hiljais eloa blogin kanssa. Aika vain tuntui menevän aivan liian nopeasti enkä ehtinyt missään vaiheessa edes ajatella kirjoittamista. Tämä aika on pitkälti mennyt pohtiessa oman elämän suuntaa, voimavarojen ja kiinnostuksen kohteiden selvittelyä ja sopeutumista uudenlaisiin tilanteisiin. Mutta sitähän tämä syksy on. Vanhan on väistyttävä, jotta uutta voi kasvaa lepokauden jälkeen tilalle. Itse alan pikku hiljaa ymmärtää, että kierrän samaa tylsää kehää yrittäessäni pysyä jonkun palkkalistoilla. Nyt on aika hypätä kohti jotain uutta ja omaa. Aloituskuvan haavat olivat tässä ihanassa värityksessään syyskuun loppu puolella ja ovat olleet lehdettömiä jo useamman viikon. Seuraavaksi on myös kuvia loppu kesältä. Vähän päivityksiä siihen, mitä olen kaiken lomassa ehtinyt saada eteenpäin.
Kesällä aloitettu marjapensasprojekti valmistui ja kaikkien pensaiden alusta on nyt kuorikatteella. Kuorikatteen alle ja siis suoraan nurmikon päälle tuli laitettua vaihtelevasti vanhoja lakanoita ja sanomalehteä. Tuli siinä uudistettua omat lakanat samalla! No vitsi vitsi, aikahan tuo oli jo kun pari lakanaa oli jo revennyt rikki. En kuitenkaan usko, että jätän lopullisesti kuorikatteelle. Tämä on välivaihe, josta todennäköisesti pyrin siihen, että pensaiden alla on jotain todella matalaa perennaa: ajuruohoja, akankaalia, suikeroalpia jne.
Anopin ja appiukon metsissä oli aika paljon kanervaa ja vaikka sain omat siemenet itämään, ne kuolivat aika pian sen jälkeen. Niinpä pyysin lupaa kaivaa muutaman yksilön omaan puutarhaan.Kanervat pääsivät metsäpuutarhaan jäkäläalueen ympärille. Nyt vain oivon, että viihtyvät ja lähtevät leviämään.
Hikisin projekti on ollut tiilipolun jatkaminen. Lapiolle oli hommia ja kiviä löytyi urakassa. Siihen sitten vielä murskeen kärrääminen kottikärryllä etupihalta. Mutta taitaa tämä liikuntamuoto olla ainoa, mistä saan oikeasti hyvän mielen. En ole koskaan tykännyt lenkkeilystä, en punttisalista tai mistään jumpasta, en oikeastaan mistään sellaisesta, jossa tarvitsee eritoten lähteä liikuntaa varten liikkumaan. Hyötyliikunta sen sijaan on se juttu ja jokaisen kerran, kun likaisena ja hikisenä puhisten katselee aikaansaannoksiaan, niin se on kyllä ihan huippu fiilis!
Alueelle olen nyt tarkoituksella kerännyt kaikki käyttämäni multa ja kompostikuivikesäkit, sillä en aikonut kaivaa nurmikkoa joka puolelta kaivella pois. Ihan turhaa hommaa sekin. Aivan rappusten alaosassa olevat muovit ovat jo toista kesää olleet paikoillaan ja nurmikko sen alla alkaa olla jo multaa. Alueiden täyttämisen kasveilla aloitan siis sieltä ja mahdollisesti tässä, jos pakkasia ja lunta ei tule aivan vielä, ehdin käydä kasvimaalta värimintut istuttamassa sinne. Ja materiaalista vain murske vei rahaa, tiilet polkua verten sain tästä kylältä. Ne ovat vanhoja leivinuunin tiiliä ja mukana on vähän nokea ja vähän muurauslaastiakin, mutta ihanasti päivettyneitä. Polku ei aivan vaaterissa joka kohdasta ole ja askelmat hieman erimittaisia, mutta tarkoitukseni olikin tehdä hieman rouheampi polku. Se on osa tämän alueen aistikokemusta
Edeltäviin kuviin tuli lisää aivan tällä viikolla, kun kaipasin vähän lisää liikuntaa. Kaivelin tuon ylimmän alueen auki. Nurmikon palaset on aseteltu vasempaan reunaan nurmikon päälle nurinpäin. Näin sain tulevasta kukkapenkin pohjasta paksumman eikä hyvää kasvualustaa mene hukkaan. Minun ei myöskään tarvitse ostaa multaa tähän, kunhan ensin muovitan tuonkin alueen ja annan matosten tehdä parin vuoden ajan töitä. Niitä muuten löytyi aivan valtavasti tuolla kaivellessa! Kuten myös kiviä, joista pienemmät on nosteltuna tuossa mullan päällä ja taka-alalla isommat. Lisäksi on yksi iso järkälä, jota en edes yrittänyt kaivaa ylös. Seuraava jumppa olisi kärrätä loput murskeet etupihalta siihen. Isäntä jo ehtikin mainita, että minun murskekasa on vähän aurauksen tiellä. Noh, se on yksi pari tuntinen, tässä viimeistään ensi viikolla, kun kärräilen murskeet siihen. Sitten oli ajatuksena vielä laittaa tiiliä tai laattaa päälle. Pitäisiköhän hommata, joku rautainen puutarhapenkki istuskelua varten...
Tässäpä oli loppu kesän summausta. Vielä on paljon muutakin, mistä talven aikana kirjoittaa!
Nyt toivottelen hyvää viikonloppua!
